Arkisto
Vuoden 1973 Eurovision laulukilpailu käytiin Luxemburgin pääkaupungissa Luxemburgissa. Kisan suurin uudistus oli kielisäännöstä luopuminen: kun jokaisen maan oli aiemmin täytynyt laulaa jollakin maansa virallisista kielistä, oli valinta nyt vapaa. Moni maa – Suomi mukaan luettuna – päätyikin esittämään kilpailukappaleensa englanniksi.
Vuoden 1973 kisa muistetaan myös suuresta plagiaattiskandaalista: Espanjan edustuskappale “Eres tú” kun kuulosta joidenkin korvaan liikaa Jugoslaviaa vuonna 1966 edustaneelta “Bres besediltä”. Espanjan kilpailukappaletta ei kuitenkaan diskattu, mikä joidenkin mielestä johtui poliittisista syistä. Francon johtava Espanja kun oli eurooppalaisittain merkittävämpi valtio kuin itäblokkiin kuuluva Titon Jugoslavia. Kilpailun kakkoseksi sijoittunut “Eres tú” menestyi mainiosti myös viisujen ulkopuolella: sen englanninkielinen versio “Touch the wind” nousi jopa Yhdysvaltain listoille, kärkikymmenikköön asti.
Ehkä ikimuistoisimman viisuvoittajan tuottanut Eurovision laulukilpailu, vuoden 1974 kisa,  käytiin taas kerran Isossa-Britanniassa. Edellisvuoden voittaja, ja edelliset viisut järjestänyt Luxemburg vetäytyi järjestelyvastuusta resurssipulan vuoksi, ja britit tulivat apuun.
Kisakaupungiksi valittiin merellisenä lomakohteena tunnettu Brighton, ja juontajaksi jo kolmet kisat aiemmin emännöinyt Katie Boyle. Vaikka alun perin italialainen Boyle (syntyjään Caterina Irene Elena Maria Imperiali Di Francavilla ) muistetaankin nimeomaan legendaarisena viisujuontajana, on hänen uraansa mahtunut muutakin. Italialaisen markiisin ja hänen brittiläisen vaimonsa tytär menestyi 50-luvulla mallina ja poseerasi muun muassa Voguen kannessa. Hän näytteli myös lukuisissa elokuvissa ennen kuin siirtyi TV-juontajan uralle 60-luvulla. Viisujen lisäksi Boyle juonsi esimerkiksi TV-visoja.
Viisut palasivat Cannesiin kahden vuoden jälkeen, ja ranskalaiset kierrättivät tehokkaasti vuoden 1959 kisojaan tulostaulua, juontajaa ja kapellimestaria myöten. Eurovision linkkiverkko oli jälleen laajentunut sekä koilliseen, länteen että kaakkoon, joten kolme maata teki debyyttinsä vuonna 1961: Suomi, Espanja ja Jugoslavia. Luxemburg nousi edellisen vuoden jumbosijaltaan kisan voittajaksi ranskalaisvoimin.
Ensimmäistä kertaa viisufinaali pidettiin nyt lauantai-iltana, johon iltaan se sitten vakiintuikin. Tämä vuosi oli monelta osin toisintoa parin vuoden takaa: sama paikka, sama juontaja, sama orkesterinjohtaja Franck Pourcel, sama tulostaulu. Lava oli tosin koristeltu eri tavoin kuin 1959, valtavaksi kukkamereksi, jonka keskellä oli iso portaikko. Jopa alun filmi Cannesin rantapromenadilta oli hyvin samanlainen, mutta tällä kertaa kamera kohdistui lopulta kisapaikan katolla liehuneisiin 13 osallistujamaan lippuun.
Eurovision laulukilpailu 1972 järjestettiin 25. maaliskuuta 1972 Usher Hallissa Edinburghissä Skotlannissa. Vaikka Iso-Britannia ei voittanutkaan edellisvuoden kilpailuja, sai se ne järjestettäväkseen, koska edellisvuoden voittajalla Monacolla ei ollut resursseja järjestää niitä kotimaassaan.
BBC puolestaan päätti pitää  kilpailun muualla kuin Lontoossa, ja päätyi Skotlannin Edinburghiin. Kisan juontajaksi valittiin skotlantilainen baletti- ja filmitähti Moira Shearer, joka omien sanojensa mukaan otti tehtävänsä vastaan jotta hänen lapsensa saisivat jotain josta kiusoitella äitiä.
Irlanti ja Dublin isännöivät nyt toisen kerran ja saliin oli rakennettu kolme lavaa. Väliajalla nähtiin Bill Whelanin laatimaa esi-Riverdancea. Illan asujen suosikkiväri oli keltainen ja voitto saavutettiin ensi kertaa vaatetempulla, kun Britannian Buck’s Fizzin naisjäsenien hameet temmattiin irti kesken kappaleen. Suomi jatkoi omintakeisella tiellään ja jätti perinteiset viisut kylmästi kotiin. Haitarireggaen ja räikeän harlekiiniasun yhdistelmä toi 16. sijan Norjan vahvistaessa häviäjän mainettaan jo toisella nollajumbosijoituksella.
Tasan kymmenen vuoden tauon jälkeen Irlanti sai kunnian isännöidä Eurovision laulukilpailuja. 20 maata kokoontui esittämään edustussävelmänsä. Osanottajamaiden joukossa oli tapahtunut hienoisia muutoksia. Italia jättäytyi pois kisasta. Huhujen mukaan he olivat suivaantuneita edustajiensa kehnoista sijoituksista viime vuosina ja epäilivät jopa jonkinasteista Italia-vastaista salaliittoa. Toistaiseksi yhden osallistumisen ihmeeksi jäänyt Marokko jäi niin ikään pois. Ehkä siksi että heidän edellisvuotinen edustajansa oli jäänyt toiseksi viimeiseksi – jättäen taakseen ainoastaan suomalaisen Huilumiehen. Virallisempi syy lienee siinä, että arabimaan vihamiehet Israelista palasivat kilpalaulantaan. Jugoslavia liittyi myös takaisin Eurovisio-perheen jäseneksi neljän vuoden poissaolon jälkeen. Kypros oli kisan ainoa uusi tulokas, ja he tekivätkin yhden viisuhistorian menestyksekkäimmistä debyyteistä.
Vuoden 1977 Euroviisufinaali näytti pitkään jäävän kokonaan toteutumatta isäntämaan tv-yhtiön kameramiesten lakkoilun takia. Lakot loppuivat Britanniassa, ja jo peruttu kisa päätettiinkin järjestää viisi viikkoa myöhässä. Suomessa oli etsitty kansallisia elementtejä edustuskappaleeseen, mutta kaksi eri kotimaista lakkoa tai lakonuhkaa asettivat Suomen mukanaolon kyseenalaiseksi. EBU oli myös taas kerran muuttanut mieltään kesken vuotta ja päättänyt, että kaikkien maiden olikin jälleen neljän vuoden tauon jälkeen laulettava omalla kielellään. Kaksi maata sai poikkeusluvan pysyä englannissa ja Suomen Monica Aspelundkin aikoi vaihtaa laulunsa kielen viime tingassa. Kielipolitiikka taisi toimia, sillä jälleen kisan voitti perinteinen ranskankielinen laulu.
Euroviisut palasivat jälleen Britanniaan ja BBC:n kameramiehet päättivät käyttää tilannetta hyväkseen ja vaatia palkanlisää BBC:n omien studioiden ulkopuolella tehtävästä työstä. Edellisen vuoden Britannian karsinta oli ollut kaikkien aikojen suurimpia ja järjestettiin Royal Albert Hallissa. Vuoden 1977 Britannian karsinnat kuultiin vain radiossa. Lakkoilun takia koko kisa jo peruttiin kertaalleen – alkuperäiseksi päivämääräksi oli päätetty 2.4.1977. Uutta kisaisäntää etsittiin Suomea myöten: YLE kuitenkin kieltäytyi tuolloin kunniasta lyhyen valmisteluajan takia. Vahvin ehdokas oli edellisvuoden isäntä Alankomaat, mutta sielläkin kameramiehet uhkasivat myötätuntolakolla. Jopa ennaltanahoitettuja esityksiä pohdittiin, mutta lopulta sopu kuitenkin syntyi ja viisut järjestettiin vasta toukokuussa upouudessa Wembleyn kongressikeskuksessa.
Ensimmäinen Eurovision laulukilpailu osoittautui menestykseksi, ja niinpä se päätettiin järjestää uudelleen seuraavanakin vuonna. Tällä kertaa mukana oli jo 10 maata, joista jokainen sai esittää yhden laulun, kuten käytäntö on ollut siitä alkaen. Kisan voittajaksi kruunattiin Alankomaiden Corry Brokken kappaleellaan Net als toen. Corry oli ollut mukana jo vuotta aiemmin, ja Sveitsin edellisvuotinen voittaja Lys Assia otti osaa tänäkin vuonna.
Järjestyksessä toinen Eurovision laulukilpailu annettiin saksalaisten järjestettäväksi, koska huhujen mukaan Saksan Walter Andreas Schwartzin kappale oli sijoittunut toiseksi edellisenä vuonna Sveitsissä. Järjestäväksi yleisradioyhtiöksi tuli Hessenin osavaltion paikallisasema Hessischer Rundfunk(HR). Vasta tänä vuonna luotiin sääntö, jonka mukaan voittaja sai seuraavan vuoden järjestettäväkseen. Toinen maailmansota oli päättynyt vasta 12 vuotta aiemmin, joten tämä oli tavallaan myös Saksan paluu kansainväliselle näyttämölle.
Yhdestoista viisufinaali palasi jälleen neljän vuoden takaiselle kisapaikalle Luxemburgiin. Vuoden uutuus oli kielisääntö, myös Itävallan voittajakappale “Merci, chérie” oli nimestään huolimatta viisuhistorian ensimmäinen saksankielinen voittajalaulu. Ossi Runne aloitti pitkän viisutaipaleensa tänä vuonna sekä Suomen kappaleen säveltäjänä että uutena orkesterinjohtajana. Pohjoismaat äänestivät toisiaan häpeilemättä ja niinpä Ruotsi saavuttikin toisen sijan.
Ruotsin televisio SVT isännöi kolmannet kisansa demokraattisesti maan kolmannessa kaupungissa, Malmössä. Kisasta tuli taas kerran englanninkielisten laulujen juhlaa Irlannin voittaessa, tuoden Johnny Loganille jo kolmannen voiton, tällä kertaa lauluntekijänä ja Britannian ja Maltan sijoittuessa toiseksi ja kolmanneksi. Tynkä-Jugoslavia nähtiin viisuissa viimeistä kertaa ja Serbia-Montenegro pääsi palaamaan viisulavalle vasta 12 vuotta myöhemmin. Myös EBUn pitkäaikainen valvoja Frank Naef siirtyi eläkkeelle tänä vuonna. Isäntämaan Ruotsin pelasti jumbosijalta vain Suomen Pave Maijasen sijoittuminen vieläkin alemmaksi vain 4 pisteellä.
21. Eurovision laulukilpailu pidettiin jälleen Alankomaissa, tällä kertaa pääkaupungissa Haagissa. Lavajärjestelyt muistuttivat vuoden 1970 lavaa, jossa taustaelementit ja valot muutettiin joka kappaletta varten. Ruotsi aiheutti kohua jäämällä pois, varsinkin kun syyksi ilmoitettiin ylimielisisesti uuden voiton pelko. Turkki ja Kreikka jatkoivat sotaansa viisulavalla: tällä kertaa kotiin jäin Turkki ja Kreikka käytti tilanteen hyväkseen esittämällä propagandalaulun Kyproksen puolesta. Suomi lähti soitellen sotaan kaikkien aikojen kaupallisimmalla viisullaan siihen asti, mutta pumppi ei toiminut kansainvälisiin raateihin. Voittajaksi selvisi jälleen vesitetty Abba-kopio, tällä kertaa Isosta-Britanniasta.
Fredi ystävineen suunnisti siis kohti Alankomaita, joka toimi Eurovision laulukilpailujen isäntämaana jo kolmannen kerran. Haag oli samalla myös kolmas hollantilainen kaupunki, jossa laulettiin viisuja. Vuonna 1958 oltiin Hilversumissa ja vuonna 1970 Amsterdamissa. Kilpailevia maita oli mukana kahdeksantoista, eli yksi vähemmän kuin edellisenä vuonna. Turkki jättäytyi pois heti edellisvuotisen debyyttinsä jälkeen, koska turkkilaiset eivät halunneet esiintyä samalla lavalla välivuoden jälkeen kuvioihin palaavien kreikkalaisten kanssa. Kisat näytettiin kyllä Turkin televisiossa, mutta Kreikan kappaleen kohdalla esitettiin vain mainoksia.
