Viisukuppila

Sanaiset arkut aukenevat täällä kuin Pandoran lippaat konsanaan, jahka ensin on äänestetty.

1. Hän
Tämä kärsi aika-ajoin pahoistakin tekniikkaongelmista. Joitakin pitkiä sanoja on muutettu lyhyiksi. Lisäksi tässä oli hivenen sillisalaatin vikaa. Sanoituksellisesti ihan kelpo, ei mitenkään loistava kuitenkaan.

3. En
Teknisesti lähestulkoon tyylipuhdas suoritus ja tekstinäkin ihan mukava.

4. Autiomaa
Ööh... ? Teknisesti ihan hyvä, mutta sanoitus sai mut aika hämilleen. Tässä ilmeisesti yritetään metaforien kautta kuljettaa tarinaa yksinäisyydestä, mutta nämä useimmat metaforit tahtoivat jäädä peittoon. Vaikea sijoittaa pistetaulukkoon.

5. Kerran valkenee
Teknisesti hyvä suoritus ja sanoituskin ihan kiva, vaikka vähän tutun kuuloinen olikin, mutta ei häiritsevän paljon.

6. Piti uskaltaa
Tää nyt tahtoi jäädä vähän pliisuksi. Teknisesti kyllä hyvä, mutta jotenkin aihe tuntui hivenen yksinkertaistetulta (enkä oikein osaa selittää miten). "Ymmärrän vastanneeni sun odotuksiin" oli vähän turhankin venytetyssä muodossa.

7. Yksinäisyys
Tää oli niin yksin kappaleen tunnelman kanssa, ettei tosikaan. Loistava sanoitus ja tekniikkakin oli kunnossa. Ehkä sanoituksen miellyttävyyteen vaikutti omat teiniaikaiset hyvinki vahvat yksinäisyydentunnot, mene ja tiedä. Loppusäkeistö oli sekin juuri kappaleeseen sopiva.

8. En taida tajuta
Tää oli teknisesti sen verran kömpelö, että tätä voisi kuvitella allekirjoittaneen tekemäksi, ellei tietäisi. Välillään laahattiin, vähillä mentiin hivenen ylinopeuden puolelle. Lisäksi toisen ja neljännen säkeistön kaksi ensimmäistä säettä olivat huonoja; "Rakastaa" eri muodoissaan toistui noiden säkeiden aikana peräti neljä kertaa, se vain oli liikaa.

2. Hämärän tytär
Edellisenä sunnuntaina se sitten iski, halu palata käännösmaailmaan (tai mistä lie hetken mielenjohteesta sekin tuli), vaikka omat tuotokseni ei nyt... järin mairittelevia ole menneisyydessä ollutkaan. Katsoin sitten, mikäs on seuraava käännettävä ja parahdin. "Voi ei, Ranskan viisu." Viisu, jonka olin sijoittanut viisupuntarissani sinne jumbosijoille ja viisu, joka on ranskaksi (yp), jota en kovin hyvin taita. No, päätin kuitenkin kokeilla onneani ja kaksi huomiota tein kääntämisen tuoksinassa ja sen jälkeen: 1) Ei tämä viisu olekaan enää niin huono kuin miltä se keväällä tuntui, ja 2) Sipi-rukka on nyt kovasti sokeutunut omasta tekstistään ja pitää tätä ehkä parhaimpanaan koskaan joistakin tekniikkaongelmista huolimatta ja siksi todellakin katsoo, että kannatti kääntää tämäkin viisu; näin sokeasti olen rakastanut omaa tekstiäni ehkä vain Latvia 2007:n käännöksen yhteydessä (vaikka muut eivät sitä oikein arvostaneetkaan ).

Mitä tulee sitten itse käännökseen, niin idea lähti puhtaasti alkumelodiasta ensimmäisen (kevään jälkeisen) kuuntelun jälkeen. Tuo melodia toi mieleeni jonkinlaisen mystisen elokuvan á la David Lynch, jonka keskiössä olisi hieman salaperäinen nainen. Tästä tuli sitten assosiaatio film noir -elokuviin ja samalla sinetöityi kappaleen pääasiallinen rakenne: Ensimmäisessä säkeistössä tyttö pakenee, kolmannessa sitten hän pohtii pakonsa seurauksia ja viidennessä hän lähtee uuteen nousuun. Näiden välissä sitten takaumien kautta oli tarkoitus selvittää, MITÄ ja MIKSI pakeni. Harmikseni tätä toista takaumasäkeistöä en saanut ihan mieleisekseni, kun olisin halunnut enemmän kertoa, millaista elämä oli gansterin heilana kaikkine syyllisyydentuntoineen miehensä tekemisistä ja pelkotiloja tämän kohtalosta, mutta en vain saanut sopimaan tätä tekstiin. Noin muuten ennakkoajatus käännöksen sisällöstä menikin aika yhteen lopputuloksen kanssa ja joistakin teknisistä ongelmista huolimatta en voi olla pitämättä tästä todella paljon. Kunpa aina kääntäisin yhtä mielikuvituksellisesti .

Hän
Joo, tällaista tällä kertaa.

Hämärän tytär
Hieno ja salamyhkäinen käännös, joka kuitenkin jättää karvaan maun suuhun. Gangsteriin ihastumisessa oli hyviä ja huonoja puolia.

En
Tekniikaltaan täydellinen teksti, joka kuitenkin sivuuttaa aihetta vähäsen. On tämä vain hyvä.

Autiomaa
Hyvä tekniikka, mutta aihepiiri koitui käännöksen lopulliseksi kohtaloksi. Alkuperäisen käännöksen pimeyttä ja synkkyyttä ei oikein voi verrata paahtavaan autiomaahan.

Kerran valkenee
Tämänkin aihe ei ollut järin sopiva, mutta tekniikassa ei ole siltikään moitteita. Keskikastia.

Piti uskaltaa
Tämä aistillinen, miehen ja naisen suhteeseen liittyvä käännös sai minut puolelleen. Tekniikka on täydellistä, ja tarina tuntuu paisuvan paisumistaan kuten kappale itsekin.

Yksinäisyys
Aihevalinnassa on onnistuttu hyvin, mutta tämä on jokseenkin niin tavanomainen, että en oikein innostunut.

En taida tajuta
No en minäkään.

Täällä on aiemminkin ollut muutama juuri sellainen käännös, jonka itse haluaisin osata tehdä, esim Copycatin voittaja(?) oli todella loisto ja nyt En oli sellainen, että äänestin. Musiikkiin sopimisesta en pysty sanomaan kun tämä on outoa minulle, enkä nyt voi kuunnella kappaletta. Tosi kivoja tekstejä kaikki, laitan nyt kuitenkin miltä ne itsestä tuntui (vaikken siis haldaakaan ja sanat ovat itselle aivan ufoilua ).

1) HÄN
Hyvä tunnelma, hyvä toisto, joka sopii laulun alkuperäiseen tunnelmaan. Muutamat kohdat, kuten "deja vu", "huurteen kulkien" "kylmän hien" ja sanajärjestykset saundaavat sen verran korvaan, että ei ihan kuitenkaan kirkkain.

2) HÄMÄRÄN TYTÄR
Tiivis ja hyvä tunnelma, kiva tarina. Elokuva-aihetta vaivaa hieman elokuva. Minä pidän vähemmän ulkopuolisesta lähestymistavasta. Jäykähkö sana "aamunkoi"nousee irrallisena esiin.

3) EN
Vaikuttava, siinä määrin, että eka arvostelu lähti käyntiin. Hienolla toistolla luo intensiivisen, epätoivoisen tunnelman, jonka voi helposti kuvitella Kaasin tulkitsemaksi.

4) AUTIOMAA
Ihan hyvä aihe, tunnelmaa, mutta liian useat kuluneehkot ja tutut kielikuvat (kukkaan puhkeaa, rauniot, kastella, juuret) jne vaivaavat, kun autiomaa itsessäänkin on raskautettu käytetyllä mielikuvalla. Samoin muutamat sanajärjestykset.

5) KERRAN VALKENEE
Myös tässä käytettyjä mielikuvia, mutta tällä kertaa niiden luonteva käyttö ja hyvä, oikealla tavalla toistolla tunnelmaa nostattava rytmitys kääntää kuluneisuuden eduksi ja teksti toimii oikein hyvin.

6) PITI USKALTAA
Hyvä teksti, jota hieman vaivaa epätasaisuus. Ensimmäinen säkeistö on vakuuttava, toisessa hieman vaivaa naistenlehtimaailma (silmiis' sinisiin ... kaipuun hetkiin eilisiin). Kolmannessa taas kääntyy hyvällä tavalla iskelmän puolelle, mutta neljännessä "liekkimme syttyneen" taas miellyttää vähemmän.


7) YKSINÄISYYS
Hyvä tunnelma, jota kuitenkin hieman vaivaa sanojen monimutkaisuus, irralliset sana- ja ajatusparit lauseissa, kuten esim. "Pimeys luottamuksen ja kirkkaat värit syö".

8) EN TAIDA TAJUTA
Minä tajuan, mutta kuten sanottu laulettavuudesta en nyt osaa/ehdi sanoa mitään. Silti pidän kovasti säkeestä "Rakastin liikaa, rakastin rakastaa"/"Sua rakastin enemmän kuin koskaan arvaatkaan" - joka minusta on erittäin hyvä, (olkoonkin ettei kaikilta osin ekaa kertaa kuultu) juuri toimivan toistonsa takia, ja "arvaatkaan" hieno muunneltu pääte "rakastaa" sanalle. Kertosäe olisi kokonaisuudessaan hyvä, mutta "mitä vain antaa voin" töksähtää. Säkeistöissä jäykkyyttä ("pilkahdus", "Riistäen huomisen", "jatkaa yksinäin"). Korkealla tuon rakastin kohdan takia.

Teknisesti yksi vuoden pahimmista ellei pahin. Kertosäettä ei ole, ja melodiaa oli vaikea painaa mieleen, tulkinnan nyansseista puhumattakaan. Käännöksen pitäisi vastata myös sanojen sävyä eikä vain mittaa. Lisäksi pitäisi huomata säkeensisäiset tauot, ja niitä on paljon.

1. Hän
Kaikki paitsi kaksi säettä alkavat otsikon pronominilla. Hauska rakenteellinen temppu, ellei käännöksessä 3 olisi vastaavaa. Maan kulkijan henkilöllisyyttä ei paljasteta, mikä lienee pimeyden ruhtinas. Laulettavuus ontuu alussa, jatko vähän parempaa. Hämärä eikä aivan luonteva käännös, esim. säe ”Hän onko vain turhaa ja silti muita vie?” maistuu teoreettiselta. Ei tavoita tulkinnan tunnerekisteriä, paatos menee osittain hukkaan.

2. Hämärän tytär
Liikaa vääriä sanapainoja, arvostelussa ne saattoivat maksaa pari sijaa. Tarina alkaa lupaavasti, mutta tekijä taitaa yrittää liikaa ja lukija putoaa hämärään. Ensin tyttö ilmeisesti seuraa sydäntään ja ryhtyy gansterin heilaksi, sitten hän seuraa sydäntään eikä jatka hämärään? Minne sitten, jos ”Takaisin entiseen ei palata enää”? Pääsee pakoon mutta jää vaille suojaa? Ratkaisu (”jaloilleen putoaa”) ei ole kovin noir, pikemminkin happy end. Kolmannen persoonan kerrontaa on ehkä vaikea sovittaa tähän syvästi eläytyvään tulkintaan.

3. En
Sama rakenteellinen jippo kuin Hän-tekstissä, pronominin tilalla vain negaatio. Tämä on ovelampi, myös teknisesti valmiimpi. Kieltojen mitätöinti viimeisessä säkeessä on vitsinä näppärähkö, tekstin selityksenä latistava. Jää vitsin maku koko jutusta, ja siitä en pidä, koska itse otin laulun todesta. En-keskeisyyden aiheuttamasta monotonisuudesta huolimatta teksti seurailee sujuvasti tulkinnan tunneilmaisua. Hyvät pisteet.

4. Autiomaa
Laulettavuus tökkii paikoin (”se syliinsä hietaan”) mutta on silti tämän kilpailun lähes keskitasoa. Riitti ainakin jumbosijan välttämiseen. Autiomaa on kulunut kielikuva, eikä tämä ole teeman parhaita toteutuksia. Ehkä sinän puuttuminen heikentää uskottavuutta, nyt teksti on melko yhdentekevää vaikerointia vailla alkutekstin voimaa. Odottaako kertoja puutarhuria vai turisteja?

5. Kerran valkenee
Ensimmäinen Ranska-käännökseni. Laulu on kevään puntarikolmoseni. Tein ensin apukäännöksen, joka on aivotonta höpinää, tarkoituksena vain tavujen ja sanapainojen selventäminen. Tämän aputekstin alku ”Kerran valkenee” tuntui niin inspiroivalta, että siitä tulikin varsinaisen käännöksen aihe ja ydinfraasi.

6. Piti uskaltaa
Tauotukset säkeiden sisällä ovat pielessä, muuten laulettavuus menettelee. Alkutekstiä mukaillaan, vaikka samaan voimaan ja herkkyyteen tämä ei yllä. Käsi takertuu iholle ja sulattaa sen (r. 7-8) kuulostaa silkalta horrorilta. Kertojan kommentti ”kaunein tapahtuu” on sen jatkona kuin mustaa huumoria. Kankeahko ”En kaikill’ toitota” voisi olla esim. ”En muille toitota”. Kokonaisuutena silti asiallinen rakkausteksti.

Suosittelen heittomerkkien vähentämistä, vaikka ne eivät arvosteluuni vaikutakaan. Merkkihän ilmaisee vanhassa kirjakielessä, että sanaa on lyhennetty lopusta, esim. vielä - ä = viel’. Etenkin puhekielessä on ihan normaalia, että sanat lyhenevät näin. Nykyohjeiden mukaan sitä ei tarvitse osoittaa heittomerkillä, ellei halua nimenomaan luoda ylätyylistä ja vanhahtavaa vaikutelmaa. Joskus heittomerkki voi olla selventävä, esim. lyhentynyt että-sana ett' voidaan erottaa toisen persoonan kieltosanasta et, mutta pääsääntö siis on, ettei sanan lyhenemistä lopusta enää osoiteta kirjoituksessa heittomerkillä: vielä - ä = viel.

7. Yksinäisyys
Lyö / syö -riimi alussa on varma tunnelman tappaja. Riimittely on surkealla tolalla, muuten tarina onneksi kasvaa edetessään. Turhan abstrakti ja minäkeskeinen silti alkuteokseen verrattuna. Ensin valitetaan pimeyden ahdistavuutta ja seinien kaatumista päälle, mutta lopussa tyyni yksinäisyys onkin kertojan ainut turva eikä hän muuta haluakaan kuin edellä kuvattua. Hyvä, mutta laulu ansaitsee parempaa.

8. En taida tajuta
Vähän ennen loppua (r. 15-18) laulettavuus paranee hetkeksi, muuten on melkoista rämpimistä. Tauotuksista ei kannata puhuakaan. Ihmeellisen ankeita melkein kaikki käännökset, alkuteksti on paljon monivivahteisempi. Otin tylyn linjan enkä antanut plussaa pelkästä rakkausaiheen säilyttämisestä. Tekniikan pitäisi olla edes auttavasti kohdallaan.

ta1ja kirjoitti:Musiikkiin sopimisesta en pysty sanomaan kun tämä on outoa minulle, enkä nyt voi kuunnella kappaletta.

Yhtä hyvin voisit laatia Viisupuntarisi pelkästään lukemalla kappaleiden nuotit

UFOPOLI kirjoitti:

ta1ja kirjoitti:Musiikkiin sopimisesta en pysty sanomaan kun tämä on outoa minulle, enkä nyt voi kuunnella kappaletta.

Yhtä hyvin voisit laatia Viisupuntarisi pelkästään lukemalla kappaleiden nuotit

Pyydän anteeksi, tarkoitin, etten voi kuunnella kappaletta niin moneen kertaan peränjälkeen jokaisen tekstin kohdalla, että osaisin/uskaltaisin sanoa laulettavuudesta yhtään mitään, kun kappaletta oli vaikea pitää mielessä.

Kuten yritin sanoa, en todellakaan kuvittele hallitsevani tätä. Korostettakoon nyt vielä uudelleen, että minusta kaikki tekstit olivat niin hyviä vaikeaan lähtökohaansa nähden, että innostuin arvioimaan niitä. Anteeksi.

EDIT: ja tosiaan 8:sta vielä, minusta tosiaan se säe ""Rakastin liikaa, rakastin rakastaa"/"Sua rakastin enemmän kuin koskaan arvaatkaan" " tuntuu harvinaisen hyvältä kielellä/korvissa ottaen huomioon kuinka vaikea rakastaa-sana ääntämyksellisesti sisältöönsä nähden on ja mitä kauheuksia siitä on saatu aikaan (kuten se tähkän). Niin hyvältä, että peitti alleen muuta.

ta1ja kirjoitti:Kuten yritin sanoa, en todellakaan kuvittele hallitsevani tätä. Korostettakoon nyt vielä uudelleen, että minusta kaikki tekstit olivat niin hyviä vaikeaan lähtökohaansa nähden, että innostuin arvioimaan niitä. Anteeksi.

Ei vaan kiitos että arvioit. Toivottavasti arvioit vastakin. Kommenttiketju on olemassa juuri sitä varten, että täällä saa vaihtaa mielipiteitä. Yksimielisyys onkin harvinaista: omana aikanani (2007-) vain yksi käännös on saanut kaikilta arvostelijoilta täydet pisteet.

Arvostelulle ei ole muita sääntöjä kuin rehellisyys. Jotkut painottavat laulettavuutta enemmän, jotkut vähemmän. Itse en osaa arvioida sitä yhtä tarkasti kuin UFOPOLI, mutta yritän parhaani. Kielen arvioinnissa olen vähän tarkempi, ja teknisesti hyvät käännökset ovat usein myös kielellisesti sujuvia.

Eniten ärsyttää se jos joku pudottaa hyvän sanoituksen pohjapisteille vain estääkseen sitä menestymästä. Tai jos nokitaan yksittäisiä sanoja välittämättä yhtään siitä, miten ja mihin tarkoitukseen niitä on käytetty. Sanon "jos", koska arvostelijoiden ajatuksista tiedetään vain se minkä he itse haluavat kertoa. Joka tapauksessa provokatiiviset tai muuten erikoiset tekstit herättävät yleensä liikaa äärireaktioita menestyäkseen kilpailuissa. Tämä sai nkorpin keksimään Varjo-Cupin, jossa pisteitä tulee juuri siitä, että käännös jakaa mielipiteitä. Yhteenvetona: makuja on monia, mutta oma makuni on aina oikea, myös silloin kun se on väärä.

sziget kirjoitti:Arvostelulle ei ole muita sääntöjä kuin rehellisyys.

Se on kyllä totta. Henkilökohtaisista painotuksista huolimatta soisin kuitenkin kaikki osa-alueet otettavan huomioon. Itse arvostan tekniikan ohella erityisesti omaperäisyyttä, idiomaattisuutta ja tunnelmaa, mutta tarkkailen yhtä lailla myös esimerkiksi riimejä, sisällön eheyttä ja tekstin sopivuutta kappaleeseen.

Palasin käännöskisoihin! Tällä kertaa muistin myös äänestää. Näin kommentoin:


1) HÄN
"Hän on kylmä kuin jää ja luo huurteen kulkien" toi mieleeni Muumien mörön. Toisen säkeistön kaksi viimeistä riviä olivat vaikeita käsittää. Muilta osin tämä oli hyvä, tummasävyinen käännös.

2) HÄMÄRÄN TYTÄR
Hieman epätasainen käännös. Osa kielikuvista oli todella mainioita, mutta sitten taas gangsteri-kuvio ei tuntunut sopivan kappaleeseen lainkaan. Sitä paitsi, jäikö tyttö kuitenkaan vaille suojaa, jos tekstin mukaan yö luo varjonsa ja ottaa suojeluun?

3) EN
Kun otetaan huippuunsa hiottu laulettavuus, tarkkaan mietityt sanavalinnat ja samastumista aikaansaava tarina, sekoitetaan ne, valellaan sopivalla tunnelmalla ja lisätään kirsikaksi kakun päälle yllätysloppu, lähestytään täydellistä käännöstä.

5) KERRAN VALKENEE
Upea teksti, jolle voi mieltää useampia merkityksiä. Laulettavuus oli virheetöntä. Hmm... olikohan eriteemaisia kielikuvia hitusen liikaa?

6) PITI USKALTAA
Sanoituksen alku oli todella hyvä: herkkä, intiimi ja taitavasti sanailtu. Toisen säkeistön yöttömien öiden tanssit hieman rikkoivat alun henkilökohtaista ja pienimuotoista herkistelyä, vaikka kauniita olivatkin.

7) YKSINÄISYYS
Ensimmäisen läpilaulun jälkeen teki mieli taputtaa. Yksinkertainen ja pahuksen hyvä kuvaus yksinäisyydestä, ei siitä mihinkään pääse! Toisen säkeistön loppu toisti hieman ensimmäistä säkeistöä. Kiitettävä laulettavuus.

8) EN TAIDA TAJUTA
Kaunista sanailua! Kielikuvat olivat erinomaisia ja 1. kertosäe oikein tyylikäs. Laulettavuus ei ollut kisan parasta, ja viimeinen kertosäe hieman latisti tarinaa tavanomaisuudellaan.