Viisukuppila

L'
E
n
f
e
r





































E
t








































Moi





Moi, moi, moi ja terve kanssa!



























































Jos olet pisteyttänyt, kommentoi alla.

Tämä kilpailu oli vain ihan törkeän tasainen ja tasokas, en olisi tahtonut jättää mitään näistä toisia alemmaksi. Voinko antaa kaikille kaksi ja puoli pistettä? Jokaisessa sanoituksessa oli hirmuisesti hyvää, mutta myös huonoja puolia. Plussat ja miinukset laitan jokaisen sanallisen arvion perään.

Tilaa
Omani, vai pitäisikö sanoa puoliksi oma. Mattokauppiaan kanssa tätä tuli uhkuen ja puhkuen väännettyä, ja lopulta saimme tällaisen aikaiseksi. Alkuperäinen idea muuttui matkan varrella rajusti, mutta lopullinen versio on näistä kaikkein moniulotteisin. Työnimenä toimi "Rankku Kanuunan Ranskanleipä-ranskeli".

Läpileikkaus
Hyvin kiinnostava sanoitus, joka aukeni mukavan helposti kakkoskertsin kliimaksissa. Ennen sitä sanoitus oli vähän vaikeaa harhailua, mutta tuon jälkeen kaikki tuntui selkeältä ja toimivalta. Aihe tosin oli aavistuksen luotaantyöntävä, ja sen takia sanoitus jäi pisteissäni hieman jälkeen, vaikkei sitä olisikaan varsinaisesti ansainnut.
+ Kiehtova aihe, joka tosin
- oli luotaantyöntävä

Pyton
Todella vahva sanoitus, hämmentävä! Huikean vaikuttavasti ja voimakkaasti oltiin käsitelty suhteen monimutkaisia kiemuroita. Ennen kakkoskertsiä sanoitus oli hieman varovaista, mutta luettuna alkukin toimii erinomaisesti. Mietin vain hieman, että oliko alkuperäistekstin raivoa suuremmin saatu mukaan sanoitukseen? Todella vaikeaa nyt punnita näitä sanoituksia toisiinsa... Hermohan tässä ihan menee, kun lopulta joutuu kuitenkin katumaan jotakin.
+ Huikea sanailun taso, hauskat riimit
- Raivoa liian vähän?

Uuni
Alussa tekniikka oli ihan hakusessa, mutta myöhemmässä sanoituksen vaiheessa kaikki lähti pikkuhiljaa loksahtelemaan paikoilleen, jolloin tarinaa oli ilo seurata eikä tarvinnut taistella kärryillä pysymisen kanssa. Sanailun tyyliltään tämä oli HYVIN erilaista mitä kaksi edellistä, ja tästä paistoi läpi aitous ilman minkäänlaista yliyrittämistä tai sanoittamista sanoittamisen pakosta (en siis väitä että edellisissä olisi ollut tällaista ). Pidin suoraviivaisesta otteesta, ja ajoittaiset puhekielisyydet jopa sopivat tähän raivoa vahvistamaan. Valitettavasti kielestä löytyy muutama kökkö ilmaisu (kuten "Jos leukoja louskuttaa / Ei vähä voi riittääkään / Kun lutkaansa kouluttaa", kään-pääte oli ihan turha), jotka vaikeuttavat minun suhtautumistani tähän.
- Tekniikka selvästi heikointa, ajoittaiset ihmeilmaukset
+ Sanailu aitoa ja konstailematonta, ehdottomasti parasta raivoa!

Vain yhdet kommentit? Tässä toiset, myöhästyneet.

1. Tilaa
Parhaiten yhtä kappaleen tuottamien fiilisten kanssa. Synkkä, määrätietoinen, kostonhimoinen. Kerronta pysyy kasassa, irrallisia taiderönsyjä ei näy. Viimeinen A-osan kolmirivi on hieno ("Ahdistetun houreista / Tahtoisin löytää naisen / Olla pahan arvoinen"). Samoin loppu: kuka tai mikä on se, joka (mahdollisen murhan jälkeen) häiritsee puhujaa eikä tahdo antaa tilaa.

2. Läpileikkaus
Odotettua lihanleikkuuta, josta en valita vaan siitä, että jotkut sananvalinnat ovat turhan vitsikkäitä ja särkevät tunnelman, esim. "Donnaa dominoisit, iik!" ja "läpileikkauskiksit". Määkijöitä ja muita kotieläimiä on nähty paljon ja yleensä vitsiteksteissä. Kertakäyttöriimi "oikein/soikein" on samaa sarjaa kuin "rakastin/pakastin", liian kiva. Alkutekstissä huumori, jos se oli sitä, ei mielestäni ollut synkkyydestä pois.

3. Pyton
Vaikka pyton / kyyt on -riimikin on turhan hassu, en muista sitä muualta enkä kiellä käärmeiden hyödyllisyyttä kontrastin luomisessa. A-osissa keskiluokkainen idylli, jossa suurinta draamaa ovat kamalat kengät ja kiista kahvinkeittovuoroista. Pinnan alla jotain synkempää, joka matelee esiin unissa. Pidätelty raivo oli virkistävä vaihtoehto avoimelle murhanhimolle, jota muut käännökset tihkuivat.

4. Uuni
Antti Hyryn Finlandia-palkittu Uuni (2009) lienee Ranskan viisun äärimmäinen vastakohta. No tämä ei ole Hyryä vaan lähisuhdeväkivaltaa ja kostoa. Kertsin riimit ovat jälleen vähän hankalia: kostajaksi nouseva ex-uhri voi ehkä ironisesti pieksijää matkien kuvata itseään lutkaksi, mutta parka on jo haettu ja sarka sävyltään agraarinen. Tarina hahmottuu, kun jaksaa tavata, mutta kahdella luku- ja kuuntelukerralla en onnistunut. Luulin tämän olevan se yhteiskäännös, johon valvoja viittasi Pisteytä-ketjussa.