Tulisiko tuo Dave Lindholmiin vertaaminen Lauran fraseeraavasta laulutyylistä? Omintakeinen tapa laulaa ärsyttää monia, sehän on selvää. Minusta aika jännittävää musiikin arvostelijoiden taholta verrata sellaisiin suuruuksiin kuin Joni Mitchell ja Carole King. Sehän tarkoittaa, että Lauraa todella arvostetaan. Suomeenkin mahtuu yksi tällainen lauluntekijä-laulaja, joka kulkee omaa tietään. Tulevaisuudessa uskalletaan jo ehkä puhua Laura Sippolasta omana tyylinään. Mutta "uusi tuttavuus" näillä areenoilla tarvitsee näköjään kriitikoiden taholta jonkin vertailupohjan.

Lauran nettisivujen vieraskirjaan voi muuten kirjoittaa, ja mikä ilahduttavinta, hän myös näköjään kommentoi siellä aika ajoin. YLEn nettisivuilla on muuten saanut paljon riemukkaamman vastaanoton kuin täällä. Ehkäpä eri kuuntelijat käyvät siellä kuin täällä.

Juurovissön kirjoitti:

AnnFredi kirjoitti:Ihanaa, että saan pitää tämän helmen itselläni.

Saan kai tulla jakamaan helmen kanssasi?

Saat.

Aion viedä mieheni - joka myös tykkää Sippolasta PAAAALJON - joulukuussa Hämeenlinnan keikalle. Hieno itsenäisyyspäivän aatto siis tulossa.

Morse for naturea olen kuunnellut ällistyttävän paljon kyllästymättä siihen piirun vertaa. Kappale kasvaa pikkuhiljaa,ja sitä kuunnellessa fiilis on eteerinen, lapsekas ja riehakas. Minusta tekstin rytmi on kiehtova, ja samoin kuin laulajalla saa (mielellään) olla oma ääni, niin myös tekstin tulkinta saa olla omaperäistä. Kappaleen jazzmaisuus miellyttää minnuu, mutta arvattavasti tekee siitä vaikeasti kuunneltavaa isommille massoille. Arvostan erittäin paljon Lauran kaltaisia oman tiensä kulkijoita.

Ja Ylen sivuille...

Olin kuunnellut viisi sekuntia ja eka ajatus oikeasti oli, että "Mitäs h*lvettiä tämä on?" ja jatko vain vahvisti tätä ensireaktiota. Tukea Sippola todellakin tarvitsisi, yhdessä jos toisessakin asiassa. Siis todellista kuraa. Jos muu musansa on tällaista, niin toivottavasti en törmää tähän artistiin enää ikinä.

Ristiriitaiset fiilikset - musapuoli on oikeinkin mieleistäni, mutta sanat syvältä eikä laulaja oikein vakuuta. No, olipa analyyttinen kommentti Voisko laulajan vaihtaa ja sanoiksi vaikka eliölajien tieteellisiä nimiä, ei muuta? Sitten tämä olisi vielä sisäänlämpiävämmän älykömpi.

lukematta paria viestiä enempää arvelen tämän jakaneen mielipiteitä, niin palio että kolmatta sivua mennään jo ihan leikiten, tämä persoonallinen esitys ei selvästikään eikä toiv. jätä ketään tunnekylymäks... ja mitähän tuonkin kappaleen nimi ois suomeks... Luonnollinen morsenaakkonen..morsetus... marsu sammalikosa... ?

Mie olen alkanut pitämään tästä biisistä! Ihana se morsetus ja muutenkin ihanan erilainen!

MuzaMaza kirjoitti:Mie olen alkanut pitämään tästä biisistä! Ihana se morsetus ja muutenkin ihanan erilainen!

Toki Maza, nythän tämä on jo painettu euroviisufanien kultaiseen karsintakirjaan kaikkine kähinöineen! Ei tarvitse enää pelätä kuolemansuudelmaa.

Mukavaa, että Laura on noteerattu! Mikä ihmeen kähinä? Minusta keskustelu on ollut antoisa - mielipiteet risteilevät laidasta laitaan. Ja se jos mikä on virkistävää. Itseäni ei haittaa tässä keskustelussa oikeastaan mikään, paitsi... itse en kyllä lähtisi, jos olisin säveltäjä-muusikko, arvostelemaan toisen muusikon tuotoksia. Minusta toisen mollaaminen oman erinomaisuuden kustannuksella on joskus hyvin arveluttavaa. Eiköhän musiikkiperheeseen kaikenlainen vaihtelu ole hyvinkin suotavaa.

Laura kulkee omaa tietään. Minä en häntä tunne, mutta fanitan. Ehkäpä joskus pääsen vaihtamaan sanasen hänen kanssaan. Joka tapauksessa pidän hänen omasta tavastaan ilmaista luovuuttaan. Se on taitavaa.

Laura Sippolasta juttu uusimmassa Rumbassa.

Juurovissön kirjoitti:Minusta toisen mollaaminen oman erinomaisuuden kustannuksella on joskus hyvin arveluttavaa.

Sellainen onkin ihan yleisesti typerää asiasta riippumatta. En ole tässä keskustelussa moiseen sortunut.

Fiksuimmat tuntuvat ymmärtävän, että arvostelen euroviisuja euroviisufanina. Musiikkia teen musiikintekijänä. Toimittajahommia teen toimittajana. Roolien erillään pitäminen on minulle helppoa ja pidän moraaliani aika korkeana jääviyskysymyksissä. Aina löytyy niitä moralisoijia ja lokeroitsijoita, joille tämä ei käy, ei käy, se ei kerta kaikkiaan käy... Hankkikaa edes se yksi elämä.

MuzaMaza kirjoitti:Laura Sippolasta juttu uusimmassa Rumbassa.

Upeeta ja mahtavaa!

Kävin lukemassa Lauran mietteitä hänen nettisivuiltaan ja löysin aika hauskaa ja yllättävää analyysiä viisukappaleesta:
"Kuten arvata saattaa, ei Morse for Nature noudata totuttua Suomen viisuedustuksen kaanonia. Se vihjailee blues-tonaliteetillaan ja häivähdyksellä kolmimuunteista rytmiikkaa Amerikkojen suuntaan. Lyriikka morsettaa parisuhdeongelmien sijaan hätään luonnon tilasta. Koska Suomen voittokulku kisoissa ei ole mainittava, voisi uudenlaiseen kaavaan luottaminen olla enemmän kuin hedelmällistä."

(Lainattu Laurasippola.com -sivujen linkistä Hetkiä 01/10 2009 kohdalta)

Kuten arvata saattaa, ei Morse for Nature noudata totuttua Suomen viisuedustuksen kaanonia.

Siis mitä niistä? Ja jos jotain niistä, niin pitikö sitä sitten uudelleen tavoitella tarkoituksella?

Soppis kirjoitti:

Kuten arvata saattaa, ei Morse for Nature noudata totuttua Suomen viisuedustuksen kaanonia.

Siis mitä niistä? Ja jos jotain niistä, niin pitikö sitä sitten uudelleen tavoitella tarkoituksella?

Suomea on edustettu jokseenkin kantaa ottavilla kappaleilla (Nuku pommiin, Why?) ja Sippolaa sanottiin verratun jopa jumalattareeni Carole Kingiin. Niin verrattiin Carita Holmströmiäkin, jonka esittämä Eero Koivistoisen ja Hectorin laulu oli jokseenkin samaa genreä kuin tämä. Ylipäätään Suomen edustuskappaleiden tyylikirjo pesee monen muun maan ihan kuusnolla. Viime vuosina toki monipuolisuus on kärsinyt johtuen sekä orkesterin puuttumisesta, kutsukilpailusta että valitsijoista. Onneksi kansalle sentään annettiin mahdollisuus valita sellaisia edustajia kuin Lordi ja Teräsbetoni.

Aikaisempien englanninkielisten edustussävelmien kieliopista ja esittäjien ääntämisestä voisi varmaan myös keskustella loputtomiin. Todettakoon, että Pertti Reposen (jonka vaimo sentään on natiivi) englannintama Pump-Pump kertosäe on ainakin Suomen edustusbiiseistä ylittämättömin huippu tai sitten pohjanoteeraus, riippuu kuulijan camp-tajusta tai -tajuttomuudesta:

Let your hip go hippety pump-pump, that's the way we dance till we die.

I rest this case.

^Tuo on juuri se, mitä Viisuissa kaipaan! Erilaisia kappaleita, tyylejä, taidepaukkua ja poppenpollia sekaisin. Finaalissa toivottavasti nähdään vaihteleva kirjo erilaisuutta.

Itsekään en täysin ymmärtänyt tuota totuttua viisukaanon-jutskaa Lauran kommentissa, kun kyllähän meillä vaikka minkälaista biisiä ollut eetterissä.

Tää nyt ei liity mihinkään tai siten kaikkeen: miten mulla kuin tyhjästä tuli mielen yhtäkkiä Maarit Hurmerinnan rähinöivä Mätä-Make, joka aikoinaan sijoittui muistaakseni kakkoseksi!

Ai kun pääsis jo pian Lauran konserttiin!

Juurovissön kirjoitti:rähinöivä Mätä-Make

Mätämakee

Laura Sippola
Carita Holmström
Tyylien kirjo

Juurovissön kirjoitti:Maarit Hurmerinnan rähinöivä Mätä-Make, joka aikoinaan sijoittui muistaakseni kakkoseksi!

Finaalin tulostaulun loppupäästä lukien
Olethan tutustunut Kuppilan etusivun Viisuhistoria-osioon Tutustu, niin et tarvitse "muistella"

^ Katsos kuules kun papat tykkäävät piippua poltellessaan ja kiikkustoolissa naristessaan muistella menneitä (ja muistavat tietenkin kaiken aina päin honkia)... Okrait, vois tutkailla noita histoooorioita tarkemmin, kiitti vinkistä.

Pakko laittaa: komea keikkajuliste Hämeenlinnan menneeltä keikalta!

Laura Sippola keikkailee muuten seuraavan kerran Vanhalla YO-talolla Hgissä 25.11.