Viisukuppila

Antero kirjoitti:Rasmus-Laurikin suositteli, että kotimaisten tähtösten kannattaisi kokeilla ulkomaitakin!!! Viisut ovat siihen oikein hyvä areena, eikös niin

Kyllä, Euroviisut on hyvä areena näyttää osaamistaan ja tehdä itseään tunnetummaksi laulajana, yleensäkin tunnetuksi maailmalla. Jotenkin Euroviisut, ainakin minun mielestäni, on vähän aliarvostettu kilpailu Suomessa. Toivoisinkin muutosta suhtautumisessa Euroviisuihin, nimenomaan parempaan suuntaan. Vaikka sitä Euroviisu-voittoa ei saavutetakaan "pelkällä nimellä", niin menestyvätkin artistit ovat kyllä tervetulleita Uuden musiikin kilpailuun.

Kuuntelin Isac Elliotin Beastin Spotifyssä ja täytyy sanoa, että se on just oikeanlaista pop-tuotantoa, kuten BUL17.

tanko kirjoitti:En ymmärrä, miksi Tuuli Okkosen Don't wake me up ei menestynyt UMK-finaalissa viime vuonna. Se olisi ollut kansainvälinen minusta, ja hyvä melodia ja sovitus.

Hyvä kappale, mutta laahaava sovitus.

^^ Mä en niin tuosta Beastistä välitä paljoa, mutta jos Isac Elliot osallistuisi UMK:hon ja tuollaisella biisillä, niin Suomi saattaisi kuin saattaisikin kerätä menestystä. Tuollainen musiikki on yleisesti niin in ympäri maailman juuri nyt. Kappale on soinut paljon radioissa, joten tässä voisi olla Suomen salainen ase?

ihan tänhetken peruspoppii ,mutta hiukan kolkko biisi ...

tanko kirjoitti:Kuuntelin Isac Elliotin Beastin Spotifyssä ja täytyy sanoa, että se on just oikeanlaista pop-tuotantoa, kuten BUL17.

Minun mielestäni kyllä jos Isacilta jotain pitäisi mennä niin mielummin SHE kuin Beast, kun se Beast hieman liikaa nojaa niihin ylieditoituihin ääniin kuten esim liettuan karsinnoissa nähty Greta Zazzan "like i love you"

^ Minäkin pidän SHE-biisistä enemmän.

Tässä on vaan ristiriita.
Jos biisi on sellaista materiaalia, jota maailmalla soi, miten se pystyy erottumaan eikä jää muiden jalkoihin.
Jos taas se erottuu ja on erilaista, riski kasvaa, että se ei enää uppoa kohdeyleisöön.
Joku Alma vois olla tässä mielessä paremi vaihtoehto.

Pitkästä aikaa täällä. Ai että tämäkin on tullut.
Minä toistan samaa kuin aiemmin. Pitäisikö jättää sanomatta? En jätä. Modrnia, hyvintuotettua musaa, joka voisi soida eurooppalaisissa hittiradiokanavilla. Sitä toivon.
Mutta mistäpä biisintekijöitä. Miten pysyisi houkuttelemaan ne harvat suomalaiset hittimusantekijät? Rahaa pitäisi kai antaa. Tästähän kirjoitin joskus aiemmin.
Mutta sama meno tulee jatkumaan.
Kisassa on biisejä, jotka eivät kiinnosta juurikaan ketään, keitään muita kuin viisufaneja. Kun nimenomaan pitäisi saada niitä biisejä, jotka edes kiinnostaisivat suomalaisia musankuulijoita ja sen jälkeen ulkomaalaisia.
Yleisesti haukutaan suomalaisia biisejä. Ovat juntteja, kömpelöitä, epätrendikkäitä. Eivät kiinnosta ketään. Suomalaiset ovat huonoja tekemään nykymusaa. Ja näin edelleen.
Olen eri mieltä.
Hyviä biisintekijöitä roikkuu kuin lihavassa puussa omenoita. Mutta kuinka saataisiin nämä UMK:hon.
Suomen euroviisuhistoria on surkea. Kun Portugali nyt voitti viisut, tuli se eteen, että Suomi on euroviisujen huonoin maa, kun lasketaan "vanhat" viisumaat tähän listaan. Viimeisiä sijoja 9, (tähän ei kytuulu PKN, joka jäi karsintansa viimeiseksi).
Euroviisukarsinnoissa on vuosien aikana kuultu vaikka mitä ihmeen hörötystä ja kuraa, siis suomen viisukarsinnoissa. Tekijöinä ovat olleet Suomen ykkösketjun hyökkääjiä, tekijänimiä ja tekijäartisteja, ja lopputulos on ollut monesti hävettävän surkea. Tätä vasten ajateltuna puhutaan monesti UMK:sta ja siitä, että biisit ovat surkeita, esiintyjät surkeita, kaikki on surkeata, mutta surullisesti ajateltuna, samanlaista on ollut ennenkin, siis silloin, kun ykkösnimet ovat olleet hakemassa Suomen viisupaikkaa.
En odota ensi vuoden UMK:sta menestystä. Näin se vain on. Mikä ihme mukamas kääntäisi UMK:n taivasta kohden.
Ruotsalaisilla oli huonot vuodet 2007-2010. Jopa karsiutuivat finaalista. Ruotsalaisittain huonot vuodet. Pääsiväthän he finaaliin kolmena vuotena ja saivat sijoituksia jonnekin 20 paikkeelle. Suomen mittapuussa näitä sijoja pidetään kohtalaisina, Ruotsissa nänä olivat murheen pohjan itkumuurin tippoja.
Ruotsalaiset sitten väänsivät mellonsa uudelle tasolle ja vanhat shlagermaiset biisit jäivät varjoon. Nyt he tekevät radiohittimäisiä biisejä ja urakalla, ei mitään euroviisubiisejä, joissa on siis vähintäänkin kummallinen ja epäkaupallinen kulma ja menestystä on tullut joka vuosi vuoden 2010 jälkeen. (joo oli siellä yksi 14 sija, mutta silti). Toki melloihin joka vuosi eksyy muutama epäkaupallinen biisi, mutta ei niillä ole ollut menestystä.
Ruotsin meininki Suomeen ja jatkuva menestyminen on taattu.

Yksi havainto on, että vahvat melodiavetoiset biisit on jotenkin kadoksissa. Ei kauniit melodiat ole koskaan pois muodista, ihmiset tykkää kuunnella niitä.
Mutta tässä on yksi varoitus. Vaikka slaavilaiset mollisävelet puree täällä, niin ei viisuissa. Melodia ei saa olla liian tahmaista ja banaalia, pitää löytää joku uusi freesi kulma, ja sitten viedä tunnelma loppuun asti täysillä, muuten ei oo uskottavaa.

^Mainitsisitko esimerkin slaavilaisesta mollisävelmästä, joka ei ole purrut viisuissa? Mielellään tämän vuosituhannen puolelta, ja niin että vika oli tosiaan sävelmässä, ei esittäjässä.

minusta aika usein slaavilaiset melodiat on jopa pärjänny , jotkut hyvinkin viisuissa..

Äärimmilleen yksinkertaistettuna hyvät biisit vois jakaa (todennäköisesti) viisuissa menestyviin ja ei menestyviin.

Ensinmainituista positiivisina esimerkkeinä asettaisin omien mieltymysteni mukaan esim Loreenin, Conchitan ja Salvadorin biisit. Nää edustaa vahvoja hyviä melodioita, ja varsinkin Conchitan biisissä tunneilmaisussa on jotain sellaista suuruutta, jota kaipaisin meiltä.

Mikä sitten meillä menee pieleen. Suurin uhka on, että kun aletaan tehdä suuren tunteen biisiä, syntyy perinteisiä raskaita duuri/molli vetoisia, kyllä Suomessa, vaan ei viisuissa, menestyviä kappaleita. Jotkut jopa tuntuu haikailevan juuri näitä "vanhan hyvän ajan" melodioita, mutta se kyllä olis suurin virhe. Ei slaavilais-molli-kappaleissa mitään vikaa ole sinänsä, pidän itsekin monista hyvistä sellaisista, mutta viisuihin ne vaan ei kuulu, jos vähääkään halutaan menestyä.

MIksei sitten nyt menestytty, ei ainakaan ollut mikään mollivirsi. Jälkiviisaana vois ehkä vaan mainita puutteet tunnetilan välityksessä. Kappaleesta puuttui se dramatiikan ja tunteen suuri nostatus, joka suureen biisiin tarvitaan, tää saatettiin yksinkertaisesti vaan kokea hieman kylmäksi ja tasapaksuksi.

akfan33_ZZ kirjoitti:kun aletaan tehdä suuren tunteen biisiä, syntyy perinteisiä raskaita duuri/molli vetoisia, kyllä Suomessa, vaan ei viisuissa, menestyviä kappaleita. Jotkut jopa tuntuu haikailevan juuri näitä "vanhan hyvän ajan" melodioita, mutta se kyllä olis suurin virhe. Ei slaavilais-molli-kappaleissa mitään vikaa ole sinänsä, pidän itsekin monista hyvistä sellaisista, mutta viisuihin ne vaan ei kuulu, jos vähääkään halutaan menestyä.

Moni maahan (vaikka juuri slaavit itse) on lähettänyt viisuihin juuri tuollaisia melodioita, ja on niillä menestynyt. Vaikka nyt Puola 2016. Sehän kuulosti juuri sellaiselta vanhan hyvän ajan melodialta, joka olisi voinut soida radiossa jo 40 vuotta sitten. Kuulosti sen ajan Suomi-iskelmältä .

Jos ensi vuoden UMK:ssa on hyvä iskelmällinen melodia pätevästi tulkittuna, niin kyllä minä sitä voisin äänestää! En tosin usko, että sellaisia sinne tulee .

Kyllä pointsi edelleen on se, että pitää vain tehdä se vahva biisi. viis tyylilajista. Sen pitää lähteä siitä mitä haluaa sanoa ja sitten pitää olla malttia kertoa se sanottava, eli rakentaa vaikuttava vahva melodia. Sen jälkeen vielä enemmän malttia työstää se valmiiksi, että kaikki mitä haluaa sanoa tulee sanotuksi ja että se sanotaan kirkkaasti ja linjakkaasti. Että keinot palvelevat päämäärää. Se maalin saavuttaminen voi edellyttää pintamuotikikkojenkin tuntemista, mutta pelkällä pinnalla, pelkillä soundeilla ei rakenneta voittajaa. Toisaalta voi olla hölmöä antaa muille etumatkaa vain koska on laiska, eikä viitsi ottaa selvää viimeisimmistä äänimaisemista ja sovitusmuodeista. Ne pitää tuntea ja sitten päättää mikä sitä omaa parhaiten palvelee. Kirkkain lopputulos on täysin anteeksipyytelemätön teos, ja silloin on aivan sam oliko kyseessä humppaiskelmä, sakein heviballadi vai viilein elektropläjäys, sillä sellainen kirkkaus on se, joka vakuuttaa.

Kalevassa on K2 -osiossa sivulla 37 juttua Mirkka Paajasesta. YouTubesta kuuntelin muutaman laulun häneltä ja kuulostivat hyvältä. Varsinkin Jää-laulu kuulosti ihan mielenkiintoiselta, jopa hieman mystiseltä. Sanoisin, että ehdottomasti toivoisin hänen osallistuvan Uuden musiikin kilpailuun.

Minusta suomenkielisiä kappaleita pitäisi olla enemmän UMK-valikoimassa vuosittain.

Äänestäjät tyrmäävät usein hyvätkin kappaleet vain kielen vuoksi. Suomalaiset, selättäkää ennakkoluulot ja hyväksykää myös suomenkielinen musiikki Euroviisuedustajaksi. Eiköhän tässä ole lähivuosina huomattu, ettei kielellä ole nykyään niin paljoa väliä.

Näköjään, kun Portugalikin voitti, mut olisi tyhmää kaikkien maiden nyt yrittää heti omalla kielellään, kun kuitenkin sitten ensi vuonna taas voittaa joku kokonaan englanninkielinen kappale.

UMK:hon voisi kyllä ottaa enemmän suomenkielisiä biisejä, vaikka edes kolme kappaletta 10 biisin finaaliin.

Täällä on puhuttu melodiasta ja siitä, kuinka se jakaa euroviisuja menestyviin ja niihin, jotka eivät menesty. Jossain määrin myös niin voi olla, mutta mielestäni laulun tärkein osa on sanoitus.

On oleellista, että kappaleessa olisi jollain tavalla hyvä sanoitus. Hyvä ja mieleen jäävä melodia ei tuo menestystä, jos sanoitus ei ole kunnossa. Nämähän ovat jonkin verran toki mielipidekysymyksiä, mikä on hyvä sanoitus ja mikä ei.

Vaikka olenkin nykyisin paljon enemmän keskittynyt kappaleiden lyriikoihin, niin minusta ei ole sinällään p*skan väliä, millaiset sanat biisissä on, kunhan melodia on tarpeeksi iskevä ja esitys toimii.

Historia kyllä osoittaa, että viisuyleisö ei juurikaan kuuntele sanoja, ja sanoituksen laadulla ei ole juuri mitään merkitystä viisun menestyksen kannalta.

Valtaosalle äänestäjistä sanoitus taitaa olla valitettavasti toispuoleinen valintakriteeri. Tänä vuonna kyllä onnistuttiin kuin onnistuttiinkin valitsemaan se paras sanoitus. Blackbirdin teksti oli jopa viisuvuoden parhaimmistoa, muttei kelvannut siltikään.

Hazard kirjoitti:Valtaosalle äänestäjistä sanoitus taitaa olla valitettavasti toispuoleinen valintakriteeri. Tänä vuonna kyllä onnistuttiin kuin onnistuttiinkin valitsemaan se paras sanoitus. Blackbirdin teksti oli jopa viisuvuoden parhaimmistoa, muttei kelvannut siltikään.

Minulle oli 1.semifinaalin jälkeen aivan päivänselvää, että Saksan lisäksi äänestän Belgiaa finaalissa, jotta se voisi voittaa. Nimenomaan Belgian euroviisu oli se, mikä sai minut tajuamaan, että sanoituksen on oltava kunnossa, jotta laulu voi olla hyvä. Minun mielestäni pelkästään hauska, hyvä, loistava, mieleen jäävä tms melodia ei yksin riitä, jos sanoitus on aivan luokaton.

Se, mikä laulun sanoitus oli, erotti todella selkeästi Belgian ja Suomen tämän vuoden euroviisut. Belgian euroviisun olen kuunnellut 1.semifinaalin jälkeen jo 70 kertaa, kun olen tiennyt suomeksi, mitä Belgian euroviisussa sanotaan. Suomen euroviisua en ole Euroviisujen jälkeen pystynyt kuuntelemaan kokonaan kertaakaan, nyt kun tiedän, mitä Suomen euroviisussa suomeksi sanotaan. Ei edes kaunis, maaginen ja taianomainen melodia juurikaan houkuttele minua kuuntelemaan Suomen euroviisua, kun sanoitus ole mieleeni.

Hyvä sanoitus on kuin runoutta, joka voi avata biisiin ihan uusia ulottuvuuksia.
Toisaalta jotkut biisit vaan on enemmän immuuneja heikolle sanoitukselle kuin toiset.
Toisaalta taas jossain herkässä kohdassa kömpelöt sanat voi suorastaa romuttaa koko biisin.
Joskus biisi on kuin matkakertomus, jolloin melodian tarkoitus on vaan tukea riimitystä ja pitää tarina koossa.
Sitten on ne, joissa sanoja ei edes tarvita, jotka toimii ilmankin.

Viisufani kirjoitti:On oleellista, että kappaleessa olisi jollain tavalla hyvä sanoitus. Hyvä ja mieleen jäävä melodia ei tuo menestystä, jos sanoitus ei ole kunnossa. Nämähän ovat jonkin verran toki mielipidekysymyksiä, mikä on hyvä sanoitus ja mikä ei.

Ehkä sanoitus on olennaista sen kannalta, kuunteletko sinä biisiä myöhemin, mutta siellä viisuissa on äänestämässä muutama muukin. Suurin osa äänestäjistä ei ymmärrä biisien sanoituksia, sillä useimmissa maissa viisulähetystä ei tekstitetä. Useimpien äänestäjien kielitaito ei liene sen kummempaa luokkaa kuin sinulla, eli tekstitys olisi tarpeen, jos sanat haluaa ymmärtää. Kyllä sieltä englanninkielisistä sen loven osaa poimia, mutta eipä paljon muuta, ja esim. tämän vuoden Unkarista (joka pärjäsi nimenomaan yleisöäänestyksessä) ei sitäkään. Saattoi siellä olla samurai ja saattoi olla molo, mutta ehkä ne tarkoittaa unkarissa jotain muuta. Vuoden 2007 voittoviisussa taidettiin laulaa paskaojasta (silloin oli toinenkin viisu joka käsitteli samaa aihetta, muttei pärjännyt ihan yhtä hyvin). Vuonna 2003 viisut meinasi voittaa biisi, jossa on olevinaan kovasti sanomia, mutta oikeasti ei sanota yhtään mitään.

Osaan sen verran vähän englantia, että on todennäköistä, että Euroviisuja katsovista henkilöistä aika moni osaa englantia edes vähän enemmän kuin minä. Hyvin moni osaa sitä varmasti paljon enemmän kuin minä, jolloin he tietävät laulun sanoitukset ilman tekstitystä riittävästi tietääkseen, mitä laulussa sanotaan.

Eikä olisi kunnioittavaa yleisöä kohtaan, että lähtisi Euroviisuihin tietoisesti sillä asenteella että "aivan sama, mitä laulussa sanotaan, kun ei katsojat ymmärrä kuitenkaan".

Niin sitten vähän "radiomaisten biisien" lähettämisestä Euroviisuihin. Mikäli ajatellaan, että euroviisut soisivat radiossa, jos ne olisivat "radiomaisia biisejä", niin suoraan sanottuna radiomaisten biisien lähettäminen Euroviisuihin on sikäli aivan turhaa, että ei ne soi radiossa sen enempää kuin vaikka euroviisumaiset laulut. Molemmat ovat euroviisuja, joten, anteeksi vain, niitä ei soitettaisi radiossa.

Jos taas ajatellaan, että radiomaiset laulut ovat parempia, niin se on toki mielipide-asia, mutta muukin musiikki on tai voi olla hyvää musiikkia kuin radiomaiset laulut. Muu musiikki, esimerkiksi euroviisumaisetkin euroviisut, voi olla jopa parempaa musiikkia kuin radiomainen musiikki.

Omista mielipiteistä sanoisin esimerkkinä sen, että tänä vuonna Tšekin euroviisu ei ollut ollenkaan euroviisumainen euroviisu mutta ei myöskään radiomaista musiikkia. Tšekin euroviisu oli silti ehdottomasti yksi parhaista euroviisuista tänä vuonna. Minulle kyllä kelpaisi, mikäli jazz-musiikkia olisi jatkossakin Euroviisuissa. Tšekin euroviisu on yksi tunnelmallisimmista tämän vuoden euroviisuista.

Viisufani kirjoitti:Osaan sen verran vähän englantia, että on todennäköistä, että Euroviisuja katsovista henkilöistä aika moni osaa englantia edes vähän enemmän kuin minä. Hyvin moni osaa sitä varmasti paljon enemmän kuin minä, jolloin he tietävät laulun sanoitukset ilman tekstitystä riittävästi tietääkseen, mitä laulussa sanotaan.

Minä varmasti osaan englantia paremmin kuin sinä, enkä siltikään saa sanoituksista oikein mitään tolkkua. Paitsi kun ne tökkivät (kuten Puolan riimit tänä vuonna). Jossakin itäisemmässä Euroopassa englantia ei välttämättä osata sitäkään mitä sinä. Ja eihän kaikki laulut edes ole englanniksi.

Arttu Wiskarin "Meidän biisi" olisi täydellinen viisu.
Toki eri sovitus ja esittäjä mutta sellainen renkutus jolla voisi valloittaa koko Euroopan kesän.

Kuka mahtaa olla säveltäjä?

Viisufani kirjoitti:Osaan sen verran vähän englantia, että on todennäköistä, että Euroviisuja katsovista henkilöistä aika moni osaa englantia edes vähän enemmän kuin minä. Hyvin moni osaa sitä varmasti paljon enemmän kuin minä, jolloin he tietävät laulun sanoitukset ilman tekstitystä riittävästi tietääkseen, mitä laulussa sanotaan.

Eikä olisi kunnioittavaa yleisöä kohtaan, että lähtisi Euroviisuihin tietoisesti sillä asenteella että "aivan sama, mitä laulussa sanotaan, kun ei katsojat ymmärrä kuitenkaan"

Yhtään sanoituksia väheksymättä väitän että nyt näet biisit aivan liian kapeasti, etkä ymmärrä mistä ne ihmiset puhuvat, jotka sanovat että sanoitukset eivät viisuissa ole niin merkityksellisiä.

Sanoituksessa, vaikka auttavasti pääsisikin jyvälle merkityksistä, ei nimittäin ole olennaista pelkästään se mitä sanonotaan vaan oikeastaan ensiarvoisen tärkeää on miten se sanotaan. Jos nyt kaikkein räikeimmät asiat jätetään luvuista, mutta niidenkin kohdalla se miten sanotaan on ratkaisevaa. Biisilyriikoissa kyse on runoudesta, tai ainakin eräänlaisesta runoudesta, jolle olennaista ovat ensinnäkin runouden tapaan abstaraktit, sanojen keskinäisistä suhteista nousevat sävyt, tunnelmat, mielikuvat sekä lisäksi se, miltä sanat kuulostavat, rytmi, poljento, sanojen sisäinen musiikki sekä tähän lauluun liittyvä erityislaatu, eli miten sanat soivat yhdessä musiikin kanssa, miten ne säestävät tai johtavat musiikkia riippuen painotuksesta.

Koska laulussa on kyse musiikin ja sanojen yhteispelistä eri osa-alueista vaikuttutuvat ihmiset kuulevat biisit hyvin eri tavoin. On paljon ammattimuusikoita, jotka lähestyvät biisejä aluksi pelkästään musiikin, so melodian, rytmin jne kautta ja laulussa merkitykset jäävät tavoittamatta, kyse on siitä miltä sanat kuulostavat. Esimerkiksi Timo Rautiainen mainitsi ihan hiljan Levylautakunnassa, että ei ehdi kuuntelemaan sanoja ennenkuin joskus useamman kuuntelukerran jälkeen. JOskus ne jäävät kokonaan ymmärtämättä, vaikka sanat osaisi ulkoakin. Itse kuulun tähän ryhmään myös. Minulle musiikki on etupäässä ei-käsitteellistä taidetta. Sanoituksen käsitteellisiin merkityksiin keskittyminen jopa häiritsee tuota suoraa yhteyttä tunnekeskuksiini. Jos haluan askarrella käsitteelliseten sanomien parissa luen tekstejä.

Jos palataan sitten niihin jotka lähestyvät lauluja kirjallisemmin, sanat edellä niin runousluonteesta johtuen ilman erittäin hyvää kielitaitoa paljon jää vieraskielisten sanoitusten arvoista ymmärtämättä. Huonolla kielitaidolla kökön ja timantin ero on vaikea tehdä, koska kyse on siis siitä miten jokin sanotaan, se mitä sanotaan ei riitä. Tätäkin olettaisin muiden tarkoittavan, kun sanovat, että viisuissa sanoitus on toisarvoinen. Mutta tottakai aina kaikessa kannattaa tehdä asiat niin hyvin kuin mahdollista. Vasurilla hutaisten riski biisin pilaavaan häiritsevästi väärään, kömpelöön ilmaisuun kasvaa!

Tossa oli paljon hyviä pointteja, tää just osoittaaa kuinka vaikeista ja moniulotteisista asioista biisilyriikoissa on kyse.
Sanoitus synnyttä kuulijassa jonkinlaisen tajunnanvirran jonka vaan pitää toimia kokonaisuden kanssa, eli kaikki vaikuttaa kaikkeen.