Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1987

Eurovision laulukilpailu käytiin ensimmäistä kertaa Euroopan sydämessä Brysselissä Eurooppa-päivänä 9.5. Belgian flaaminkielinen yleisradioyhtiö olisi halunnut viedä kilpailun Oostendeen, mutta sai tyytyä vain kansallisen karsinnan järjestämiseen, sillä ranskankielinen RTBF toteutti kansainvälisen loppukilpailun. Osallistujamaita oli ennätysmäärä, Kreikka ja Italia palasivat takaisin viisulavalle vuoden tauon jälken. Vain Malta, Monaco ja Marokko puuttuivat aikaisemmin osallistuneista maista. Suomessa jännitettiin näkyykö Eurovision laulukilpailu lainkaan, sillä Yleisradion tekninen henkilökunta lakkoili ja vielä kaksi päivää ennen finaalia. Lakko kuitenkin päättyi ja kansa näki yhdeksi rakastetuimmaksi euroviisuksi nousseen ”Sata Salamaa” räiskyvän Palais du Cantenairen lavalla.

Kilpailun avasi Norjan Kate Gulbrandsen kahden vuoden takaisen voittajasäveltäjä Rolf Løvlandin vahvalla balladilla ”Mitt Liv”. Israel esitti ensimmäisen illan kolmesta miesduetosta, kappale oli varsin poikkeava, sillä pirteät kuorokoreografiat olivat poissa, kertoihan kappale kahdesta laiskurista. Kari Salmelainen on coveroinut ”Shir Ha’batlanimin” nimellä ”Humppaa hullu kansa”. Gary Lux palasi edustamaan Itävaltaa, mutta sijoitus oli kahtatoista sijaa alempi kuin Göteborgissa. Myös Islanti luotti balladiin; ”Einu sinni, einu sinni enn”, soljui kaunis islannin kieli. Isäntämaan kappale oli sanomaltaan illan vahvin, Rakkauden soturit kohoitti nimittäin riisumaan aseet ja liittymään rakkauden esitaistelijoihin. Lilian St Pierre esitti kappaleen varsin tehokkaasti mustassa hameen ja housun yhdistelmässä.

Arja Saijonmaan hävittyä Ruotsin karsinnat pisteellä edusti maata Lotta Engberg. Lotta oli synnyttänyt niin sanotun Eurovisio-lapsen vain kaksi viikkoa aiemmin. Kappale oli loo-trilogian viimeinen osa ”Boogaloo”, karsintojen Fyra bugg och Coca-cola oli siis muuttunut ihan toiseksi tilaukseksi. Italia ja Portugali esittivät molemmat meriaiheiset kappaleet, Portugalin Nevadalla oli yllään merimiesaiheiset spencerjakut, Italian Umberto ja Raf rennosti farkuissa. Raadit eivät kuitenkaan arvostaneet merimiespukeutumista, sillä Gente di Mare oli kolmas ja muodostuikin pian ikivihreäksi, Portugali puolestaan jäi sijalle 18. Yhtä sijaa huonommin menestyi naapurimaan Patricia Kraus. Lieneekö sitten raju look pelottanut muut kuin Kreikan raadin, sillä he antoivat Espanjalle kaikki sen saamaat kymmenen pistettä.

Vielä enemmän yksin pistelaskussa jäi Turkki, sillä Locomotivin suurenmoista hyppelytarmoa osoittanut sävelmä ei vedonnut yhteenkään raatiin ja se jäi nollille. Kreikkaa edusti Bang-duo kappaleella ”Stop”, joka muistutti Wham! -yhtyeen hittiä ”Wake Me Up Before You Go-Go” ja taisi poikien ulkoasussakin olla jotain yhteneväisyyksiä. Alankomaita edusti Marga Bult tuttavallisemmin Marcha, jonka ”Rechtop in de Wind” -kappaleesta on muodostunut klassikko, ei vähiten asun ja käsiliikkeiden ansiosta. Marcha on keikkaillut 2000-luvulla kahden muun Alankomaiden edustajan Sandra Reemerin ja Maggie MacNealin kanssa Dutch-Diva’s -triona. Luxemburg oli valinnut edustajakseen 70-80 -lukujen taitteessa suuressa suosiossa olleen Plastic Bertrandin, joka oli pukeutunut mustiin trikoisiin ja pinkkiin jakkuun. Plastic harrasti tarmokasta lavaliikuntaa, ehkä hoikentuakseen. Plastic ei kuitenkaan vakuuttanut tuomaristoja, sillä ”Amour Amor” sai vain neljä pistettä ja Plasticin ura hiipui pian tämän jälkeen.

Ison-Britannian Rikkillä, taksikuskilla Glasgowsta, oli aiemmin yhtye Middle of the Road, eikä kappale poikennut keskitieltä viisuiltanakaan ja Britannia jäi huonoimmalle sijalleen toistaiseksi, kolmanneksitoista. Sijaa huonommin menestyi Ranska, Rakkauden sanoilla ei ole sunnuntaita lauloi Christine Minier. Saksan Liittotasavalta luotti jälleen kerran Siegel–Meinunger -tuotantoon, edustajakin oli tuttu Göteborgista kahden vuoden takaa, laulusolistia oli tosin vaihdettu. Juryt pitivät aurinkoisesta ”Lass die Sonne in dein Herz” -kappaleesta ja Wind sijottui jälleen toiseksi. Alexia oli Kyproksen artisti, tuttu jo Island-yhtyeesta maan viisudebyytistä vuodelta 1981. ”Aspro-mavro”, valkoista-mustaa lauloi Alexia varsin terhakasti mustassa olkatopatussa jakussa ja valkoisessa ihonmyötäisessä topissa.

Kyproksen jälkeen olikin Suomen vuoro. Petri Laaksonen oli kutsunut artistiksi viime vuodet kotiäitinä toimineen Vicky Rostin, joka sai ”Sata Salamaa” kappaleesta uransa suurimman hitin ja näyttävän comebackin. Vicky ja Boulevard esiintyi mustissa asuissa, joiden saumoissa välähtelivät salamat. Vickyllä oli tehostevärinä turkoosi, joka sointui hyvin yhteen taustan lasersalamointiin. Suomen kapellimestarina toimi jälleen Ossi Runne jo 21. kertaa, täysi-ikäisyys oli näin saavutettu. Suomi sai heti ensimmäisenä pisteitä jakaneelta Norjalta kymmenen pistettä mutta tahti hiipui ja Sata Salamaa jäi vaatimattomalle 15. sijalle. Toinen Pohjoismaa Tanska oli valinnut nuoren Ann-Cathrine Herdorfin, 84, 85 ja 88 edustaja Kirsten Siggaard oli jäänyt karsinnassa vasta kuudenneksi. ”En Lille Melodi” pärjäsi mukavasti se oli viidentenä paras Pohjoismaista.

Irlannin Johnny Logan oli kilpailun ehdoton ennakkosuosikki, eikä pettänyt odotuksia, vaan otti toisen viisuvoittonsa herkällä balladilla ”Hold Me Now”. Hänestä tuli näin ensimmäinen artisti, joka voitti Euroviisut toisen kerran. Loganilla oli ollut ensimmäisen voittonsa jälkeen ongelmia managerinsa kanssa ja hän halusi näyttää että on selvinnyt vastoinkäymisistä ja pystyy voittamaan. Hän saikin uransa viisuvoitolla uuteen nosteeseen. Johnny juhli voittoaan railakkaasti samppanjalasi kädessä. Jugoslavian artistin olisi ehkä myös pitänyt juoda vettä sillä hänellä oli hikka, Novi Fossili sijottui hikottelulla neljänneksi. Sveitsi päätti illan laulamalla ranskaksi, menestys jäi vaatimattomammaksi kuin seuraavana vuonna.