Viimeinen katse
Ei sillä ettäkö käännöstekstin pitäisikään olla hengeltään niin just yksyhteen alkuperäisen versionsa kanssa, mutta kyllä siinä vaan jokin häiritsi, kuinka kaukana tämä parisuhteen päättymisestä kertova teksti olikaan Jaden tulkitsemasta ” valokeila on minun”-teemasta. Melodiansa seurassa tämä teksti teki kappaleesta entisestään surumielisemmän ja jäin kaipaamaan edes jotain positiivisuuden ripausta, jota on alkuperäisteemassa. Laulettavuus moitteeton.
Rautaa
Tässä tekstissä on teema sinänsä onnistunut, mutta en voi sanoa mieltyneeni toteutukseensa ihan kaikilta osin. Ilmaisut ”Oon rautaa…keijun tyyliin leijun” lähekkäin ilmaistuina luovat epäselvää assosiointia, koska ovat (mielestäni) voimakkuudeltaan ikään kuin toistensa ääripäitä. En väitä, etteikö hentorakenteinen ihminen voisi olla vahva, mutta tässä jotenkin tökki sanavalintojen luomat mielikuvat. Melodiansa ja Jaden siroäänisen tulkinnan seurassa tekstin miellyttävyys laski entisestään. Liian voimakkaita sanavalintoja minun makuuni, tämän melodian yhteydessä. Laulettavuus sinänsä moitteeton.
Naiseuden hymni
Hieno, alkuperäisteemaa omalla, onnistuneella tavallaan sivuava tuotos. Itse koen, että alkuperäisteksti kertoo yksittäisen henkilön vahvuuden ja pärjäämisen tunteestaan, mutta tässä kuvataan samoissa tunnesfääreissä olevaa ihmistä parisuhteen näkökulmasta. Paula Koivuniemen ”Aikuinen nainen” a`la Viisukuppila. Laulettavuudesta ei sanottavaa, sen sijaan taputan hurjasti.
Utopia
Tekstiä lueskellessani pohdin sitä, miksi henkilö otti mökille mukaansa koko perheen, jos kaipasi rauhaa ympärilleen? Mitä rauhaa se nyt sitten on, että väkipakolla vie lapsensa erämaaoloihin? Ihan vaan kitinämomentteja ”ei oo mitään tekemistä” kokeneen äänellä
. Todennäköisesti olisin mieltynyt tekstiin enemmän, jos se olisi kertonut siitä, miten yliväsynyt äiskä hakeutuu itsekseen luonnon huomaan ja hakee sieltä sieluunsa energiaa ja asennetta. Tällaisenaan tämä teksti ei oikein miellyttänyt, tämän nimenomaisen alkuperäisviisun yhteydessä, varsinkaan, kun poden balladien yhteydessä tiettyä vastentahtoisuutta ” sähkö, saastepilvet tms. ilmaisujen suhteen. Laulettavuus ok ja jättää sillä häntäpääsijoituksen taakseen.
On aika
Tässä tekstissä alkaa olla jotain sellaista, jollaisella tekstillä päätyy minun sijoituksissani korkealle. Ei suora kopio alkuperäisestä, mutta erittäin vahvasti sitä sivuava. Jäin kaipaamaan jotakin pientä säväystä, esim. onnistunutta kikkailua ” aika”-sanalla. Huikean hienoa laulettavuutta, ei muuta, kiitos.
Aikain
Olen sanaton: ”Aikain, on aikain/Lentoon uuteen/Sain siivet salaa sulta/Ja niissä hehkuu kulta/
Luotanko, on aikain taas?”. Jos kehuin kanssakisaajan onnistunutta parisuhdekiemuran toteutusta, mitähän sitten tässä kohtaa osaisi sanoa? Kerrassaan hienoa ilmaisua! Pidän nimenomaan siitä, miten kääntäjä kuvaa omansalaista tilannetta, jossa ihminen kokee itsensä liki kaikenvoittavaksi. Tämä tekee alkuperäistekstistä vaisumman kuin se oikeasti on. Laulettaessa en saanut ihan kohdalleen kohtia ” Olisiko hetki tää parhain?” & ” Lentoon uuteen” ja totuus on kyllä se, että se näkyy sijoituksessaan näin kovatasoisten kanssakisaajien seurassa. Silläkin uhalla, että loppupeleissä syynä on oma kompurakielisyyteni, lähden siitä, että käännöstekstin pitää olla kenen tahansa, sellaisenaan siltä istumalta laulettavissa.
Tuuleen, myrskyyn
Tässä on tavoitettu alkuperäisviisun henkeä, mutta ei tämä silti jotenkin yllä kanssakisaajiensa kanssa samalle mieltyvyysasteikolle. Teema, jossa henkilö löytää sisäisen naattorinsa palattuaan ulkomailta kotiseudulleen on sinänsä hieno idea, mutta ei vaan oikein tämän viisun yhteydessä nappaa. Melodiansa seurassa ja moitteettoman laulettavuutensa ansiosta tämä teksti vaikutti onnistuneemmalta kuin ihan vaan tekstinä luettuna ja nousi jokusen verran miellyttävyysasteikossani.
Aikain
Hienosti, niin lähellä alkuperäisviisua kuin vain olla voi, olematta kuitenkaan suora käännös. Havaitsen, että tämäntyyppinen teksti vetoaa kyllä englanninkielisenä ( Sarah Dawn Finer), mutta näin kotikielellä tulkittuna jotenkin tökkii. ”Taas astua teidän etehen”-kohdan laulettavuus oli kyllä ok, mutta jotenkin koin kyllä joutuvani keskittymään tavujen painotuksiin. Lauleskellessaan yhtaikaa Jaden kanssa ei jää huomaamatta, miten paljon kääntäjä onkaan huomioinut alkuperäistekstiä.
Suukaipuu
”Kuultesi...huulesi”, ” vaipuu…kaipuu”… kääntäjä vaikuttaa panostaneen sanavalintoihinsa ja siinä hienosti onnistuen. Kaipaus-teema ei vaan oikein natsaa tämän viisun kanssa. Minusta tämä viisu ansaitsee jonkinlaista ”kicking ass”-asennetta sisältävän käännöksen. Laulettavuus ok.