Viisukuppila

Rousku kirjoitti:

UsvaAuer kirjoitti:Laula, nainen, älä inise!

Mainitse joku uudempi suomalainen naislaulaja, joka inisemisen sijasta laulaisi. (Okei, Diandra, mutta onko muita?)

Mielenkiintoinen OT - ininä ja hönkäilymaneeri on kyllä tosi vahva trendi. Huomasin tämän ennen töihin lähtöä ja olin että onhan niitä, mutta sitten en muistanut ... nyt muistin. Mutta kuinka uusi pitää olla? Johanna Försti - taitaa olla jo vanha? Suvi Teräsniska? Hevarit eivät tietenkään inise kaksi uutta, samassa bändissä jopa peräkanaa , upeat Nitte Vänskä ja Noora Louhimo (ja molemmilta irtoaa myös se lyyrisempi ilmaisu) jne ... viimevuoden MIAUn naiset eivät minusta inisseet.

Suomalaiset naislaulajat ansaitsivat ehkä ihan oman otsakkeensa tuonne musiikkipuolelle?

Vuokko Hovatta ei inise! Hän kyllä hieman honottaa, mutta se onkin jo eri asia.

^Minusta taas Vuokollakin on sellainen pikkutyttösoundi joka on vähän ininän sukua.

ps. voisiko ylläpito leikata tämän rönsyn Musiikki-alueelle jonkun Suomalaiset naislaulajat-tyyppisen otsikon alle? Olisi itse pitänyt tehdä heti, ja jatkaa siinä, mutta en sitten tyhmyyttäni tehnyt

Leikattu /bm

Ininästä en tiedä, mutta laulutyyli on muuttunut kovin paljon esim. 70-luvulta. Nykyään on kai muodikasta, että ääni on erikoinen, ns. puhdas klassinen laulutyyli on tylsä. ALuksi vierastin näitä inisijöitä, kähisijöitä ja muita äänivammaisia. Nyt olen alkanut hyväksymään paremmin.

Se mikä mua enemmän ärsyttää on ns. hesalainen laulutyyli (olen Lahesta). Ässä on suhinaa ja ä-pisteet puuttuu. Todella ärsyttävää!

Esimerkkejä voin antaa myöhemmin, nyt en muista yhtään. Kuulen näitä ajellessani autolla tytön kanssa, silloin kuunnellaan muotimusiikkia. (Esiintyjiä ei kuuluteta, joten ei mitään hajua ketä ne on).

Heti alkuun: voisiko otsikon muuttaa vähemmän provokatooriseksi että aiheesta voisi keskustella yleisemmin? - Tämä ketjuhan leikattiin UMK- Idan rönsystä. Ehkä Rousku saisi muokattua moden leikkaamaa aloitusviestiä otsikon osalta?

pmyllyma kirjoitti:Se mikä mua enemmän ärsyttää on ns. hesalainen laulutyyli (olen Lahesta). Ässä on suhinaa ja ä-pisteet puuttuu. Todella ärsyttävää!

Tästä oli kolumni tänään Hesarissa ja se stadilaisässä on kuulema faktojen valossa enemmän Helsinki-muu maa vastakkainasettelua eli muun maan Helsinki-inhoa kuin faktisesti totta.

Stadiässä ärsyttää – suomalaisilla on pitkän linjan ässätrauma

Historioitsija Samu Nyströmin mukaan ässän halveksunnassa on pohjimmiltaan kyse maaseudun ja kaupungin mielikuvatason vastakkainasettelusta. Helsinki oli aikoinaan ruotsinkielinen, ja siellä oli tarjolla suurkaupungin paheet. Kaupunki ei mahtunut fennomaanien kansalliseen kertomukseen, talonpoikaisen Suomen ihannointiin.

Asetelma jatkui pitkään. Hyvä maaseutu, paha Helsinki.

Jo varhain sanottiin, että Helsinki runtelee kaupunkiin muuttavien kielen. 1890-luvulla lehdistössä paheksuttiin helsinkiläisnäyttelijöitä, joiden ässä kuulosti "teeskennellyltä ja ilkeältä".

Myöhemmin ässäpaheksuntaa ylläpiti 1950- ja 1960-lukujen viihdeteollisuus ja toki myös slangi. 60-luvulla puhuttiin "itse hankitusta puheviasta" ja "iskelmätähtiässästä". Kieltämättä – muistattehan Laila Kinnusen ja Marion Rungin ässän?

1990-luvulla ässäleiman saivat pissikset ja pissispopparit.

Nyt joku helsinkiläinen varmasti sanoo, että hänellä ei ainakaan ole sössöttävää ässää. Se voi olla totta. Erikoista onkin se, että minkälaiset ässät tahansa voidaan kuulla helsinkiläisinä, jos puhuja muuten kuulostaa stadilaiselta.

Kielentutkijat ovatkin pohtineet sitä, onko helsinkiläistä ässää loppujen lopuksi edes olemassa. Vaattovaaran ja Halosen mukaan stadilainen ässä ei ole lingvistinen fakta, koska kaikkialla Suomessa kuulee erilaisia ässiä. Stadiässä on silti todellinen asia, koska se on ihmisten ajatusmaailmassa.

Vaattovaara ja Halonen päätyvät siihen, että suomalaisilla on pitkän linjan ässätrauma. Muissa maissa kuulemma ihmetellään sitä, että meillä korjataan lasten s-äänteitä puheterapiassa.

Oli niin tai näin, ässä herättää selvästi paljon tunteita.

Joo, olipa hyvä kolumni. Itse olen asunut tsadissa 14 vuotta, eivätkä sikäläiset tuttuni eivätkä heidän teini-ikäiset lapsensa puhu tuota stadi-ässää. Ehkäpä on enemmän kyse siitä pissis-aksentista. Sinänsä ihan hyvä parodia-tyyli. En vaan voi sietää sitä lauluissa.

Tuli mieleen joitain äänivammaisia, vonkuva laulutyyli Anna Puulla ja Haloo Helsingin laulaujalla. Anna Puulla on oikein terve ja kaunis ääni, mutta miksi pitää vonkua?
Kysyy vihainen keski-ikäinen kukkahattutäti.

Sandhja ei inise! Hänellä on vahva ääni ja hän prässää sitä usein liikaa, varsinkin livetilanteessa.
Studiossa hän osaa relata ja ääni kuulostaa herkältä ja tulkintaa kuulee.

En ole kuullut häntä livenä, mutta valitettavasti Sing it away-kappale aina esitystilanteessa kuulostaa liian prässätyltä. Myös matalat kohdat jäävät paitsioon, Sandhja ei jotenkin saa niitä soimaan. Studiossa nekin kohdat soivat oikein hyvin. Haastattelutilanteissa Sandhjan laulut esim. Tel Avivissa kuulosataa ihan ok. Mikä siinä lavalla olemisessa saa hänet niin prässäämään?

Johanna Kurkela voittaisi tässä lajissa varmaan Suomen mestaruuden

Kurkelalla on oikein kaunis ja voimakas huilumainen ääni, jota en tosiaan sanoisi ininäksi, mutta valitettavasti hän söpöstelee tulkinnoissaan niin totaalisesti, että kuulostaa ilmelältä - samaa mieltä Rouskun kavereiden kanssa siis.

Minusta olisi edelleen kivempi että tällä säikeellä olisi neutraalimpi otsikko, sillä suomalaisista naislaulajista olisi kiva puhua laajasti. Nimittän Laura Voutilainen on kyllä u s k o m a t o n ja varmasti ylittämätön naislaulaja tässä maassa.

Ketjuotsikko muutettu /bm

Viime viikolla Vantaan viihdeorkesterilla oli Heavy Classics konsertti, solistina olivat Laura, Jarkko Ahola ja Perttu KIvilaakso. Konsertti oli kaikkinensa tyrmäävän huikea, orkka soitti intohimolla, taidolla, sovitukset nerokkaita, solisteista jokainen antoi parastaan ja lopputulos, Atso Almilan, joka johti, ilmaisemia ajatuksia siteeraten osoitti Stravinskyn ja Šostakovitšin ja heavyn veljeyden. Lauran osana oli laulaa laulajavetoisempia popimpia hevejä, kun Jarkko, Perttu ja orkka piiskasivat odotetun huikeasti niitä varsinaisia järkäleitä, mutta taito ja voima, jolla Laura Alonen, Still Loving Youn, Nothing else mattersin oli kertakaikkiaan järisyttävää, eikä jättänyt mitään epäilyjä siitä miksi iskelmäinen Laura oli valittu ko. konserttiin mukaan. Siis Lauran taidotkin tietäen hän onnistui mykistämään, teknisesti Celine Dionin veroinen ja Laurassa on lämpöä ja tyyliä. Lopun Over the hills and far away sekä Iron Maidenin Run to the hills, jotka Laura ja Jarkko lauloivat yhdessä olivat käsittämätöntä tykitystä. En muista milloin olisin moisen riemukkaan myrskyn rokkikeikkojen ulkopuolella tuollaisella kaikkien osallistujien taidolla ja nyanssoinnilla todistanut. Ja minä käyn kaikkialla ja paljon ja koko Vantaan Energian hallin yleisö tuntui kokevan aivan samoin!

Minusta Anna Eriksson kuuluu myös ehdottomasti maamme parhaimpiin naislaulajiin.

ta1ja kirjoitti: Nimittän Laura Voutilainen on kyllä u s k o m a t o n ja varmasti ylittämätön naislaulaja tässä maassa.

Komppaan! Lauralla on ihan omakin ketju. Minua harmittaa, kun en ole koskaan ollut Lauran keikalla. Televisiossa häntä on näkynyt ilahduttavan paljon.

Elvis kirjoitti:Minusta Anna Eriksson kuuluu myös ehdottomasti maamme parhaimpiin naislaulajiin.

Samaa mieltä, mutta Anna on vielä parempi laulaja-laulunteijänä. Soundinsa on kova, mikä rajoittaa materiaalia, joka Annan laulamana kuulostaa ihan parhaalta.

^

En tiedä, kuuluisiko tämä viesti suomalaisiin vai ruotsalaisiin naisiin. Kuulin radiosta Ruotsinsuomalaisen Frida Hyvösen biisin Hands. Kovin paljon vaikutteita Anoukin biiseistä: ihan taustoja, sävelkulkuja, sointuvaihtoja .
Biisi löytyy Spotifysta.

Mutta tosi mielenkiintoinen artisti.

https://www.youtube.com/watch?v=Eb7U-um ... L5L4#t=216

Laitan tämän musiikkilehti Rumban artikkelin tänne muistiin, vaikka tämä koskee myös taitavia, osaavia miehiäkin. Mutta tässä Steve Vain konserttia koskevassa arviossa musiikkitoimittaja osoittaa erittäin harvinaisita kykyä tarkastella omaa lajiaan ulkopuolelta ja tunnistaa suomalaisen musiikkidiggariuden mustat aukot. Ja niihin kuuluu ammattitaidon suoranainen vihaaminen. Tämä osaamiseen kohdistuva halveksunta selittää, miksi osaavat naislaulajat meillä, toisin kuin muualla, ovat ihan paitsiossa, miksi kukaan ei osaa tehdä biisejä Diandralle, Saara Aallolle, Laura Voutilaiselle, Jennie Storbackalle - tai jos osaakin, miksi levyille sitä osaamista ei päästetä ja miksi osaamiseen ei uskota, vaan päinvastoin, sitä pidetään vammana. Ja miksi suositaan "tunteikasta tulkintaa", so sinnepäin inisemistä ja hönkäilyä. Se selittää suoraan myös miksi Suomi esittäytyi niin amatöörimaisena tämän vuoden Euroviisuissa. Lukekaa:

Aktiiviset vuoteni popjournalismin parissa opettivat, millainen musiikkimaku tuo uskottavuutta ja mitä ei sovi diggailla edes ironisesti. Statuspisteitä ei pahemmin ropissut arvostamalla ammattimuusikkoja, joiden soitto on nopeaa, tarkkaa ja muutenkin teknisesti liian vaativaa.

Progesuuntautuneisuuttani kommentoitiin monet kerrat ilmoittamalla, että musiikissa tunne on tekniikkaa tärkeämpää. Taustaoletus oli, että tunne ja pitkälle jalostettu tekniikka sulkevat toisensa pois; molempia ei voi saada.

http://www.rumba.fi/live/voiko-soitossa ... nsertissa/

^ Niinhän sitä luulisi, tekniikka antaa työkaluja, joiden avulla myös tulkinnasta voi tehdä sävykkäämmän. Meillä toki arvostetaan voimakasta tunneilmaisua, sitä joka ilmenee alkukantaisena ja -voimaisena huutona, ja sen juuri ehkä tekniikka estää. Tai ainakin niin esitetään - samalla kun ihaillaan vaikkapa Mahalia Jacksonin syvältä kumpuavaa voimakasta tulkintaa. Kun tekniikasta puhutaan, Mahalian kaltaiset ja muut sielukkaat taitavat laulajat tai soittajat unohdetaan ja esiin kaivetaan huonoimmat insinöörimuusikot ja sen jälkeen esitetään, että instrumentin hallintra on pahasta ja tulkinnan este.

Suomi on lian pieni maa, ei ole kehittynyt vaativan laulumusiikin kulttuuria, Ei kannata panostaa osaamiseen, kun ulkonäkö ja halpahintainen suomi-iskelmä riittää.
Samat lainalaisuudet pätee kuin muisskin taiteissa, taide kehittyy vain kv. vuorovaikutuksessa, ei käpertymällä omaan, vaan omaksumalla uusia kv. virtauksia.
Tämä aiheuttaa myös kilpailun kovenemista, yleisön maku kehittyy, kun oman tutun ja turvallisen musan rajat laajenee, ja esiin nousee parempia laulajia, osaaminen ja lahjakkuudet menestyy.

akfan33_ZZ kirjoitti:Suomi on lian pieni maa, ei ole kehittynyt vaativan laulumusiikin kulttuuria, Ei kannata panostaa osaamiseen, kun ulkonäkö ja halpahintainen suomi-iskelmä riittää.
Samat lainalaisuudet pätee kuin muisskin taiteissa, taide kehittyy vain kv. vuorovaikutuksessa, ei käpertymällä omaan, vaan omaksumalla uusia kv. virtauksia.
Tämä aiheuttaa myös kilpailun kovenemista, yleisön maku kehittyy, kun oman tutun ja turvallisen musan rajat laajenee, ja esiin nousee parempia laulajia, osaaminen ja lahjakkuudet menestyy.

No onhan meillä kehittynyt hyvinkin vaativan oopperalaulumisiiki - ja muun klassisen musiikin kulttuuri, samoin perinteinen suomi-iskelmä tangoineen ym on hyvinkin vaativaa - minusta ensisijainen syy tällä hetkellä liittyy makupreferensseihin, jossa eletään toisaalta dylanilaisen singer&songwriter perinteen, toisaalta, punkin, toisaalta keep it calm brittipopin kanssa ja kaikessa mennään lyriikka edellä, eli jätetään musiikiliilnen ilmaisu minimiin ja kerrotaan asiat sanoin.

Hyvän melodisen (naisten) (pop)laulumusan alamäkeen voi olla syy kierre, jossa vaativia ja hyviä melodioita ei tehdä eikä lauleta, kun ne ei nouse, ja sitten ne ei nouse kun niitä ei tehdä.

"Kansan huonoon makuun" vetoaminen on minusta huono lähtökohta, joka ei koskaan johda mihinkään. Parempi vain uskoa, että kyllä ne hyvät aina jotenkin nousee, mutta silloin sitä hyvää on myös oikeesti tarjottava. Onhan niitä esimerkkejäkin, esim Beyoncen nimialbumi oli jenkkien sen vuoden ainoa albumi, mikä ylitti miljoonan, eikä Adelenkaan uusin huonosti myynyt.

Itse asiassa suomessahan on muutama tosi hyvä naispuolinen laulaja, säveltäjiäkin ehkä? ja nyt vois olla hyvä markkinarako tehdä sitä hupputason laulumusaa, vois löytyä tilaa ja tilausta.

Helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä SUAD on solminut maailmanlaajuisen levytyssopimuksen Playground Music Finlandin kanssa.

Tajusin, että Johanna Kurkela olisi suomalaisista naislaulajista sellainen, jota olisi kiva kokeilla vielä sisäisellä valinnalla UMK:n kanssa. Yksi ehdokasbiiseistä voisi olla tuon linkkaamani Tänä Aamuna -tyyppinen, yksi romanttinen balladi vaikkapa itse miekkeensä Tuomas Holopaisen kynästä ja yksi vaikka Ei Panikoida -tyyppinen.

^ Mahtava idea!

Suvi Teräsniskan "Samase" on loistava, vaikka Mikael Gabriel onkin vähän turha lisä.