Vuoden 1981 Suomen euroviisukarsinnan finaali muistetaan yhtenä kaikkien aikojen tasokkaimmista, mutta myös koko euroviisuinstituutiota vähättelevästä juontajastaan. Kappaleiden joukkoon mahtui useampikin elämään jäänyt klassikko. Onneksi Suomen kansa aktivoitui postikortteineen ja pudotti kehnoimmat vaihtoehdot jo semifinaalivaiheessa. Ikävä kyllä studioon koottu asiantuntijaraati ei valinnut sitä kaikkein timanttisinta sävelmää Dubliniin…
SUOMEN KARSINTA 1981
Ajankohta: Lauantai 21.2.1981 klo: 19.30
Kilpailupaikka: Yleisradio TV-studio 2, Pasila, Helsinki
Juontaja: Erkki Pohjanheimo
Kapellimestari: Ossi Runne
Kilpailumenetelmä: Kutsukilpailu (15 sävelmää)
Arvostelu: Finaali: Tuomaristo, Semifinaali: Postikorttiäänestys
Vuonna 1981 palattiin Yleisradiossa normaaliin käytäntöön ja kolmesta edellisvuodesta poiketen valittiin vain Eurovisio-edustussävelmä. Interviisu-edustajakin valittiin, mutta omissa karsinnoissaan TV 2:n puolella. Tällä kertaa Yleisradio kutsui euroviisukarsintoihin 15 säveltäjää jotka kaikki tarttuivat haasteeseen. Säveltäjät saivat itse valita kappaleilleen sanoittajat, sovittajat ja esittäjät. Neljä heistä oli omasta mielestään oman laulunsa sopivin esittäjä. Kuten Juice Leskinen suorassa tv-lähetyksessä irvailikin: ”Säveltäjä Leskinen pitää kovasti esitystyylistäni”. Tekijöiden joukko oli muutenkin varsin monipuolinen ja mukana oli hyvin eri tyylisiä säveltäjiä.
Valintamenettely muistutti osin edellisvuotista, mutta tällä kertaa semifinaalissa kuulluista viidestätoista sävelmästä kahdeksan jatkoon menijää valitsi Suomen kansa postikortein. Poikkeus olikin merkittävä, sillä vuotta aikaisemmin karsintafinaaliin selvisivät asiantuntijan valitsemina kaikki kisan taiteellisimmat tekeleet. Tällä kertaa jatkoon rynnistivät tarttuvimmat iskelmät esittäjinään suosituimmat iskelmätähtemme. Euroviisut tuntuivat myös kiinnostavan kansaa. Vaikka postikortteja oli aikaa kirjoittaa vain yksi päivä, niitä lähetettiin peräti 265 573 kappaletta. Kilpailun juontaja Erkki Pohjanheimo tosin vähätteli asiaa sarkastiseen tyyliinsä: ”Kuvitelkaa: yli neljännesmiljoona suomalaista nuolemassa postimerkkejä lähes samaan aikaan”.
Kansan semifinaalissa karsimien kappaleiden joukkoon ei ikivihreitä mahtunut. Vain yksi niistä löysi tiensä levylle kilpailun jälkeen. Putoajien joukossa oli Gösta Sundqvistin luotsaama Leevi & The Leavings –yhtye, joka tässä kisassa esiintyi livenä uransa ainoan kerran. Kilpailukappale ”Sinisilmä, mansikkasuu” jäi yhtyeen ystäville tuntemattomaksi, sillä he eivät koskaan levyttäneet sitä, vaikka muuten tekivätkin tuotteliaan levytysuran. Kappaleen ikuisti studiossa vuosia myöhemmin Göstan suojatti Aarne Tenkanen. Myöskään euroviisukonkari Rauno Lehtisen panos ”Tangetto” ei tullut valituksi karsintafinaaliin.
Vuoden 1981 Suomen euroviisukarsinnan finaalin tasoa voisikin luonnehtia yhdeksi kaikkien aikojen tasokkaimmista, sillä niin monta elämään jäänyttä sävelmää mahtui mukaan. Ikävä kyllä lopullisen valinnan edustussävelmästä suoritti Yleisradion musiikin ammattilaisista koottu raati, joka laskelmoi jälleen kerran päin mäntyä. Arvovaltainen tuomaristo pisteytti laulut siten, että jokainen tuomari antoi parhaaksi katsomalleen laululle 8 pistettä, toiseksi parhaalle 5, kolmannelle 3, neljännelle 2 ja viidennelle yhden pisteen. Kukin tuomari jätti kolme mielestään kehnointa ehdokasta kokonaan pisteittä.
Suomen karsinnan loppukilpailun perää jäi yhdellä pisteellä pitämään Paula Koivuniemen mannermainen iskelmä ”Ei tule toista kertaa”. Heti Paulan edeltä tuloslistalta löytyi Suomen kansan ehdoton suosikki ”Titanic” esittäjänään machomiehen maineessa paistatteleva Frederik. Iltapäivälehdet julistivat semifinaalin ja finaalin välissä tekemissään gallupeissa Jori Sivosen säveltämää tulevaa kestohittiä suureksi ennakkosuosikiksi. Frederik oli hankkinut näyttäviksi tanssitytöikseen kauniin nelikon: Meiju Suvas, Tuire Pentikäinen, Helena Lindgren ja Kaija ”Koo” Kokkola. ”Titanicin kapteenina” syntetisaattorinsa takana huojui Kari Kuusamo. Esiintyjäjoukko suoritti myös lavakoreografian, jonka suunnittelija oli Frederikin televiossa tekemän paljastuksen mukaan ”yks Maukka”.
Toinen yleisönsuosion saanut kappale oli Markku Aron ja singaporelaissyntyisen Nisa Sorayan, Armin ja Dannyn jalanjäljissä kulkeva, hempeä duetto ”Mun suothan tulla vierees sun”, joka sekin sai raadeilta murskaavan arvion. Komeaäänisen, vaikkakin karsintakisassa flunssaisen, Tapani Kansan mahtipontinen balladi ”Sunnuntailapsi” ei myöskään purrut raatiin. Ainoastaan kimonoon sonnustautuneen Taiskan esittämä surullisenkuuluisaa atomipommi-iskua sanoituksessaan muisteleva ”Hiroshima” oli sekä kansan että tuomareiden makuun, mutta vain kolmannen sijan edestä.
Sen sijaan härmäläiseen junttihuumoriin tukeutuva Mikko Alatalon esitys ”Leuhkat eväät” oli ammattilaistemme mielestä toiseksi sopivin vientituote. Esiintymisasuikseen Mikko taustajoukkoineen oli valinnut jussinpaidat ja vyötäisille oli ripustettu lapinleukut, tosin lopuksi Mikko nappasi omasta tupestaan esiin värikkään huiskun. Juice Leskisen selvästi euroviisumuottia ja kolmeminuuttista kestoa parodioiva renkutus ”Ilomantsi” oli raatimme mielestä neljänneksi paras vaihtoehto edustuskappaleeksemme.
Ylivoimaisen äänienemmistön raadeilta sai kuitenkin englantilaisyntyisen Jim Pembroken pöytälaatikkonsa pohjalta kaivama sävelmä ”Reggae ok”, jonka esitti täydestä tuntemattomuudesta estradille noussut Riki Sorsa. Kahta tuomaria lukuun ottamatta kaikki raatilaiset pitivät kappaletta karsintojen parhaana. Loput kaksi olivat sitä mieltä, että laulu oli toiseksi paras. Pembroken brittiläinen tausta hämäsi raateja, etenkin kun Riki vielä korosti säveltäjän kansallisuuden merkitystä Pohjanheimon haastattelussa. Tosi asia kuitenkin oli, että Pembroken meriitit sekä ulkomailla että Suomessa olivat melko vähäiset. Raati ei näyttänyt välittävän edes siitä, että karsintalähetyksessä Riki aloitti laulunsa väärästä paikasta.
Vaikka laulu ei kansainvälisessä finaalissa luonnollisesti menestynytkään, tuli laulusta Suomessa hitti. Noihin aikoihin Riki levytti vielä englannin kielellä, ja oli juuri ennen Suomen karsintaa julkaissut englanninkielisen albumin ”Changing tunes”. Pitkäsoitto julkaistiin pikaisesti euroviisujen jälkeen uudelleen englanninkielinen ”Reggae OK” aloitusraitanaan.
Lopputulokset:
Finaali:
1. Riki Sorsa: Reggae OK (66 p.) Katso video (YLEn Elävä arkisto)
2. Mikko Alatalo Group: Leuhkat eväät (30 p.) Katso video (YLEn Elävä arkisto)
3. Taiska: Hiroshima (27 p.) Katso video (YLEn Elävä arkisto)
4. Juice Leskinen & Slamfonia: Ilomantsi (26 p.) Katso video (YLEn Elävä arkisto)
5. Markku Aro & Nisa Soraya: Mun suothan tulla vierees sun (13 p.) Katso video (YLEn Elävä arkisto)
6. Tapani Kansa: Sunnuntailapsi (5 p.)
7. Frederik: Titanic (3 p.) Katso video (YLEn Elävä arkisto)
8. Paula Koivuniemi: Ei tule toista kertaa (1 p.)
Semifinaalissa karsiutuivat:
Eija Ahvo: Allegro
Cumulus: Jos vielä ees kerran sais kunnon jenkan
Pepe Willberg: Nouse aamuusi
Leevi & The Leavings: Sinisilmä, mansikkasuu
Marketta Joutsi: Tangetto
Tomas Ek: Tuhlaajapoika
Aija Pentinmikko: Virta
