Viisukuppila

Yllä on yksi tapa ottaa kantaa sanoituksiin. Onneksi on muitakin tapoja. Ensin pitää kuitenkin äänestää Israelin sanoituksia. Jos ja vain jos on sen tehnyt, saa kelata sivua alemmas.
























































عينيك بتقول
راح ييجي يوم وكل الخوف يزول
بعينيك إصرار
أنه عنا خيار
نكمل هالمسار
مهما طال

Maassa maan tavalla
Omaperäinen, jollain tavalla hauskakin teksti, joka pääsee oikeuksiinsa juuri tällaisen kappaleen käännöskisassa. Tavuissa pieniä ongelmia, muuten varsin onnistunut käännös.

Sain syntini anteeksi
Oma käännös. Jostain kumman syystä tarjoan tällä kertaa gospelia.

Kolmas vaihtoehto
Tekniikassa ei sinänsä ole mitään virheitä, mutta aihe on jotenkin paatoksellinen, eikä oikein innosta hyräilemään.

Maaseudun ihanuus ja kurjuus
Huono aihe. Innostaa laulamaan, mutta ei sijoittamaan korkeille pisteille.

On oltava jokin tie
Kaunis aihe, kaunis teksti. Kaikin puolin kaunis käännös, joka sai minut sijoittamaan tämän korkealle.

Natalia
En pitänyt aiheesta, ja tekstikin oli kaikin puolin ahdistava. Silti tässä on jotain potentiaalia, etten sijoita tätä viimeiseksi.

On oltava toinen tie
Sama juttu kolmossanoituksen kanssa. Aihe on kuitenkin sen verran parempi, että saattaa tarpeen tullen hurahtaa aika monenkin ohi.

1. Maassa maan tavalla
Hieno käännös ja ajatuksia herättävä. Pienenpieniä teknisiä ongelmia, mutta ei mitään järisyttävän suuria.

2. Sain syntini anteeksi
Jumalattoman tylsä Jumalan ilosanoman ylistyslaulu. Ei jumankauta! Ihan liian teknisiä ongelmia. Ei ole hyvä näin!

3. Kolmas vaihtoehto
Ihan kelpo käännös. Pieniä laulettavuusongelmia, mutta ei suuria. Ihan kiintoisa aihe.

5. On oltava jokin tie
Ihan mukava säännös. Välillä oli kyllä pitkiä tavuja korvattu lyhyillä, mutta muuten ihan ok. Pidin erityisesti "Tiellä"-säkeistöstä.

6. Natalia
Ihan kaunis ja tekniikkakin kunnossa, mutta... jotenkin tähän ei tahtonut päästä sisälle sillä tavallla, kuin kääntäjä on ehkä toivonut. Jäi siten jollain tavalla etäiseksi.

7. On oltava toinen tie
Sisällyksetön käännös. Varsinkin alussa laulettavuusongelmia. "Avaruus katoo" pahin. En oikein saanut selvää, mitä tämä laulu yritti oikein sanoa. Kaikkea, mutta ei mitään?


4. Maaseudun ihanuus ja kurjuus
Oma. Jonkinasteinen vaihtoehtoisuus pyöri (ylläripylläri) mielessä alusta asti, mutta varsinaisen idean nappasin vasta katsottuani viime viikon maanantain Francon ajan. Siinä tää päähenkilöperhe on matkustanut kaupungista maalle ja perheen nuoret ovat tajunneet maalla-asumisen riemut, mutta sitten taas maaseudun nuoret haikailivat kaupunkiin. Siitä se ajatus sitten lähti. Luultavasti aihevalinta verottaa paljonkin pisteitä, mutta... nyt kävi näin.

Laulu oli puntarissani sijalla 11. Rauhanviisut ovat usein falskeja (vrt. Alankomaat), mutta tämän hyväksyin, vaikka otsikkofraasin hokeminen on hieman latistavaa. En ole aikaisemmin tehnyt ajankohtaisia käännöksiä, ellei sellaiseksi lasketa Sputnik-aiheista Irlanti-käännöstäni 1957. Kaikkea pitää kokeilla paitsi sukurutsaa ja kansantanhuja, sanoo Mato Valtonen, ja hän kai sen tietää. En tosin tajua, mitä vikaa on kansantanhuissa.

1. Maassa maan tavalla
Otsikkosanontaa suosivat yleensä persut ja muut ns. maahanmuuttokriittiset tahot. Tässä se asettuu toiseen valoon: pitää sopeutua, mutta jos syrjintä on maan tapa, pitääkö siihenkin sopeutua? Okei, korkeasti koulutetut tulokkaat joutuvat usein alipalkattuihin töihin, mutta lääkärit tuskin ovat sorretuin ryhmä (1. säkeistö). Ja miksi työperäinen maahanmuutto ja pakolaisuus (2. säkeistö) käsitellään ikään kuin samanarvoisina asioina, vaikka itse Timo Soinikin aina korostaa, että töihin saa tulla mutta ei avustuksilla elämään, kuten pakolaisista ajatellaan. Eniten häiritsi lopun utopiasäkeistö: ”Kaikki kansat maan / Laulaa toisistaan”. Haiskahtaa parodialta. Onko koko sanoitus vain parodiaa? Sanasto oli rikasta. Nimifraasin loppuvokaali saisi olla mieluummin pitkä.

2. Sain syntini anteeksi
Tekijän tarkoitus vielä vaikeammin arvioitavissa kuin edellisessä. Otsikkofraasin pitäisi ehdottomasti toimia, ja tässä se jää hämäräksi. Syntien maastavienti kuulostaa hassulta. Minne ne pitäisi viedä, Ruotsiinko vai kokonaan pois EU-alueelta? Missä olisi eniten kysyntää? Fraasi ontuu myös teknisesti, maasta-sanan alkutavu on liian pitkä. Tarina on sekava ja täysin abstrakti. Esim. säe ”Jos korkein taho kieltää rakkauden”: kieltääkö Jumala rakkauden, vai onko kertojalla tiedossaan vielä korkeampia tahoja kuin Jumala ja Jeesus? Paha on olemassa, sitä en kiistä, mutta pelkkä luvun 666 mainitseminen ei herätä mitään tarinaa eloon lukijassa, vaikka olisikin tärkeä kertojalle. Laulettavuus siedettävä, ongelmia lähinnä tavunpituuksissa.

3. Kolmas vaihtoehto
Sopiva kilpailunumero. Vain yksi minämuoto, muuten keskitytään sinän neuvomiseen ja yleiseen filosofointiin. Omakohtaisempi ote sopisi lauluun. Dikotomioita sietääkin vastustaa, mutta täytyykö kolmannen vaihtoehdon sijaita nimenomaan keskellä? Keskustan vaalimainos? Teksti on liian yksinkertainen omaan makuuni mutta niin toimiva, ettei sitä ole järkeä haukkuakaan. Ydinfraasin must-sana (tässä kes-) lauletaan mielestäni pitkävokaalisena, muuten tuokin säe on tarkoitukseensa sopiva.

4. Maaseudun ihanuus ja kurjuus
Sillanpäätä otsikossa, siis F. E:tä eikä Jaria. Maalla hyvä, kaupungissa paras, siitä olen itsekin maalta paenneena samaa mieltä. Tarina on hauska, ja harkitsin jo koviakin pisteitä, mutta ongelmia oli liikaa. Ristiriita: päähenkilö on niin tosissaan, että hankkii peräti maatilan, jota alkaa pitää, mutta joutuu tolaltaan itikoiden ja lehmänläjän takia ihan kuin olisikin vain lomalla maalla. Tekniikasta: olisi tarvittu yksitavuisia, jotta sanapainot osuisivat kohdalleen. Käännöksestä 3 voisi ottaa mallia. Säkeessä ”Kamat omaan autoon…” kaikki sanapainot ovat pielessä, ja ”Hymyn korviin saan…” -kohdassa en saanut tavujakaan sopimaan.

5. On oltava jokin tie
No tässä on ainakin selvä minä, hyvä. Sen sijaan alkuteoksessa tärkeä me puuttuu, enkä ole varma siitäkään, mikä on se sinä, jolta lopussa pyydetään ohjausta. Minän ongelma ei hahmotu. Hän ei ole valmis ”yksin jaksamaan” (säe 20) mutta ei kuulemma tarviikaan. Loppuhuipennus on paljastava: ”Selvä silloin on määränpää: / On oltava jokin tie”. Mikä ihmeen jokin? Epämääräinen ”jokin” kumoaa ”selvän”, ja teksti jää lillumaan itsekeskeiseen melankoliaan ilman yhteyttä ulkomaailmaan ja muihin ihmisiin. Jos tämän sulattaa ja tyytyy pelkkään fiilistelyyn, teksti ei ole hullumpi. Laulettavuuskin on kunnossa.

6. Natalia
Natalia Estemirova siepattiin ja murhattiin 15. heinäkuuta. Haastattelu

7. On oltava toinen tie
Vaikuttaa raakileelta, ja varmaan tekijä tietää sen itsekin. Laulettavuutta on jonkin verran, mutta en löytänyt tästä hakemallakaan mitään rakennetta muistuttavaa, aivan kuin säkeet olisi vain häthätää täytetty jollain-mikä-kuulostaa-komealta. Pelkkä suoraan käännetty otsikko ei kanna pitkälle. Pahoittelen, jos arvioni oli liian tyly.

Jälleen mukana.

Yleistaso oli mielestäni hyvinkin mukiinmenevä, varsinkin lopullisia pisteitä järjestellessä tuli sellainen olo, ettei olisi halunnut antaa millekään niitä huonoimpia pisteitä. Enivei, kommentit tässä.

1. Maassa maan tavalla
Tässä on paljon hyvää, mutta myös riittävästi jotain häiritsevää pitämään tämän ihan kärjestä pois omassa taulukossani. Ensinäkin en hirveästi syty sellaisille tarinallisille käännöksille että "ensin tapahtui sitä ja sitten sitä ja sitten sitä", mutta toisaalta kääntäjä on osannut luoda tarinallisuudelle idean. Sanavarastosta tulee ehdotonta plussaa: löytyy kotilaaksoa, hylkäyspäätöstä ja härkäpäisyyttä - ei mitään ihan tavallisia sanoja. Painotukset eivät ihan kunnossa ole, mutta laulettavissa tämä kyllä oli.

2. Sain syntini anteeksi
Tässä tökkii laulettavuus ja painotukset enemmän kuin edellisessä. Myöskään tarina ei ole yhtä looginen. Idea välittyy, mutta sanoitus ei tuo esille yhtään uutta näkökulmaa tai ajatusta kyseiseen aiheeseen. Ehkä mielelläni näiden uskontoaiheiden kanssa n*ssin pilkkua, 7 riparin kokemuksella.

3. Kolmas vaihtoehto
Hieno saavutus kääntäjältä tehdä maailmanparannuskäännös ilman yli-imelyyttä tai syyttelyä. Tavallaan aloin silti pohtia että onko oikein sanoa "kolmas vaihtoehto" - jos ei oo hapan eikä emäksinen niin eikö keskellä oo neutraali eli "Emmä tiiä, ihan sama"? Sanojen osalta heikoin lenkki oli hoettava "käy keskeltä totuuteen", joka ei ole ihan hirveän luonteva lausahdus. Joka tapauksessa hienoja oivalluksia, hyvä laulettavuus ja sopii biisiin.

4. Maaseudun ihanuus ja kurjuus
Jopa minä huumorikäännösten karttajana voin sanoa, että tässä oli ihan hauska idea. Jossain muussa biisissä ehkä toimivakin, mutta kun mulla on tapana rakastua näihin melodioihin niin, etten osaa ajatella tällaista tekstiä tähän biisiin. Lisäksi joudun taas toistamaan sitä, että huumori on vaikein taiteen laji - opetelkaa ensin tekemään kunnon käännöksiä (eli kunnon laulettavuus, mielikuvituksellisia sanoja ja toimiva tarina) ennen kuin kokeilette vitsikäännöksiä. Kiitos. Rakenteesta täytyy kyllä antaa positiivista palautetta, nimittäin toistuva säkeistö ("Kamat omaan autoon...") on käytetty kekseliäästi!

5. On oltava jokin tie
Tämä on just näitä suuresti inhoamiani käännöksiä, joissa kertoja tajuaa matkalla jotain ja onkin yhtäkkiä paljon parempi ihminen - sen takia tekijä vähän ihmetyttääkin. Nimilauseessa "jokin" on parempi kuin "toinen" ensinäkin laulettavuuden, mutta myös sisältönsä takia. Tässä käännöksessä kertoja oivaltaa, että "tämä tie ei ole oikea, mutta jokin muu on" eikä "tämä tie ei ole oikea, se toinen tie on" eli vähän samaa ajatusta haetaan kuin käännöksessä nro 3.

6. Natalia
Rakastan käännöksiä, jotka on tehty huolella ja ajatuksia säästelemättä - siksi tällaisien käännöksien kohdalla toivoisin ymmärtäväni sitä vielä paremmin. Ammattimaista tunnelmanluontia ja sanojen kanssa leikittelyä, joiden rinnalla hokemislause "kun teet mitä pitää vain" kuulostaa jotenkin täytteeltä ja raakileelta. Tykkään, mutta jään odottamaan yleissivistävää selvitystä siitä, viittaako tämä johonkin henkilöön/tapaukseen?

7. On oltava toinen tie
Suurimmaksi kysymysmerkiksi tämän käännöksen kohdalla jää, että mitä tällä yritetään sanoa. Jonkinlaisia ajatuksia toisen perään, mutta loppujen lopuksi mitään muuta ei jää käteen. Tykkään abstrakteista sanoituksista, mutta mielummin ymmärrän tarinan liiankin hyvin kuin olen ymmärtämättä mitään. Tämä käännös olisi hyvä pohja erinomaiselle käännökselle - tällaisena se on vain sanomaton raakile. Onneksi laulettavuus sentään oli ihan okei.

sziget kirjoitti:Kaikkea pitää kokeilla paitsi sukurutsaa ja kansantanhuja, sanoo Mato Valtonen, ja hän kai sen tietää. En tosin tajua, mitä vikaa on kansantanhuissa.

Ja mä sanon aina tohon että toisen oon alottanu viisvuotiaana, joten mitäpä siitä toisestakaan sit enää.

Tosin kansantanhuissa on yksi vika - sanan väärinkäyttö. On nimittäin korrektimpaa puhua joko tanhuista tai kansantansseista. Ero näillä kahdella taas on se, että tanhut ovat nimenomaan niitä tansseja, joita on tanssittu talonpoikaisajalla, eli ne osataan mainita nimeltä ja on suurinosa niistä on kirjattu Tanhuvakkaan. Kansantanssi taas on nimitys tanhuihin pohjautuville uusille koreografioille ja muunnelmille vanhoista tanhuista.

Ja kiitos vastauksesta käännöstä nro 6 koskevaan kysymykseeni.

akuankka13 kirjoitti:Natalia
En pitänyt aiheesta, ja tekstikin oli kaikin puolin ahdistava.

Gazan tuhoamissodassa viime tammikuussa Israelin armeija tappoi yli 1 300 ihmistä, suurin osa siviilejä. Israelilaisia kuoli 13. (Kiinnostava suhdeluku, mutta ei nyt juututa siihen.) Minusta oli kunnioitettavaa, että Israelin viisussa uskallettiin käsitellä vaikeaa aihepiiriä noinkin suoraan, sen sijaan että olisivat valinneet Moskovaan tavanomaista Hallelujaa, aamen ja rauhaa kaikille -roskaa. Käännöksen ei tarvitse olla harmiton ja söpö, koska laulukaan ei ole.

Metsis kirjoitti:Tosin kansantanhuissa on yksi vika - sanan väärinkäyttö. On nimittäin korrektimpaa puhua joko tanhuista tai kansantansseista.

Olenkin joskus ihmetellyt kansantanhu-sanaa ja kuvitellut asiasta mitään tietämättä, että se olisi samanlainen kuin punatulkku. Siis että puhutaan kansantanhuista ikään kuin olisi muitakin tanhuja ja punatulkuista ikään kuin olisi muitakin tulkkuja. Kiitos valaisusta.

Voisin melkeinpä nimetä tämän kauden toistaiseksi tasokkaimmaksi kisaksi. Sikälikin olisi ollut perin harmi, jollen olisi lainkaan ennättänyt kommentoida, joten koetan kirjata ainakin joitain ajatuksiani. Kappale ei todellakaan ollut mikään helppo, sillä samaan aikaan tilaa oli vähän ja vaihtelua paljon. Myöskään lähtökielet eivät olleet mitenkään suopempia.

Kuten tavallista, kaksi on ylitse muiden. Kolmas vaihtoehto on harvinaisen tyylikäs abstrakti valistuskertomus. Teknisesti erinomainen teos on päälle päätteeksi ehjä ja värikäs. Erityisesti iloitsen dikotomiaan valumisesta ja ääripäiden jakojäännöksestä.

Käännöskisoissa näkee ajoittain ajankohtaisaiheiden käsittelyä, tosin viime aikoina se on ollut vähäisempää. Itse en ole moista kokeillut, sillä se ei ole minun juttuni, mutta pidän ilmiötä kaikesta huolimatta aiheellisena, sillä päteehän se itse viisuissakin, vaikkei ehkä nykypäivänä aivan yhtä selvästi kuin esimerkiksi vuonna 1990. Olemassaolevasta aiheesta kirjoittaminen on aina haastavampaa. Sen huomasin omassa työssäni ja siitä annan jo valmiiksi ansiokkaalle Natalialle lisäpisteitä. Käännöksen ainoa heikkous on alkuperäisen nimifraasin käännös, mutta muut arvot ovat riittävän kiistattomat.

Muissa maininnoissa Maaseudun ihanuus ja kurjuus ansaitsee pisteen omaperäisestä aihevalinnastaan, jonka yhteyttä kappaleeseen tosin voi olla vaikea löytää, mutta kuka näitä laskee. Tekniset puutteet tosin ovat paikoin rankat, varsinkin ensimmäisessä kertosäkeessä, jossa painot on lähinnä ammuttu haravalla.

Vaikka vierastan alkuperäisaihetta noudattelevia käännöksiä, On oltava jokin tie on väistämättä tasokas työ. Useimmat tämän genren tekstit ovat lähinnä keskitasoisia, mutta tämä on jopa vahva voittokandidaatti olettaen, että intellektuellimmat teokset ärsyttävät riittävästi osaa äänestäjistä, sillä siinä ei ole varsinaisesti yhtään mitään vikaa.

Tekniikasta yleisesti -osio jatkaa siitä, mihin johdantokappale jäi, eli vaikeaa oli. Itsekin luovuin jo toisen kerran peräkkäin ehdottomista painovaatimuksista, koska ne olisivat rajoittaneet sisältöä liikaa ja olin valinnut kenties liian vaikean aiheen. Koska näköjään siirryin suoraan itseanalyysiosioon, jatkan kertomalla, miten Maassa maan tavalla sai alkunsa.

Työmatkani varrella on kesäisin runsaasti valkoposkihanhia, jotka kakkivat joka paikkaan ja voivat erityisesti pesimisaikaan olla varsin aggressiivisia. Olen työmatkapyöräillessäni oppinut suhtautumaan vaelteleviin hanhiparviin epäileväisesti, ja eräänä päivänä niiden tukkiessa tien ajattelin erityisen ärtyisästi, eikö koko lintuja voisi järjestelmällisesti häätää johonkin muualle. Sillä hetkellä päässäni kuului "pling" ja tajusin havainnollistaneeni poliittis-psykologisen ilmiön. Ärhentelevien hanhien aiheuttama pelko ("Entä jos ne hyökkäävät?") oli johtanut konservatiivisuuteen ("Pyörätie kuuluu ihmisille!") ja rasismiin (vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa spesismiin tms.?). Koska Israelin rauhanlaulun käännös oli lähestymässä, päätin pukea kokemukseni sanoiksi. Teknisesti en ole em. syistä tekstiin täysin tyytyväinen ja sisältökin on kieltämättä vähän ällö, mutta tulipahan tehtyä vaikka välillä tekikin mieli luovuttaa, kun sanat eivät millään meinanneet taipua.