Kaikki kirjoitukset kategoriasta ”Historia”:
Vuonna 2005 Kiovassa Kreikka otti ensimmäisen euroviisuvoittonsa ja kilpailu saatiin historialliseen Ateenaan. Kreikka otti isännöintivastuun suurella riemulla vastaan ja järjestikin ehkä näyttävimmät Eurovision laulukilpailut tähän mennessä. Onneksi talouskriisistä ei silloin vielä ollut tietoakaan ja Kreikka pisti kunnolla euroja palamaan. Kisapaikaksi valittiin Ateenan olympialaisiin 2004 rakennettu Olympic Indoor Arena ja juontajiksi samana vuonna – ja toistamiseen sitten vuonna 2009 – Kreikkaa euroviisuissa edustanut Sakis Rouvas sekä amerikkalaistunut tv-tähti Maria Menounos. Alankomaiden leikkisä pisteidenantaja Paul de Leeuw kutsui pariskuntaa osuvasti Williksi ja Graceksi. Vääräleukana tunnettu De Leeuw häiriköi muutenkin pisteidenantoa antaessaan Sakikselle kännykkänumeronsa suorassa lähetyksessä. Lisäksi hän pitkitti lähetystä luettelemalla kaikki pisteet yhdestä kahteentoista, vaikka pisteidenjakoa oli tästä vuodesta eteenpäin tarkoitus nopeuttaa siten että puhepersoonat lukivat ääneen vain kärkikolmikon pisteet pienempien pisteiden näkyessä ruudulla. Juontajapari intoutui semifinaalissa myös laulamaan ja he esittivät duettona Katrina & the Waves yhtyeen voittoisa euroviisun ”Love shine a light”.
Kahden näyttävän stadion-luokan Suomen karsinnan jälkeen Yleisradio kamppaili laman kuorissa. Tuottaja Erkki Pohjanheimo kertoi rahapulasta suorasanaisesti medialle jo alueraadeille jaetussa kilpailutiedotteessaan, ja siksi Suomen edustussävelmä valittiin äärimmäisen pienimuotoisesti. Yleisradio pyysi sävelmät kahdeksalta tuotteliaalta ja nimekkäältä säveltäjältä. Luettelo oli lähes 100-prosenttisesti miesvaltainen, sillä ainoa naissäveltäjä Chris Owen leikkautti hänkin itsensä myöhemmin mieheksi. Lisää suolaa laman kourissa kärsivien kansalaisten haavoihin ripotteli juontaja Ari Korvola lama-aiheisine puujalkavitseineen.
Vastapainoksi kisaan kutsutut solistit olivatkin kaikki naisia. Heistä Katri Helena ja Paula Koivuniemi edustivat vankkaa kokemusta, Arja Koriseva ja Marjorie puolestaan hieman nuorempaa polvea. Kaikilla oli kokemusta euroviisukarsinnoista ja Katri Helenalla jopa edustustehtävistä vuodelta 1979. Kaikki neljä solistia lauloivat kukin kaksi laulua. Tämän kertaisen kohuotsikon aiheutti Yleisradion orkesterin kapellimestari Olli Ahvenlahti, joka oli itsekin kutsuttujen säveltäjien joukossa. Kummastusta herätti kuinka valintakomissioon kuuluva henkilö voi kutsua itsensä euroviisun tekijäksi.
Lue lisää »
Eurovision laulukilpailu käytiin ensimmäistä kertaa Euroopan sydämessä Brysselissä Eurooppa-päivänä 9.5. Belgian flaaminkielinen yleisradioyhtiö olisi halunnut viedä kilpailun Oostendeen, mutta sai tyytyä vain kansallisen karsinnan järjestämiseen, sillä ranskankielinen RTBF toteutti kansainvälisen loppukilpailun. Osallistujamaita oli ennätysmäärä, Kreikka ja Italia palasivat takaisin viisulavalle vuoden tauon jälken. Vain Malta, Monaco ja Marokko puuttuivat aikaisemmin osallistuneista maista. Suomessa jännitettiin näkyykö Eurovision laulukilpailu lainkaan, sillä Yleisradion tekninen henkilökunta lakkoili ja vielä kaksi päivää ennen finaalia. Lakko kuitenkin päättyi ja kansa näki yhdeksi rakastetuimmaksi euroviisuksi nousseen “Sata Salamaa” räiskyvän Palais du Cantenairen lavalla.
Erillisen semifinaalin lisääminen Eurovision laulukilpailujen kansainväliseen finaaliin toi mukanaan tervetulleen uudistuksen ja näin ollen Suomi pääsi valitsemaan viisuedustajansa jo toisena vuonna peräkkäin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1994. Jari Sillanpään valinta edustajaksemme edellisvuoden Suomen karsinnoissa oli kerännyt ruutujen ääreen huikean miljoonayleisön ja Istanbulin kansainvälistä semifinaaliakin seurasi tuolloin lähes 900 000 katsojaa keskiviikkoiltana.
Jarin karsiuduttua myös Suomen kansanviisuinto tuntui lopahtaneen, mutta Yleisradio löi vain lisää pökköä pesään järjestämällä suomalaisittain mittavan karsintakiertueen. Mallia otettiin tietenkin – mistäpä muualtakaan, kuin – Ruotsista. Nimekkäiden ehdokkaiden puutteessa kansa ei kuitenkaan nauliintunut tv-vastaanottimien ääreen ja vielä vähemmän suomalaisia vaivautui paikan päälle yleisötilaisuuksina järjestettyihin alkukarsintoihin.
Vuoden 1973 Eurovision laulukilpailu käytiin Luxemburgin pääkaupungissa Luxemburgissa. Kisan suurin uudistus oli kielisäännöstä luopuminen: kun jokaisen maan oli aiemmin täytynyt laulaa jollakin maansa virallisista kielistä, oli valinta nyt vapaa. Moni maa – Suomi mukaan luettuna – päätyikin esittämään kilpailukappaleensa englanniksi.
Vuoden 1973 kisa muistetaan myös suuresta plagiaattiskandaalista: Espanjan edustuskappale “Eres tú” kun kuulosta joidenkin korvaan liikaa Jugoslaviaa vuonna 1966 edustaneelta “Bres besediltä”. Espanjan kilpailukappaletta ei kuitenkaan diskattu, mikä joidenkin mielestä johtui poliittisista syistä. Francon johtava Espanja kun oli eurooppalaisittain merkittävämpi valtio kuin itäblokkiin kuuluva Titon Jugoslavia. Kilpailun kakkoseksi sijoittunut “Eres tú” menestyi mainiosti myös viisujen ulkopuolella: sen englanninkielinen versio “Touch the wind” nousi jopa Yhdysvaltain listoille, kärkikymmenikköön asti.
Edellisvuotisesta mainiosta viisumenestyksestä innostuneena YLE järjesti tänä vuonna laajemman euroviisukarsintakilpailun kuin koskaan aikaisemmin. Mukaan kutsuttiin 16 eturivin säveltäjää, joiden kirjo oli todella laaja. Joukossa olivat tietenkin maamme nimekkäimmät iskelmänikkarit, mutta myös nuoremman polven lauluntekijöitä sekä taiteellisesti kunnianhimoisempien genrejen edustajia, kuten aikakaudelle vahvasti ominaisten poliittisten laulujen tekijöitä. Tarjolla oli siis jokaiselle jotakin.
Osa lauluntekijöistä onnistui annetussa tehtävässään erinomaisesti, mutta toisille työ oli hieman pakkopullan makuista. Suurelle yleisölle iloinen uutinen oli, että muun muassa Syksyn Sävel –kilpailussa ja levylistoilla menestynyt Irwin Goodman oli viimeinkin kutsuttu mukaan euroviisukilpaan. Muutenkin kutsusäveltäjien valitsijat olivat ilmeisesti katsoneet edellisvuotista Syksyn Sävel –kisaa tarkkaavaisesti, koska mukana oli monia muitakin samoja nimiä, mukaan lukien voittaja Jukka Kuoppamäki.
Lue lisää »
Euroviisut järjestettiin ensimmäistä kertaa Euroopan ulkopuolella, IBA päätti järjestää kilpailun kiistanalaisessa Jerusalemissa. Maan oikeistohallitus oli tyytyväinen kilpailun tuomaan propaganda-arvoon, mutta se tarkoitti myös erittäin tiukkoja turvatoimia. Israel selviytyi lopulta voittajaksi tiukassa äänestyksessä Gali Atarin yhdessä Milk and Honey ryhmän kanssa esittämällä kappaleella “Hallelujah”. Suomea edusti Katri-Helena Fredin eli Matti Siitosen säveltämällä kappaleella “Katson sineen taivaan”.
Euroviisut siirtyivät uudelle vuosikymmenelle ilman mainittavia mullistuksia. Kolmannen kerran peräkkäin Yleisradio yhdisti Eurovisio- ja Intervisio-edustussävelmien valinnan, tosin tällä kertaa epätavallisen monimutkaisin menetelmin. TV2 vastasi tuttuun tapaan interviisuista ja TV1 piti kynsin hampain kiinni euroviisuistaan. Euroviisukarsintaan kutsuttiin kaksitoista säveltäjää, mutta Sami Hurmerinta kieltäytyi kunniasta, joten Suomen karsinnan semifinaalissa kuultiin yksitoista ehdokasta. Interviisujen Suomen karsintaan kutsuttiin puolestaan solisti ja Marion Rung sai kunnian laulaa kaikki kuusi ehdokassävelmää, jotka valittiin avoimen sävellyskisan sadosta.
Lue lisää »
Ehkä ikimuistoisimman viisuvoittajan tuottanut Eurovision laulukilpailu, vuoden 1974 kisa, käytiin taas kerran Isossa-Britanniassa. Edellisvuoden voittaja, ja edelliset viisut järjestänyt Luxemburg vetäytyi järjestelyvastuusta resurssipulan vuoksi, ja britit tulivat apuun.
Kisakaupungiksi valittiin merellisenä lomakohteena tunnettu Brighton, ja juontajaksi jo kolmet kisat aiemmin emännöinyt Katie Boyle. Vaikka alun perin italialainen Boyle (syntyjään Caterina Irene Elena Maria Imperiali Di Francavilla ) muistetaankin nimeomaan legendaarisena viisujuontajana, on hänen uraansa mahtunut muutakin. Italialaisen markiisin ja hänen brittiläisen vaimonsa tytär menestyi 50-luvulla mallina ja poseerasi muun muassa Voguen kannessa. Hän näytteli myös lukuisissa elokuvissa ennen kuin siirtyi TV-juontajan uralle 60-luvulla. Viisujen lisäksi Boyle juonsi esimerkiksi TV-visoja.
Kun ensimmäiset Eurovision laulukilpailut pidettiin vuonna 1956, otti televisiotoiminta Suomessa vasta ensiaskeleitaan. Yleisradio teki ensimmäisiä koelähetyksiään vuonna 1957 ja TES-TV:nkin toiminta oli varsin haparoivaa. Vuosikymmenen vaihtuessa saatiin kansainvälinen ohjelmansiirtoyhteys toimintaan ja Suomen Yleisradio liittyi eurooppalaisten TV-yhtiöiden yhteisöön Eurovisioon eli EBUun.
Maaliskuun 29. päivänä vuonna 1960 Suomessa televisioitiin ensimmäistä kertaa Eurovision laulukilpailun finaali otsikolla ”Eurooppa laulaa: Eurovision laulukilpailujen päättäjäiset Lontoossa”. Kolme pohjoismaata: Ruotsi, Norja ja Tanska olivat jo mukana, joten Suomen kansakin vaati päästä mukaan mittelöihin. Paineen alla Yleisradio julisti loppuvuodesta 1960 avoimen sävellyskilpailun sopivan kilpailukappaleen löytämiseksi. Kyseessä oli kirjaimellisesti sävellyskilpailu, sillä osanottajien tuli lähettää Yleisradiolle vain teostensa nuotit. Kilpailun järjestäjä hoiti kaiken muun eli teetti sävellyksiin sanoitukset ja orkesterisovitukset ammattilaisten toimesta sekä pestasi maamme eturivin iskelmätähdet niitä esittämään. Annettuun tehtävään tarttui huikea määrä sävelniekkoja, sekä ammattilaisia että pöytälaatikkomaestroja. Yhteensä Yleisradioon saapui määräaikaan mennessä 280 mestariteosta.
Lue lisää »
