Viisukuppila

Esci veikkaukset yleensä epäonnistuu ja kun Kristaa esc:imäisemmäksi emme enää pääse, olkaamme siis suomalaisia.
On tässä kappaleessa ansioitakin, jotain aitoa ja tinkimätöntä, joka vetoaa ja pakottaa kuuntelemaan. Hyvällä tuurilla voi herättää kiinnostusta muutaman meluisan tingel-tangelin välissä. Hiljaisuus voi joskus tehota paremmin kuin kova ääni.
Riskinä tällaisilla on sitten se meille tuttu kuoliaaksi vaikeneminen, jos ei vaan toimi isolla lavalla.

akfan33_ZZ kirjoitti: Riskinä tällaisilla on sitten se meille tuttu kuoliaaksi vaikeneminen, jos ei vaan toimi isolla lavalla.

Tähän on resepti, joka toimii. Hyvä show. Mimmoinen se sitten onkaan.

Tämän laulun keskeinen sanoma on, että jumissa ollaan. Eikä ratkaisuakaan ole näköpiirissä. Kuulostaa kyllä aika masentavalta. Mitenkähän Eurooppa innostuisi tällaisesta kappaleesta?

sunday kirjoitti:Viisulavoille en kuitenkaan tätä kokonaisuutta veisi. Jotenkin liian pientä ja intiimiä niin ison luokan karnevaaliin, eikä ehkä herättäisi tarpeeksi huomiota siellä menon ja meiningin keskellä.

Mielestäni demoversio ja se esitys tuomareille olisi ollut liian pientä, mutta ei enää tämä sovitus ja esitys. Vaikka massaa lisättiin ym., silti tämä on säilyttänyt herkkyyttään ja intiimiyttään, ja se on hyvä.
Ehkä tämä juuri siksi erottuisikin spektaakkeleiden keskeltä. (No oikeasti vaikea sanoa erottuvuudesta tässä vaiheessa, kun ei tiedä millaisia trendejä viisuissa on tänä vuonna, esim. mennäänkö pienimuotoisempaan päin...)

kuu-kuu kirjoitti: Tähän on resepti, joka toimii. Hyvä show. Mimmoinen se sitten onkaan.

Miksei tämä voisi menestyä tällaisenaankin, ilman spektaakkelimaista showta. Kun biisi on hyvä ja tulkinta koskettava. Minusta melodia on hyvin kaunis, laulajan ääni persoonallinen, tulkinnassa herkkyyttä, läsnäoloa ja varmuutta. Sovituksessa on koukkua ja biisi kasvaa ja rikastuu. Se on varsin miellyttävä kuunneltava, siinä on folk-henkeä mutta silti modernia poppiakin. Esityksen kuvaus on nähtävästi myös aika helppo saada toimivaksi (kun Ylekin siinä onnistui )... Tunnelma välittynee vaikka ei kieltä ymmärtäisikään, kaikki varmaan ymmärtävät (ainakin Mikon ja taustalaulajan elekielestä) että jostain kipeastä ihmissuhdejutusta on kysymys. Lisäksi hyvännäköinen artisti...

^^
Samalla tavalla kuin mörköbändistä, joka puhki tulta kurkusta.

Petos kuuluu elämään, valitettavasti. Kaipa siitäkin voisi laulaa viisulavalla. Tuntuu että suuret voimat jylläävät tämän takana tavoitteena voitto, tietysti

kalonike kirjoitti: Miksei tämä voisi menestyä tällaisenaankin, ilman spektaakkelimaista showta. Kun biisi on hyvä ja tulkinta koskettava. Minusta melodia on hyvin kaunis, laulajan ääni persoonallinen, tulkinnassa herkkyyttä, läsnäoloa ja varmuutta. Sovituksessa on koukkua ja biisi kasvaa ja rikastuu. Se on varsin miellyttävä kuunneltava, siinä on folk-henkeä mutta silti modernia poppiakin. Esityksen kuvaus on nähtävästi myös aika helppo saada toimivaksi (kun Ylekin siinä onnistui )... Tunnelma välittynee vaikka ei kieltä ymmärtäisikään, kaikki varmaan ymmärtävät (ainakin Mikon ja taustalaulajan elekielestä) että jostain kipeastä ihmissuhdejutusta on kysymys. Lisäksi hyvännäköinen artisti...

Samaa mieltä! Itse en alun perin edes kiinnittänyt huomiota tekstiin, vaan ainoastaan sävellykseen, pianoon ja - voisiko sanoa hypnoottisiin - taustahyminöihin. Tulee samat fiilikset kuin esim. Balkan-balladeista (joo joo, eri genre, mutta kuitenkin), eli vaikka kielestä ei ymmärtäisi yhtään mitään, sävellys ja tulkinta menevät kyllä ihon alle.

Tämä on ollut ykkössuosikkini jo niistä demopätkistä lähtien, mutta lavaesiintyminen on alkanut huolettaa minua. Mielestäni Mikolla on ehkä vähän liiankin isot ja tuskaiset elkeet. No, tuskaiseltahan tässä tulee näyttääkin, mutta jotenkin "kauniimmalla" tavalla. En osaa selittää, mutta nyt tuo Mikon irvistely näyttää paikoin jopa koomiselta, mikä syö biisin tehoa. Tässä toisessa esiintymisessä Mikon ja taustalaulajanaisen välillä oli jo hyvää interaktiota, mutta kaipaisin sitä vielä lisää. Ehkä nainen voisi tulla Mikon rinnalle viimeisen kertsin aikana? Voisivat ehkä jopa koskea toisiinsa.

Olisi virhe ruveta ymppäämään tähän kappaleeseen jotain spektaakkelimaista showta.
Itse tekisin niin, että lavalla näkyisi vain Mikko ja naislaulaja. Mahdolliset taustalaulajat sitten kauempana. Ei mitään soittajia lavalla.
Valokeilat laulajiin.
Ei liian dramaattista ja suurieleistä esiintymistä.
Suomeksi laulettuna muut eivät kappaleen sanoja ymmärrä joka tapauksessa, joten tunnelman luominen on tärkein.
Kyllä kappaleesta sekä Mikon ja naislaulajan keskinäisestä elekielestä huomaa, että kyseessä on suuret tunteet. Jo sävellys on sen kuuloinen.

Eräänä päivänä äitini yllätti minut täysin. Hän on "puolella silmällä" katsonut UMK:n jaksoa ja sanoi seuraavaa: "Ainoa hyvä siellä oli se Oulun poika". Oulun pojalla tarkoitti Mikko Pohjolaa. Poikani taas sanoi Mikko Pohjolassa olevan jotain samaa kuin Juha Tapiossa. Biisikin on kuulemma hyvä.
Itsekin voisin tätä katsella ja kuunnella Köpiksessä. Vaikka suomeksi ja pitkin hampain vaikka noissa vaatteissakin. En enää nykyisin ajattele, mikä sopii Euroviisuihin ja mikä ei. Jos suomalaiset itse tykkäävät, se on tärkeintä.

Itse pidän tästä paljon,mutta mietin, että kun on suomeksi niin eiväthän ulkomaalaiset ymmärrä tätä tarinaa.
Se on kuitenkin niin suuri osa tätä.

kalonike kirjoitti:

kuu-kuu kirjoitti: Tähän on resepti, joka toimii. Hyvä show. Mimmoinen se sitten onkaan.

Miksei tämä voisi menestyä tällaisenaankin, ilman spektaakkelimaista showta.

En minä spektaakkeleita tarkoittanutkaan. Show on show, vaikka esiintyjät seisoisivat paikoillaan, yksin suurella lavalla ja valot maalailevat heitä. Minulle show tarkoittaa sitä mikä tuo väriä tai korostusta esitykseen. Se voi olla huikeaa jättiläistämistä, se voi olla sitä että tuo lavalle susihahmon kuten Hukka ja Mama ovat tuoneet, se voi olla sitä että esitys näytetään televisiossa puoliksi mustavalkoisena, se voi olla sitä, että nais- ja mieslaulaja rakentavat esitykseensä pienimuotoisen näytelmän, jossa nämä kaksi osoittavat itsellään lämpimän hetken elämässä, jossa he kuuluvat toisilleen ja rakastavat toisiaan.

Jos viisu ei ole tykki, siinä tilanteessa ylöspano auttaa hiukan. Jollakin tapaa esityksestä olisi saatava kiinnostava. Tällaisenaan esitys ei kiehdo minua mitenkään, joitakin toisia se puhuttelee vahvasti.

kuu-kuu kirjoitti:nais- ja mieslaulaja rakentavat esitykseensä pienimuotoisen näytelmän, jossa nämä kaksi osoittavat itsellään lämpimän hetken elämässä, jossa he kuuluvat toisilleen ja rakastavat toisiaan.

Eiväthän nämä tekstin mukaan kuulu toisilleen, eivät rakasta toisiaan eikä tarinassa ole mitään lämmintä.

^
Voi olla. En ole kuunnellut tekstiä. Tuo mitä kirjoitin, ei välttämättä liity Mikko Pohjolan esitykseen, se oli vain esimerkki mitä tarkoitan sholla. Siis mitä show tarkoittaa minulle.

No joo joo, pinnalta tiedän mistä laulussa lauletaan. Musa menee minulla aina tekstin ohitse.

ta1ja kirjoitti: Eiväthän nämä tekstin mukaan kuulu toisilleen, eivät rakasta toisiaan eikä tarinassa ole mitään lämmintä.

En tiedä rakastavatko toisiaan, mutta palaavat aina toistensa luokse. Se kertoo lämpimistä tunteista, jopa kuumista, hekumasta. Koska palaavat aina toistensa luokse.
Siis tässähän tämä vieras mies on se joka empii ja tuntee syyllisyydentunteita ja nainen se joka pyytää tämän vieraan miehen sänkyynsä. No joo, joku on kääntänyt valokuvia nurin, ehkä nainen itse. Joten tuntee kai tämäkin sitten omantunnon kipuja. Mutta se ei estä sitä, etteivätkö nämä kiihkoaisi toistensa perään.

Makuuhuoneessa
kuvat kehyksissä käännettyinä pöydällä
Ikkunalaudalla
vanhat oppikirjat pitää kukkaa pystyssä
Älä huolehdi
sä sanot ja työnnät itses kiinni kylkeeni
Lähelle päästänkin
mutta tää on tilapäistä, sä et jää mun viereeni
Kuinka tämän saamme loppumaan?
Se ois helpompaa jos kiinni jäätäisiin
Luokses palaan aina uudestaan
enkä sänkys reunalta osaa kääntyy takaisin
kotiin, kotiin
Matto sängyn reunalla
sovittelen jalkani sen kahteen painaumaan
Oon jonkun paikalla
miehen, jonka tyynyllä nyt etsin unta
etsin unta

Mitä ilmeisemmin "kiihkottu" on, joo......

Muistaakseni tästä olen tuolla ylempänä kirjoittanut, mutta minusta mies lähinnä tuntee niin valtavia voimattomia syyllisyyden ja itseinhon tunteita, että sopii epäillä onko "nautinto" nautinto, vai täysin patologista. Tyyliin eläintarhasimpanssit jatkuvasti vetämässä käteen ja nylkyttämässä kun ovat masentuneita eivätkä kykene hallitsemaan elämäänsä. Näin minä koen että teksti puhuu. Ei siinä kertoja ilmaise mitään lämmintä kumppaniaan kohtaan. Naisen läheisyydehaku ilmaistaan itsensä lähelle "työntämisenä" joka just just siedetään, "päästänkin" , mutta heti perään muistutetaan että täysin tilapäistä.

Kannattaako suomen kielellä laulettua kappaletta lähettää Kööpenhaminaan? Tietenkin jotkut saattavat tykätä, mutta kun pitäisi saada pisteitä isoilta massoilta tasaisesti ympäri Eurooppaa. Laulun pettämisteema on myös arveluttava. Mitä se hyödyttää, jos suomalaiset siitä pitävät. Euroopassa on useita aika konservatiivisia maita, joissa tällainen teema ei välttämättä mene läpi.

ta1ja kirjoitti: Ei siinä kertoja ilmaise mitään lämmintä kumppaniaan kohtaan.

Voi olla näinkin. Miten kukin tuntee ja kuvittelee. Teksti kertoo hetkestä-ennen. Sen jälkeen voi olla vaikka kuinka lämmintä. Ja aina palaa takaisin.. Ei se välttämättä ole runkkutuokio-juttuja. Mitenkö biisiin suhtauduttaisiin jos M. Pohjola laulaisikin sen eri tavalla. Hymyillen alusta loppuun saakka.

kuu-kuu kirjoitti:

ta1ja kirjoitti: Ei siinä kertoja ilmaise mitään lämmintä kumppaniaan kohtaan.

Voi olla näinkin.

Näyttäis kyllä, että enemmänkin kuin "voi". Vaikka melkein kaikki pyörii syyllisyyden ympärillä, niin nää lainit:

Mikko Pohjola kirjoitti:Lähelle päästänkin
mutta tää on tilapäistä, sä et jää mun viereeni

kertoisi, että jotain on. Varsinkin tuo "lähelle päästänkin". Aika femiinistä katsantokantaa noin yhtäkkiä.

Tai sitte ei yhtään näin

OpenWide kirjoitti:Tämän laulun keskeinen sanoma on, että jumissa ollaan. Eikä ratkaisuakaan ole näköpiirissä. Kuulostaa kyllä aika masentavalta. Mitenkähän Eurooppa innostuisi tällaisesta kappaleesta?

Laulun sanomaan on helppo samaistua vaikkei itse olisikaan ollut vastaavassa tilanteessa. Sängyn reunalla olijaa kohtaan voi tuntea myös inhimillistä sympatiaa.

murka kirjoitti:Laulun sanomaan on helppo samaistua vaikkei itse olisikaan ollut vastaavassa tilanteessa. Sängyn reunalla olijaa kohtaan voi tuntea myös inhimillistä sympatiaa.

Jotkut voivat tuntea varmaan sympatiaakin, mutta en usko, että pettämisteema saa tasaisesti kannatusta ympäri Eurooppaa. Euroviisuissa ei pärjää, jos saa vain jostakin päin kannatusta. Pitää saada kannatusta tasaisesti, jotta pysyy mukana kilpailussa.

Pettämisteema on arka aihe. Muistamme miten kävi Kristan viime vuonna, kun hän nosti esiin laulun lopussa erään aran aiheen. Pohjoismaista ei tullut yhtään pistettä. Ei edes vapaamielisestä Tanskasta.

Luulen että Mikko Pohjolan laulu-uran kannalta olisi parempi vaihtoehto, jos häntä ei valittaisi Suomen edustajaksi. Mutta tämä on vain minun mielipide. Muutakin mieltä saa toki olla.

Mutta eihan kukaan muu kuin suomalaiset ymmarra mista laulussa puhutaan.

^^
Niin kuin täällä on jo paljon kirjoitettu, eivät ihmiset ymmärrä biisin tekstistä yhtään mitään. Ei lauluja tekstitetä. Muutenkaan ymmärrä, edes englanninkielisiä tekstejä. Ihmiset ymmärtävät tunteita kyllä ja siitä että biisissä käsitellään miehen ja naisen välisiä asioita. Se riittää.

OpenWide kirjoitti:Jotkut voivat tuntea varmaan sympatiaakin, mutta en usko, että pettämisteema saa tasaisesti kannatusta ympäri Eurooppaa. Euroviisuissa ei pärjää, jos saa vain jostakin päin kannatusta. Pitää saada kannatusta tasaisesti, jotta pysyy mukana kilpailussa.

Minusta on turhaa miettiä tällaisia asioita. Valitaan se josta itse eniten tykätään. Koskee myös sanoitusta. Silloin panokset ovat korkeimmat ja parhaimmat mahdolliset.

Sitä paitsi esim. Ranskan Amandinen Paholainen ja Minä sadomasokismi-viittauksineen oli paljon hevimpi, noin epäsovinnaisuusmielessä. Joo ei kerännyt pisteitä, mutta jäi joillekin, kuten minulle, kuitenkin mieleen yhtenä parhaista ikinä. Mihin tässä tähdätään: voittoon vai vaikutuksen tekemiseen (eivät toki sulje toisiaan pois)

I think I should introduce myself as I am coming here as a register member for the first time. I am a fan of Eurovision from Poland (Warsaw) but right now I am studying in Sweden. And since 2006 I am a big supporter of Finland in Eurovision. Actually it turned to be my favourite Eurovision country. I don't treat any other selections so emotionally. I think that's enough about me :P

I am sorry that I am writing in English (I will try to reduce my presence here to the minimum). I follow this forum very often during Finnish selection with google translate though :P

I just wanted to post my point of view on this song and typical problems which faces Finnish choice for Eurovision. I think it will benefit discussion by adding foreigner's point of view. I must say that I am really impressed how UMK developed as a format (it's not ideal but for me very interesting way to make selection with unknown artist beeing exciting) and also with quality of songs (well maybe not in 2012 but 2013 and 2014 are perfect for me). And among all those songs, I think THIS one is the best.

Many people say that big advantage of this song is lyrics. I agree but as a person who does not speak a world of Finnish, I can say that it is not true that this song may not work for the international audience and that they will not get the message. Before I've checked translation, I also didn't have a clue what he sings about. And it wasn't a problem for me. This song, this melody is sad and very emotional itself. At the same time there is something disturbing in it - in the sense that you are trying to find a puzzle. It makes you to listen this song again and again. I believe Mikko's voice, arrangment of this song and development also play crucial role that without a lyrics you can be touched. You wonder how the audience outside Finland, will react to this song...well, just look at international esc forums - Mikko is one of biggest favourites if not the biggest. In this world full of fanboys, it means something. I don't want to add argument that 'look other countries send song in their national languages and it works!', because it's obvious.

The other problem for many of you seems to be fact that this song is too Finnish. Well, I don't see a problem. I believe that it is a benefit actually. I believe that sending a song which is a perfect realization of stereotypes about Eurovision (if you know which one I have in my mind :P) never works. Or even thinking in terms if particular entry can do well in Eurovision. I know that it's a contest but there are many examples which show that without risk there are no benefits. Look at your victory! It was pure risk. But also result it's not the most important. It is something you remember for a day or two. Afterwards, the only thing is how particular song is remembered. Sometimes, I think that nations which do not have many success in the contest (like Poland or Finland) are so desperate to get a good result that they would send anything what would be told that it can do well in Eurovision, just because it's a eurovisionish song. The opposite direction is often the most beneficial as I said.

The other thing is that after Krista Finland should calm down and to use 'less is more' approach. Mikko is like anthithesis of Krista - in a good sense of it

Well, it is a looong post so I hope it will not scare you too much

Hey sadsingalonsong and welcome to our forum!

I can agree with almost everything in your post! I hate when Finnish people say, that we shouldn't send song in Finnish because it can't win and no one understands what we sing about. I don't think everyone understood lyrics of Suus, Molitva or Kuula and they all got great success. I really think Sängyn reunalla would be the best choice to send to Copenhagen, not just because I love the song, but what I've read in international forums and ESC-sites, this song has got maybe the best feedback from international fans.

I hope that Finnish people don't think too much about the fact that the song is in Finnish on Saturday, because I think jury will. Just because the lyrics are in Finnish and the song is overall quite Finnish too, melancholic and little sad (just like us Finns ), it would be perfect song to represent Finland. I think the lyrics aren't the most important thing to everyone, but more the melody, the feeling what Mikko gives and the amazing, almost hypnotizing performance.

Nice, sadsingalonsong, very nice. And Anouk was my favourite last year.
http://en.wikipedia.org/wiki/Sad_Singalong_Songs

Niin siinä vain kävi, että Mikkokin osoittautui IL:n äänestyksessä tavalliseksi kuolevaiseksi. Aika yllättävä juttu Ihmiset varmaankin ajattelevat asiaa niin Suomen edustustehtävänä. Ei kannata lähettää suomenkielistä biisiä kisoihin. Mutta, siitä tulee varmasti suuri hitti, ellei ole sitä jo.