Kirjoittaja Rousku » 14 Loka 2009, 19:37
Hitaasti aukeava biisi. Ensin tämä oli kamala pettymys, sillä kun tekijä sentään on Paul Oxley niin odotin enemmän. Nyt kun olen kuunnellut niin alkaa tuntua että jos jollain biisillä olisi menestysmahiksia niin tällä. Nimittäin jos tämän sovittaa mahtipontisemmaksi hymniksi, ja sitten sopiva eleetön patsastelukoreografia. Ei silti mitään ominta musaani, mutta pakko myöntää että kyllä tässä ideaa on.
Ihmisten pitäisi tehdä paljon neloishyppyjä.