Juuri kun euroviisut alkoivat popularisoitumaan, lyötiin kapuloita rattaisiin moneltakin taholta. Esimerkiksi neljä vuotta voimassa ollut vapaa esityskieli päätettiin ottaa pois vain muutamaa kuukautta ennen kansainvälistä finaalia. Näin ollen kaikkien maiden piti jälleen laulaa edustussävelmänsä omalla kielellään.

Samaten usealtakin taholta ympäri Eurooppaa peräänkuulutettiin niitä iänikuisia ”kansallisia piirteitä” eri maiden edustussävelmiin, joten Yleisradiokin avoimen sävellyskilpailun julistuksessaan toimi oletetulla tavalla. Myös maakuntaraadit arvostivat näitä kansallisia piirteitä, sillä ei ole epäilystäkään etteikö voittajalaulu olisi niitä sisältänyt.

SUOMEN KARSINTA 1977

Ajankohta: Lauantai 22.1.1977
Kilpailupaikka: Ylen tv-studio 2, Pasila, Helsinki
Juontajat: Tutteli Mensonen
Kapellimestari: Ossi Runne
Kilpailumenetelmä: Avoin sävellyskilpailu (182 sävelmää)
Arvostelu: Maakuntaraadit
Kilpailukappaleita: 9

Onneksi mitään väinämöisten, kanteleiden ja tanhuryhmien ryntäystä ei Suomen karsinnassa kuitenkaan nähty, vaikka tämän kertaiset ehdokkaat olivatkin varsin suomalaiskansallisia. Suomea ja suomalaisuutta tuotiin esiin myös modernein keinoin, unohtamatta hieman keinotekoistakin Lapin eksotiikkaa.

Yhdeksästä kilpailukappaleesta jo ensimmäinen kuvasti hienosti 1970-luvun lopun Suomea. Seidat-yhtyeestä tutun Eeva Kiviharjun säveltämä, sanoittama  ja esittämä ”Palokankaan Maikki” nimittäin kertoi maalta kaupunkiin muuttaneesta neidosta, jonka elämä ei sujunutkaan aivan suunnitelmien mukaisesti.

Numerolla kaksi kilpaili Suomen ennätys mies Lasse Mårtenson, joka esitti tällä kertaa itse jo 14:sta Suomen karsinnoissa kuullun sävelmänsä. Määrä, jota kukaan ei vielä tähän päivään mennessä ole pystynyt rikkomaan. Myös kappaleen nimi oli varsin kuvaava – ”Kuusitoista hyvää vuotta” – mutta Lasse kielsi sillä olevan mitään tekemistä Suomen 16-vuotisen viisutaipaleen kanssa. Kahden voittajasävelmänkin tehneen Mårtensonin ura euroviisuissa päättyi ikävästi seitsemänteen sijaan. Kymmenen vuotta myöhemmin hän palasi kuitenkin viisuihin, mutta juontajan ominaisuudessa.

Kolmantena kisaili Monica Aspelund, joka oli tehnyt viisudebyyttinsä jo vuonna 1975 yhdessä Ami-sisarensa kanssa. Vuonna 1976 Monica lauloi Aarno Ranisen säveltämän ”Joikun”, mutta se ei uponnut edes Lapin raatiin, vaan romahti sijalle kuusi. Sama tiimi jalosti samantyyppisen idean tällä kertaa astetta hiotumpaan muotoon. Nimeksi valikoitui ”Lapponia”, jota säveltäjä Aarno Raninen vastusti viimeiseen asti – osittain kaupallisuutensa vuoksi. ”Lapponia”-korut nimittäin olivat tuohon aikaan jo melkein kansainvälisestikin tunnettu brändi. Kappaleen itse sanoittanut Monica kuitenkin piti päänsä ja menestystarina oli syntynyt. Huippulahjakas laulaja ja valovoimainen esiintyjä Monica Aspelund täytti itsekin kansainväliset mittapuut. Hän yhdisti Ranisen sävelmien kanssa Lapin, Suomen ja populaarimusiikin tyylillä, jota ei sen koommin ole näillä leveysasteilla nähty. ”Lapponia” voitti kevyesti Suomen karsinnan. Lisäksi se levytettiin neljällä muullakin kielellä. Hyvä niin, sillä tänä päivänä Monica ei suostu enää laulamaan omaa suomenkielistä tekstiään.

Vaikka Monican esitys olikin varmasti jo häikäissyt alueraadit seitsemällä paikkakunnalla, oli esityksiä kuultavana vielä kuusi lisää. Neljäntenä nähdyn romaniyhtye Hortto Kaalon esitys olikin ainoa, joka edes yritti laittaa Monicalle kampoihin. Reino Markkulan sävelmä ”Kauan sitten” ylsikin koreografioineen ansaitulle hopeasijalle pisteissä – eikä olisi paha valinta ollut Suomelta tämäkään show. Viisuja varten kolmen miehen triona tunnettu yhtye sai vahvistuksekseen Ellen Hagertin. Seuraavana vuonna Hortto Kaalo nähtiin Syksyn Sävelessä ja silloin Anneli Sarin kanssa. Ehkä viisukarsintakin olisi vaatinut Anneli Sarin karisman tuekseen.

Lappi oli aiheena myös Seija Simolalla, joka lauloi Erik Lindströmin sävelin ”Yöttömästä yöstä”. Vaatimaton kappale ei kuitenkaan voinut muuta, kuin jäädä kisan jumboksi. Vasta seuraavasta vuodesta oli tuleva Seijan vuosi. Vuoden 1965 kansainvälinen edustajamme Viktor Klimenko nähtiin jälleen karsiutujien joukossa, tällä kertaa osittain omavalmisteisella teoksella ”Luonasi oon”. Klimenkon ura kansainvälisenä silkkipaitaisena kasakkana oli jo hyvässä vauhdissa, ja samaa tyyliä hyödyntävä vauhdikas esitys olisi saattanut sekin olla mukiinmenevä edustaja. Alueraadit rankkasivat Klimenkon joka tapauksessa pronssille.

Jukka Siikavire oli säveltänyt viisuihin edellisvuotiseen tapaan uuden ikivihreän, joka sävelmänä tulisi kestämään sukupolvelta toiselle. Suomen karsinnassa esiintynyt tummanpuhuva baritoni Markku Blomqvist nimittäin ei suinkaan ole ”Liehuva liekinvarsi”-kappale tunnetuin esittäjä, vaikka onkin jäänyt vyötäisillään heiluvine puukkoineen aikalaislapsukaisten mieliin pelottavana ilmestyksenä. Eikä vähiten Erkki Mäkisen tekstin ansiosta, joka alkaa sanoin: ”Tuolla metsässä makaa kuollut mies…”.

Hänen jälkeensä esiintynyt Finntrio-yhtye oli puukkojen sijaan varannut rekvisiitakseen haravat. He esittivätkin yhden tämän karsinnan harvinaisista kansanlauluista. ”Illalla sillalla” –kappaleen teksti oli rakennettu ilmiselvästi varta vasten kuulostamaan hauskalta vieraskielisten henkilöiden korviin, kun se lallatteluineen kuulostaa siltä jo suomalaisestakin.

Tämän karsinnan ainoa popelementtejä sisältänyt kappale kuultiin ehdokkaista viimeisenä. Tuohon aikaan vielä rokkarina tunnettu Mikko Alatalo taustajoukkoineen esitti ”Rokkilaulajan” idolisoimisesta kertovan surkuhupaisan tarinan. Esityksessä nähtiin myös homoeroottisia virityksiä, kun androgyyniseltä näyttänyt ja kuulostanut nuori Alatalo luo ihannoivia katseita taustalla kireissä housuissaan ketkuttelevaa Pertti ”Veltto” Virtasta kohti. Rempseä Virtanen säikytteli etukäteen myös Yleisradion harmaahapsisia pamppuja ja uhkasi juuri ennen suorassa lähetyksessä nähtävän osuutensa alkamista vetäisevänsä teryleenihousunsa nilkkoihin koko Suomen kansan edessä. Uhkaus ei kuitenkaan toteutunut, koska Veltto ei halunnut suututtaa raateja.

Vuosia myöhemmin kohujen saattelemana Yleisradion palveluksesta erotettu tv-kuuluttaja Tutteli Mensonen (Tiivola) juonsi kisat asialliseen sävyyn, eikä hämmentynyt pienistä kömmähdyksistä. 15-jäseniset maakuntaraadit valitsivat siis Monica Aspelundin ja ”Lapponian” Suomen edustajaksi vuosimallia 1977. Mutta tämä karsinta ei ollut vielä ainoa mutka Monican matkassa kohti Lontoota…

Lopputulokset:

1. Monica Aspelund: Lapponia (431 p.) Katso esitys (YLEn Elävä Arkisto)

2. Hortto Kaalo: Kauan sitten (346 p.) Katso esitys (YLEn Elävä Arkisto)

3. Viktor Klimenko: Luonasi oon (336 p.)

4. Finntrio: Illalla sillalla (296 p.) Katso esitys (YLEn Elävä Arkisto)

5. Eeva Kiviharju: Palokankaan Maikki (291 p.) Katso esitys (YLEn Elävä Arkisto)

6. Mikko Alatalo & Tabula Rasa: Rokkilaulaja (273 p.) Katso esitys (YLEn Elävä Arkisto)

7. Lasse Mårtenson: Kuusitoista hyvää vuotta (232 p.)

8. Markku Blomqvist: Liehuva liekinvarsi (206 p.) Katso esitys (YLEn Elävä Arkisto)

9. Seija Simola: Yötön yö (190 p.) Katso esitys (YLEn Elävä Arkisto)

Keskustele aiheesta foorumillamme

© Viisukuppila

Valitse aihe
Tulevat tapahtumat
Tutki tilastoja
Escstatsissa on joukko mielenkiintoisia viisutilastoja.

Euroviisuklubi
Euroviisuklubi OGAE edistää viisuharrastusta.

Kuuntele radiota
ESC Radio on Internetissä toimiva euroviisuradio.



Sauhupuoti.com







Viisukuppila