Viisukuppila

Maanantaina on suuntana Lontoo Mukavaa palata jälleen yhteen suosikkikaupungeistani, edellisestä kerrasta onkin jo aikaa 3 vuotta. Omiin suunnitelmiin kuuluu lähinnä shoppailla ja syödä, matkaseura haluaa käydä katsomassa myös nähtävyyksiä.

Me lähdemme sunnuntaiaamuna Kreetalle. Ihana päästä nauttimaan vielä kesästä täältä syyssateiden keskeltä. Asustelemme Haniassa all inclusive -hotellissa, eli saa relata ihan täysin eikä tarvi stressata edes hyvän ruokapaikan löytymisestä. Sellaista lomaa minä tarvitsen.

Olemme matkustamassa Riikaan jouluksi, 23.-28.12. Olisiko kellään antaa vinkkejä mitä kaikkea Riikassa voisi jouluna tehdä?

Nyt seuraa ylipitkää matkakertomusta New Yorkista. Lähdimme hyvän ystäväni kanssa lokakuun lopussa viikon lomalle. Ajatus reissusta syntyi kesällä erityisen kakan työpäivän jälkeen, kun tuntui siltä, että tarvitsee jotain odotettavaa syksylle. New York valikoitui kohteeksi, koska olen halunnut käydä siellä jo pitkään. Ystävälleni kohde oli tuttu jo useammaltakin lomamatkalta. En ollut aikaisemmin käynyt Euroopan ulkopuolelle, joten olin luonnollisesti hyvin innoissani/peloissani.

Lentomatka tuntui juuri niin pitkältä kuin se olikin enkä kauheasti arvostanut edessämme istuneiden ruotsalaisten tarvetta pitää tuolejaan kenossa koko hemmetin matkan. Onneksi olen juuri sen mittainen, että voin vielä olla semimukavasti niinkin pienellä jalkatilalla. Ruokatarjoilun jälkeen laitoin jalkani hetkeksi ristiin, kun näin tilaisuuteni tulleen, mutta eikös se penkki rysähtänyt heti alas polveeni kolahtaen. Edessä istunut akka valitti heti lentoemännälle, että "estän" häntä laittamasta penkkiä alas jaloillani ja saimme kuulla kuinka hänellä on "oikeus pitää penkkiä alhaalla". Jotkut taistelevat ihmisoikeuksien puolesta, toiset oikeuksistaan istua lievässä kulmassa. En viitsinyt ruveta syyttömälle lentoemännälle asiasta inisemään, mutta ketutti todella paljon, että aikuinen ihminen ei viitsi ensin vaikka vilkaista, mikä siellä oikein on esteenä ennen kuin mennään valittamaan muille. Anteeksi, että polvilumpioni ei antanut periksi ja oikeutesi tulivat loukatuksi. Tykkäsin paljon penkeissä olevista viihdekeskuksista ja olin ilahtunut, että elokuvavalikoimasta löytyi The Fault in Our Stars -leffa, jonka olin halunnut jo vähän aikaa nähdä. Jännitin rajakontrollia etukäteen, koska pelkäsin, että suustani lentää tahdottomasti jotain kamalaa, mikä saa minut pidätetyksi. Kaikki meni kuitenkin hyvin, vaikka siinä jonossa saa kyllä seistä hyvän aikaa ja nykyajan ihminen on ihan pulassa, kun kännykän käyttö on kielletty.

Majoituimme asunnossa East Villagessa. Asunnon vuokraaja oli todella mukava ja asunto todella hieno. Meille molemmille oli omat parisängyt ja sen pehmeän vuoteen olisin todellakin halunnut ottaa mukaani Suomeen. East Village oli hyvin eloisa kaupunginosa ja korvatulpat olivat öisin välttämättömyys jatkuvan tööttäilyn ja hälytysajoneuvojen ulinan vuoksi. Asunnoltamme käveli noin tunnissa kaiken keskiöön ja joka päivä tulikin käveltyä noin 20 kilometriä. Aina, kun yritimme käyttää metroa, oli joku muutos niin, että se ei pysähtynytkään jossain ja päädyimme eksyksiin, joten suosimme kävelyä senkin vuoksi. Lepohetkinämme katsoimme telkkaria, josta suosikkiohjelmaksemme jäi Jerry Springer show, jossa ihmiset ratkovat ihmissuhdedraamojaan.

Ensimmäisenä päivänä kävimme vain ihmettelemässä Times Squarella. Koska paikka on niin turistirysä, saa siellä olla jatkuvan tyrkyttämisen kohteena. Se oli hieman ahdistavaa ja kieltäydyttyäni erään tyypin tyrkytyksestä hän huusi perääni "English slut!", mihin vastasin vilkuttamalla keskisormellani. Jutusta jäi kuitenkin todella huono fiilis, koska en ole tottunut (eikä kenenkään pitäisi joutua tottumaan) tuollaiseen kielenkäyttöön. Meinasimme ryhtyä tappelemaan ystäväni kanssa asiasta, koska hän ei antanut minun ilmaista suuttumustani vaan vastasi kokoajan "Ei siitä saa välittää. Anna olla." Onneksi eräs kuppilalainen lohdutti minua facebookin välityksellä, kun pääsimme asunnolle ja fiilikseni parani. Toisena päivänä kävimme hieman shoppailemassa ja illalla minä suunnistin katsomaan If/Then -musikaalia ja ystäväni katsomaan jääkiekkoa. Rakastan teatteria ja Broadway oli yksi syy, miksi tahdoin New Yorkiin. Musikaali oli upea ja ilokseni sain vielä upgreidauksen lipustani, kun vapaita paikkoja oli jäänyt jäljelle. Vieressäni istui mukava tyttö, joka antoi vinkin appsistä, jolla sai ostettua alennushintaisia teatterilippuja ja ostin sitä kautta meille seuraavalle päivälle liput musikaaliin Side Show. Sama päivä oli myös Halloween ja ihmiset olivat todella sankoin joukoin pukeutuneet. Ennen kuin suuntasimme teatterille näimme myös paljon lapsukaisia karkkikierroksillaan. Palatessamme saimme tutustua aikuisten Halloweeniin, mikä vastaa kännisellä menollaan Suomen vappua. Eihän sitä selvinpäin kestänyt vaan juhlistimme päivää asunnollamme Ben&Jerry's -jäätelöä syöden.

Lauantaina tarkoituksenamme oli kävellä Brooklyn Bridgen yli. Ystäväni toimi oppaana ja löysimmekin sillan suht helposti. Ihmettelimme, miksei paikalla näkynyt ketään muuta, mutta laitoimme sen huonon sään piikkiin. Puolivälissä siltaa kuitenkin tajusimme, että Brooklyn Bridge näkyi siinä vieressä ja olimme itseasiassa Manhattan Bridgellä. Se ei kuitenkaan haitannut, koska näkymät olivat sieltäkin hyvät. Sillan ylitettyämme aloimme hyvissä ajoin suunnata kohti New Jerseytä, jonne olimme menossa katsomaan jääkiekkoa. Ylimääräisestä ajasta huolimatta meillä kesti ikuisuus päästä edes New Jerseyn vievään junaan, koska asema, jolle suuntasimme olikin viikonlopun kiinni. Viimein kuitenkin pääsimme paikalle ja loppujen lopuksi missasimme vain kymmenisen minuuttia ensimmäisestä erästä. En ollut aikaisemmin käynyt katsomassa jääkiekkoa, joten sekin oli uusi kokemus. Devils-joukkueen kannattajat juhlivat maalejaan huutamalla vastustajalle "You suck!" sen sijaan, että olisivat hurranneet omilleen, mikä oli minusta vähän outoa. Kokemus oli kuitenkin hyvä ja jopa halvoilta paikoiltamme näki pelin hyvin. Takaisinpäin löysimme myös huomattavasti helpommin.

Sunnuntaina ystävälläni oli migreeni, joten lähdin yksinäni seikkailemaan kaupungille ja kävin ostoksilla eräässä teatterikaupassa. Sain jokseenkin hillittyä itseni, vaikka olisin tahtonut ostaa ihan kaiken. Paluumatkalla onnistuin eksymään, vaikka periaatteessa New Yorkissa on hyvin helppo suunnistaa, koska kadut ovat loogisesti numeroidut. Itse onnistuin kuitenkin jotenkin suunnistamaan juuri sellaiselle alueelle, missä näin ei ollut. Onneksi kuitenkin kännykkäni karttasovellus osasi kertoa, missä olen. Minulla on surkea suuntavaisto, mutta luojan kiitos pääsin selville vesille juuri ennen kuin aloin oikeasti huolestua. Illalla kävimme yksillä yhdessä irkkubaarissa, jossa näytettiin amerikkalaista jalkapalloa. Siinä vasta hidastempoinen laji. Maanantaina olikin jo viimeinen päivä ja aloin olla asiasta jo hieman surumielinen. Treffasin erään ystäväni Brightonin kesältäni ja söimme yhdessä aamiaista Chelsea Marketilla. Kävimme myös katsomassa entisten ratakiskojen päälle rakennettua puutarhaa. Loppupäivän vietimme ystäväni kanssa Central Parkissa, joka on oikein mukava paikka. Oli ihana olla vähän luonnon keskellä vietettyämme viikon suuressa kaupungissa. Illalla suunnistin vielä kerran teatteriin katsomaan näytelmää This Is Our Youth. Palatessani myöhään asunnollemme aloin olla jo hyvin surullinen siitä, että seuraavana päivänä koittaisi lähdön hetki.

Ennen lentokentälle suuntaamista kuljimme vielä naapurustossamme ja istuimme lähipuistossa. Meno lentokentälle oli taas yhtä sähellystä metron kanssa, mutta onneksi meillä ei ollut mikään kiire. Paluumatka sujui ihan hyvin, vaikka kärsin päänsärystä ja siitä aiheutuneesta pahoinvoinnista. Eräs nainen pyörtyi vessaan, mikä aiheutti pienen jännitystilanteen, mutta hän onneksi toipui nopeasti. Suomessa suuntasin ystäväni äidin luo Espooseen ja painuin suoraan nukkumaan. Jetlag New Yorkin suuntaan ei ollut kovin paha, mutta tännepäin se on ollut ihan mahdoton. Koko ajan voisi nukkua ja kun yleensäkin marraskuussa väsyttää niin tämä ei auta yhtään. Pöljänä lupauduin myös mukaan risteilylle heti torstaiksi ja eihän siellä saanut yhtään nukuttua. Lauantain ja perjantain välisenä yönä nukuinkin kokonaista 18 tuntia, minkä en uskonut edes olevan mahdollista.

Kokonaisuutena New Yorkin loma oli mahtava ja uskon palaavani sinne vielä jonain päivänä. Pelkille teatterilomille taidan silti suunnata yhä Lontooseen ihan käytännön kannalta. Minua vähän häiritsi, että monet asiakaspalvelijat puhuivat hyvin hiljaa ja jouduin usein pyytämään heitä toistamaan asianansa, mikä taas vaikutti heitä kovin ärsyttävän. Onneksi olen niin varma kielitaidostani, että en alkanut epäilemään sen riittävyyttä vaan tiesin missä ongelma on. Toiset asiakaspalvelijat olivat taas niin yltiöystävällisiä, että jäyhä suomalainen tunsi itsensä vaivautuneeksi. Olisin ehkä halunnut tutustua enemmän paikallisiin, koska nyt kaikki keskustelu jäi muutamaan sananvaihtoon. Siitä olin iloinen, että pääsin vaihtamaan kuulumisia tämän Brightonin tuttavuuteni kanssa, koska en uskonut näkeväni ketään tuttuja sieltä enää koskaan.

//Ei hitto tää on oikeesti ihan ylipitkä viesti.

Kiva matkertomus Piggybank, on aina kiva lukea täältä ihmisten matkoista

inomu kirjoitti:Maanantaina on suuntana Lontoo Mukavaa palata jälleen yhteen suosikkikaupungeistani, edellisestä kerrasta onkin jo aikaa 3 vuotta. Omiin suunnitelmiin kuuluu lähinnä shoppailla ja syödä, matkaseura haluaa käydä katsomassa myös nähtävyyksiä.

Muutama huomio Briteistä:
1. Kaikissa kaupoissa on itsepalvelukassat ja jossain ei normaalikassoja ollut enää lainkaan. Aluksi se oli hieman ahdistavaa, kun ne tuntui jumittuvan aina.
2. Kaikki on kauhean muodikkaita. Tunsin itseni metrossakin hyvin epämuodikkaaksi.
3. Mutta näytän kuitenkin sen verta paikalliselta, että minulta voi kysyä neuvoa. Tapahtui hyvin monta kertaa.
4. Lontoon monikulttuurisuus yllättää aina. Kotikatumme varrelta löytyi ukrainalainen kirkko, armenialainen kulttuurikeskus, iranilainen kulttuurikeskus, somalikahvila, puolalainen ruokakauppa ja tiekyltistä päätellen lähistöllä oli myös unkarilainen kulttuurikeskus. Ja emme majoittuneet maahanmuuttajalähiössä.
5. Kaikki muut paitsi metron työntekijät on ystävällisiä. Kaupankassan kanssakin jäätiin jutustelemaan. Kertoi, että hänellä oli ollut sekä suomalainen että turkkilainen työkaveri. (matkakumppanini oli turkkilainen)
6. Jeremy Kyle Show on paras tv-ohjelma (vastaa tota Amerikan Jerry Springer show'ta)
7. Kaupan valmisruoat on halvempia kuin Suomessa, ja myös parempilaatuisia. Mahdollistivat halvan ruokailun

Ihana kertomus, Piggybank! New York on kyllä niin mahtava kaupunki. Jetlagi oli minullakin aivan kamala, taisi kestää pari viikkoa, että toivuin siitä.

Piggybank kirjoitti:Lentomatka tuntui juuri niin pitkältä kuin se olikin enkä kauheasti arvostanut edessämme istuneiden ruotsalaisten tarvetta pitää tuolejaan kenossa koko hemmetin matkan. Onneksi olen juuri sen mittainen, että voin vielä olla semimukavasti niinkin pienellä jalkatilalla. Ruokatarjoilun jälkeen laitoin jalkani hetkeksi ristiin, kun näin tilaisuuteni tulleen, mutta eikös se penkki rysähtänyt heti alas polveeni kolahtaen. Edessä istunut akka valitti heti lentoemännälle, että "estän" häntä laittamasta penkkiä alas jaloillani ja saimme kuulla kuinka hänellä on "oikeus pitää penkkiä alhaalla". Jotkut taistelevat ihmisoikeuksien puolesta, toiset oikeuksistaan istua lievässä kulmassa. En viitsinyt ruveta syyttömälle lentoemännälle asiasta inisemään, mutta ketutti todella paljon, että aikuinen ihminen ei viitsi ensin vaikka vilkaista, mikä siellä oikein on esteenä ennen kuin mennään valittamaan muille. Anteeksi, että polvilumpioni ei antanut periksi ja oikeutesi tulivat loukatuksi.

Tää penkin kallistaminen onkin mielenkiintoinen dilemma. Ystäväni oli juuri luonamme täällä Kiinassa, ja tulomatkalla häntä oli kuulemma takana oleva kiinalainen estänyt laskemasta penkkiä yhtään. Ystävä oli siis vain hieman kallistanut, mutta kiinalainen oli alkanut takana kiljua, että "please! Noooo!".

Itse taas olen ollut kiinalaisen lentoyhtiön lennolla, jossa edessä olevat kiinalaiset laskivat penkin heti kun se oli sallittua. He eivät nostaneet niitä edes silloin, kun oli ruokailun aika. Pyysin lentoemännältä apua asiaan, niin hän sanoi, että ei voi tehdä mitään, koska edessä oleva nukkuu. Oli tosi kiva yrittää syödä, kun penkki oli vaakatasossa mun edessä.

Syksyllä taas lensin Malesiaan, ja kohtasin saman ruokaongelman, eli edessä oleva kiinalainen ei suostunut nostamaan penkkiä ruokailun ajaksi. Huomautin asiasta kolme kertaa lentoemännälle, joka huomautti asiasta kolme kertaa edessä olevalle. Vasta kun lentoemäntä korotti hieman ääntään, niin penkki lähti ylöspäin.

Mun mielestä niiden penkkien ei pitäisi kallistua niin paljon. En keksi mitään muuta ratkaisua ongelmaan.

Gallup: mikä on kestoltaan pisin ja lyhin lentomatkasi?

Lyhin: München-Praha 48 minuuttia. Tällä lennolla oli vielä kaiken lisäksi tarjoilu joka piti hoitaa n. 10 minuutissa. Ruoka lensi eteen ja siivous tuli aika nopeasti perään

Pisin: Frankfurt-Singapore 11 tuntia 56 minuuttia. Ei tuntunut kumpaakaan suuntaan yhtään pitkältä, koska sain nukuttua hyvin.

lähde: FlightMemory

^Lyhyin: Luultavasti Helsinki-Riika. Lento kesti noin tunnin. Ennätys tosin saattaa rikkoutua ensi toukokuussa, koska olen menossa Wieniin Münchenin kautta, ja München-Wien tuskin on kovin pitkä lento.

Pisin: Helsinki-joku Kanariansaarista. Kuuden tunnin lennolla olen lentänyt useammallekin niistä, en ole varma, mille oli pisin lentomatka.

jee euroviisut kirjoitti:München-Wien tuskin on kovin pitkä lento.

Itsekin ajattelin mennä Münchenin kautta, mutta loppumatkan kiskoilla.

Omat lyhyin ja pisin lentoni ovat Helsingistä Köpikseen ja Rodokselle, Heathrow'n keikkuessa yksin välissä. Jos aivan kaikki lennot lasketaan niin sitten vesitasoreissu Sköldvikistä Kuopion satamaan ja siitä Siilinjärvelle menee edelle.

Lyhin: Seinäjoelta Kokkola-Pietarsaareen, ehkä 15 min
Pisin: Shanghaista Dallasiin tai Shanghaista Pariisiin, liikaa.

Lyhin: Tukholma-Helsinki, 45min
Pisin: Helsinki-Tokio/Osaka/Nagoya, päälle 9h

Lentomatkoistani on niin kauan aikaa, etten oikein muista enää, ja lisäksi matkoihin on liittynyt muilla kulkuvälineillä tehtäviä osuuksia ja varsinkaan en muista, mikä osa matkaa lennettiin ja mikä köröteltiin bussilla, tms. Mutta veikkaisin että lyhin on ollut ns. Helsinki (höh, Vantaahan se on) - Savonlinna. Minuutteja en tiedä, ja tämä oli kai joskus 80-luvulla, eli nykyinen aika jostakin taulukosta katsottuna ei välttämättä enää päde. Pisimmästä ei mitään hajua, mutta ei se kovin pitkä kuitenkaan ole ollut.

Lyhin Helsinki - Tukholma vuonna 1980.
Olimme kirjoitusten jälkeen lähdössä Ruotsiin kavereiden kanssa, koko pääsiäiseksi. Laivayhtiöt menivät lakkoon ja oli pakko ottaa lento:) Olisipa nykyäänkin tuollaisia irtiottoja. Muutin samalla pois kotoa. Pääsiäisen jälkeen muutin 'Hesaan valmennuskursseja varten.

Pisin lento Frankfurt-New York. 1982

Näkojään myöhemmässä keski-iässä lennot on keskimäärin 2-4 tuntia eli aika keskinkertaista.

inomu kirjoitti:Gallup: mikä on kestoltaan pisin ja lyhin lentomatkasi?

Tokio – Lontoo 11 h 39 min
San Jose - San Francisco: 10 min

lähde: flight-durations.com

EDIT: Eikun uusiksi meni...

Lyhin: Helsinki-Pirkkala n. puoli tuntia
Pisin: Amsterdam-Curacao n. 10 tuntia

Pisin: Kööpenhamina - Tokio, tankkausvälilasku Anchoragessa, lentojen kokonaiskesto n. 15 tuntia (8 + 7)
Lyhyin: Turku - Maarianhamina, 20 minuuttia

Lyhin lienee ollut Helsinki -Tartto (45 min) ja pisin Los Angeles - Lontoo (en oikeasti muista, aivan liikaa silti, kun ottaa huomioon, että matkaa kotiin oli vielä toisen lennon verran ja odotteluaikaa Lontoossakin nelisen tuntia).

Toni kirjoitti:Nyt kun tarkemmin mietin, niin läntisen Balkanin taksikertomukset ovat lähinnä ystävien ja tuttavien kertomuksia. Itse en ole tainnut juuri yhdelläkään reissulla käyttää taksia läntisellä Balkanilla.

Eräät nimimerkit kyllä varmasti muistavat, onko käytetty taksia ja tapahtuiko huijausta.

Lienevät tietyt Kuppilan nimimerkit niin pihejä, etteivät oikein ole takseilla matkustelleet. Ensimmäisellä Sarajevon reissullani taisi taksikuski ajeluttaa ilman mittaria kiertoreittiä, mutta sekin paljastui aika hienoksi kokemukseksi (Serbitasavallan rajaa käytiin kurkkaamassa) vaikka siitä saikin pari euroa enemmän pulittaa.

Lyhyin: Kööpenhamina - Skive, 37min
Pisin: Helsinki - Reyjkavík, 3h 45min

En ihan hirveän pitkiä matkoja lentele.

Lyhin lento on ollut Helsingistä Tukholmaan. Kai se oli sen 55 minuuttia.

Pisin taas Helsingistä New Yorkiin, 8 h 40 min. Onneksi näillä jenkkilän lennoilla on aina hyvää viihdettä tarjolla.

Lyhin lento Helsinki - Jyväskylä, noin puoli tuntia.
Pisin Helsinki - Shanghai, noin 9 tuntia.

Lyhin matka: Pori-Helsinki, en muista matka-aikaa, olin aika pieni silloin, mutta muistan sanoneeni koulussa sen olleen kymmenen minuuttia ja opettaja oli sitä mieltä, että ei kai se ihan niin lyhyt ollut. Siltä se tuntui.
Pisin matka: Nyt kyllä täytyy tunnustaa, etten ole varma. Shanghaihin se varmaan oli, mutta en ole varma, lennettiinkö me suoraan Helsingistä vai vaihdettiinko Frankfurtissa. Jostain syystä se lentoasema on jäänyt mieleen nimenä aivoihin, mutten ole varma, miksi; tuskin Brysseliinkään kuljin sitä kautta ja muita mahdollisuuksia ei ole. Tää on itse asiassa aika kauheeta . Mä olin sentään 15 silloin, joten kyllä pitäis muistaa tarkemmin.*





*Sama reissu oli eka ulkomaanmatkani. Kummitätini ei uskonut, kun sanoin, ettei jännitä, mutta se oli totuus, sillä minun vaan piti vaan seurata isääni. Ehkä samasta syystä en ole jaksanut kunnolla painaa mieleeni lentoreittiäkään.

Sainpa aika hyvän matkatarjouksen. Tiede-lehden lukijana sain tarjouksen kahdeksan päivän kiertomatkalle Turkkiin vain hintaan 149 euroa (normaalisti 799 euroa) Tarjous tuntuu kyllä todella houkuttelevalta ja ohjelma mielenkiintoiselta ja muuten tekisi kyllä niin mieli lähteä, mutta kyllä sitä aika pahasti miettii, koska ehtisi lähteä. Että joo, muuten tekisi niin mieli mutta ajankohdan valitseminen mietityttää, varsinkin, kun toukokuussa Itävallan matka merkitsee joka tapauksessa viikon taukoa kaikesta.

Muutamien lehtien mukana tulee noita tarjouksia Turkkiin. Kaverini (yli 50-t) kävi just siellä. Suurin osa matkalaisista oli eläkeläisiä ja halpa hinta perustui siihen, että porukkaa kierrätettiin (pitkiä matkoja) erilaisissa myymälöisssä ja kauppapaikoissa.

Kohteet olivat kyllä mielenkiintoisia, esim. mattotehdas. Kaverini eivät olleet tilanneet valmiiksi ruokia (siksi matka oli halpa), kuitenkin heidän piti (joskus kalliilla) syödä hotelleissa, koska hotellit olivat usein kaukana kaupungeista. Kehuivat matkaa hyväksi, hotellit oli olleet ihan hienoja ja olivat tyytyväisiä monipuoliseen ohjelmaan.

Tosin olivat usein katsoneet toisiaan, kun jokin ei miellyttänyt, mutta olivat sitten todenneet: 299 ja mutinat pois.

En tiedä , onko sinun matkasi aivan sama, mutta ajattelin kirjoittaa tästä ystävieni kokemuksesta.

inomu kirjoitti:Gallup: mikä on kestoltaan pisin ja lyhin lentomatkasi?

Meikän pisin on niinkin vaatimaton kuin Helsinki-Vantaa - Palma De Mallorca 4h 18min

Lyhimmän suhteen saatan sen sijaan päihittää kaikki forumilaiset: Kuopio - Joroinen 12 min ! (Tämä oli kultaisella 70-luvulla, ensin lennettiin Tampereelta Kuopioon ja sitten n. tunnin odotus ja tuo naurettava pyräys perään.)

Lyhyin lento on varmaan Helingistä Riikaan. Pisin on Lontoosta Singaporeen. Kyllä kesti!

Lähden perheen kanssa tammikuun alussa viikon risteilylle Arabiemiraatteihin ja Omaniin!

Aancon kirjoitti:Lyhyin lento on varmaan Helingistä Riikaan.

Missä tollanen paikka on

^Ööö... Se on sellanen paikka Pohjois-Latviassa, siitä ei monet tiedä!