Viisukuppila

Korjaan vielä yhden oman virheeni.

sziget kirjoitti:Uskon siis, että joku muu kuin te oikeat tekijät olisi voinut lähettää Saappaan kilpailuun muustakin syystä kuin huijatakseen.

En usko. Voisin kuvitella, siinä kaikki. Ainakin hänen pitäisi jotenkin etukäteen varmistaa, ettei oikea tekijä nylje häntä elävältä. Kuluneen viikon aikana keksin vain kolme uskottavaa selitystä sille, että arvostelija väittää aitoa käännöstä plagiaatiksi.

1. Arvostelija todella luulee (variantti: vain epäilee) käännöksen olevan kopio.

2. Arvostelija ei välitä käännöksestä. Hän esittää väitteen vain huvin vuoksi.

3. Arvostelija vastustaa sitä, että julkaistu käännös osallistuu kilpailuun, tai hän ei pidä käännöksestä jostain muusta syystä. Pisteet ovat ne jotka hän halusikin antaa mutta perustelu väärä. Plagiaattiväite voisi olla epäonnistunut vitsi: tokihan lukija ymmärtää, ettei käännös voi olla itsensä plagiaatti? Vitsi olisi melko harmiton, koska kaikki täällä varmasti tajuavat, että käännös on the real thing. Mutta kun vitsistä kasvaa väittely, sitä on vaikea enää vetää takaisin tai selittää pois. (Pidän jotain tämäntapaista selitystä todennäköisenä, jos arvostelija seurasi vuoden 2008 Serbia-keskustelua, koska silloin vaihtoehto 1 olisi epäuskottava.)

Oli jäänyt kommentoimatta, odottelin vain että Timoteuksen ja Szigetin keskustelu päättyisi , ei vaiskaan, hitauteni johdosta tämä tosiasiassa viipyi…

1. ELÄMÄ ON KIPEÄÄ. Viimeksi kun turvauduin yhden sanan onomatopoetiikkaan käännöksessä (olikohan tämä ilmaisu nyt oikein mutta kaikki ymmärtänevät) oli Dile que la quieron kisassa tekstillä ”Oletpas sä kiero”. Silloin kävi aika huonosti, ja niin oletin käyvän nytkin. Hämmästyksekseni tuli pitkästä aikaa mitali

Lisäksi juonellista vaikeutta on siinä, että jos lähtee predikatiivista liikkeelle (oletpas kiero tai elämä on kipeää), niin joutuu keksimään sen tarinan, että miksi näin on. Kierousperusteluni aikoinaan olivat heppoisia, haettuja ja ehkä hölmöjäkin, enkä mielestäni pystynyt keksimään kovin paljon parempia syitä nytkään, miksi elämä on kipeää.

Turvauduin siksi yritykseen peitellä juonellista kömpelyyttä ehkä äänteellisellä näppäryydellä, eli käyttämään kaikenlaisia muitakin sanoja, jotka olisivat ”cipelaan” kaltaisia: kipeää, ripeää, lipevää, kiperää. Ehkä ne onnistuivatkin tehtävässään

Mutta tarkemmin luettuna ehkä tekstini ei ollut juonellisestikaan lainkaan hassumpi, ainoa selvä kysymysmerkki lienee jo Szigetin huomauttama seikka, millä tavalla kiperä tilanne oli itse aiheutettu. Vastaus: en tiedä

Entä ketkä ovat lipeviä? Asunnonvälittäjät! Siitä tuli tämä asuntoala

2. TEURASTAJA. Hauskan sievä tarina, näkee edessä pikkukaupungin pikkupuotikorttelin. Juoni pysyy kasassa, karskin miehen haaveet kiltistä tytöstä… Tuuli toimi vielä hyvin, mutta tietysti ”tuli” huonommin, jo senkin takia että viimeiselle toistolle ennen ”on isäsi” –lausetta tulee rytmillinen ongelma, eli sittenkin ”tuuli”

3. KINTAAT. Nikolasinkin tarina taisi olla samanlaisista käsityöläisympyröistä Mutta juoni jäi aika epäselväksi, huijaako joku ja miten? Ja miksi tässä nauretaan? Vähän ylikreisi tarina.

4. PISTE JA PILKKU. …mutta tämä tarina menee vielä ylikreisimmäksi :argh: Olisiko voinut keksiä toisenlaista juonikehitelmää kuin tappelu häissä ja joukkokuolema? Tekniikka ei siis ole merkittävin asia, joka tässä on pielessä. Vähemmän yliampuvia tarinoita, kiitos…

5. SAAPAS. Nerokas keksintö etenkin tuo lopun ”saapas”, eli sen sanan suomalaista monitulkintaisuutta myöten kaikki kunnossa, kaikki erilaiset ajateltavissa olevat asiat on tähän lyhyeen tekstiin sisällytetty, bravo

6. POHATTA. Tämäkin tarina tuntuu hiukan epätäydeltä verrattuna Teurastajaan tai Kintaisiin, ainoa juonenkäänne oli että nainen vaati pohatan… Jäi tunnelmankin takia niiden taakse. Onnea toki silti hopeasta

Huilumies kirjoitti:Turvauduin siksi yritykseen peitellä juonellista kömpelyyttä ehkä äänteellisellä näppäryydellä, eli käyttämään kaikenlaisia muitakin sanoja, jotka olisivat ”cipelaan” kaltaisia: kipeää, ripeää, lipevää, kiperää. Ehkä ne onnistuivatkin tehtävässään

Tuota muuntelua pidin yhtenä tekstin ansioista, vaikken juuri noteerannut sanojen yhteyttä cipelaan, se kun mielestäni ääntyy suunnilleen "cippellaa" ja esiintyykin vain yhdessä kohdassa toistoineen. Mainittakoon vielä, että säkeessä "En ratkaista voi tätä, tätä tilannetta niin kiperää" en pitänyt tätä-sanan toistosta. Alkutekstissä moninkertainen toisto korostaa kieltoa, käännöksessä toistolle ei ole kunnon perustetta. Hyvä teksti silti.

Huilumies kirjoitti:6. POHATTA. Tämäkin tarina tuntuu hiukan epätäydeltä verrattuna Teurastajaan tai Kintaisiin, ainoa juonenkäänne oli että nainen vaati pohatan… Jäi tunnelmankin takia niiden taakse. Onnea toki silti hopeasta

Mitä, ettei ole juonta vai? Olipas röyhkeä väite.

1. Päähenkilö rakastuu neitoon.
2. Neito ei halua köyhää moukkaa vaan pohatan.
3. Päähenkilö lähtee tienaamaan rahaa.
4. Hän tallustaa maailman teitä ristiin rastiin.
5. Lopulta miljoona on kasassa.
6. Nyt neito on hänen omansa.

Kerronta ei ole kronologista, alku lienee takaumaa, mutta on myös mahdollista, että kertoja on alun perinkin kulkuri, joka rakastuu neitoon matkallaan. Silloin juonenkäänteitä on vielä yksi enemmän. Ammensin alkutekstistä enemmän kuin yleensä. Hassua ettet arvostanut sitä, mutta myös onnekasta: oikea käännös voitti. Hopea oli parasta mitä uskalsin tältä kilpailulta odottaa.

Okei, juoniselitys hyväksytään