Niin, siis anteeksi jo etukäteen Nina Lassanderin kappaleesta pitäville, enhän minä kiistä että oli kappaleella hyviäkin puolia ja että se oli kappale muiden joukossa tässä finaalissa. Enkä jaksaisi tätä mollata, kun kerta on edelleen aihetta suureen riemuun, kun oikea kappale eli "Työlki ellää" voitti

Mutta todellakin, pidän Eläkeläisten kolmattakin sijaa suurempana "ihmeenä" juuri sitä, että "Cider hill" pääsi niinkin korkealle kuin 2.sijalle.

Se on jotenkin aivan selittämätöntä, kun tietää, millaisia vaihtoehtoja oli tarjolla.
Ketkä äänestivät Nina Lassanderiä?

Tarkoitan siis ryhmää, en yksilöitä joita tietysti löytyy joka lähtöön. En etsimälläkään löydä suurta ihmisryhmää, jota Cider hill voisi miellyttää. Jos pitää "kauniista (ja englanninkielisistä) balladeista", niin sellaiseksi Cider hill oli varsin keskinkertainen ja latteamelodinen, ei voi verratakaan esim. johonkin "Empty room":iin. Sitäpaitsi balladitehoa söi esitys mielestäni aika pahasti: melodian potentiaalinen tunnelma hukkui sateenvarjoshown alle, lavalla oli aivan liikaa liikettä... Jos edes sanomasta ei saada kummempaa selkoa, niin kuinka ihmeessä tämä on näin moneen iskenyt??
En siis ymmärrä, miten noin monet äänestivät juuri tätä, kun vaihtoehtoina oli:
- suomenruotsalaisille Sister Twister ja Linn, joilla molemmilla oli repäisevämmät kappaleet
- balladien ystäville Antti Kleemola ja Pentti Hietanen
- vanhahtavan pukeutumisen ja tyylin ystäville Maria Lund ja Heli Kajo
Jokainen yllä mainituista on mielestäni omassa viiteryhmässään parempi kuin lattea Cider hill. Erityisesti, kuinka noin moni voi heti Heli Kajon esityksen jälkeen preferoida kuitenkin Nina Lassanderia?!
Ymmärrän erittäin hyvin Eläkeläisten suosion: repäisevää ja (muka)hauskuutta, hyvä meno ainakin. Samoin ymmärrän Eläkeläisten inhoajia: junttimaisuutta, esineväkivaltaa, kökköhuumoria...
Mutta siis tämä Ninan kakkossija (sijojen 4.-10. sijasta). Löytyykö parempaa esimerkkiä keskinkertaisuuden ylistyksestä? Kuinka tämä oli mahdollista? Ei mene ymmärrykseen, että ihmisiä miellyttäisi keskinkertaisuus yli onnistuneiden persoonallisten ideoiden. Tulee ihan mieleen eräs toinen Nina, joka pääsi 10 vuotta sitten edustajaksemme asti

(Ajatusleikki: kuvitelkaa että nimeäisin Slovakian suosikkikappaleekseni leppoisan mutta tavallisen ja latteahkon "Kým nás máš", kun muut vaihtoehdot olisivat syvällinen ja karismaattinen ”Modlitba”, reipas raskasrokki "Nekonečná pieseň" tai tunnelmallinen taidepläjäys ”Let’ tmou”. Kyllä tekin ihmettelisitte!)
Jos te ymmärrätte näitä viiteryhmäasioita paremmin, niin kertokaa. Sillä aikaa todellakin huokaisen helpotuksesta, ettei Cider hill päässyt edustuskappaleeksemme

Se olisi ollut minulle jopa vaikeampaa sietää kuin Hulluna humpasta (vaikka olisi esitetty englanniksi), joka sentään olisi ollut persoonallinen lisä viisuihin. Cider hill ei olisi antanut kerrassaan mitään uutta Euroviisujen historiaan.