”Missä on Harrogate?” oli kevään 1982 hauskin kysymysleikki. Ison-Britannian yleisradioyhtiö päätti viedä vaihteeksi kisat pohjoisempaan Britanniaan, Harrogaten kaupunkiin, joka olikin yksi eksoottisimmista isäntäkaupungeista tähän mennessä. Harrogaten konferenssikeskus oli sisältä kuitenkin varsin moderni ja brittiläinen eksotiikka kiteytyi lähinnä juontaja Jan Leemingin otsanauhaan. Ranska, Italia ja Kreikka loistivat poissaolollaan, joten kisoista tuli pienimmät viiteen vuoteen. Moni maa luotti ajan hengessä diskorytmeihin, mutta voitto menikin illan perinteisimmälle kappaleelle.

Kesällä 1981 Ison-Britannian yleisradioyhtiö BBC ilmoitti seuraavan kevään Eurovision laulukilpailujen pitopaikaksi Pohjois-Yorkshiressä sijaitsevan Harrogaten kaupungin. Vain muutaman kerran Eurovision historiassa kilpailu on pidetty suurten pääkaupunkien ulkopuolella, mikä sinänsä on ollut aina piristävä poikkeus. Samoihin aikoihin Ranska ilmoitti jäävänsä kisasta pois. Viralliseksi syyksi he ilmoittivat pitävänsä koko sirkusta jo aikansa eläneenä monumenttina. Todellisuudessa he olivat kaiketi vain katkeria edellisvuotisen edustussävelmänsä ”heikosta menestyksestä” – olihan se lopputuloksissa ”vasta kolmas”.

Samaten italialaiset pysyivät edellisvuotiseen tapaan poissa. Kreikan silloinen kulttuuriministeri, nyt jo edesmennyt, Melina Mercouri ei pitänyt edustajaksi valittua laulua ”Saratapente kopelies” kansainvälisesti edustuskelpoisena, joten viime hetkessä myös kreikkalaiset vetäytyivät pois. Tämä aiheutti jo huolestuneet puheet koko kisan tulevaisuudesta. Seuraavana vuonna nuo kaikki kolme vastarannan lintua olivat kuitenkin palaavia Eurovisio-perheeseen, joten huoli oli aiheeton. Vuonna 1982 osanottajien määrä oli kuitenkin alhaisempi, kuin koskaan sitten vuoden 1977: vain 18 maata oli mukana.

EUROVISION LAULUKILPAILU 1982
Ajankohta: Lauantai 20.4.1982
Kilpailupaikka: Harrogate Conference Center, Harrogate, Iso-Britannia
Juontaja: Jan Leeming
Kapellimestari: Ronnie Hazlehurst
Virallinen EBU:n valvoja: Frank Naef

 

Jan Leeming toimi kisojen juontajana.

 

Tiedätkö sinä?

 

Julkisuudessa vitsailtiin, että poissaolollaan loistavat delegaatiot eivät tienneet missä on Harrogate. Harrogaten sijainnista tulikin kevään aikana yleinen huumorilla höystetty arvoitus, jota isäntämaa hyödynsi loppukilpailun avausvideossa. Kysymys ”Missä on Harrogate?” toistettiin ruudulla kotikatsomoille kaikilla mukana kilpailevien maiden kielillä.

Bucks Fizzin näyttävä lavakoreografia oli jättänyt jälkensä tämänkertaisiin esiintyjiin. Monet heistä keskittyivät enemmän tanssiliikkeisiinsä, kuin itse lauluun. Kilpailun avanneen Portugalin Doce –tyttökvartetin esitys kertoi heti, mitä tuleman piti. Asut olivat näyttävät ja ajan trendien mukaiset, kuten myös neitokaisten lavaliikehdintä. Viisureseptin mukaisesti kappale piti tietenkin nimetä tokaisulla, joka ei tarkoita yhtään mitään: ”Bem bom”.

Toisena esiintyneen Luxemburgin ja heidän venäläissyntyisen edustajansa Svetlanan jälkeen vuorossa olivat pohjoiset naapurimme norjalaiset, jotka olivat räätälöineet edustuskappaleensa mahdollisimman yleiseurooppalaiseksi. Tekstistä oli kitketty kaikki korviin särähtävät Norjan kielen äänteen pois ja kappale oli saanut nimen, jonka kaikki ymmärtävät: ”Adieu”. Solisteiksi oli pestattu kaksi aikaisemmin huonolla menestyksellä Norjaa edustanutta solistia, jotka nyt esiintyivät duona. Jahn Teigenin kohtalona vuonna 1978 oli nolla pistettä ja viimeinen sija, ja Anita Skorgan sijoittui vuonna 1977 viidenneksitoista.

Iso-Britannia ei luopunut taktiikastaan koota lauluyhtyeitä nimenomaan Eurovisiota varten. Tällä kertaa saatiin lauluduo Bardo, jonka naispuolinen jäsen Sally-Ann Triplett oli edustanut Iso-Britanniaa jo vuonna 1980 Prima donna –yhtyeessä. Toinen jäsen oli laulava näyttelijä Stephen Fischer. Vauhdikas popkappale ”One step further” ei kuitenkaan menestynyt odotetunlaisesti, joten tämänkin orkesterin eliniäksi voidaan laskea se legendaariset kolme minuuttia.

Turkin esityksen päätyttyä oli vuorossa Suomen katastrofi. Kojo oli puettu kirkkaan punaiseen nahkapukuun, ja hänen taustaryhmänsä Pave Maijanen, Juha Björninen, Keijo Hirvonen, Häkä Virtanen ja säveltäjä Jim Pembroke olivat lainanneet esiintymisasut Blues Brotherseilta. Vaikka Suomen laulu oli tavallaan rohkea ja omaperäinen, ei sillä ollut edes teoriassa ollut mitään menestymisen mahdollisuuksia. Koko Eurooppa hämmästeli suomalaisten outoa musiikkimakua. Legendaarinen BBC:n vakiokommentaattori Terry Wogan piti ”Nuku pommiin” –laulua kaikkien aikojen huonoimpana Eurovisio-kappaleena kautta aikojen. Armoa ei tullut Suomen kansaltakaan, joka jo alun perinkin oli vastaan koko lauluntekeleen lähettämistä kilpailuun. Lehdistö nimesi edustajamme tylysti ”Nolla-Kojoksi”, joka kertoo kappaleen saaman pistesaaliin. Kojo itsekään ei suhtautunut tappioon kovin hyvänä häviäjänä, vaan kommentoi tulosten ratkettua kansainväliselle lehdistölle: ”Haistakaa paska koko maailma”. Kojo ja ”Nuku pommiin” on kuitenkin yksi ikimuistoisista euroviisuistamme – tosin vain varoittavana esimerkkinä siitä, mitä kilpailuun ei tule lähettää.

Suome kisoissa edusti ”Nolla-Kojo” punaisessa nahka-asussaan.

 

Suomen rymisteltyä Eurooppaan karmit kaulassa palattiin normaaliin viisumaailmaan, kun Sveitsin tyylikäs Arlette Zola esitti kauniin balladin ”Amour, on t’aime”, joka sijoittuikin kisassa hienosti kolmanneksi. Myös Kyproksen Anna Vissin esitys puri eurooppalaisiin viidennen sijan edestä. Hänen laulunsa ”Mono i agapi” puri myös suomalaisiin makuhermoihin, sillä paitsi että raatimme antoi laululle kahdeksan pistettä, muodostui Beritin suomenkielisestä versiosta ”Rakkaus voittaa” meillä mukava hitti.

Ruotsalaiset pysyivät myös kiinni tyylissään, kun lauluduo Chips esitti vauhdikkaan Abba-henkisen kappaleensa ”Dag efter dag”. Myöhemmin Chipsin jäsenet Kikki Danielsson ja Elisabeth Andreassen tulivat hyvinkin tutuiksi viisufaneille sooloartisteina. Myös laulun säveltäjä Lasse Holm on ruotsalainen viisukonkari. Suomeksi kappale tunnetaan Meiju Suvaksen lennokkaasti nimettynä versiona ”A-huu a-heijaa”.

Itävallan mekaanisen edustajan jälkeen oli Belgian viehättävän Stellan vuoro. Stella oli nähty loppukilpailussa jo kahdesti aikaisemminkin, vuonna 1970 Alankomaita edustaneessa Hearts of soul –yhtyeessä sekä vuonna 1977 Belgiaa edustaneessa Dream expressissä. Tällä kertaa sooloartistina esiintyneen Stellan kilpailukappale ”Si tu aimes ma musique” sai myös Suomelta pisteitä ja ehkä juuri siksi joutui suomalaisten käsittelyyn myös paikallisessa levybisneksessämme. Laulun tulkitsi Suomen kielellä Armi Aavikko. Stellan oma englanninkielinen LP-levy oli myös tavanomainen näky levykaupoissamme, tosin melko pian ale-laarien puolella.

Espanjan tulinen tango ”El” puri tietenkin myös tangohulluihin suomalaisiin kuuden pisteen edestä. Mitään ikivihreää siitä ei kuitenkaan täällä tullut, kuten ei muuallakaan Euroopassa. Tanskan aikakauteen nähden modernisti nimetty ehdokas ”Video video” ei purrut raateihin ja Brixx-yhtye jätti taakseen vain Suomen Kojon.

Jugoslavian esiinnyttyä nähtiin lavalla vauhdikasta ryhmäliikuntaa aitoon israelilaiseen malliin. Avi Toledano taustajoukkoineen tanssi ja lauloi Israelille hienon toisen sijan. Tarttuva kappale ”Hora” sai Suomen raadilta täydet kaksitoista pistettä ja tietenkin levytettiin myös suomeksi. Markku Aro tulkitsi sävelmän nimellä ”Elää”. Kaksi seuraavaa esitystä ovat sen sijaan vaipuneet tyystin unohduksiin. Irlannin The Duskeys –ryhmän ainoaksi ansioksi on luettava, että kappale on yksi niitä harvoja vauhdikkaampia irlantilaisedustussävelmiä.

Saksan Nicole toi Saksalle maan ensimmäisen viivoiton. Seuraavaa odotettiin 28 vuotta.

 

Kilpailun voittaja esiintyi viimeisenä. Jo neljättä vuotta peräkkäin Saksan edustussävelmän oli kynäillyt Ralph Siegel. Vuonna 1979 Dschingis Khan sijoittui neljänneksi, 1980 Katja Ebstein toiseksi ja 1981 Lena Valaitis niin ikään toiseksi. Vihdoinkin mitalisijat kirkastuivat kultaiseksi, kun 18-vuotias liinatukkainen laulajatyttö Nicole kitaroineen lauloi maailmaa syleilevästi pienestä palasta rauhaa. Kaikki huolellisesti suunnitellut, vauhdikkaat lavakoreografiat osoittautuivat turhiksi, kun voiton veikin illan yksinkertaisin esitys.

”Ein bisschen Frieden” oli voittopäivänään kaikkien aikojen toiseksi ylivoimaisin Eurovision laulukilpailuvoittaja. Iso-Britannian Brotherhood of Man sai edelleenkin pitää ylivoimaisimman viisun tittelin. Saksan laulu sai 161 pistettä 204:stä mahdollisesta, kun peräti yhdeksän maata antoi laululle täydet pisteet. Lisäksi kolme maata, Suomi mukaan lukien, antoi kappaleelle kymmenen pistettä eli toiseksi parhaan pistemäärän. Vain yksi raati, Luxemburg, jätti Saksan kappaleen kokonaan noteeraamatta.

Vuoden 1982 pistetaulukko.

 

Ralph Siegel juhli kappaleensa voittoa valkoisessa puvussa.

 

Esitettyään voittolaulunsa uudelleen Nicole lauloi kappaleesta neljän eri kielen yhdistelmäversion saksaksi, englanniksi, ranskaksi ja hollanniksi, varmistaen että kappaleesta tulisi kevään suurin hitti eri puolilla Eurooppaa. Englanninkielinen versio ”A little peace” nousi myös kahdeksi viikoksi Iso-Britannian singlelistan ykköseksi. Lisäksi Nicole levytti laulun lukuisilla eri kielillä.

Kiireen vilkkaa voittolaulusta suunniteltiin aikakauden hengen mukaisesti myös suomenkielistä versiota ja sellainen levytettiinkin Katri Helenan toimesta. Pian säveltäjä Ralph Siegeliltä tuli kuitenkin tiukkasävyinen ukaasi, joka kielsi erikielisten versioiden levyttämisen, koska Nicolen oli määrä laulaa kappale levylle eri kielillä itse. Niinpä jo valmiit singlelevyt tuhottiin ja Katri Helena lauloi olemassa olevan musiikkitaustan päälle oman versionsa englanniksi. Myöhemmin, kun suomenkielistä Nicolen tulkintaa ei kuulunut, sai Katri Helenan versio ”Vain hieman rauhaa” nähdä päivänvalon.

Saksan ensimmäistä viisuvoittoa varjostivat plagiointisyytökset, jotka todettiin vieläpä aiheellisiksi. Mutta viisuvoittoa ei heiltä pois voitu riistää, joten seuraavana vuonna Euroopat musiikkimaat kokoontuivat Länsi-Saksaan.

Kilpailukappaleet:

1. Portugali: Doce – Bem bom – 13. sija (32 p.)

2. Luxemburg: Svetlana – Cours après le temps – 6. sija (78 p.)

3. Norja: Jahn Teigen & Anita Skorgan – Adieu – 12. sija (40 p.)

4. Iso-Britannia: Bardo – One step further – 7. sija (76 p.)

5. Turkki: Neco   – Hani – 15. sija (20 p.)

6. Suomi: Kojo – Nuku pommiin – 18. sija (0 p.)

7. Sveitsi: Arlette Zola – Amour on t’aime – 3. sija (97 p.)

8. Kypros: Anna Vissi – Mono i agapi – 5. sija (85 p.)

9. Ruotsi: Chips – Dag efter dag – 8. sija (67 p.)

10. Itävalta: Mess – Sonntag – 9. sija (57 p.)

11. Belgia: Stella – Si tu aimes ma musique – 4. sija (96 p.)

12. Espanja: Lucia – El – 10. sija (52 p.)

13. Tanska: Brixx – Video video   – 17. sija (5 p.)

14. Jugoslavia: Aska – Halo halo – 14. sija (21 p.)

15. Israel: Avi Toledano – Hora – 2. sija (100 p.)

16. Alankomaat: Bill van Dijke – Jij en ik – 16. sija (8 p.)

17. Irlanti: The Duskeys – Here today, gone tomorrow – 11. sija (49 p.)

18. Saksa: Nicole – Ein bisschen Frieden – 1. sija (161.)

Keskustele aiheesta foorumillamme

© Viisukuppila

Valitse aihe
Tulevat tapahtumat
  1. The Eurovision Cruise 2017

    syyskuu 2 @ 18:30 - syyskuu 3 @ 16:00
Tutki tilastoja
Escstatsissa on joukko mielenkiintoisia viisutilastoja.

Euroviisuklubi
Euroviisuklubi OGAE edistää viisuharrastusta.

Kuuntele radiota
ESC Radio on Internetissä toimiva euroviisuradio.



Sauhupuoti.com







Viisukuppila