Viisukuppila

gentedimare kirjoitti:

AntSa kirjoitti:2. HEIDI KYRÖ - Faksaa mulle ***1/2
Heidin kivaa hömppäosastoa! Minusta parempi kuin edellisvuoden menestyksekkäämpi ralli. Heidin aurinkoisuus on tarttuvaa sorttimenttia.

Jotain rajaa, poeka






(käyn kyllä lukemassa, mutta nyt oli pakko kommentoida)

Mielipiteeni ovat vain omiani. En ole milloinkaan pitänyt erityisesti "Mä miksi lähtenyt en silloin"-ehdokkaasta. On sen ensimmäisen levyn heikoimpia lenksoja, minusta.

EDIT: Annoin näköjään sillekin hövelisti samat tähdet kuin tälle. (Heidi-lisää varmasti mukana!) Mutta tämä on parempi!

AntSa kirjoitti:Mielipiteeni ovat vain omiani.

No kenenkäs muun muka?


Oli vaan pakko kommentoida, kun tää "Faksaa mulle" on varmaan Kyrön huonoin ikinä.
Siis tältä camp-Heidin ajalta. Niitä uusia rokkijuttuja ei lasketa

ihanaa, laettakaa vaan lissee näitä järkyt... :eee: siis mmielenkiintoisia mielipiteitänne tänne, oi Te rakkaat Syksäri brothersit ja sisterssit.... (täsä parempiki houkuttelija, ... missäs ne mun c-kaseteille äänittämäni Ss-laulut 86-... nyt olivatkaan....) (kauhean innostuneita jotkut meistä faneista....

Huilumies kirjoitti:Voisiko joku kertoa, missä Syksyn Sävel -kisoissa on esitetty playbackina ja missä livenä?

Arvaanko oikein, että 1968 - 1987 playbackina, 1988 - 2001 livenä ja 2011 - 2012 taas playbackina?

1987 oli jo orkesteri, mutta nyt eilisen ohjelman perusteella ilmeisesti 1996 ei ollut. Ei ainakaan näkynyt kuvissa missään vaiheessa. Oliko ne sitten singbackia vai playbackia? 1997 sen sijaan taas oli orkesteri.

Mitenkäs oli muuten tuon Seinen laita 1997? Sitä ei siis ilmeisesti esitetty ollenkaan kilpailulähetyksessä, kun eilen nähty pätkä oli Syksyn sävel satoa -ohjelmasta? Diskaus oli siis jo tapahtunut ennen loppukilpailulähetyksen alkamista?

1968-1986 ja 1999 olivat playbackia, vuodet 1987-1995, 1997-1998 ja 2000 orkesterilla varustettuna ja 1996 sekä 2001 singback-esityksinä. 1999 näkee ihan selvästi että suun liikkeet ei mene yksi yhteen laulun kanssa.

Lunnaksen esitys kenraaliharjoituksissa näytettiin aikanaan Ruututoimitus-ohjelmassa, eikö arkistosta enää löydy tuota videota vai unohdettiinko tuon tallenteen olemassaolo kokonaan?

Eilen kuultiinkin sitten viimeiset pimennossa olleet kappaleet, nyt on syksyn sävel -kokoelmat täydellisiä...

EDIT: Täällä mietittiin, ketkä lauloivat tän vuotisissa syksäreissä livenä ja ketkä playbackina, nopea vertailu levy-version ja live-vedon välillä toi tälläisen tuloksen:

Playbackina lauloi Aikakone, Costello, Yö (suuri yllätys kun katsoo videota ) ja Yölintu. Erityisesti Costellon kohdalla ihmettelen miksei hän laulanut livenä, koska olen kuulut tuon biisin myös live-versiona ja on paljon parempi veto kuin itse levyversio. Yölinnulta olen kuullut myös livevedon, ja sen suhteen ymmärrän kyllä playbackin...

Erityismaininta Mariskalle, "Kuolema on Kalamies" kuulosti niin erilaiselta levyversioon nähden etten epäile vaikka kaikki soittimet olisi tulleet livenä.

Kraikke kirjoitti:1968-1986 ja 1999 olivat playbackia, vuodet 1987-1995, 1997-1998 ja 2000 orkesterilla varustettuna ja 1996 sekä 2001 singback-esityksinä. 1999 näkee ihan selvästi että suun liikkeet ei mene yksi yhteen laulun kanssa.

Kiitos tiedosta, sulle ja muillekin

Outoa, että noinkin kauan haluttiin pitää kisa playbackina, eihän siellä kuitenkaan enemmistö kappaleista ollut alataloliikasmaisia huumoripläjäyksiä, jotka tarvitsivat liikkuvan ja hauskan koreografian, jota olisi hankala toteuttaa mikrofonien kanssa. Ilmeisesti 1980-luvulla ei ollut vielä tapana esittää singbackina, kun karaokestakaan ei ollut täälläpäin juuri kuultu? (Itse kuulin karaokesta ekaa kertaa vuonna 1991, intistä päästessäni – siihen koukkuun sitten jäinkin )

Orkesteri pysyi sitten pelissä yhtä kauan kuin kv. euroviisuissakin, plus vuoden 2000.

Entä viime vuonna 2011, miten silloin oli?

Miksi ihmeessä ei nykykisoja voisi itsestään selvästi toteuttaa singbackina? Mistä se on kiinni? Halutaanko säilyttää maksimaalinen esitystyylin valinnanvapaus, muuten laulajat eivät tulisi? Eivätkö laulajat halua esiintyä livenä??? Eikö harjoituksille ole aikaa? Arvostetaanko ”puhdasta” levyversiota noin paljon enemmän kuin livelaulua?

On muuten positiivista, että joku esitti ihan livesoittimillakin, toisin kuin viisuissa

Haluaisin verrata hieman vaikkapa ex-Jugoslavian maiden rikkaaseen festivaaliperinteeseen. Joka maassa on vuoden aikana 1-2 tai useampia muitakin festivaaleja kuin se, joista euroviisu valitaan. Kai ne siellä laulavat livenä ja sitä arvostetaan? Tietääkö joku paremmin?

Jotenkin ihmeen paljon on maailmassa hyviä asioita, joita täytyy oikein vahtia, että ovatko ne voimassa vai ovatko jostain ihmeen (kustannussäästö?)syistä vain silmänlumetta…

mielenkiintoisia ja varsin oivaltavia pohdintoja jälleen Huilariltakin... ei muuten tunnu enää yhtään yllättävältä että tämä kokkolalaismies Jesse äänestettiin 1. sijalle tänä vuonna... täältä wanhasta perinteisestä tervakaupungistahan oli lähtöisin se ihan ensimmäisten Syksäri-kisojenkin "voittaja" eli Kristian v. 1968.... erikoisen wahva, hyvä balladihan se on tämä Järjetön Rakkaus ... ainoastaan tekstin kohta "miksei sitä hengiltä saa...!?" on hienon kappaleen ainoa turha, negatiivinen ja käsittämätön moka, silleen kuin oli aikoinaan Chrisse Johanssonin -78 "kosketuksen puutetta mikään ei voi korvata....!!!"
jk. ehkä jollain tavoin ymmärrän että nykymenoon kuuluu kaikenlainen kauhea action, sotapelien ym. älyttömyyksien suosio... (!!?????) ja tapa,tapa,...jee,... :köh: ... järkyttävän kovat poroporvarilliset kokoomuslaiset arvot jne .....

lharju kirjoitti:Mitenkäs oli muuten tuon Seinen laita 1997? Sitä ei siis ilmeisesti esitetty ollenkaan kilpailulähetyksessä, kun eilen nähty pätkä oli Syksyn sävel satoa -ohjelmasta? Diskaus oli siis jo tapahtunut ennen loppukilpailulähetyksen alkamista?

Kyllä Diskaus ilmoitettiin ohjelman alussa, eikä "Seineä" kuultu kilpailussa.

Kraikke kirjoitti:Playbackina lauloi Aikakone, Costello, Yö (suuri yllätys kun katsoo videota ) ja Yölintu.

Lauloiko Jesse Kaikuranta siis livenä?

Jesse lauloi livenä. Ääni meinaa pettää biisin loppupuolella.

joo, lauloi Jessekin livenä, senhän kuuli nyt heti ja helposti jokainen, jolla ei korvavaikkua ollut 0.5 senttiä enempää käytävissään.... ja siis heiii - tosi taitavien ammattilaisten ei tarvitse turvautua minkäänlaisiin lapsellisiin sing-siksbäks-juttuihin.... .. siis pelkkään suun aukomiseen nauhalta tulevan laulun tahdissa.... että siitäs saitte jälleen, suomen musikaalisimman maakunnan, Keskipohjanmaan noustua teijän kaikkien muitten räpeltäjien edelle... :eeh, ei siis millään pahalla mut....: ....

ai hittolainen, tänään tuleekin toi Syksyn Retro Sävel - ja ollaanko NYT jo noin pitkällä eli johhh vuodessa -98.... ei jeesus ja jahvett ! ... toivottavasti näemme kokonaisena mm. suuremmoisen balkanilaisvaikutteisen "kilpailu"-kappaleen Anna ja Nikolai - Markku Ketola, suuri Syksäri-suosikkini siltä vuodelta (tai sitten joltain muulta, ei voi enää muistaa....! varsinkaan näin kantarelli-viina-pöhnässä....) ... se Janne Tölkin... tai siis Tulkin letkeä-eivoiollatotta-miten-tylsä-niiaus-koreografia ja lammasmainen ääni ja kasvot - eivät vois siis sen enempää kiinnostaa tätäkään Movember- (itse asiassa jo -80 alusta saakka kasvattanutta plus kokoparta vielä siihen päälle...) -viiksistä karjua.... Jannella kun on niin erikoisen ärsyttävä ja harmaa ja sovinnaisen-varovainen-jasiistodella-äänialaltaan-kapea-hiirumainen-ääni...! .... ja Sei.. eikun Andre-piisiä joudumme myös siis ikävä kyllä kuulemaan, tai kuuntelemaan --- ja mitä ilmeisesti kauemminkin kuin vain sen n. vakio 30 sekunttia....!? otan siis osaa.... meidän kaikkien ylisoitettujen radiosoitto-kappaleitten takia kärsineitten puolesta... myös .... !




jk. no empäs ihan ehkä muistanutkaan että tämä oli NÄIN KOVAtasoinen kisa... ehottomasti ehkä paras 91-99 kisoista... ! harmi vain että tavis- ja tavistavisten maku on tälläinen, kisojen ainoa tylsähkö laulu ja ainoa ärsyttävä artisti nostettiin ykköspallille ....! ei voi kuin ihmetellä... Markus Lampelan veli taitaa olla se asianajaja... josta oli lehtiartikkeli, oliks se Hymy-lehti... mokkakahvisilmäisen Maken esitys oli myös kisojen huippua, ja ettei vain ehkäa 1. suosikistani Ketolan Maken esityksestä taisi tulla se kaikkein lyhin pätkä... ! .... :sanat loppuvat...:
olisi mahtavaa saada arvostelujanne tästä yhdestä kaikkien aikojen parhaasta Syksäri-kisasta... niin, harmi vain että kisasa olivat myös ylivoimaisesti ärsyttävin äänisimmät mies-solistit, Tulkki sekä Hallikainen, jälkimmäisen laulua ei voi parhaalla tahdollakaan kutsua kuin heikoksi hönkäilyksi, täytyy pinnistää kuuloelimet äärimmilleen että saa hänen lausumistaan sanoista edes jotain selvää .... :valitan: .... kriitikon sanat voivat myös satuttaa...: But, i was born to critics....


"himo-hiplaajan amitsu-karvoilta.... movember... miehet joilla on halu olla sisäkkäin lähekkäin...." (Entisten nuorten sävellahja, radio suomi 15.00-17.00 joka lauantai, pankaa ny h..vetisti ylös tämä ohjelman lähetysaika lapulle, vaikka sinne jääkaappimagneettienne keskelle...!

Sain lopulta katsottua Syksyn Sävel 2012 kilpailun loppuun (3-4 osassa). Aikamoista tervanjuontia oli koko ohjelma ja esitykset varsin epätasaisia. Hienostihan se Jesse sitten veti, jos kerran oikein livenä lauloi. Taisi kuitenkin ne mutkikkaat taustalaulustemmat tulla taustanauhalta? Yö oli ihan kamala ja tosinolo - onneksi ei voittanut, kun ei sen vertaa kunnioittanut kisaa että olisi ollut paikan päällä Itse kappalehan oli kyllä ihan jees-perus-Yötä ja ONNEKSI siinä musiikki tuli playbackina Aikakone oli tietenkin mun suosikki, jo ihan siksi kun se on Aikakone joka keskiverroimmillaankin on tosi hyvä, mutta hyvä että Jesse voitti! Sympaattinen kaveri ja todella hieno tulkitsija ja kappalekaan ei ole pahimmasta päästä

tonywerner kirjoitti:Yö oli ihan kamala ja tosinolo - onneksi ei voittanut, kun ei sen vertaa kunnioittanut kisaa että olisi ollut paikan päällä

tonywerner varmasti tiesi tätä kirjoittaessaan, kuka tulee tänne kärppänä kommentoimaan

Tosinoloo, että tämä Syksyn Sävel väen väkisin halusi Yön mukaan, vaikka tiesi bändin olevan keikalla silloin. Olisiko tonywernerin mielestä YÖn pitänyt peruuttaa keikkansa ja jättää tuhannet lippunsa ostaneet pyörittelemään sormiaan?

"Sori, mutta Syksyn Sävel on tärkeämpi. Ihan sama vaikka olette liput jo ostaneet meen keikalle. Me mennään mielummin Syksyn Säveleen"

Kraikke kirjoitti: EDIT: Täällä mietittiin, ketkä lauloivat tän vuotisissa syksäreissä livenä ja ketkä playbackina, nopea vertailu levy-version ja live-vedon välillä toi tälläisen tuloksen:

Playbackina lauloi Aikakone, Costello, Yö (suuri yllätys kun katsoo videota ) ja Yölintu. Erityisesti Costellon kohdalla ihmettelen miksei hän laulanut livenä, koska olen kuulut tuon biisin myös live-versiona ja on paljon parempi veto kuin itse levyversio. Yölinnulta olen kuullut myös livevedon, ja sen suhteen ymmärrän kyllä playbackin...

Erityismaininta Mariskalle, "Kuolema on Kalamies" kuulosti niin erilaiselta levyversioon nähden etten epäile vaikka kaikki soittimet olisi tulleet livenä.

Anneli Mattilaa veikkaisin myös playbackin esittäjäksi.

gentedimare kirjoitti:tonywerner varmasti tiesi tätä kirjoittaessaan, kuka tulee tänne kärppänä kommentoimaan

Ihan oikeasti olin jo ehtinyt unohtaa Oliko Olli Lindholmin playbackaus oikeasti sinusta hieno esitys
No mitä tuohon paikallaoloon tulee, niin minusta pitäisi tehdä valinta ja Yön olisi pitänyt jyrkästi kieltäytyä. Vähän sama, kun oltiin katsomassa Finnhits-konserttia Jyväskylässä ja Reetu kiirehti toiselle keikalle johonkin baariin Joensuuhun. Vähintäänkin olisi pitänyt selkeästi informoida (molemmissa tapauksissa) yleisöä, mistä on kyse ja pahoitella tilannetta - mutta sehän on tavallaan järjestäjien syy. Pitäisi tehdä valinta, eikä ahnehtia molempia. Olisivat sitten sanoneet, että olemme jo sopineet konsertista muualla, joten tulemme mukaan ensi vuonna
Syksyn Sävelessäkin oli yritetty tökerösti naamioida Yön esitys livetilanteeksi? Pidin Yön voittoa ihan selviönä. Kenties voittikin, mutta päättivät antaa kukkapuskan Jesselle, joka sai toiseksi eniten ääniä ja oli paikan päällä

... :THEH: ai miten rakastan myöskin nimim. wörnerin ja aiku-trion woimanaisen kommentointeja... (kunhan ne pysyvät kohtuudessaan... eli pysyivät toki (..ööh siiis enimmäkseen...) ja olivat myöskin jälleen kerran hauskan oivaltavia...)
Siis olikss Teidän muidenkin mielestä eilinen Retro-ohjelma ...siiis tarkoitan sen käsillä olleen vuoden taiteellinen taso siis harvinaisen tasokas!!!.... !!!???? Oliks teistäkin järkyttävää ja ihanaa että lauluista noin puolet olisivat ansainneet helposti 1. sijan .... (niiden joukossa ei luonnollisestikaan ole Andre... siis mun mielestäni, oman listani noin 9. sija... !?
jk. ai kun näen jo sieluni silimillä miten siellä täällä kotien lämmössä rutistellaan muistiinpanopapereita ja niihin palaillaan välillä uudestaan kunhan on aikaa... ja mietihään kovasti että kummalle voisi nyttemmin antaa ne korkeammat pisteet, komean Markun rehvakkaan toiveikkaalle ja mystisen vertauskuvallisen tekstin omaavalle ryssä-iskelmälle vaiko Koivusalon-Hallikaisen erikoisen upean tekstin omaavalle ("Alla jään elämä jatkuu...." ) (myöskin, ei silti, liikuttavan hieno teksti oli ja on siis myöskin ensiksi mainitsemassani laulussa, se kirvoittikin allekirjoittajan silmäkulmiin monet suolaiset kyynelvirrat tuon menneen traagisen kesän ja syksyn jälkeen ....) .... herkistelylle, jossa mukana oli onneksi myös Timppa... hänellä kun sitä ääntä on pikkuisen enemmän... ja muutenkin, paljon miehekkäämpi kaveri, ylitsepursuavasta bi-sexual-vihjailuistaan huolimatta tai juuri niiden takia plus hieman häiritsevästä kielen lipaisuistaan... hualimatta... ... plus tietenkin vielä se etten ehkä ihan kympillä kestä hänen yksin esittämiään haiku-lauluja (esim. Koomikon Kyyneleet) enkä varsinkaan sitä hänen esittämäänsä ehkä kaikkien aikojen typerintä tv-hupi-hahmoa eli Aikamies Pekkoa ....

"

Lauantaisesta retro-jaksosta. Minulle se toi mieleen lähinnä, että olipa kauheaa aikaa, ei ihme että kisa lopetettiin. Ja että onpa suomalainen musiikkielämä mennyt valovuosia eteenpäin viidessätoista vuodessa. Lukuunottamatta Andreta ja Hallikaista ehkä niin kaikki esitetyt kappaleet oliva kuin varjo iskelmän loistoajoista, iskelmän nykypäivästä tai niistä kansankulttuuriin perustuvista karnevalistisista ralleista, jota vielä Mikko Alatalokin edusti. Täysin kuolleita, tyhjiä kuoria.

Pahoittelen tiukkaa arviota, mutta tuolta harvinaisen voimakkaasti tuntui eikä mitään muuta tullut mieleen.

tonywerner kirjoitti:

gentedimare kirjoitti:tonywerner varmasti tiesi tätä kirjoittaessaan, kuka tulee tänne kärppänä kommentoimaan

Ihan oikeasti olin jo ehtinyt unohtaa Oliko Olli Lindholmin playbackaus oikeasti sinusta hieno esitys
No mitä tuohon paikallaoloon tulee, niin minusta pitäisi tehdä valinta ja Yön olisi pitänyt jyrkästi kieltäytyä. Vähän sama, kun oltiin katsomassa Finnhits-konserttia Jyväskylässä ja Reetu kiirehti toiselle keikalle johonkin baariin Joensuuhun. Vähintäänkin olisi pitänyt selkeästi informoida (molemmissa tapauksissa) yleisöä, mistä on kyse ja pahoitella tilannetta - mutta sehän on tavallaan järjestäjien syy. Pitäisi tehdä valinta, eikä ahnehtia molempia. Olisivat sitten sanoneet, että olemme jo sopineet konsertista muualla, joten tulemme mukaan ensi vuonna
Syksyn Sävelessäkin oli yritetty tökerösti naamioida Yön esitys livetilanteeksi? Pidin Yön voittoa ihan selviönä. Kenties voittikin, mutta päättivät antaa kukkapuskan Jesselle, joka sai toiseksi eniten ääniä ja oli paikan päällä

Kritisoitko nyt esitystä yleensä vai vain sitä, että esiintyivät playbackinä? Esiintyhän se Aikakonekin
No enivei, mun mielestä Yön esiintymiset ei koskaan ole mitenkään erityisen hyviä (olen livenä ollut keikalla vain kerran), johtuen Ollin vaivaannuttavasta esiintymisestä. Mä mielummin vain kuuntelen Yötä

Mutta mistä tiedät vaikka olisivatkin kieltäytyneet? Vastasin vain esittämääsi kritiikkiin samalla tyylillä takaisin. Eli ohjelma halusi bändin mukaan vaikka tiesivät, että heillä on jo sovittu keikka sille päivälle. Jos kerran niin paljon halusivat bändin mukaan, että eivät tuosta seikasta välittäneet, niin ei mun mielestä Yön ees tartte kieltäytyä Joten mielestäni heittosi oli kohtuuton, kyllä Yö varmasti kisaa kunnioittaa, mutta luonnollisesti sovittu keikka ja lippunsa maksaneet fanit on etusijalle. Tosin, MTV3 olisi voinut tämän asian kyllä ilmoittaa etukäteen, ettei kukaan vaan saapunut paikalle vain Yötä varten.

Itse taas pidin Jessen voittoa selviönä ja uskon, että voittikin

romualdo kirjoitti:... :THEH: ai miten rakastan myöskin nimim. wörnerin ja aiku-trion woimanaisen kommentointeja... (kunhan ne pysyvät kohtuudessaan... eli pysyivät toki (..ööh siiis enimmäkseen...) ja olivat myöskin jälleen kerran hauskan oivaltavia...)

Minun mielestäni minä ja tonywerner olemme jo pitkään osanneet keskustella ja vaihtaa mielipiteitä asiallisesti ja kohtuullisesti. Itse ainakin olen omasta mielestäni (en tiedä olenko muiden mielestä ) rauhoittunut paljon enkä enää HUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUDA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Joo, toisaalta kun mietin oli heittoni ehkä vähän kohtuuton... Eikä syy ole oikeastaan Yössä. Olihan koko SS-kisa vähän puolivillainen, jossa artistit vain esittelivät uusimpia biisejään ja voittokin oli vähän yhdentekevä läpihuutojuttu. Ja turhaan sotkin tuon Ollin nolon esiintymisenkin tähän täysin eri asiaan. Mä olen muuten kerran ollut Yön keikalla ja mä taas tykkäsin jotenkin enemmän siitä livenä kuin levyllä

Koetetaans nyt kunnostautua näissä ennen kuin Katsomo-videot katoavat tyystin.

Syksyn sävel 1986

Aika ankea vuosi. Kaikki kappaleet olivat jotenkin tunkkaisia ja hahmottomia. Mikään vuoden kappaleista ei oikein innostanut.

1. Markku Aro - Tänään tulen kotiin ***+
Multa on mennyt ihan kokonaan ohi Markku Aron -vaihe. Kertsi on hieno ja sovituksessa on hienoja nyansseja. Valitettavasti säkeistöt ovat tylsiä, ja lopputulos on vähän viimeistelemätön. Näin alhaisella tähtimäärällä ei ole koskaan saatu mun listoilla Syksäreiden ykkössijaa.

2. Mikko Alatalo - Minna ***+
Kaipa tää nyt ansaitsi voittonsa. On sentään selkeä kokonaisuus ja melodia on kuitenkin miellyttävä. No kai nyt on, jos se kerran oli ihan avoimesti lainattua.

3. Showdown - Syystuuli ***+
Ajan hengessä, kuulosti ihan Dingolta ja Dingo-soundilta. Sanoituskin olisi voinut paikotellen olla ihan Neumannin kynästä. Varmaan ihan ansaittu kakkossija.

4. Hariolax - Salaperäinen nainen ***
Ihan raflaava vaikka vähän turhanpäiväinen. Huomattavasti vähemmän ärsyttävä kuin se Sot sot sot, vaikka se kuinka olisikin ollut isompi hitti.

5. Antti Sarpila - Hellästi ***-
Yritettiinkö vähän toistaa edellisen vuoden voittajaa. Tulee mieleen Erik Lindströmin säveltämä missikisojen tunnari.

6. Roni Kamras - Purjelaivaan ***-
Ihan kaunis ja tunnelmallinen, mutta eipä hirveän kaukana tusinabiisin määritelmästä.

7. Krister Åberg - Yö seuranain **
Täysin turha ja yhdentekevä muka-"tunnelmointi", mutta menköön nyt, kun ei vielä ärsytä pahasti.

8. Rokokoo - Sä häivyit yöhön **-
Ei nyt ihan täysin ansiotonkaan räminä, vaikka täysin mielenkiinnoton onkin...

9. Jussi Niemi - Tää on joskus vain vaikeempaa *½
Hyvät hyssykät miten turha kappale. Miinuspisteitä mukasyvällisestä sanoituksesta. Mikä tämänkin biisi genre on olevinaan?

10. Riku Moilanen - Mä venttaan *½
Hyvin ärsyttävä kappale, joskin myönnän, että sen ärsyttävyyteen tottuminen saattaa hivenen nostaa sen tähtimäärää myöhemmin. Plussaa kuitenkin siitä, että Riku yritti viihdyttää esityksessään hassuilla ilmeillä ja koreografioilla.

Syksyn sävel 1987

Iskelmän tähtitaivaassa todetaan todella osuvasti: "Sävelmät olivat juhlavuodesta huolimatta kaikkien aikojen latteimpia." Kovin mielenkiinnottomia olivat lähes kaikki kappaleet. Monissa lauluissa on sellainen vika, että jos niitä lähtee analysoimaan, niin kyllä niistä sitten ansioita löytää, mutta silti aika harvaa näistä jaksaisi kuunnella vapaaehtoisesti.

No, mutta sekä Syksyn sävel että Suomen euroviisukarsinnat ovat saaneet yhden mitäänsanomattoman reippaan ruotsinkielisen voittajan. Syksyn sävel vaan ehti kolme vuotta ennen viisukarsintoja.

1. Juha Vainio - Rajaseudun rambo ***½
Tämä nyt on mielestäni vuoden paras kappale ja ainoa, jossa on selvästi jotain ideaa, vaikka tämä on valovuosien päässä Junnun näppärimmistä kupleteista. Kyse ei voi olla mistään sanoituskynän tylsistymisestä, koska samoihin aikoihin tehty Kaiken yllä aarnikotka liitää on ihan hervottoman piikikäs kuvaus Tangomarkkinoista ja muista vastaavista kesäfestivaaleista. Tämän laulun kohdalla liveveto oli huomattavasti levyversiota heikompi. Ei ollut Junnu mikään suurien estradien tulkki, mikä varsinkin korostuu nyt, kun säestyksestä vastaa iso orkesteri.

2. Kari Vahtiala - Mainingit ***½
Kaunis ja tunnelmallinen. Taattua Vahtialaa, mutta tässäkin vaivaa vähän sama ongelma kuin Annikan unessa: ei jää kovinkaan helposti muistikuvaa. Kuulostaa hienolta, kun tätä kuuntelee, mutta melodia ei jää mieleen kuin vasta useammalla kuuntelukerralla. Lisäksi jotkut noista korkeista ja kimeistä tietokonesoundeista jopa ärsyttävät hieman.

3. Showdown - Sommarn '78 ***+
Tämän voittoa olen pitänyt yhtenä suosikkiesimerkkinä kuvatessani Syksyn sävelen alamäkeä näihin aikoihin. Mutta eihän tämä dansband-humppa ole missään nimessä vuoden muuhun satoon verrattuna huono. Olisikohan tässä kuitenkin käynyt niin kuin Suomen viisukarsinnoissa, että kun suomalaisten kiinnostus kilpailua kohtaan on alhainen, niin suomenruotsalaiset äänestävät aktiivisesti omiaan?

4. Hariolax - Oi, Isabella ***
Jos Showdown edusti ruotsinkielistä tyylipuhdasta dansbandia, niin tässä oli sitten sellaista suomen kielellä. Harmiton veisu, jonka juuri joku ruotsinlaiva-orkesteri voisi esittää.

5. Pepe ja Kirsti Willberg - Näen taas eiliseen ***
Pärjäsipä tämä yllättävän huonosti. Olisi voinut luulla, että kauniilla perusballadilla olisi ollut enemmän kannattajia. Toki Suomessa on tehty tällä samalla kaavalla tuhansia parempiakin biisejä, mutta minkäs teet, kun vuoden satoon ei eksynyt parempia kappaleita.

Helena Miller - Minä sekä kuu ***-
Harmi, että diskattiin. Oli sentään vähän eläväisempi kuin monet vuoden tusinatekeleistä.

6. Amadeus - Kulkurin elämää **+
80-luvun lopulla iskelmän kriisin aikaan biisejä tuntui vaivaavan hahmottomuus. Tässäkin säkeistöt ja kertosäkeistöt ovat ihan eri paria, eivätkä ne muodosta kovinkaan ehjää kokonaisuutta. Säkeistöt on ihan kauheet, mutta menevähkö kertsi ehkä hivenen pelastaa, mitä nyt pelastettavissa on.

7. Jussi Halme - Rakkauteni, meri **-
Voi Jussi Halmetta. Kiersi monet eri laulukilpailut näihin aikoihin monenlaisilla yrityksillä, mutta ei oikein koskaan breikannut kunnolla. Biisi kiehtoo hetken aikaa erilaisella otteellaan, mutta enpä tällaista vapaaehtoisesti kuuntelisi.

8. Rami Hammar - Kun sarastaa **-
Täysin yhdentekevää musisointia. Ei jää kertakaikkiaan mitään mieleen.

9. Mielikummitus - Kuljen maailmaa *½
Hyvät hyssykät sentään.

Huilumies kirjoitti:Junnu olisi varmasti nykyään ollut erään jytkypuolueen edustaja, tuli vaan mieleeni

No tuskinpa sentään, mutta varmasti nauttisi suurta arvostusta jytkypuolueen kannattajien keskuudessa.

Syksyn sävel 1988

Jee, retro-ohjelmassa näytettiin kerrankin biisit esiintymisjärjestyksessä. Kirkan muistelu oli koskettavaa, ja erityisesti Anneli Saaristo puhui niin liikuttavan kauniisti Kirkasta.

Onneksi MTV ymmärsi aikoinaan, että Syksyn sävel tarvitsee todella piristysruisketta, ja se osasi elvyttää kilpailun todella hyvin.

1. Kirka - Surun pyyhit silmistäni *****
Tämä ei selvästikään taida olla viisufanien kuppien teetä. Mutta minulle tämä on yksi kaikkien aikojen hienoimpia suomalaisia iskelmiä, mitä koskaan on tehty. Kassu Halonen, Kisu Jernström ja Vexi Salmi keksivät ainutlaatuisen hienon hittisapluunan. Omasta mielestäni tämän kappaleen hienous on siinä, että vaikka se voisi olla sanoituksensa puolesta täysin kotimainen melankolinen nyyhkyiskelmä, niin siinä on kuitenkin reipas poljento. Tuo ristiriita oli aivan uudenlainen keino suomalaisessa iskelmässä, ja sehän tehosi. Minun näkemykseni mukaan se on juuri tämä kappale, jonka ansiosta iskelmän kriisi loppui. 90-luvun alussahan iskelmä nousi taas aivan uuteen kukoistukseen. Lukuisat suomalaiset iskelmälevyt ylittivät 100 000 äänitteen maagisen rajan. Vexin teksti on erittäin onnistunut: se maalaa kuuntelijan mieleen juuri oikeanlaisen tunnelman. Tämähän on kaikkien aikojen suosituin Syksyn sävel -kappale, ja sehän on saavuttanut myös kansainvälistä suosiota: Kirka esitti laulun Monacossa Music Awards -gaalassa, yleisön joukossa mm. Ringo Starr, Bo Derek, prinssi Albert, Caroline ja Stéphanie... Laulu oli hitti Kreikassa, ja siitä tehtiin mm. kiinankielinen käännös, josta tuli 90-luvun puolivälissä erittäin suosittu karaokekappale Hong Kongissa.

2. Paula Koivuniemi - Siivet ****½
Yksi Paulan kaikkien aikojen hienoimmista. Pidän erittäin paljon tästä slaavilaisesta dramaattisesta iskelmästä, johon Paulan kohtalokas tulkinta sopii aivan erinomaisesti. Muistaakseni tämä teki minuun aikoinaan todella suuren vaikutuksen, kun kuulin tämän ensimmäistä kertaa. Tämänkin laulun kohdalla kyllä levytysversio on liveä parempi. Levytysversiossa on ne hienot sähköiset soundit, joita liveorkesterit eivät ole kyenneet toistamaan.

3. Katri Helena - Me teimme sen ****+
Tässä on nyt vähän se vaara, että tätä on ihan mahdotonta arvioida objektiivisesti kappaleena, kun tietää laulun traagisen taustatarinan. Sanoitus on erittäin koskettava, mielestäni näihin aikoihin Junnu Vainion monet tekstit olivat jo hienoa runoutta. Mutta tekisikö sanoituskaan niin suurta vaikutusta, jos ei tietäisi, että tämä tehty välittömästi Timo Kalaojan kuoleman jälkeen?

4. Matti ja Teppo - Sä minut syttymään saat ****+
HIVENEN CAMP-UKKOJA. Mutta biisihän on oikeastaan tosi hyvä, sillä täähän on erittäin taidokasta hömppää. Matin ja Tepon tarkoituksena ei ollut tehdä mitään elämää suurempaa, vaan ainoastaan viihdyttää, ja senhän he osaavat. Ihan suotta ovat unohtaneet tämän kappaleen, mutta onneksi se on silti päätynyt monille heidän kokoelmalevyilleen. Portugalin Nucha taisi käydä samalla vaatevarastolla kuin Matti ja Teppo.

5. Anneli Saaristo - Taivaspaikka ****
Voi, miten kaunista. Todella hieno laulelma, sofistikoitunutta musiikkia. Mielettömän kaunis melodia saatu syvälliseen runoon. Anneli on tulkitsijana aivan omaa luokkaansa Suomessa. Onneksi tämä sai lehdistön palkinnon, sillä eihän tällaisella ole massojen yleisöäänestyksessä minkäänlaisia saumoja.

6. Tarja Ylitalo - Ollaan yhdessä ****-
Tarja esiintyi todella luontevasti ja taitavasti. Vaikka Tarjan levytykset olivatkin ajoittain ihan überhömppiä, niin kukaan ei voi sanoa, etteikö hän olisi kuitenkin ollut ammattitaitoinen esiintyjä. Lattaripoljentonsa ansiosta tämä biisi erottuu hyvin Tarjan tuotannossa.

7. Marion - Oo mamma mia mia maa ***½
Kallistuu jo enemmän camp-arvojen kuin ansiokkaan sävelmän puolelle. Toki hömpän ystävänä tälle helposti juuri tuollaisen 3½-tähtimäärän suo. Marionin urahan oli näihin aikoihin ehkä kaikkien aikojen pahimmassa alamäessä, ja artisti on itsekin elämäkerrassaan valitellut, kuinka hän ei saanut laulettavakseen mitään muuta kuin naiiveja ja tyhjänpäivisiä renkutuksia.

8. Matti Esko - Rankan päivän jälkeen ***½
Hmm... Rekkamies oli iso hitti, tehdäänpä toinen täysin samantyyppinen kappale, tällä kertaa bussikuljettajasta. Laskelmoinnista huolimatta Veikko Samuli ja Junnu saivat kuitenkin jälleen ihan onnistuneen teoksen aikaan. Kyllähän tuo Matti Esko on erittäin oiva suomalaisen (miehen) sielunelämän tulkki, josta tämäkin kappale on hyvä osoitus.

9. Juhamatti - Eläväni tunnen taas ***+
No nyt ollaan ajan hengessä. Pisteet soundimaailmalle, itse sävellys on kuitenkin aika keskinkertainen.

10. Lea Laven - Siihen on syy ***
Lean albumit sisälsivät näihin aikoihin todella paljon covereita 50- ja 60-luvun reippaista tyhjänpäiväisistä iskelmistä, ja sitten Syksyn säveltäkin varten tehtiin oikein pastissi, jossa mun mielestäni yritetään jäljitellä juuri sellaista 50-luvun reipasta iskelmää. Ilmeisesti coverointi kuitenkin kannatti, sillä Lean levythän myivät näihin aikoihin erinomaisesti. Olen kuitenkin sitä mieltä, että näin taitava tulkitsija tarvitsisi enemmän jotain arvolleen sopivampaa: dramaattisempaa ja syvällisempää, eikä tällaisia turhanpäiväisiä hassutteluiskelmiä.

11. Mikko Alatalo - Minen mee uimaan **½
No joo joo. En haluaisi pitää tästä, mutta onhan tämä tarttuva ja biisissä on kuitenkin (ärsyttävä) koukkunsa. Ja heti oli Mikolla taas selitys, että tämä oli mukamas oikeasti kannanotto kunnallisvaalien alla Suomen vesistöjen saastumista kohtaan. Ei nyt mikään suuri pettymys, että diskattiin, ja kieltämättä ihan hyvä, että Alatalo jätti tämän jälkeen Syksyn sävel -estradit muille artisteille...

12. Teuvo Oinas - Tähtihetki **½
Showbisnes ja viihdemaailma ovat armottomia. Juu, kyllä minä tiedän, että Teuvo Oinas on huomattavasti parempi tulkitsija kuin Mikko Alatalo. Juu, minä tiedän, että Tähtihetki on ansioituneempi sävellys kuin Minen mee uimaan. Mutta kun Minen mee uimaan edes jossain määrin herättää tunteita, Tähtihetki on taas yhdentekevä ja soljuisi toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ellei se olisi hieman erikoinen: "retki suoraan Venukseen?" Olikohan Junnulla jo sama Venus mielessä kuin Kikan Syksyn sävel -biisissä kaksi vuotta myöhemmin.

Kaikenkaikkiaan hyvä vuosi, ja selvästi paremmat tähtimäärät kuin muutamassa edellisessä vuosikerrassa. Ja tästähän kisasta sinetöityi Suomen 80- ja 90-lukujen taitteen iskelmien pyhä kolminaisuus: juntti - hurri - ryssä (Kassu Halonen, Kisu Jernström, Kirka Babitzin).

Syksyn sävel 1989

Eiköhän tämäkin vuosi (ja pari myöhempääkin vuotta) olleet 88-kisan tavoin kutsukilpailuja? Ainakin siihen antoi viitteitä monet retro-ohjelman haastattelupätkät, kuten se, että Maikkari soitti Matille & Tepolle kysyäkseen kappaleen valmistumista, ja Sonja Lummekin oli levy-yhtiön toimesta ilmoitettu mukaan kilpailuun. Kattauskin oli samanlainen kuin 1988: puolet naisia ja puolet miehiä, ja he esiintyivät nainen-mies-järjestyksessä.

1988-kilpailun tasolle ei tietenkään ylletty, mutta olihan tämäkin hyvä vuosi, vaikka kaikki tunnetut artistit kilpailivatkin vähän puolivaloilla.

1. Markku Aro - Kyyneleet sielun puhdistaa ****
Kieltämättä hyvinkin koomista, että edellisen vuoden menestyneen voittajakappaleen tekijätiimi lähti näin läpinäkyvästi kopioimaan edellisvuotista hittikaavaansa. Mutta siitä huolimatta: HYVÄ BIISI! Hyvin rullaa Flamingo Music -poljento puhallinsoittimineen.

2. Erkki Liikanen - Taikuri itämaan ****
Täähän oli ihan hillittömän hyvä. Liikasen paras Syksyn sävel -biisi, päihittää mun listoilla jopa Evakkoreki-klassikon. Tosin tästä täytyy ehdottomasti kuunnella se MTV-Musiikille tehty mahtipontisempi reipas versio, koska Erkki Liikasen omalle albumille päätynyt versio ei ollut läheskään niin vetävä. Eikös tämä nyt ollut jopa aika rohkeaa vielä tuohon aikaan? Joo, glasnost oli ollut jo useamman vuoden käynnissä, mutta kun eihän Suomessa ollut saanut 50 vuoteen sanoa julkisuudessa mitään poikkipuolista sanaa Neuvostoliitosta saatika sen pääsihteereistä. Eikä kukaan vetänyt natsikorttia, vaikka Aatua ja Ribbentroppia kutsuttiin "veijaripojiksi". Ainoa typerä kohta tässä biisissä on se lopun ärsyttävä puheosuus. Ilman sitäkin olisi pärjätty.

3. Ari Klem - Pieni ystäväin ****-
Vähän yllättävä voittaja, mutta toisaalta, oikein mikään vuoden kappaleista ei ole ihan täysin voittaja-ainesta. Taitavasti tehty reipas iskelmä: meno alkaa heti introsta, ja kestää koko kaksijapuoliminuuttisen ajan, ja kertsi jää varmasti korvamatona soimaan. Matti ja Teppo osasivat asiansa.

4. Sonja Lumme - Vie kauas arjen taa ***½
Onnistunut jatsahtava iskelmä, hieman sensuellikin. Sonja on tulkitsi tämänkin erittäin ammattitaitoisesti.

5. Paula Koivuniemi - Nyt kun olet mennyt pois ***½
Kylläpä Paula suhtautuu kriittisesti tähän lauluun, mahtaako muistaa, että tämä on ainoa kappale, jonka hän on itse säveltänyt. Toki vähän tusina, mutta liveorkesteri sai tähän puhallettua vielä enemmän eloa. Eikä studioversiokaan siis ole huono.

6. Riki Sorsa - Olisinpa hän ***½
Mähän olen löytänyt tän retrosarjan myötä monia Riki Sorsan kappaleita. Tanssijan taival oli positiivinen yllätys, kuten oli tämäkin. Riki tulkitsee tämän vaikeahkon kappaleen todella sielukkaasti ja taitavasti. En todellakaan tiennyt, että hän on näin osaava tulkitsija. Kappalekin on tyylikäs, joskin vähän vaikea. Jää vaivaamaan mieltä. Hieno valeloppu. Hyvään osoitteeseen meni lehdistön palkinto.

7. Ami Aspelund - Valkoisen yön jälkeen ***+
Harmi, että Ami pääsi vasta nyt Syksyn säveleen. 1977 ja 1979 hänellä oli tarjolla huomattavasti paremmat tyrkyt. Tästä haluaisin tykätä enemmän (ehkä juuri sen euroviisumaisuuden takia), mutta äh, vähän turhan pliisuksi jäi. Ei nouse lentoon.

8. Reijo Taipale - Luokses sydämeni aina jää ***
Onpa Reijolla upea ääni. Kyllähän minä olen sen aina tiennyt, mutta nytkin siihen taas oikein kiinnitti huomiota, kun hän alkoi laulaa tätä tusinaiskelmäänsä. Harmi, että lähti näin keskinkertaisella laululla mukaan. Istuu kuitenkin hyvin Reijon tuonaikaiseen tuotantoon "rautalankakitaroineen", ja kyllähän suomalaiset tätä varmasti lavoilla tanssivat.

9. Pirjo Aittomäki - Yö ***
Hatunnostonarvoinen yritys tuoda Syksyn säveleen vaativampaa musiikkityyliä. Uskottava laulelma.

10. Mervi Hiltunen - Taivas yksin tietää **½
En pidä juuri yhtään Mervin tyttömäisestä äänestä tai hänen tavastaan tulkita. Kun kappalekin on näin persoonaton, voi tämän aika kivuttomasti jättää viimeiselle sijalle.

suhonmi kirjoitti:Sonja ei koskaan saanut sellaista uraa, kuin olisi ansainnut (missä ovat Sonjan 20 suosikkia kokoelma cd:t?).

Rocket Records on julkaissut jonkinlaisen kokoelmalevyn Sonjan 80-luvun alkupuolen levytyksistä.

lharju kirjoitti:Koetetaans nyt kunnostautua näissä ennen kuin Katsomo-videot katoavat tyystin.

Milloin se muuten tapahtuu? Ei kai vielä 15.joulukuuta? Vai oliko se 15.tammikuuta?

.

Syksyn sävel 1990

Aivan käsittämättömän hyvätasoinen vuosi. Tietenkään kappaleet eivät ole sellaisia klassikoita kuin monet 70-luvun Syksyn sävelet, mutta voi hyvät hyssykät, miten upea tarjonta tähän kilpailuun siunaantui. Paljon todella hyviä, eikä ensimmäistäkään huonoa biisiä. Tähtikeskiarvo on varmasti yksi kaikkien aikojen korkeimpia. Koska biisit ovat kaikki tasaisen hyviä, niiden laittaminen järjestykseen on todella vaikeaa. Esimerkiksi oikeastaan mikä tahansa TOP-3:stani olisi voinut olla ykkösenä.

1. Irwin Goodman - Ai, ai, ai kun nuori ois ****½
Korostetaan nyt, että arvostelen nämä ensisijaisesti BIISINÄ, eihän sille Irwinin kännisössöttävälle live-esitykselle nyt voi ykkössijaa antaa. Levyversio svengaa kuin hirvi. Jälleen ykkössijani siis Halonen-Jernström-Salmi-kolmikolle. Niiden hittibiisit vaan niinku lähtee heti käyntiin, ja alkuintron puhaltimet tempaavat mukaansa. Sanoitus ei ole ehkä sitä ihan terävintä von Reteetä, vaikka ihan oivaltavasti tässä kuvataan machomiehen elämää.

2. Kikka - Sukkula Venukseen ****½
Kikka oli kyllä melkoinen piristysruiske suomalaisessa viihde-elämässä, jotain juuri hänen kaltaistaan tarvittiin elävöittämään musiikkiskeneämme, ja kyllähän Kikka oli selvästi levy-yhtiönkin pampuille iso satsaus, kun niin monet hänen kappaleensa ottivat vaikutteita kansainvälisistä hittisoundeista. Erittäin oivaa ajankuvaa 90-luvun alusta siis. Tämä legendaarinen sukkulointi taitaa olla nykyajan näkökulmasta se Kikan kappale, joka on jäänyt parhaiten elämään. Osasyy varmasti kappaleen mieleenpainuvassa nimessä, minkä myötä monet 90-luvun alussa eläneet lapset todella pitivät tätä kiehtovana avaruuslauluna.

3. Tarja Ylitalo - Syys surumielinen ****½
Tämä kaunis kappale vaatii kyllä useita kuuntelukertoja avautuakseen, mutta kun sen lumon löytää, niin tähän suorastaan rakastuu. Tätä täytyy keskittyä kuuntelemaan. Keskittyminen palkitsee kuuntelijansa. En siis yhtään ihmettele laulun menestystä: ei pärjännyt kilpailussa, mutta nousi kuitenkin myöhemmin kultalevyn arvoiseksi hitiksi. Hieno osoitus siitä, että Tarja Ylitalo osaa tulkita uskottavasti myös syvällisiä kappaleita. Vähän tietysti korneja urbaanit legendat, jonka mukaan tämä olisi jäänyt Junnun viimeiseksi sanoitukseksi. Vissiin jäi.

4. Muska - Pidä kii ****+
Samat sanat kuin Irwinin biisistä. Intro lähtee kuin tykin suusta ja biisi pitää otteessaan ihan lopputahtiin asti. "Pidä kii" on tehokas ja mieleenpainuva slogan. Sopivan rock sopiakseen Muskalle, mutta sen verran iskelmä, että sopii massoille.

Väliaikakatsaus: kärkinelikon sijat menivät siis joko Halonen-Jernström-Salmi -kolmikon tai Veikko Samuli-Juha Vainio -parivaljakon tuotoksille.

5. Arja Koriseva - Rakkauden värit ****
Minun mielestäni tämä ei todellakaan ole mikään keskivertoiskelmä, vaan voimakas hieno sävellys, joka kasvaa upeasti kertosäkeistöissä ja vaatii laulajaltaan paljon. Kun niihin yhdistetään sympaattiset sinivalkoiset sanat, jotka sopivat niin hyvin sydämelliselle Arjalle, niin eihän kokonaispaketista voi olla pitämättä.

6. Rainer Friman - Se on salaisuus ****
Näissä retro-ohjelmissa on päässyt myös perehtymään aivan uudella tavalla monien artistien tuotantoon, ja itsekin olen löytänyt Rainer Frimanin hitit aivan uudella tavalla. Aikaisemmin ohitin koko miehen olankohautuksella ja ihmettelin keskivertoiskelmien suurta suosiota. En ihmettele enää. Jukka Koivisto tiesi mikä kansaan puree. Biisit ovat erittäin simppeleitä, mutta silti niissä on jotain tenhoavaa, minkä takia ne ovat kestäneet aikaa. Rainer Friman on sitä paitsi retro-ohjelmien haastattelujen perusteella todella fiksu mies. Näkemykseni mukaan tämän voittoon vaikutti Raikun poikkeuksellisen suuri suosio, ja se, että kappale oli kilpailun sadosta selvästi tanssittavin.

7. Katri Helena - Kun rakastetaan ****-
Mielestäni tämä on koskettava laulu, vaikkei mikään elämää suurempi juttu olekaan. Varmaan yksi Katri Helenan tuotannon "vaikeimpia" lauluja. Täytyy keskittyä kuuntelemaan tarinaa. Kappale kasvaa hienosti ja oikeaoppisesti.

8. Kari Tapio - Lottovoitto on syntyä Suomeen ****-
Oi mikä testosteronin määrä huokuikaan tästä esityksestä. Ei pelkästään Klabbissa vaan koko miehekkäässä äijäköörissä. Kappaleesta olen sinänsä aina pitänyt, vaikka sanoitus onkin vähän kummallinen. Jukka Virtanen keksi varmaan hyvän sloganin ja sitten yritti vain ympätä sen ympärille jotain sopivalta kuulostavaa. Viimeinen sija vähän yllättävä, mutta toisaalta Kari Tapio oli vielä tähän aikaan kuin kuka tahansa kuolevainen artisti, ja lisäksi hänen tulkintansa oli yllättävän ponneton ja orkesterikin säesti laiskasti. Kun taso oli näin kova, ei mikään ihmekään, että suomalaiset löysivät mieleisempää äänestettävää.

9. Anna Hanski - Nimeni on Nana ***½
Mukava slaavilainen iskelmä, jossa käytetään ihan aitoja slaavilaisen musiikin tyypillisiä keinoja: säkeistössä rakennetaan tunnelmaa, ja kertosäkeistössä humpataan iloisesti.

10. Tauski - Jos annat kaiken saat kaiken ***½
Kiva, onnistunut ralli Matin ja Tepon hittitehtaasta. Valitettavasti tämän vuoden tasossa kivalla jäädään kolmanneksi viimeiseksi.

11. Arto Nuotio - Sydän tahtoo sydämen ***+
Kiva, mukaansatempaava ralli tämäkin. Valittevasti tämän vuoden tasossa kivalla jäädään toiseksi viimeiseksi.

12. Samuli Edelmann - Viimeinen yö ***
Samulilla oli kyllä hieno eläytymiskyky jo tässä vaiheessa. Helpostihan tästä on aistittavissa, että hänestä tulee vielä ammattitaitoinen laulaja, vaikka omien sanojensa mukaan hän oli eksynyt laulajaksi vahingossa, eikä hänellä ollut sen suhteen vielä sen kummempia suunnitelmia. Samuli nyt jää puntarissani viimeiseksi ihan vaan siksi, että muut nyt sattuivat olemaan parempia.

lharju kirjoitti:

suhonmi kirjoitti:Sonja ei koskaan saanut sellaista uraa, kuin olisi ansainnut (missä ovat Sonjan 20 suosikkia kokoelma cd:t?).

Rocket Records on julkaissut jonkinlaisen kokoelmalevyn Sonjan 80-luvun alkupuolen levytyksistä.

Mikä johtuu vain siitä, että Sonja ei HALUNNUT sellaista uraa, kuin olisi ansainnut. "Eläköön elämän" jälkeen hänelle tarjottiin isoiltakin levy-yhtiöiltä sopimuksia ja vauhdikkaita iskelmiä, mutta Sonjahan ei sellaista roskaa alennu laulamaan. Välillä on kuitenkin ollut elantoakin ansaittava ja lipsahduksia iskelmän puolelle on tapahtunut, mutta levy-yhtiöt ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olleet niin sekavia, ettei niistä kukaan mitään järkevää kokoelmalevyä saa kasattua - paitsi juuri Rocket Records, joka ostaa kaiken julkaisemansa muilta (paitsi nykyään kai tulee jotain uudistuotantoakin...?)

1995 oli kovin tasapaksu SS-vuosi. Joku haukkui aiemmin SS 1998:a, mutta sehän oli esim. tähän verrattuna tähtien ilta!


1. TAUSKI - Vuonna jotakin ****
Kaunis sävelmä, voisi olla Bosniasta tai jotakin? Tauskin äänestä olen aina pitänyt ja häntä oli tuohon aikaan kovin helppo katsellakin. Paras näistä!

2. GREGER - Alt ordnar sig ***
Ihan melodinen svedu-dans-humppahan tässä. Laitetaan tähän!

3. TARJA PALO - Vielä yöksi jää ***
Ei mitenkään huono yritys. Solistin alarekisteri jäi kovin vaimeaksi, mutta solistissa itsessään oli pilkettä ja pyrkimystä. A-osasta tuli hetkeksi mieleen jopa Sade Adun tuotanto. Kertosäe jäi hetkeksi päähänkin.

4. PELIMANNET JA BENJA - Jambo samba ***
Kolminkertaiset vibratot, sitten. Ihan temperamenttinen kokonaisuus. Muistelen että olin tuolloin tämän voittoon pettynyt. Tauski lienee ollut jo tuolloin oma suosikkini?

5. KARI TAPIO - Ei eksy taivaan lintukaan ***
Klappin tulkinta ja teksti tässä perusiskelmässä parhainta.

6. KORSUORKESTERI - Perunan kukkiessa **1/2
Edesmenneen isäni suosikkeja. Omassa lajissaan kaiketi ihan ok. Ei omaan soittimeeni saakka kuitenkaan.

7. TÄHTISILMÄT - Tuulinen talo **1/2
Ihan leppoisia miekkosia ja tarttuvakin ralli. Mutta vähän ärsyttävä, enkä saanut tekstistä oikein otetta.

8. TIMO SCHMIDT - Sun unelmiin **1/2
Ihan kiva ääni tällä vaikeanimisellä jampalla. Sovituksen jipot parasta tässä. Modulaation lisäksi.

9. GARBO - Tuun ja meen **1/2
Solistin ääni parasta tässä. Muuten nimensä mukainen.

10. LA DANZA - Erotessa taas **1/2
Tuleva tangoprinsessa ja SS-ehdokas Sannahan se siellä! Jotain ne yhdessä lauloivat.

11. JANI - Kun kuu nukkuu **
Zzzzzz... Tämän sortin raskassoutuiset balladit eivät ole oman makuni mukaisia. Solisti teki toki parhaansa.

12. BUBLESS - Marita **
Ohi meni tämäkin ralli.

1996 vuoden Syksäreissäkin taso oli parempi kuin muistin. Pidin aivan onnettomana vuotena, mutta löytyihän täältä ihan mukaviakin esityksiä.


1. KARI VEPSÄ - Onnenmaa ****1/2
Olen oppinut ajan myötä suorastaan rakastamaan tätä laulua. Ihana intro, teksti, melodia ja solistilleen sopiva kokonaisuus. Se voitti!!

2. KAKE RANDELIN - Kaikki haaveeni liittyvät sinuun ****
Kaunis kappale ja hyvää kontrastia niille Kaken toimiville ralleille. Jäänyt aivan liian vähälle huomiolle!

3. REXI - Pelimannen tuijotus ****
Täähän oli kiva! Olis kiva tanssatakin tätä tanhuten! Kaihoisa ja hauska yhtäaikaa. Tarttuu helposti ja loppuu kesken.

4. ELINA KIVIRINNE - Ystävyystarina ****
Ihana intensiivisyys. Aivan uusi tarina minulle. En muistanut laisinkaan. Jäi oikein vaivaamaan mieltä. Erilainen. "Mutta piti olla vaihtoehtoja" (Tanja-ihanuuden ääni ja kävely pois ruudusta)..

5. KICKE PAANANEN - Isänmaa ***1/2
Kuulostipa solisti Frederikiltä! Ja näyttikin, hieman. Juhlava, mahtipontinen iskelmä. Olin aivan varma aikoinaan, että voittaa kansallisromantiikallaan koko kilvan.

6. SEITSEMÄN SEINÄHULLUA VELJESTÄ - Aavikon Ali ***
Tämähän ei ollutkaan hassumpi. Jos pitää vitsailla, niin tällaisena melodisena versiona, kiitos! Tulin hyvälle tuulelle, mutten kuitenkaan nauranut.

7. MIKA POHJONEN - Yön kaipaus ***
Odotukseni olivat korkealla, sillä pidin Mikan SS 1993-ehdokkaasta kovasti. Tämä oli melkoisen yhdentekevä, mutta kuultavissa oli jo operettivaikutteita. Ja elokuvallisuuttakin, minusta.

8. AKI LOUHELA - Liian pitkä tie **1/2
Kiva rouheva soundi ja soulahtava biisi. Jäi jotenkin vieraaksi.

9. BABLO - Sätkäpaperia, tupakkaa ja viinaa **
Irwinin jalanjäljillä? Ei minulle tätä, kiitos.

10. LA DANZA - Yksitoista kissaa **
Taas noi! Kivasti soivat äänet yksiin. Kunpa ehdokaslaulukin olisi soinut kivemmin!