Kaikki kirjoitukset kategoriasta ”Historia”:
Alexander Rybakin pistettyä Moskovassa piste-ennätykset uusiksi, saapui Eurovision laulukilpailu kolmannen kerran Norjaan ja toistamiseen Osloon. Kisapaikaksi valittiin Oslon ulkopuolella Bærumissa sijaitseva valtava Telenor areena, jota norjalaiset lipunmyyjät eivät onnistuneet edes semifinaaleissa täyttämään. ”Share the moment” kirkui kisan virallisena tunnuslauseena erivärisissä palloissa. Muuten kisa jäi järjestelyiltään yllättävänkin innottomaksi välivuodeksi, joka ei tarjoillut oikeastaan mitään uutta tai innovatiivista. Tuntui jopa, että vauraat norjalaiset olisivat säästelleet kustannuksissa. Merkittävin muutos tapahtui semifinaalien äänestyssysteemissä, kun nyt eri maiden tuomaristojen vaikutusvalta ulottui jo kaikkien semifinaalista jatkoon päässeiden valintaan. Juontajia Telenor areenan lavalla nähtiin kuitenkin kolmin kappalein. Äitihahmona toimi Nadia Hasnaoui ja hänen pirteinä ja vitsikkäinä pikkuapulaisinaan häärivät Haddy N’jie ja Erik Solbakken.
Keväällä 2006 Suomessa elettiin euroviisujen suhteen miltei epätoivoista aikaa. Yleisradion satsauksista huolimatta menestystä ei kansainvälisessä loppukilpailussa siunaantunut. Sekä lehdistön että yleisön mielenkiinto kisaa kohtaan laski, kuin lehmän häntä, joten Yle päätti kokeilla jotain uudenlaista. Itse karsinnan rakenne säilyi jotakuinkin samantyyppisenä, kuin kolmessa aikaisemmassakin, mutta kilpailijat pääsivät mukaan uutta reittiä.
Tällä kertaa Yleisradio ei järjestänyt avointa sävellyskilpailua, eikä myöskään kutsunut lauluntekijöitä säveltämään euroviisukappaleita. Sen sijaan yhdessä levy-yhtiöiden kanssa päätettiin edustuspaikasta kisaavat artistit tai yhtyeet, jotka esittivät ohjelmistolleen ominaista materiaalia karsintaestradilla. Samalla oli tarkoitus jollain tavoin juhlistaa Suomen neljättäkymmenettä osallistumista Eurovision laulukilpailuun ja juhlasta muodostuikin ennen näkemättömän valtava spektaakkeli.
Lue lisää »
Viisut palasivat Cannesiin kahden vuoden jälkeen, ja ranskalaiset kierrättivät tehokkaasti vuoden 1959 kisojaan tulostaulua, juontajaa ja kapellimestaria myöten. Eurovision linkkiverkko oli jälleen laajentunut sekä koilliseen, länteen että kaakkoon, joten kolme maata teki debyyttinsä vuonna 1961: Suomi, Espanja ja Jugoslavia. Luxemburg nousi edellisen vuoden jumbosijaltaan kisan voittajaksi ranskalaisvoimin.
Ensimmäistä kertaa viisufinaali pidettiin nyt lauantai-iltana, johon iltaan se sitten vakiintuikin. Tämä vuosi oli monelta osin toisintoa parin vuoden takaa: sama paikka, sama juontaja, sama orkesterinjohtaja Franck Pourcel, sama tulostaulu. Lava oli tosin koristeltu eri tavoin kuin 1959, valtavaksi kukkamereksi, jonka keskellä oli iso portaikko. Jopa alun filmi Cannesin rantapromenadilta oli hyvin samanlainen, mutta tällä kertaa kamera kohdistui lopulta kisapaikan katolla liehuneisiin 13 osallistujamaan lippuun.
Vuosikymmen vaihtui Suomen euroviisuhistoriassa varsin huomaamattomasti. Karsinta noudatti kaikilta osin edellisen vuosikymmenen viimeistä. Paikkakin oli sama, kuin kahtena aikaisempana vuonna, Helsingin Kulttuuritalo. Jos tämä karsinta jostain pitäisi muistaa, niin se on kyllä vaihtoehtojen ennenkuulumattoman heikko taso. Kokemattomien ja tuntemattomien solistien joukossa ainoa valopilkku oli Arja Saijonmaa. Lisäksi legendaarinen viisukapellimestarimme Ossi Runne jätti jäähyväiset euroviisuille tämän illan myötä ja luovutti jo vuoden 1990 kansainväliseen finaaliin kapellimestarin tahtipuikon Olli Ahvenlahdelle.
Lue lisää »
ESCSTATS.COM järjesti taas vuoden tauon jälkeen äänestykset viisumaiden parhaiden kappaleiden löytämiseksi. Urakka alkoi viime vuoden heinäkuussa ja päättyi nyt helmikuussa. Jokainen maa oli äänestyksessä vuorollaan aina kahden viikon ajan. Tässä ajassa äänestäjiä oli keskimäärin noin 75 ympäri Eurooppaa. Ahkerimpia äänestäjiä olivat suomalaiset, saksalaiset ja kreikkalaiset viisufanit. Äänestäjiä oli jopa niinkin eksoottisista maista kuin Venezuelasta, Australiasta ja Meksikosta.
Suomen suosituimmaksi euroviisuksi valittiin vuoden 1983 Ami Aspelundin “Fantasiaa”. Toiseksi sijoittui Sonja Lumpeen “Eläköön elämä” ja kolmanneksi Monica Aspelundin “Lapponia”. Kaikkien Suomea edustaneiden kappaleiden sijoitukset löydät täältä.
Ikimuistoisista kotikisoistamme Helsingissä voiton vienyt Serbia pääsi näyttäytymään Euroopalle itsenäisenä valtiona. Serbia, Marija Serifovic ja ”Molitva” olivat monella tapaa uraauurtava voittaja. Serbia kisasi vuonna 2007 ensimmäistä kertaa omana valtionaan ja nappasi heti viisuvoiton. ”Molitva” oli kielisäännön vapautumisen jälkeen ensimmäinen kokonaan muulla, kuin englannin kielellä laulettu viisuvoittaja. Niinpä peräti 43 Euroopan kansaa kokoontui keväiseen Belgradiin. Merkittävin uudistus tällä kertaa oli semifinaalien jakautuminen kahteen osaan. Edellisvuotinen Helsingin 28 maan megasemifinaali jäi historiaan ja samalla kaikki maat, paitsi isäntämaa ja neljä suurta rahoittajamaata joutuivat ponnistamaan finaaliin semifinaalin kautta.
Suomi ja Yleisradio oli joutunut CatCatin heikon menestyksen johdosta jättämään vuoden 1995 väliin Eurovision laulukilpailuista. YLE piti tuolloin kuitenkin euroviisuintoa yllä lähettämällä loppukilpailun suorana lähetyksenä ja järjestämällä samalla puhelinäänestyksen Suomen kansan suosikista. Osanottajamaiden lisääntyessä vuonna 1996 putoamisen pelko vain kasvoi ja tänä vuonna järjestettiin vielä ylimääräinen äänestys Oslon loppukilpailuun selviävien maiden kesken. Toinenkin välivuosi olisi siis ollut mahdollinen. Ennen sitä piti kuitenkin valita Suomen ehdokas esikarsintaan.
Tällä kertaa YLE kokeili uutta menetelmää ja sen kummemmin avointa sävellyskilpailua kuin säveltäjien kutsukilpailuakaan ei järjestetty ehdokkaiden löytymiseksi. Kymmenen Suomen karsinnan finalistia valittiin yhteistyössä levy-yhtiöiden kanssa. Noin 70 idean joukosta löytyi varsin keskinkertainen kymmenikkö. Etuna oli, että kappaleet olisi muutenkin julkaistu kaupallisessa tarkoituksessa, mutta vääjäämättä lauluja kuunnellessa tulee tunne, että kukaan ei halunnut parasta ykköshittiään euroviisuihin. Useimmat kappaleista päätyivät artistiensa albumiraidoiksi ja tulokkaiden osalta vähälle huomiolle jääneiksi singleiksi.
Lue lisää »
Eurovision laulukilpailu 1972 järjestettiin 25. maaliskuuta 1972 Usher Hallissa Edinburghissä Skotlannissa. Vaikka Iso-Britannia ei voittanutkaan edellisvuoden kilpailuja, sai se ne järjestettäväkseen, koska edellisvuoden voittajalla Monacolla ei ollut resursseja järjestää niitä kotimaassaan.
BBC puolestaan päätti pitää kilpailun muualla kuin Lontoossa, ja päätyi Skotlannin Edinburghiin. Kisan juontajaksi valittiin skotlantilainen baletti- ja filmitähti Moira Shearer, joka omien sanojensa mukaan otti tehtävänsä vastaan jotta hänen lapsensa saisivat jotain josta kiusoitella äitiä.
Seitsemännen eurovisio-edustussävelmämme valinta noudatteli pitkälti tutuksi tulleita kaavoja. Niinpä tälläkin kertaa YLE järjesti avoimen sävellyskilpailun, johon saapui peräti 240 sävelmää – suurin määrä sitten kaikkien aikojen ensimmäisen karsintamme. Esikarsintaraadilla oli tavallista vastuullisempi tehtävä, sillä he valitsivat kahdeksalle Suomen loppukilpailukappaleelle myös esittäjät etukäteen päätetyistä vaihtoehdoista.
YLE yritti päästä eroon kilpailun solistikeskeisyydestä ja siksi mukaan oli valittu neljä eturivin taiteilijaa. Naispuoliset solistit Laila Kinnunen ja Marion Rung olivat jo kokeneet kansainvälisen finaaliin, mutta karsintamme miehet olivat vielä hieman kokemattomampia. Danny sentään oli osallistunut Suomen karsintaan jo vuotta aikaisemmin, mutta Fredi vasta aloitteli uraansa iskelmien parissa. Fredi oli toki Suomen kansalle jo tuttu, mutta tähän asti hän oli laulanut folk-musiikkia Folk-Fredi -nimellä sekä esiintynyt huumoriryhmä Kivikasvojen riveissä.
Muilta osin tämä karsinta oli identtinen edelliseen verrattuna. Lopullisen valinnan suoritti jälleen studioon istutettu 12-jäseninen tuomaristo ja samoin pisteytys oli kaksivaiheinen. Jos mikään lauluista ei saisi tarpeeksi suurta pisteylivoimaa, suoritettiin uusi äänestys kärkikolmikon kesken. Niinikään edellisvuotiseen tapaan kilpailu oli nauhoitettu etukäteen jo iltapäivällä, mutta lopputulos onnistuttiin pitämään salassa illan tv-lähetyksen päättymiseen asti. Esiraati oli saanut ohjeistuksekseen valita aikaisempia euroviisuehdokkaitamme mannermaisempia kappaleita, ja onnistuikin tehtävässään varsin hyvin. Vuotta aikaisemmin kuultujen hitaiden valssien sijaan tällä kertaa kuultiin painokkaita rytmejä, voimakkaita melodioita ja paatosta tihkuvia esityksiä.
Irlanti ja Dublin isännöivät nyt toisen kerran ja saliin oli rakennettu kolme lavaa. Väliajalla nähtiin Bill Whelanin laatimaa esi-Riverdancea. Illan asujen suosikkiväri oli keltainen ja voitto saavutettiin ensi kertaa vaatetempulla, kun Britannian Buck’s Fizzin naisjäsenien hameet temmattiin irti kesken kappaleen. Suomi jatkoi omintakeisella tiellään ja jätti perinteiset viisut kylmästi kotiin. Haitarireggaen ja räikeän harlekiiniasun yhdistelmä toi 16. sijan Norjan vahvistaessa häviäjän mainettaan jo toisella nollajumbosijoituksella.
Tasan kymmenen vuoden tauon jälkeen Irlanti sai kunnian isännöidä Eurovision laulukilpailuja. 20 maata kokoontui esittämään edustussävelmänsä. Osanottajamaiden joukossa oli tapahtunut hienoisia muutoksia. Italia jättäytyi pois kisasta. Huhujen mukaan he olivat suivaantuneita edustajiensa kehnoista sijoituksista viime vuosina ja epäilivät jopa jonkinasteista Italia-vastaista salaliittoa. Toistaiseksi yhden osallistumisen ihmeeksi jäänyt Marokko jäi niin ikään pois. Ehkä siksi että heidän edellisvuotinen edustajansa oli jäänyt toiseksi viimeiseksi – jättäen taakseen ainoastaan suomalaisen Huilumiehen. Virallisempi syy lienee siinä, että arabimaan vihamiehet Israelista palasivat kilpalaulantaan. Jugoslavia liittyi myös takaisin Eurovisio-perheen jäseneksi neljän vuoden poissaolon jälkeen. Kypros oli kisan ainoa uusi tulokas, ja he tekivätkin yhden viisuhistorian menestyksekkäimmistä debyyteistä.
