Historia

Jo ennen Riian kisoja EBU oli päättänyt uudistaa viisuformaatin ja tästä vuodesta lähtien kaikki mukaan halajavat maat pääsivät osallistumaan joka vuosi. Vuodesta 1993 lähtien oli osanottajia jouduttu karsimaan vaihtelevin menetelmin ja esimerkiksi Suomi pääsi kehnon menestyksensä johdosta kisaamaan vain joka toinen vuosi vuodesta 1994 lähtien. Lisäksi viisuperheeseen liittymisestä haaveili koko ajan lisää maita. Tällä kertaa ensikertalaisia olivat Albania, Andorra, Serbia-Montenegro sekä Valko-Venäjä ja lisäksi Monaco palasi viisuihin 25:n vuoden poissaolon jälkeen. Suoran finaalipaikan olivat itselleen lunastaneet edellisvuoden kärkikymmenikkö sekä neljä suurta rahoittajamaata. Muut joutuivat selvittämään tiensä finaaliin semifinaalin kautta. Järjestelyä ehdittiin jo kritisoida ainakin siitä, että semifinaalissa kilpailleet maat saivat esityksilleen enemmän näkyvyyttä. Kritiikki ei ilmeisesti ollut täysin aiheetonta, sillä finaalin kärkikolmikko muodostui semifinaalin kautta tulleista lauluista.

Kahden Baltian maan peräkkäiset voitot olivat nostaneet varsinaisen Eurovisiokuumeen Itä-Euroopassa. Neljä maata oli jonossa, mutta vain Ukraina mahtui mukaan, Serbia-Montenegron, Valko-Venäjän ja Albanian joutuessa odottamaan debyyttiään vielä vuoden. Ennätyksellinen 26 maan finaali jäikin toistaiseksi suurimmaksi finaaliksi tapahtuman muuttuessa kaksipäiväiseksi seuraavana vuonna. Suomi ei näihinkään kisoihin osallistunut, sillä Laura hävisi Tallinnassa vain kaksi pistettä viimeisen paikan lunastaneelle Itävallalle. Turkin voitto oli myös äärimmäisen niukka, kolmanneksikin tullut Venäjä hävisi sille vain kolme pistettä. Maata edusti kohuyhtye t.a.T.u., jonka uhkaus täydelliseen vaatteiden riisumisesta tai tyttöjen välisestä suudelmasta viisulavalla ei kuitenkaan toteutunut.

Kuten tavaksi oli tullut, Suomi pääsi kehnon menestyksensä johdosta ottamaan osaa Eurovision laulukilpailun kansainväliseen finaaliin vain joka toinen vuosi. Vuonna 2001 pidetyn tauon jälkeen, Yleisradio lähti jälleen etsimään sopivaa edustussävelmää uusin kujein. Edellinen, vuonna 2000 pidetty, karsintamme oli järjestelyiltään ja kiinnostavuudeltaan yksi kaikkien aikojen vaatimattomammista, joten sieltä oli suunta vain ylöspäin. Näkyvin muutos oli, että vastuu siirtyy Ylen ykköskanavalta Tampereen Tohlopissa toimivalle kakkoskanavalle, joka tarttuikin toimeen ihan toisenlaisella otteella. Asiaa varten perustettiin erillinen projektiryhmä, joka asetti kunnianhimoiseksi tavoitteekseen vähintään pistesijan saavuttamisen Suomelle kansainvälisessä loppukilpailussa viiden vuoden kuluessa.

Kolmannen peräkkäisen välivuoden jälkeen kansa alkoi jo tottua rytmiin, että Suomi osallistuu Eurovision laulukilpailuun vain joka toinen vuosi. Ikävä kyllä tämä rytmi myös latisti kansan kiinnostusta laulukisaa kohtaan. Vuonna 1998 YLE satsasi mukavasti Suomen edustussävelmän valintaan, mutta tällä kertaa puitteet olivat varsin vaatimattomat, vaikka euroviisut olivatkin mukana monissa Yleisradion ohjelmissa.

Dana International toi Israelille heidän kolmannen viisuvoittonsa, mutta Eurovision laulukilpailu järjestettiin pyhällä maalla silti vasta toisen kerran. Vuoden 1979 toisen peräkkäisen voiton jälkeen Israel vetäytyi järjestelyvastuusta ja koko kisasta, joten nyt tasan 20 vuotta myöhemmin viisumittelöt järjestettiin vasta toistamiseen samassa kaupungissa Jerusalemissa. Tälläkin kertaa uumoiltiin Israelin kieltäytyvän kisan järjestämisestä, mutta syyt olivat toiset. Danan persoona oli kiistelty maan ääriuskonnollisissa piireissä ja he vastustivat viisujen pitämistä Jerusalemissa. Toisin kuitenkin kävi ja kahdenkymmenenkolmen maan delegaatiot kokoontuivat paikan päälle toukokuun lopulla kisailemaan laulujensa paremmuudesta.