Pitkäsoittohan sisältää seuraavat kappaleet, kuten kaikki tietävät
1. SCG3 Special report
Taattuun Lordi-tyyliin tämä kolmaskin albumi alkaa ei-musikaalisella introlla. Tällä kertaa aiheena on uutislähetys, jossa kerrotaan kuinka monsterit valtaavat maan. Liki neliminuuttisesta kestostaan huolimatta tämä on todella hauska pläjäys, jonka jaksaa kuunnella montakin kertaa.
2. Bringing back the balls to rock
Viisukarsinnoista useimmille tuttu revitys. Itse pidän tätä levyn heikoimpana biisinä, koska tämä on makuuni aivan liian rajua räimettä. Useimmiten hyppäänkin nykyään kappaleen yli. Onneksi Lordi-fanit eivät päässeet valitsemaan tätä Suomen edustussävelmäksi. Lordi itse tuntuu pitävän tätä suosikkinaan ja piti toisena varteenotettavana sinkkuvaihtoehtona HRH:n lisäksi. Mielestäni tätä ei enää tulisi julkaista sinkkuna, koska biisi on jo niin läpeensä tuttu ja varmasti suuren yleisön mielestä (muidenkin kuin minun) liian raju. Joku toinen sinkkuvalinta osoittaisi kansalle, että albumi sisältää vielä muitakin hyviä kipaleita!
3. The deadite girls gone wild
Aika perus-Lordi-vääntöä. Mainio kuorolaulukertosäe, mutta taustapoljento on aika tasainen. Parempiakin singlevaihtoehtoja löytyisi.
4. The kids who wanna play with the dead
Yksi helmistä. Mahtipontiset syntikkakuviot tuovat kivaa lisäväriä rockaavaan taustaan. Kertosäe tarttuu takaraivoon, kuin tauti.
5. It snows in hell
Levyn ainoa rauhallisempi kappale ja mielestäni paras! Aivan loistava kertosäe ja hienot pianomelodiat. Pieni miinus liian örisevästä laulusta a-osissa, joka ei täydellisesti istu tunnelmaan. Kertosäe saa ihon kananlihalle. En ehkä välttämättä valitsisi tokaksi sinkuksi rauhallista kappaletta, mutta jos kolme sinkkua lohkaistaan - niin se on tässä!
6. Who's your daddy?
Erittäin varteenotettava singlevaihtoehto! Rullaa eteenpäin, kuin höyryveturi ja kertosäettä on ihan pakko laulaa mukana!
7. Hard rock hallelujah
Albumiversio viisuhitistä on yli minuutin pidempi, eikä se välttämättä ole eduksi - tai ehkä olen vain tottunut laulamaan mukana sitä viisuversiota. C-osan välirummutus on aika irrallinen. Loistava klassikko joka tapauksessa - versiona kuin versiona!
8. They only come out at night
Yksi levyn tehokkaimmista kitarariffeista. Erottuu muista ralleista lisäksi edukseen vierailevan tähden Accept-yhtyeestä tutun Udo Dirkscheiderin räkäisen laulun ansiosta. Mainiota duettolaulantaa ja upeat kuorosovitukset kertosäkeessä. Se kasvaa ja kasvaa - se EI ole mitään ohkasta! Kelpaisi mainiosti sinkuksi.
9. The chainsaw buffet
Joku tässä biisissä jättää vähän kylmäksi. Mainio lp-raita, mutta terävin koukku jää puuttumaan. Peruskamaa.
10. Good to be bad
Isot plussat jälleen kosketinsoitinkuvioista. Ihanaa kasarisoundia. Mainio kertosäekin, mutta parempiakin sinkkuvaihtoehtoja löytyy.
11. The night of the loving dead
Yksi kitarariffi-helmi jälleen, jota heleät kosketinsoitinkuviot maukkaasti maustavat. Periaatteessa mikä vaan biisi voisi tältä albumilta olla singlelohkaisu - laita nyt näitä tässä johonkin järjestykseen.
12. Supermonsters (The anthem of the phantoms)
Lordi on mestari keksimään hirviöaiheisia tekstejä, tarttuvia kertosäkeitä ja mieleen porautuvia kitarariffejä. Tässä jälleen yksi oivallinen osoitus. Tällä kertaa kertsiä on maustettu tarttuvalla hoilotusosalla...
Minä lohkaisisin seuraaviksi sinkuiksi (tässä järjestyksessä):
1. Who's your daddy
2. It snows in hell
3. They only come out at night
Tässä keskustelussa voi keskustella myös Lordin aikaisemmista levyistä ja muista edesottamuksista viisujen ulkopuolella
Mutta alun kosketinsoitin-kohta taasen on loistava! 
ja sit avaus biisi.
)
, josta kuvataan myös musiikkivideo. Tässä 
Ohjaaja Riskin 
Viisuväkeä en nähnyt kuin yhden tutun 
