Kaikki kirjoitukset kategoriasta ”Historia”:

Kahden eurovisioedustussävelmämme säveltäjä Matti Puurtinen (s. 1949) on kuollut. Ylioppilaaksi kirjoitettuaan Puurtinen muutti Savonlinnan seudulta Jyväskylään opiskelemaan musiikkitiedettä. Vuosina 1975-1979 Puurtinen työskenteli Turun kaupunginteatterin kapellimestarina, jonka jälkeen hän rohkaistui jäämään freelanceriksi. Siitä eteenpäin Puurtinen työllisti itsensä studiotöillä säveltäjänä ja levytuottajana sekä televisio- ja teatterimusiikin parissa. Puurtisen sävelmiä on levytetty yli 500 kappaletta, mm. Lea Lavenin, Anita Hirvosen, Reijo Kallion, Kake Randelinin ja Marion Rungin toimesta. 1990-luvulla Matti Puurtisesta tuli myös tv:stä tuttu hänen johtaessaan orkestereita TV2:n viihdeohjelmissa, kuten Tuttu juttu show, Thilia thalia ja Tammerkosken sillalla. Lisäksi hän on säveltänyt musiikin yli neljäänkymmeneen näytelmään.

Matti Puurtinen kutsuttiin ensimmäisen kerran säveltämään Suomelle euroviisua vuonna 1987, jolloin syntyi Leena Nilssonin esitettäväksi kappale ”Ei yhtään laivaa”. Seuraava euroviisusävellys vuonna 1989 toikin karsintavoiton ja Anneli Saariston laulama ”La dolce vita” menestyi kansainvälisestikin mukavasti sijoittuen Lausannessa seitsemänneksi. Se on edelleen Suomen paras suomenkielellä laulettu euroviisusijoitus suhteutettuna osallistujamaiden määrään. Vuonna 1991 Puurtisen sävellyksen Suomen karsinnoissa lauloi tuore tangokuningatar Arja Koriseva. Vaikka ”Enkelin silmin” ei karsintakilvassa menestynytkään, syntyi siitä ikivihreä hitti. Sonja Lumpeen esittämä ”Rakkauden bulevardi” sijoittui vuoden 1992 hienosti kolmanneksi ja vuotta myöhemmin Puurtisen sävellys voitti jälleen Suomen karsinnan. Katri Helena pääsi silloin toistamiseen edustustehtäviin ja ”Tule luo” pelasti Suomen täpärästi pudotusuhan alta. Vuonna 2002 Puurtinen tiettävästi lähetti Pentti Hietasen esittämän kappaleen ”Sempre di più di te” Suomen euroviisukarsintaan, mutta se ei läpäissyt esiraadin seulaa.

Lue lisää »

Vuoden 1978 euroviisuedustajamme Seija Simola on kuollut. Simola syntyi Helsingissä 25.9.1944 neljännen polven helsinkiläisenä. Musikaalisuus periytyi muusikkoisältä. Simolan ura alkoi jo 18-vuotiaana eri kokoonpanojen solistina. Taival levyttävänä artistina sai alkunsa vuonna 1966 singlen ”Kun hämärtää”/”Suurkaupungin valot” myötä. Seija Simolan herkkä tapa tulkita oli Suomessa ennenkuulematonta ja hän saikin levytettäväkseen voimakkaita, vaativia iskelmiä, jotka olivat usein italialaista tai ranskalaista alkuperää. Todellinen läpimurto levytysrintamalla tapahtui vuonna 1969 italialaisiskelmän ”Sulle silmäni annan” suomalaisversion kautta. Simolan muusikkoisä vastusti aikoinaan tyttärensä uravalintaa, mutta kuultuaan hänen tulkintansa kappaleesta ”Kuutamo”, muuttui isänkin mieli. Muista aikakauden tulkinnoista muistettaneen parhaiten kappaleet ”Näkemiin” sekä ”Kun aika on”.

1970-luvun alku oli Simolan uran vauhdikkainta aikaa. Hänelle perustettiin jopa oma fan club ihailijakirjeisiin vastaamaan. Työhön kuului myös aktiivinen keikkailu, josta Simola ei liiemmin kuitenkaan pitänyt. Hän piti laulajan työssä miellyttävimpänä osa-alueena studiotyöskentelyä ja äänilevyjen tekemistä. Keikkaa tehtiin kuitenkin mm. Pepe Willbergin Paradise -yhtyeen kanssa. Samalla kokoonpanolla he osallistuivat myös Suomen euroviisukarsintaan 1973 kappaleella ”One, two, three”, joka sijoittui karsinnassa toiseksi. 1970-luvun puolivälissä Seija Simola oli äitiyslomalla, jonka jälkeen aktiivisempi keikkailu muuttui kokonaan freelance-pohjalle. Esiintymiset rajoittuivat lähinnä tv-esiintymisiin ja konsertteihin. Simola ei mielellään esittänyt tanssimusiikkia, joten tanssilavat eivät olleet hänelle otollinen estradi. Simolan suurimmaksi levymenestykseksi osoittautui Andrew Lloyd Webberin Evita-musikaalin johtosävelmä ”Et itkeä saa, Argentiina”. Tarinan mukaan laulu levytettiin yöllä kolmen aikaan sopivan tunnelman saavuttamiseksi ja lopputulokseen saatiinkin kaikki siihen kuuluva tuska. Jopa säveltäjä Webber on ylistänyt Simolan tulkintaa yhdeksi parhaista kuulemistaan.

Lue lisää »

Alankomaiden kolminkertainen euroviisuedustaja Sandra Reemer on kuollut. Reemer kuoli 66-vuotiaana rintasyöpään lyhyen taistelun jälkeen. Barbara Alexandra Reemer syntyi 17.10.1950 Indonesiassa, mutta Indonesian itsenäistyttyä vuonna 1958 kaikki hollantilaiset pakotettiin lähtemään maasta ja niinpä Sandra perheineen muutti Amsterdamiin. Musikaalinen Sandra oli lapsitähti, joka julkaisi ensimmäisen singlensä jo vuonna 1962. Kosketuksen euroviisuihin hän sai vuonna 1964 levytettyään hollanninkielisen cover-version Italian voittokappaleesta ”Non ho l’eta”. Vuonna 1970 Sandra osallistuikin jo itse Alankomaiden karsintaan kappaleella ”Voorbij is de winter”, mutta ensimmäiset edustustehtävät odottivat vasta kahden vuoden päässä. Vuonna 1972 duopari Sandra & Andres esittivät ikimuistoisen ”Als het om de liefde gaat”-rallin sijoittuen neljänneksi. Neljä vuotta myöhemmin Sandra palasi euroviisuestradille sooloartistina ja englanninkielinen esitys ”The party’s over” sijoittui yhdeksänneksi. Kolmannen ja viimeisen kerran hänet nähtiin solistina euroviisulavalla vuonna 1979 Xandra-nimisenä discohileenä. Bolland & Bolland -hittinikkariveljesten kynäilemä kappale ”Colorado” jäi sijalle 12. Vuonna 1983 Sandra Reemer lauloi Bernadetten taustakuorossa Münchenissa. Viimeisinä vuosinaan Sandra Reemer toimi aktiivisena hyväntekijänä Sandra Reemer säätiönsä kautta järjestäen taloudellista tukea mm. indonesialaisten lasten koulunkäyntiin. Vuonna 2014 Sandra Reemer juonsi Amsterdamin Eurovision in Concert -tapahtuman yhdessä Cornald Maasin kanssa.

Lue lisää »

Yli 20-vuotias Movetron esiintyi perjantaina 17.2.2017 uransa ensimmäisessä konsertissa Espoon Sello-salissa. Konserttitilanne mahtavista bileistään kuuluisalle yhtyeelle olikin veikeä ja erilainen tilanne. Perusteena oli tasavuotisjuhlan lisäksi halu kokeilla vetää livenä kappaleita, jotka eivät normaaliin bilekeikkaan istu. Kappaleita, joita on muutenkin tullut harvemmin vedettyä livenä – jos ollenkaan. Tällaisiin liveherkkuharvinaisuuksiin kuului mm. ”Lokakuu – Marraskuu” -balladi, joka löytyy yhtyeen kolmannelta albumilta ”3. aste” vuodelta 1997. Se kuultiin livetilanteessa ensimmäistä kertaa ikinä.

Harvinaisten herkkujen lisäksi konsertissa kuultiin tuttuja ja vähän tuntemattomampiakin kappaleita tasaisesti kaikilta Movetronin kuudelta studioalbumilta. Vieraileviin tähtiin liittyi Movetronin rivistöihin vuosituhannen alussa kuulunut Chris Sanders, jonka läsnäolo englanninkielisten sinkkubiisien ”Voodooman” ja ”Stay” esityksissä otettiin sydämellisesti vastaan. Muuten perustrioa Päivi Lepistö, Timo Löyvä ja Jukka Tanttari vahvistivat konsertissa Mikael Forsby (syntetisaattorit) ja Miina Mikkola (taustalaulu).

Lue lisää »

Suomi 1972Vuoden 1972 euroviisuedustusduomme toinen osapuoli Päivi Paunu (myöh. von Hertzen) poistui keskuudestamme eilen, keskiviikkona, pitkän sairauden uuvuttamana. Päivi syntyi Helsingissä 20.9.1946 musikaaliseen perheeseen. Hänen kerrotaan laulaneen puhtaasti jo ennen kuin hän oppi puhumaan. Esiintymiskokemusta karttui jo kansakoulussa, mutta tie isommille estradeille avautui 1960-luvun alussa Suomessa villinneen folk-kuumeen myötä. Päivi kuului Hootenanny-klubin konserttien vakioesiintyjiin ja nopeasti hänelle tarjottiin levytyssopimusta. Helmikuussa 1966 ilmestyi Päivin esikoissingle ”Aamulla varhain”. Singlen kääntöpuolen kappale ”Mun ikkunani luota” sai television Levyraadissa täydet pisteet. Kokonainen esikois-LP ilmestyi vielä saman vuoden aikana ja samalla alkoi aktiivinen keikkaelämä. Saman vuoden syksyllä Päivi aloitti myös opiskelun Teatterikoulussa ja vuonna 1968 hän oli enää lopputyötä vaille valmis näyttelijä. Kohtalo puuttui kuitenkin peliin, kun 26.9.1968 Päivi levytti kappaleen ”Oi niitä aikoja”. Kappale oli käännös Mary Hopkinin megahitistä ”Those were the days”. Levystä tuli valtava menestys ja Päiviä vietiin kaikkialle.

Lue lisää »

movetronVuoden 2008 euroviisukarsinnoistakin muistettava eurodancelegenda Movetron julkaisi tänään järjestyksessään kuudennen pitkäsoittonsa ”Jatkot”. Edellisestä albumista ”Ei kenenkään maa” ehtikin vierähtää kahdeksan vuotta, sehän julkaistiin juuri euroviisukarsintojen aikoihin. Movetronin historiasta löytyy myös toinen euroviisukytkös, sillä he osallistuivat vuoden 2012 Liettuan karsintojen semifinaaleihin yhdessä liettualaisen Vaida-laulajattaren kanssa. Ja onpa yhtye edustanut Suomea myös OGAE Song Contestissa vuonna 1995 kappaleellaan ”Ristinolla”. Movetronin ura alkoi rytinällä vuonna 1995 superhitillä ”Romeo ja Julia” ja hetken aikaa yhtye oli Suomen suosituin ja soitetuin bändi. Esikoislevyä myytiin huikeat 87.000 kappaletta. Seuraavana vuonna julkaistu ”Soittorasia”-albumi myi sekin yli 44.000 kappaletta, mutta vuotta myöhemmin päivänvalon nähnyt ”3. aste” ei enää ylittänyt kultalevyrajaa. Vuosituhannen vaihteessa laulukieli vaihtui englantiin. ”The 4th dimension”-pitkäsoitto jäi kuitenkin vähäisemmälle huomiolle ja Movetron siirtyi ansaitulle huilitauolle. Välissä ilmestyi laulusolisti Päivi Lepistön popimpaa materiaalia sisältänyt soololevy ”Yöperhonen”. Vuonna 2007 Movetron teki näyttävän paluun singlellään ”Ei kenenkään maa” ja seuraavana keväänä koko Suomen kansa sai ihailla televisiosta, kun ”Cupido” selvitti tiensä Suomen euroviisukarsintafinaaliin. Vuonna 2008 ilmestyi peräti kaksi julkaisua: uusi studioalbumi ”Ei kenenkään maa” ja kultalevyyn yltänyt kokoelmalevy ”Irtokarkkeja – Makeimmat hitit”.

Lue lisää »

lordiAteenan auringon alla elettiin päivälleen kymmenen vuotta sitten varsin jännittäviä viisuaikoja. Ainakin meidän suomalaisten näkökulmista. ”Hard Rock Hallelujah” -kappaleella Suomea edustanut Lordi oli noussut yhdeksi viisujen ennakkosuosikeista ja jopa Ruotsin Carola ja Venäjän Dima Bilan taisivat hävitä suomalaisille mediahuomion määrässä. Lordi tekikin sen, mihin kukaan muu suomalainen ei ollut siihen mennessä pystynyt. Tai sen jälkeenkään. Lordi voitti euroviisut historiallisella 292 pisteellä eikä helvetti siltikään monien odotusten mukaan jäätynyt.

Suomalaiset ottivat Lordin viisuvoiton innokkaina vastaan. Vain kuusi päivää voiton jälkeen Helsingin Kauppatorilla järjesttiin kansanjuhla, johon osallistui arviolta 80 000 henkeä. Myöhemmin samana vuonna ”Hard Rock Hallelujah” palkittiin Emma-gaalassa vuoden parhaaksi kappaleeksi.

Suomi-1964-320x233Vuoden 2016 euroviisuviikosta tuli suomalaisittain ainutlaatuisen synkeä. Tiistain semifinaalin aamuna jouduimme kertomaan Riki Sorsan poismenosta ja nyt finaalipäivänä ikävä velvollisuutemme on ilmoittaa Suomen kaikkien aikojen tuotteliaimman euroviisusäveltäjän Lasse Mårtensonin (kuvassa vuonna 1964) kuolemasta. Vuosina 1963-1977 Mårtenson sävelsi Suomen euroviisukarsintoihin 14 sävelmää, joista kaksi pääsi edustamaan Suomea. Vuonna 1964 Mårtenson myös itse esitti sävelmänsä ”Laiskotellen” Kööpenhaminassa ja sijoittui mukavasti seitsemänneksi. Toisen kerran hänen sävelmänsä edusti Suomea vuonna 1967 ja silloin Fredin esittämänä ”Varjoon – Suojaan” oli kahdestoista. Mårtenson muistetaan myös vuoden 1965 euroviisuskandaalista, jossa hänen säveltämänsä kappale ”Iltaisin” voitti Suomen karsinnan, mutta myöhemmin pohjoismainen raati vaihtoi edustuskappaleen.

Lue lisää »

RikiSorsaEuroviisusemifinaalin aamuna viisufanit heräsivät suru-uutiseen: vuoden 1981 edustajamme Riki Sorsa on poissa. Viisukuppila kunnioittaa edesmennyttä euroviisuartistia muistelemalla hänen uraansa. Esko Rikhard Sorsa syntyi Helsingissä Tapaninpäivänä 1952. Musikaalisen lahjakkuutensa hän peri äidiltään, kansallisbaletin balettitanssijalta Margaretha von Bahrilta. Hänen isänsä ei sen sijaan ollut musikaalinen, vaan teki elämäntyönsä omassa kultasepän verstaassaan. Riki otti ensiaskeleitaan musiikkimaailmassa jo alle parikymppisenä perustamassaan yhtyeessä The Zoo. Bändissä soitti mm. Olli Ojala, joka myöhemmin sanoitti Rikin euroviisukappaleen ”Reggae OK”. Vuonna 1975 The Zoo julkaisi omakustanne-LP-levyn ”The Zoo Hits Back”, mutta pian tämän jälkeen yhtye hajosi. Sen jälkeen Riki oli mukana pari vuotta Jig-Saw-yhtyeessä, mutta 1970-luvun lopulla hän vetäytyi pariksi vuodeksi bändikuvioista. Euroviisukarsinnan 1981 haastattelussa Erkki Pohjanheimon kysymykseen, missä Riki vietti välivuodet hän vastasi olleensa ”…ihan rauhallisesti töissä ja sit tota vähän iltasin ulkona, viikonloput leffoissa ja niin päin pois.”

Lue lisää »

mina_conchitaVuoden 2014 euroviisuvoittaja Conchita Wurst raapaisi pikaisesti itsestään myös omaelämänkerrallisen kirjan ja teos saapui sopivasti markkinoille viisuviikolla Itävallan isännöidessä laulukilpaa viime vuonna. Nyt teos ”Minä, Conchita – We are unstoppable” on käännetty myös suomenkielelle. Ikävä kyllä suurin hypetys partasuisen taiteilijan ympärillä lienee jo laantunut. Kirja on naamioitu taidokkaasti oikean elämänkerran näköiseksi niteeksi, mutta tarkempi tarkastelu osoittaa että kirjoitettua tekstiä on vain n. 140 sivua ja kansien väliin on täytettä saatu n. 60-sivuisella kuvaliitteellä.

Aivan aluksi on todettava, että Conchita kirjoittaa helposti luettavaa ja eläväistä tekstiä. Välillä jopa liiankin koristeellista ja maalailevaa, kun ottaa huomioon että hän kirjoittaa itsestään: ”Ehkä silmääni meni luomiväriä tai Conchitan niin rakastamaa ripsiväriä, joka tapauksessa kyyneleet alkoivat valua poskilleni, ja niiden myötä Tom oli jälleen pieni poikanen shortseissaan, sukat makkaralla, T-paita hoikan kehon verhona.” Ennen kuin pääsee sisään Conchitan romantisoimaan maailmaan, sanankäyttö ärsyttää. Conchitan tulevaisuus voisi olla valoisampi siirappisten nuorisoromaanien parissa, kuin elämänkertakirjailijana. Kirjan alkupuolen kertomukset Conchitan alias Tom Neuwirthin lapsuudesta ja nuoruudesta tempaavat kuitenkin mukaansa. Ne ovat ”Minä, Conchitan” parasta antia. Lue lisää »

Valitse aihe
Tulevat tapahtumat
Tutki tilastoja
Escstatsissa on joukko mielenkiintoisia viisutilastoja.

Euroviisuklubi
Euroviisuklubi OGAE edistää viisuharrastusta.

Kuuntele radiota
ESC Radio on Internetissä toimiva euroviisuradio.



Sauhupuoti.com







Viisukuppila