Mikä on musiikillinen kotisi?

Muiden musiikkikilpailujen ja Musiikin arkisto.
Avatar
JukkaV
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
Viestit: 15682
Liittynyt: 23 Marras 2003, 15:59
Paikkakunta: Turku - Suomen viisukeskus
Viesti:

Vs: Mikä on musiikillinen kotisi?

Viesti Kirjoittaja JukkaV »

Popahtavaa rockiskelmää tuo Munck-Wickholm-linja?

Minulle Paula Koivuniemi oli musiikillinen ensirakkaus lapsena. Nykyään en pidä kuin osasta hänen kappaleistaan. Sen sijaan Lea Laven kolahtaa ja lujaa. Ääni on elementti, mutta tarina ja musiikin eri alueet ovat tärkeitä.

En pidä räminästä, ja sanoista on hyvä saada selvää. Englanninkielinen musiikki on ikävää kuunnella, koska sanoista on välillä mahdotonta saada selvää.
Rohkeutta on käytettävä voimavarana, jotta voi pyrkiä inhimillisen elämän järjestämiseen tulevaisuudessakin. :)

Avatar
Riikka
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
Viestit: 1213
Liittynyt: 03 Joulu 2004, 13:08
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Vs: Mikä on musiikillinen kotisi?

Viesti Kirjoittaja Riikka »

JukkaV kirjoitti: Popahtavaa rockiskelmää tuo Munck-Wickholm-linja?
Kai se sitten on popahtavaa radioystävällistä rockiskelmää, mutta laadullisesti surkeaa. Ei ne biisit välttämättä aiheuttaisi niin pahaa reaktiota, jos oisin ne vaan pari kertaa kuullut, mutta kun vaikuttaa, että radiokanavien anti koostuu pääasiassa tuollaisesta. Miten voi olla, että kaikesta maailman musiikista soitetaan just tollasta??

Tässäpä muutama kuva ilmentämään sitä omaa musiikillista kotiani:

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Avatar
eepu4
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
Viestit: 5018
Liittynyt: 07 Helmi 2004, 16:26
Paikkakunta: Oulu

Vs: Mikä on musiikillinen kotisi?

Viesti Kirjoittaja eepu4 »

Riikka kirjoitti:
i wanna be a toy kirjoitti: Miksi homoilla on parempi musiikkimaku?  :miettii:
Kun olen kysellyt heteroystäviltäni suurinpiirtein samanikäisiltä kuin minä he kuuntelevat janne tulkkia,tauskia,finlandersia,antti huovilaa janne hurmetta,yölintua ym.  minulle täysin käsittämätöntä sontaa.Sanatkin on jo niin naurettavan lapsellisia ja sitten se humppa tausta vielä päälle.Ei voi käsittää mikä noissa ja samantyylisissä artisteissa viehettää  :eiei: joita suomessa rittää.Lapsuudessa kuuntelimme hyvinkin samanlaista musiikkia vielä;Abbaa,Boney M.,Amii Stewart,Chic ym loistobändejä ja artisteja.Mikä siinä kolmenkympin jälkeen tulee kun täytyy alkaa kuuntelemaan täyttä sontaa ?  :yrjo:
Heheh.. olipas hyvin sanottu.  :tapu: Oon huomannut samantapaisen ilmiön. Jotkut alkavat keski-ikäistyessään kuunnella kovinkin konservatiivisen masentunutta musaa.
Ja sitten jotkut väittää että heterot on ennakkoluuloisia, ahdasmielisiä, Yleistäjiä ym.
Onhan se varmaan niin mutta löytyy vastaavaa homoistakin :heh:
Musiikkia voi arvostella muullakin tavalla kuin sen genrellä, esittäjän iällä, tai perseen pyöritystaidolla, jne.
Kyllä teistäkin väistämättä vielä tulee aikuisia :joojoo: :heh: lol
Mutta mielipiteillännehän on täysi oikeus tulla kuulluiksi niinkuin myös omallanikin. ;)
jos todella rakastat rakkautta sanot
rakastavasi rakkaudella
niin silloin rakkaus rakastaa
niin silloin rakkaus rakastaa rakastaa sinuakin

Avatar
Toni
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
Viestit: 18635
Liittynyt: 10 Helmi 2004, 12:23
Paikkakunta: Helsinki

Vs: Mikä on musiikillinen kotisi?

Viesti Kirjoittaja Toni »

Mun musiikillinen kotini

1980-luku "Ollaan hiljaa vain, kun puhe turhaa on....."

- viisut pitkin 80-lukua
- Carola
- Anja Niskanen
- Jonna
... myöhemmin Kylie Minogue. Näitä myös fanitin lapsuuden riemulla.


1990-luku "Ai nou... eni vompat juu poi... ou peipi ai loov juu..."

1990-luvulla musiikkirakkauteni kohdistui Me & Myn, Princessan, Tatjanan, Pharaon sekä Sound of R.E.L.Sin kipakampirytmisiin elämäntarinoihin. Me & Myn sekä Pharaon levyt olivat vuonna 1995 mielestäni parhaat koskaan ilmestyneet albumit.  :shock: :heh: :joojoo:

Viisuinnostukseni lähti kukoistukseensa 90-luvulla. Viisuissa musiikillinen kotini on ollut aina Itä- ja Kaakkois-Euroopassa. Myös etelä on lämmittänyt sydäntäni. Kaiho, tuska, dramatiikka ja etnisyys. <3


2000-luku "Forogj világ.. sodorj a fényre vagy nem élek holnap már..."

"Rajumpi" musiikillinen minä nosti päätään jo 90-luvun puolivälissä, kun löysin itsestäni feministin (:heh:) ja paransin maailmaa yhdessä Alanis Morissetten kanssa, mutta vasta 2000-luvulla löysin uusia asenteekkaita rock-helmittäriä. Lisäksi tehoaa tietenkin perinteinen viisumuotitettu homohumppa ja energinen kansallisia aineksia sisältävä poppi.
"Mutta siis kaikkihan on pornoa, jos sitä katsoo oikein." (Margot)

Avatar
JukkaV
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
Viestit: 15682
Liittynyt: 23 Marras 2003, 15:59
Paikkakunta: Turku - Suomen viisukeskus
Viesti:

Vs: Mikä on musiikillinen kotisi?

Viesti Kirjoittaja JukkaV »

Hyvä Eepu4!

Sanoit sen, mitä itsekin mietin. Minulle aina ovat merkinneet sanat ja melodisuus paljon. Tosin jotkut piirteet, kuten ns. muovisuus ärsyttävät.
Rohkeutta on käytettävä voimavarana, jotta voi pyrkiä inhimillisen elämän järjestämiseen tulevaisuudessakin. :)

Avatar
Annej
Hörppijä
Hörppijä
Viestit: 227
Liittynyt: 31 Joulu 2005, 19:25
Paikkakunta: Tammerfors
Viesti:

Vs: Mikä on musiikillinen kotisi?

Viesti Kirjoittaja Annej »

Em.. tähän ei tarvita paljoa miettimistä  ;)

X Japan
(hair)metallimusiikki (tex. Poison, Night Ranger, Journey, Warrant..)
Yoshikin musiikki saa aina rentoutumaan ja tuntemaan olon kotoisaksi.
胸に抱きしめて 想いを歌わせて 声にならなくても
Hold my heart - memories are still singing, even though I have no voice.
Yoshiki: Longing ~跡切れたmelody~

Avatar
The_Sipi
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
Viestit: 8765
Liittynyt: 24 Touko 2006, 22:28
Paikkakunta: Pori
Viesti:

Vs: Mikä on musiikillinen kotisi?

Viesti Kirjoittaja The_Sipi »

Kyllähän nyt homoilla aina parempi musiikkimaku on. Tämäkin homo kuuntelee kotona suomipunkkia, -rokkia, -huumoria kuin myös rokkia ylipäätään ja metallia. Keikoistakin on koettu Bon Jovi, Klamydia x ?, Kotiteollisuus x 2, Diablo, Amorphis, Tehosekoitin, Turo's Hevi Gee x 2, Zen Cafe, Yö x 2, Popeda jne. Ja nyt puhutaan niistä artisteista, joiden keikan takia nimenomaan olen mennyt tiettyyn tilaisuuteen, ei siis tilaisuuden luonteen takia (esmerk. Priden pääjuhla), ja joukosta puuttuvat nekin artistit, joiden keikkoja olen seurannut festareilla niin edessä kuin mahdollista. Eli siis kaikin puolin ihan perushomon musavalikoima, eikö?

Ja muutenkin tuntuu ärsyttävältä kiteyttää musiikkimaun paremmuus johtuvaksi seksuaalisuuden suuntautumisen mukaan. Okei, joku homo tykkää musikaaleista, kasaridiskosta tahi peräti jopa euroviisuista (kuka niistä muka pitäisi :heh:), mutta koska jokainen henkilö on yksilö, niin ei voi stereotypioida jonkun homon musiikkimakua koskemaan kaikkia homoja - tai vastaavasti jonkun heteron musavalikoimaa koskemaan kaikkiheteroja. Kyllä minäkin Euroviisuissa pidän paljon kuten myöskin ysäridiskosta, mutten minä tahdo nähdä, että sillä olisi mitään tekemistä seksuaalisen suhtautumisen kanssa. Minä vain tykkään niistä ja sillä selvä.

No niin, nyt kun ollaan puhuttu paskaa lämpimiksemme näin aluksi, niin päästäänkin vihdoin siihen mun musiikilliseen huusholliini.

Kun aikoinaan cd-soittimen sain joskus herran vuonna 1995 tai 1996 synttärilahjaksi (täytin 12-13), sain samalla ihka ensimmäisen levyni Mr. Presidentin Up'n Awayn (levyllä I'll Follow the Sun), joten arvattavissa oli, mihin suuntaan mun musiikkimakuni oli menossa. Tuli hankittua epäsäännölliseen tahtiin sellaisia ysäribändien levyjä kuten Scooter, Solid Base, Spice Girlsejä ja sen sellaisia. Jossain vaiheessa valitettavasti tuli sitten sellainen vaihe, että katsoin, etten noita levyjä enää kuuntele ja menin heittämään niillä vesilintua (vain kuvaannollisesti, vain kuvaannollisesti), mutta nyt aivan viime aikoina on tullut kovasti mieli juuri 90-luvun musaa tyyliin Scooter ja Mr. President ja luulenkin, että kun katson rahatilanteeni riittävän, alan näitäkin haalimaan takaisin pikku hiljaa.

Ekoja ei-diskomusalevyjä oli Apulannan Singles 1993-1997 -kokoelma ja siitä alkoi tieni kohti Suomipunkin ja -rokin levyjä. Rupesi diskon lisäksi löytymään levyhyllystä niin Klamydiaa, Nukkekotia kuin myös erinäköisiä punk-kokoelmia ja Offspringiä ulkomaisista. Kokoelmat on edelleen, mutta esmerk. Nukkekotia ei enää ole (paitsi Neljä nahkafagottia -sinkulla, jossa mukana myös Klamydia) ja Offspringin Smash kuunneltiin puhki, mutta sen sijaan Klamydia-kokoelmani on lähestulkoon täydellinen, mitä cd-julkaisuihin tulee.

Omasta mielestäni Klamydia on tehnyt ainoastaan yhden levyn, jota voisi haukkua huonoksi, ja kun lisää vielä sen seikan, että Klamydialta löytyy levyjä joka makuun, joten niinpä on toisinaan aika helppoa palailla eri levyjen pariin tiettyinä hetkinä - esimerkiksi näin rannikolla asuvana vuodenvaihteen tienoilla  voi hyvin heittää soimaan toistaiseksi uusimman levyn Tyhmyyden ylistys, jossa niin rannikon talvea kuvaava biisi kuin Vihaan loskaa. Puhumattakaan niistä lukuisista hyvistä kovereista... varsinkin niistä, joissa Metu on mukana (mm. Vanha holvikirkko ja Lohikäärme Puff).

Ja mitä siihen Apulantaan tulee,  niin valitettavasti Singles 1993-1997 tuli sekin soitettua puhki, enkä uutta hommannut tilalle. Joka tapauksessa 1997 jälkeen mielestäni Apulannalta ei ole tullut yhtään hyvää levyä, vaikka jokunen yksittäinen hyvä biisi joukkoon mahtuisikin (ja ne lavashowt aina loistavia).

Sitten Klamydian ohella myös Suomirokkiinkin tuli sekaannuttua vuosituhannen vaihteessa lähinnä erilaisten kokoelmien muodossa, mutta myös esimerkiksi Eppujen, Popedan ja Leevi and the Leavingsin levyjä rupesi löytymään levyhyllystä. Kansainvälisiltä artisteissa löytyy Bon Jovia, Red Hot Chili Peppersiä ja... kai se on kaikille selvää, että KISS on se kaikkien aikojen paras rock-bändi?  :cool:

Euroviisuja allekirjoittanut katsonut ainakin 1996 Oslon kisoista lähtien (muistan Jasminen hyvin) sillä mielellä, että mikään ei estä kyseisen ohjelman katsomista, vaikkakin ekoina vuosina tulikin vain itse finaali katsottua. Joskin 1998 Dana International oli jo niin kova juttu, että mieleni on halajanut sen levyä jo siitä asti (onhan niitä myynnissä ollut, mutta kun on ollut niin paljon muutakin aina :joojoo:). Ja voisi kai sanoa, että 1998 jälkeen nimenomaan Euroviisuista tuli henkilökohtaisesti isompi juttu, oli se Dana vaan niin loistava tapaus. Joinakin vuosina katoin Suomen karsinnatkin, vaikka esmerk. viime vuonna jätin väliin (en tykännyt siitä, että Lordi siellä on). Yhtään viisulevyä en edelleenkään ole saanut hankituksi, sillä kun on rahatilanne mikä on, niin... :). Ja tosiaan viime toukokuuhun kesti, ennen kuin tästäkään foorumista mitään tiesin, joten mun viisutriviatietous ei vielä kovin huippua ole, mutta kyllä se tässä pikku hiljaa lähtee liikkeelle. :)

Niin mutta mites se metalli sitten? No, Metallican löysin jo pienenä poikana, kun kaverin luona Ride the Lightningia kuunneltiin ja Metallicaa kuunnellut vastakin, mutta vain sitä, kunnes laajemmin rupesi lukiossa sitten metalli kiinnostamaan. Mä taidan edelleen olla maailman ainoa ihminen, joka löysi Amorphiksen Ajattaran kautta eikä toisinpäin. Ajattaralla laajempi kiinnostus metalliin lähti liikkeelle (Ajattara - Yhdeksäs = klassikko) ja siitä sitten hiljalleen etsin uusia artisteja ja löytyikin pikkuhiljaa tyylillä "pari-kolme kipaletta netistä ja jos hyvältä kuulostaa, niin kauppaan". Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa Tuska-reissuni 2003 oli sekin oikeastaan löytöretki, johon lähdin etsimään niitä bändejä ja tukun hyviä artisteja mieleeni tarttuikin (muun muassa sellainenkin bändi kuin Thunderstone). Harvoja levyjä edelleenkään ostellut, sillä ei köyhällä opiskelijalla/työttömällä ole ollut oikein varaa. Minulla on oma hyllynsä metallille, vaikka levyjä vuosien varrella kertynytkin "vain" kolmisenkymmentä ja suhteutettuna on viime aikoina uusien metallilevyjen ostaminen ollut aika vähäistä... mutta sen sijaan Metallican pariin voisin palata melkein koska vain. ...And Justice For Alliin ja Master of Puppetsiin en kyllästy koskaan. Ne vaan on niin loistavia ja  ylivertaisia levyjä.

Niin... kun puhuttiin siitä homojen ylivertaisesta musiikkimausta...  :heh: :mrgreen: lol :cool:
Viimeksi muokannut The_Sipi, 26 Tammi 2007, 16:00. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Mahatma Gandhi walked barefoot most of the time, causing lots of calluses on his feet. He also ate very little, which made him frail and with his odd diet, he suffered from bad breath. This made him... A super calloused fragile mystic hexed by halitosis.

Lukittu