Viisukuppila

Muistitko pisteyttää? Jos et, niin Jeff Probst tulee ja sammuttaa soihtusi.

Olipa tasaista Tavallaan pidin kaikista enemmän tai vähemmän, mutta erot oli saatava esiin keinoin jos toisin. Myös kauniin harmonisesti kaikissa oli samanhenkinen tunnelma. Alkutekstin huomioiden yleisvaikutelma on jopa hieman konservatiivinen. Tässä seurassa kunnon huumoripöräys olisi voinut olla kova sana.

- - -

1. Mielikahleet
Piti ensin kirjoittamani ihan konkreettisessa hengessä vankeudesta (työnimenä oli Rautakahleet), mutta sitten totesin, että kiinnostavampi tulee, jos kesken kaiken paljastuukin, että kyse on metaforasta. Hieman takaovetse tarinasta tuli myös omaelämäkerrallinen, koska menneiden penkominen on yksi suurista paheistani.

2. Muuri murtuu
Tämä jotenkin ärsytti minua kovin varsinkin ihan alussa. Ensin ihmettelin maagisesti itsestään valjaat ylleen saavaa ratsua, sitten kansalaisia, jotka ovat valmiit antamaan sille oman onnensa (mutteivät ilmeisesti kuitenkaan jättämään oman onnensa nojaan), ja lopuksi vielä mutkikasta kohtaloa; ja tämä oli vasta ensimmäisen säkeistön anti. Tarina ilmeisesti kertoo jostakin historiallisesta taistelusta, mutta juoni jää sekavaksi. Lisäpisteen saa kreikkalisen mytologiahahmon virallisen kirjoitusasun käyttämisestä.

3. Juhlat
Tämäkin on jossain määrin ärsyttävä muttei ehkä aivan yhtä paljon kuin edellinen, mutta toisaalta tämä on kömpelömpi. Kertooko sanoitus polyteismista? Onkohan olemassa uskonto, jossa on kaksi luojaa? Voisi kuvitella olevan. Häiritsevin kohta on "juhlat, joihin siunattiin". "Joissa siunattiin" sopisi kuvaukseksi esimerkiksi kirkkohäille, mutta illatiivi on outo valinta. Entä ilman mitä elo voi olla auvoisaa? Ilman juhliako? Vaiko kenties ilman vieraita? Sen sijaan kertosäe on oikein hyvä, erityisesti siksi, että se voisi sisällöltään olla itse kirjoittamani

4. Kympin tyttö
Jännä yhteys sanoitukseen #7, mutta sattuuhan näitä. Pidän oikeustieteen väkevästä kutsusta ja äidinisän jalanjäljistä, jotka molemmat ovat oikein vereviä ilmauksia. Sen sijaan kertosäe ei ikäänkuin kuulu joukkoon. Ymmärrän kyllä luullakseni mitä sillä haetaan, eli sitä, että suuret unelmat päätyivätkin epäonnistumiseen, mutta näin dramaattinen käänne tarinassa olisi kaivannut pohjustusta. Toinen säkeistö on selvästi heikompi kuin ensimmäinen.

5. Fuleco
Tämä on jotenkin aika sympaattinen kertomus. Aihe on ilmiselvä viittaus johonkin tosielämän ilmiöön, mutten vaivautunut selvittämään taustoja, koska todellisuudentajuni on riittävän joustava käsittelemään tekstin ilmankin selitystä. Palloksi muuttuminen kuulosti scifistiseltä, kunnes kertosäe tarjosi lajimäärityksen ja sen myötä selvennyksen. Minulla on toisaalta myös tietty pehmeä kohta luonnonsuojelusanoituksia kohtaan (vaikka sellaisilla itse olen yleensä pärjännyt erityisen huonosti (tai kenties juuri siksi)).

6. Haarapääsky
Tämä alkaa vahvasti (ja suorastaan konkreettisen verevästi) eikä missään vaiheessa varsinaisesti lopahda. Teksti on kaikkinensa oikein kaunis, mutta jonkinlaisen punaisen langan olisin mielelläni löytänyt. Kuvasto ohrineen, hedelmineen, keitaineen ja laavoineen on geopoliittisesti hieman turhan monenkirjava. Tällaisen tunnelmakuvatarinan tarkoitus on luoda mielikuvia, mutta jatkuvasti vaihtuva kasvillisuusvyöhyke estää mielikuvaan uppoutumisen.

7. Arkitodellisuus
En sitten lainkaan kestä possessiivisuffiksien raiskaamista. Kivillä tuskin on sandaaleja. Onneksi kaksi säettä myöhemmin ilmaus "luottaa huomiseen kuin toiset kuolemaan" on kaikessa suomi-iskelmällisyydessäänkin aika tyylikäs ja pelastaa tilanteen. Kertosäe on toimiva, vaikka viimeisellä rivillä onkin nähdäkseni tavu liikaa.

Mielikahleet
Puhkikulunut aihe, mutta moitteettomasti toteutettu. Nimisana tuntui tosin vähän väkisin väännetyltä.

Muuri murtuu
Kultaisen keskitien sanoitus, mutta tässä joukossa tunnelmaan ehkä vähiten sopivin. Jotkut oudot ilmaisut (valjastuminen?) vievät pontta tekstiltä. Laulettavuus ei täysin erinomaista, esim. tavut ovat joissain kohdin liian lyhyitä.

Juhlat
Perinteikäs itsemurhasanoitus onnellisuuden jälkeisestä elämästä. Joidenkin mielestä avioliitto on kuin juhlaa vain.

Kympin tyttö
Ehkä vähän tahattoman koominen sanoitus. Tykkäsin kuitenkin eloisasta sanailusta, vaikkei proosa mikään sopivin tyylilaji tähän kappaleeseen olekaan.

Fuleco
Mieltävaivaavan runollinen sanoitus, joka tavoittaa hyvin kappaleen tunnelman. Mutta miksi kertsin toisella rivillä on yksi tavu liikaa?

Haarapääsky
Sinänsä tunnelmallista sanailua, mutta en kyllä päässyt käsiksi tämän syvimpään olemukseen. Tavunpituuksissa hiukan outouksia.

Arkitodellisuus
Hieno aihe, mutta vähän puolivillaisesti toteutettu. Tässä kertsi toimii huomattavasti A-osia paremmin.

Nautittavan tasokas kisa! Neljälle sanoitukselle olisi tehnyt mieli antaa täydet pisteet, ja niiden paremmuusjärjestykseen laittaminen oli ihan hirveää.

Mielikahleet
Mainion ajatuksia herättävä sanoitus, jota oli ilo seurata. Kappaleen yönmusta lohduttomuus oltiin saatu siirrettyä hyvin tekstiin. Tykkäsin erityisesti päähenkilön itsepohdiskelusta, jonka aikana hän alkoi epäillä omaa syyttömyyttään. Hienoa työtä!

Muuri murtuu
Tällaiseen kappaleeseen tehtävän sanoituksen pitää olla alusta loppuun saakka ehyt kokonaisuus, jotta uskottavuus säilyy, ja valitettavasti tämän sanoituksen kanssa paketti ei tarpeeksi ehjä ollut. Suurimmaksi osaksi mielikuvat hajanaisuudesta syntyivät omituisista lauserakenteista sekä kertosäkeen kolmesta täytesanasta. Muutenkin koko sanoitus jätti itsestään ylihienon kuvan, joka muuttui likipitäen naiiviksi.

Juhlat
Täydellinen sanoitus. Voi vaikka voittaa gaalan, kuka tietää?

Kympin tyttö
Aiheeltaan varmaan kilpailun vakavin, nämä maanläheiset tuotokset merkitsevät tavallisille ihmisille usein eniten. Itseäni tämä ei mitenkään suuremmin kuitenkaan koskettanut, vaikka ehkä pitäisi. Eikö nimisanan pitäisi muuten olla porttikongiin eikä porttikonkiin? Sanoituksen alkupuolella laulettavuus oli vähän hupsua, mutta loppua kohden parani.

Fuleco
Oikein miellyttävä ja sympaattinen kokonaisuus. Tykkäsin erityisesti lapsellisuuden ja vakavuuden taidokkaasta yhdistämisestä, joka kantoi läpi sanoituksen punaisena lankana. En minä tästä mitään sivistynyttä osaa sanoa, upea sanoitus!

Haarapääsky
Omani. Ensimmäinen sanoitukseni, jonka sanoitin kokonaan puhelimellani. Mielenkiintoinen kokemus, lopputulokseen olen itse tyytyväinen, mutta jäänee voimakkaasti jalkoihin näin hyvätasoisessa kisassa. Teemana halusin käsitellä siis ihmisen hyväsydämisyyden palkitsemista mitä ikinä hän onkaan tehnyt väärin horisonttiin ulottuvassa ohrapellossa, toiselta nimeltään elämässä.

Arkitodellisuus
Hieno ja koskettava päätös kilpailulle. "Hän silti luottaa huomiseen kuin toiset kuolemaan" -rivi oli koko kilpailun paras. En osaa edes sanoa tästä mitään viisasta, valitettavasti muutama sanoitus oli parempia tässä kovatasoisessa kilvassa, mutta kyllä tämäkin täydet pisteet ansaitsisi.

1. Mielikahleet
Kielteisyysvirus jyllää taas. Start a fire ei ole mikään itkuvirsi, vaan yleishumaani toivon sanoma on sen keskeinen piirre. Alkutekstin synkennys on joskus perusteltua, mutta tässä se latistaa ja tuottaa ruikuttavan sävyn. Muuten teksti on sanoituksena vahva. Vain uhrin väärentäminen ja traumojen aineellistuminen vereen kuulostivat turhan fiineiltä. Nimessä häiritsee kielteisyyden lisäksi ylipitkä lopputavu, muuten sekin on hyvä.

2. Muuri murtuu
Paljon kiinnostavaa. Valjastaako sotaratsu itse itsensä (vrt. pukeutua, laittautua)? Epämääräisyystauti oireilee tarinan edetessä: mihin "itsekkäästi" ja "yhden kortin varaan" viittaavat, miten elukka Akhilleus liittyy koko soppaan? Sotainvalidit usein hylätään, loanheitto kuvaa paremmin esim. sodan vastustajien kohtelua ennen sotaa ja sen aikana. Nimikohta ei avautunut. Muurin murtuminen voisi olla edistystä (Berliinin muuri) tai katastrofi (Troijan tai Karthagon tuho). Lähdetään soitellen sotaan ja huonosti käy? Mikä ja kenen muuri silloin murtuu?

3. Juhlat
Nimikohdan kumolleen kääntö ja itsemurha-ajatuksia, tunteet kylmenneet, eroprosessi kesken. Teksti on ehjä ja uskottavan tuntuinen, kielikuvat helposti omaksuttavia, jee. Alkutekstin laajempi näkökulma ja yleispätevyyden tavoittelu puuttuvat, ihmissuhde edellä mennään. Onhan näitä The party's over now ja La fiesta terminó -tekstejä nähty. Ydinfraasi "etkä huomaa" on ankea kuten monessa muussa, ei silti täyttä vollotusta vaan melko toimiva.

4. Kympin tyttö
Varmasti suorittaja voi epäonnistua paineiden alla ja sortua vaikka aineisiin. Silti tästä puuttuu uskottavuus, jota edellisestä löysin. Putous menestyjästä asunnottomaksi hoipertajaksi tapahtuu liian helposti, siihen vain hypätään ja sitten ollaan niin surkeita että voi kyynel. Pieniä heikkouksia voi osoittaa: miten ponihaave ja asialinja ovat vastakohtia, kai hyvän perheen tyttö voi saada poninkin, jos pappa betalar? Nainen-sanan toisto kertsin peräkkäisillä riveillä on laiskuutta ja tyylirikko. Nimifraasin käännöksenä "porttikonkiin" on täysi kalkkuna.

6. Haarapääsky
Viron kansallislintu. Joku on sentään tajunnut, mistä kappaleessa on kysymys. On tämäkin alkutekstiä synkempi, mutta nimikohta edustaa korostetusti toivoa ja jatkossa sitä heruu jopa päähenkilölle, joka näyttää muuttuvan mainituksi linnuksi. Epäselväksi jäi kohta "en voi kuolla nauraen" (kuka voi?). Teennäisenä hienosteluna pidin kohtaa "ruumis polttohaudataan" (taas lypsetään Feeniksiä?). Kertsin toisella rivillä kuulen kaksi tavua enemmän, se olkoon makuasia.

7. Arkitodellisuus
Kympin poika. Otsikon ilmaisema aihevalinta on tuttu ja usein hyväksi todettu. Alku onkin kelpo lapsikuvausta, tosin tyyliltään jo kaukana Dilaran biisistä. Sitten kauhut vyöryvät päälle ja vajotaan kliseekiisseliin, josta mikään lusikka ei voi poikaa pelastaa. Kertsi ja ydinfraasi "haaveet hirttää" ovat perin masentavia. Kieli toisaalta ansiokasta, esim. kertsien välisessä osassa on aineksia, osaava tekijä selvästikin. Alkutekstiä ei ole pakko kääntää, mutta sen lukeminen on sallittua.

5. Fuleco
Maistelin taas ensin nimikohtaa. Brasilianpallovyötiäistä puolsi se, että otus symboloi MM-kisoissa maataan samoin kuin tuli Azerbaidžania. Lisäksi se on erittäin söpö. En halunnut maskotin nimeä tekstiin, joten siitä tuli otsikko. Timoteuksen Lonkerojen takaa (ESP 10) oli puhdas huumoriteksti. Tässä kaikki on täyttä totta: Fulecon elinympäristöä uhkaa tuho, ja ihmiset yhdessä voisivat pelastaa sen, jos välittäisivät. Tekstin lapsekkuus on vain omaa kyynisyyttämme.

P.S. Vyötiäinen esiintyy myös Stephan Pastisin mainiossa sarjakuvassa Helmiä sioille (Pearls Before Swine). Vitsiä väännetään siitä, että se tietää jäävänsä pian auton alle, koska kaikki vyötiäiset jäävät.

VUOHI: Hei, Veikko Vyötiäinen. Mitä luet?
VYÖTIÄINEN: Suosittua teosta nimeltään "Valtteri Vyötiäisen elämäkerta".
VUOHI: Kuulostaa hienolta, luepa minullekin.
VYÖTIÄINEN: "Minä olen Valtteri Vyötiäinen".
(Tauko.)
VUOHI: Se oli sitten siinä, eikö?
VYÖTIÄINEN: Tienvarsiraatojen elämäkerrat ovat harvoin pitkiä.

kuvalinkki

sziget kirjoitti:Mikä ja kenen muuri silloin murtuu?

Brasilian peli. Akhilleella hain Neymarin kohtaloa, vaikka lopputulos olikin hieman eri kuin kreikkalaisissa tarustoissa (Troija kaatui ilopulta, Saksa ei).