Viisukuppila

tanko kirjoitti:Tietääkö joku, onko tuo esimerkkini "nauttiman" jokin unohdettu ja KOTUKsen väkivalloin poistama sijamuoto?

Eiköhän tuo liene aktiivin 3. infinitiivin instruktiivi (nautti+ma+n).

^^Miten sen nyt ottaa - nauttia on verbi, joten kysymyksessä ei suoranaisesti ole sijamuoto, mutta toisaalta kyllähän jotkin verbimuodot (ns. nominaalimuodot) taipuvat osin kuin nominit, ja niin tämäkin. Se on siis verbien taivutuskaavassa aktiivin 3. infinitiivin instruktiivi. Ei siis mikään salaperäinen sijamuoto, jota koulussa ei olisi käsitelty, sillä kyllä meillä ainakin instruktiivi mainittiin.

Tuolta löydät verbien taivutuskaavan, joka tosin ei väitä olevansa täydellinen. Suosittelen etenkin tutustumista optatiivimuotoihin. Ällös kunniaan! (Suosittelen myös tutustumista potentiaalin muotoihin kaikille niille, jotka sitä aikovat käyttää ja joiden kotimurteeseen se ei kuulu, sillä niin paljon näkee ihan päin mäntyä mäsähtänyttä potentiaalitaivutusta.)

^
Ja eventiivi on hauska
aktiivin eventiivin preesensin yksikön 1. persoona: kävelleisin

Rousku kirjoitti:(Suosittelen myös tutustumista potentiaalin muotoihin kaikille niille, jotka sitä aikovat käyttää ja joiden kotimurteeseen se ei kuulu, sillä niin paljon näkee ihan päin mäntyä mäsähtänyttä potentiaalitaivutusta.)

Erittäinkin tämä. Toisaalta myös murretausta voi hämmentää, koska jotkin murteelliset indikatiivimuodot näyttävät yleiskielen potentiaaleilta (esim. tullee, mennee).

tanko kirjoitti:^
Ja eventiivi on hauska
aktiivin eventiivin preesensin yksikön 1. persoona: kävelleisin

Kappas, tämä oli mielenkiintoinen tieto. En ole tiennytkään, että tuolle on oma nimitys - Wikipediasta löytyi asiaa valaiseva artikkelikin. Olen kutsunut tätä muotoa aina potentiaalikonditionaaliksi. Lieneisiköhän joku keksinyt oman nimen myös konditionaalipotentiaalille ("kävelisinen"), jolle löytyisine järkevää käyttöä eventiiviäkin vähemmän

Rousku kirjoitti:(Suosittelen myös tutustumista potentiaalin muotoihin kaikille niille, jotka sitä aikovat käyttää ja joiden kotimurteeseen se ei kuulu, sillä niin paljon näkee ihan päin mäntyä mäsähtänyttä potentiaalitaivutusta.)

Ollenet oikeassa tämän suhteen, mutta toisaalta mielenkiintoinen kysymys lienee olisi pohtia sitäkin miksi suomenkielessä mahdollisuuksien ilmaiseminen on huteraa ja tulevaisuutta ei nähdä ollenkaan.

^Minusta se on hyvin mielenkiintoista, että tulevat asiat voidaan toisinaan ilmaista menneessä aikamuodossa. Silloin kun lättähatuissa vielä kulki konduktööri, hän saattoi junan Valtimosta lähdettyä sanoa "ja seuraavana oli sitten Rumo", vaikka Rumon seisakkeelle olimme vasta matkalla. Kun asia on joskus menneisyydessä suunniteltu tapahtumaan joskus tulevaisuudessa, se voi siirtyä menneeseen aikamuotoon, vaikkei vielä ole edes tapahtunut.

^ Naapuripaikkakunnalta kotoisin olevana pakko huomauttaa, että Valtimolta.

http://kaino.kotus.fi/asutusnimihakemis ... mi=Valtimo

^Kiitos täsmennyksestä! (Oikeastaan olisihan minun pitänyt ex-pohjoiskarjalaisena tuo muistaa...)

Ärsyttääkö muita, kun sanotaan, jopa MTV3:n uutisissa, että jokin maistuu tai tuoksuu hyvälle?

Ei, mutta näyttää- ja kuulostaa-verbien kanssa allatiivin käyttö särähtää korvaan.

Minä en erikseen keskittymättä koskaan muista, kumpaa sijamuotoa tulisi noissa käyttää . Pahoittelen, jos kielenkäyttöni kuppilassa aiheuttaa tässä asiassa ärtymystä! (Koetan muistaa tämän siitä, että "maistuu hyvälle" olisi kaksimerkityksinen, eli se toinen merkitys on "maittaa hyvälle", ja koska epäselvyyksiä kannattaa välttää, on parempi sanoa "maistuu hyvältä").

Ennustan, että abessiivi vanhenee ja poistuu pian kielestä. Kuulostaa nyt jo vanhahtavalta.

Pohjois-Karjalassa yhä 10 000 kotitaloutta sähköttä
(otsikko yle.fissä)

Tiesittekö, että on oikein sanoa nimenomaan

viikottain
samastua

Eli ei siis tungeta sitä i:tä väliin.

^Ainakin vielä vuonna 1995 Suomen kielen lautakunta piti tuossa sama(i)stumisasiassa kumpaakin muotoa hyväksyttävänä: http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=266. Jos asiaan on sittemmin tullut muutos, niin en todellakaan tiedä.

(Kirjoitin isolla Suomen kielen lautakunta, koska miellän tuon lautakunnan nimen erisnimeksi.)

https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/samastaa
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/viikoittain

Kielitoimiston sanakirja hyväksyy sekä samastamisen että samaistamisen.

Viikoittaisuudesta vain i:llinen muoto on hyväksytty. Niinhän sen johto-opillisesti pitäisikin olla: -ttain-johdoksen kanssa käytetään monikollista muotoa. Ymmärrän horjuvuuden, koska puheessa i jää usein pois. Käsitys, että iitön muoto olisi ainoa oikea, on kuitenkin erikoinen.

Kirjoitin -94. Meille opetettiin "viikottain". Laudatur tuli.

^ Ei se ollut silloinkaan oikein. Linkkaamani Kielikellon juttu on vuodelta 1981.

Outoa, voisin melkein vannoa, että meille opetettiin "viikottain" ja "samastua". Ainoa pieni mahdollisuus on, että sekoitain sen viivottimeen.

No, nykyään näkee mitä oudoimpia muotoja liittyen tähän, kuten
tiedoittaa
kehoittaa

Jos näen "tiedoite", toivon sen olevan vitsailua.

Toinen asia, mitä muistan meille opetetun, on "kuulema". Kun olen seurannut tätä asiaa, joka paikassa se kirjoitetaan ainakin nykyisin "kuulemma". Minusta "kuulemma" kuulostaa jopa puhekieleltä.

Vuonna 2005 ilmestynyt Venäläisten henkilönnimien opas on nyt vapaasti luettavissa verkossa:

https://www.kotus.fi/julkaisut/nimijulk ... imien_opas

Mikä mahtaisi olla pisin suomalainen -nen -loppuinen sukunimi (kun jätetään yhdysnimet pois laskuista)? Valitettavasti minulla ei nykyään (tietääkseni) ole pääsyä mihinkään sellaiseen tietokantaan, josta tuo kätevästi selviäisi.

^ Sukunimi-info tuntee kaikki sukunimet, joilla on Suomessa vähintään 20 kantajaa. Pisimmät -nen-loppuiset ovat 14-kirjaimisia. Niitä löytyy kymmenen.

Ali-Raatikainen
Hautapaakkanen
Kangas-Korhonen
Lyly-Yrjänäinen
Niklas-Salminen
Orreveteläinen
Pieninkeroinen
Suurinkeroinen / Suur-Inkeroinen
Uusi-Illikainen
Yli-Teevahainen

Osa voisi muodoltaan olla yhdysnimiä, mutta tuskin siitä on kyse. Sama yhdysnimi on tuskin käytössä yli 20 ihmisellä.

Vieläkin pitempiä nen-loppuisia nimiä varmaan on, mutta ne ovat sitten harvinaisia.

^Kiitos tuosta linkistä . Sieltä voinkin kaivella muutakin kiinnostavaa.

Jotkut urpot helsinkiläiset väittivät taannoin Radio Novassa, että edellispäivä on tähän päivään nähden eilinen. Toissapäivää kutsuttaisiin edellispäiväksi vain Turun suunnalla. Onko totta? Jos itse elän torstaita, edellispäivä on tietenkin eiliseen nähden edellinen eli tiistai. Eilistä kutsun eiliseksi.

Vanha ihmettelyn aiheeni on torstain vastainen yö. Kaiketi torstaita edeltävä, keskiviikon ja torstain välinen yö. Ymmärrän neuvostovastaisen ja hallituksen vastaisen, mutta mitä yöllä on uutta päivää vastaan? Olisihan paljon loogisempaa vastustaa sitä päivää, josta pyrkii poispäin, kuin sitä, johon on itse matkalla.

sziget kirjoitti:Jos itse elän torstaita, edellispäivä on tietenkin eiliseen nähden edellinen eli tiistai. Eilistä kutsun eiliseksi.

MIksi edellispäivä olisi juuri eiliseen nähden edellinen? Eli miksi juuri eilinen olisi se oletuspäivä, josta edellisyys määräytyy? (En ole turkulainen millään tavoin enkä tiedä, miten siellä puhutaan.) Toissapäivää kutsun toissapäiväksi.

Vastaisia öitä minäkin olen ihmetellyt. Torstain vastainen yö kuulostaa torstai-vuorokauden yö-vuorokaudenajala, jolloin ollaan saunomassa vastojen kera! Mutta olen oppinut hyväksymään ilmauksen tarkoittamaan yötä, jota seuraa torstaipäivä ihan siitä riippumatta milloin saunotaan.

Rousku kirjoitti:MIksi edellispäivä olisi juuri eiliseen nähden edellinen? Eli miksi juuri eilinen olisi se oletuspäivä, josta edellisyys määräytyy? (En ole turkulainen millään tavoin enkä tiedä, miten siellä puhutaan.)

Voisi kai se olla edellinen muuhunkin päivään nähden tarpeen mukaan, mutta eilisellä on jo kätevä nimi. Tuntuisi kapulakieleltä sanoa, että olin "edellispäivänä" kirjastossa, jos olin siellä eilen. Tai että menen sinne "huomisen edellispäivänä", jos tarkoitan että tänään. Edellispäivä on siis toissapäivän synonyymi ainakin laajasti Varsinais-Suomessa. En ole mieltänyt sitä alueelliseksi, vaikka yleiskielessä ehkä käyttäisin toissapäivää.

Muistan järkyttyneeni, kun mulle selvisi, että kaikille edellispäivä ja toissapäivä eivät olekaan synonyymejä. Mutta mäkin olen Varsinais-Suomesta.

Eilinen = edellispäivä. Eilisen edellispäivä = toissapäivä. Mut mä en ookkaa Turusta.

En koskaan käytä sanaa edellispäivä, mutta tosiaan, turkulainen ystäväni käyttää sitä juurikin toissapäivä-sanan sijasta. En ollut varmaan edes kuullut kyseistä sanaa ennen tähän ystävään tutustumista.

Minun kielikorvani sanoo, että edellispäivää käytetään epäsuorassa kerronnassa tarkoittamaan edeltävää päivää, ts. eilistä.