Viisukuppila

Kiusaukset ovat hyviä, ainakin itse tehtyinä. Ja jos on laiska, voi ostaa valmista perunasipulisekoitusta ja esim. kinkkusuikaleita, jolloin kiusauksen teko on vielä helpompaa. Senkun lätkii kamat vuokaan ja laittaa uuniin.

Kävin lainaamassa kirjastosta pari keittokirjaa, joista toinen on nuoruusmuistoja mieleen tuova Köyhän opiskelijan keittokirja. Äitini lainasi sen minulle joskus n. 10 vuotta sitten kirjastosta (taitaa olla sama kappalekin vielä) ja olen kirjoittanut joitakin sen reseptejä itselleni muistiin reseptikansiooni, johon keräilen hyväksi havaittuja tai erityisen hyvältä kuulostavia reseptejä jo kymmenettä vuotta. Enimmäkseen kirjan ruoat ovat ihan hulluja: esim. kasvisruokia halvoista aineksista eikä proteiinista tietoakaan, keittoja, joissa on sekä makaronia, riisiä että pastaa (hei, ne on halvempia kuin esim. liha!) jne. Kirja on pehmeäkantinen ja näyttää kopiokoneella monistetulta, ei kuvia, julkaisijaksi on merkitty JYY:n sosiaalivaliolautakunta. Julkaisuvuotta ei lue missään, mutta veikkaisin kirjan olevan peräisin 90-luvun lamavuosilta.

Mutta kaikessa kummallisuudessaan kirja on tosi symppis ja sieltä on peräisin myös seuraavan kasviskiusauksen resepti, jota olen aina välillä laittanut vuosien saatossa. On nimittäin aika hiton hyvää kiusausta. (Tuli vaan kiusauksista mieleen...)

Kasviskiusaus kahdelle

3 perunaa
2 porkkanaa
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
yrttisuolaa
kirveliä
paprikajauhetta (ja näiden mausteiden suhteen olen tarkka - ilman näitä ei tule oikeaa kasviskiusausta!)
100 g sulatejuustoa
1,5 dl vettä
0,5 kasvisliemikuutiota

Leikkaa perunat ja porkkanat tikuiksi ja silppua sipuli. Sekoita kasvikset ja mausteet ja kaada uunivuokaan.
Kuumenna kattilassa vesi, liemikuutio ja juusto, sekoita kunnes juusto on sulanut. (Juuston kuutioiminen ensin nopeuttaa valmistumista - pieniä paakkuja saa jäädä, ne kyllä sulavat uunissa. Vispilällä vatkaamalla pääsee niistäkin eroon.)
Kaada neste vihannesten päälle.
Paistetaan 225 asteessa n. 30 min.

Nykyisin lisäisin joukkoon ehkä soijarouhetta, koska tällaisenaan proteiinipitoisuus jää aika alhaiseksi. Tosin en tiedä onko se sitten enää samaa ihanaa kasviskiusausta. Pitää kokeilla.


(Tätä viestiä kirjoittaessa mulle tuli kauhea déjà vu - olenkohan kirjoittanut tästä keittokirjasta ja tästä reseptistä aikaisemminkin? )

Tuliskohan tosta saksanhirvikiusauksesta kiva poron lihalla...

Varmasti.

Viikonloppuruoka on sit mietitty. Vaik poronliha onkin v*tun kallista.

Siksi ostinkin saksanhirvikäristystä, jota sai tarjouksesta sikahalvalla, etenkin poronkäristykseen verrattuna. Aion tehdä lopusta lihasta vielä ihan rehellistä käristystä ylihuomenna, kun kiireinen poikaystäväni suvaitsee tulla kylään. Jälkkäriksi teen omenahyvettä erään kuppilalaisen omenapuusta poimituista omenista.

Eikös saksanhirvessä ole vähä semmonen "pistävämpi" se riistamaku ku esim. porossa. Tavishirvihän on aika helppoo syötävää. Vai olikohan se peura, joka oli "jännän makuista".

Violette kirjoitti:Jälkkäriksi teen omenahyvettä erään kuppilalaisen omenapuusta poimituista omenista.

Mulla on kyseistä juttuu juuri uunissa.

Toni kirjoitti:Eikös saksanhirvessä ole vähä semmonen "pistävämpi" se riistamaku ku esim. porossa. Tavishirvihän on aika helppoo syötävää. Vai olikohan se peura, joka oli "jännän makuista".

No en tiedä, mä en vertaisi poroa ja saksanhirveä keskenään, koska ovat aika erimakuisia. Porossa on ainakin mielestäni hyvin persoonallinen ja vahva maku. Saksanhirvi on minusta miedomman makuista.

Hmmm... Pitäisköhän sittenkin kokeilla sitä saksanhirveä. Lidlistä muistaakseni sitä ainakin saa. Kai sitä muuallakin myydään.

Tuo kiusaus kuulostaa hyvältä, täytyypä kokeilla.
Violette mainitsi lama-ajan keittokirjan, ni tuli mieleeni omasta hyllystäni löytyvä kirja nimeltään Keittotaito.
Kirjan alkuperäisversio on vuodelta 1932, ja koska se oli niin suosittu ni siitä on vuosikymmenten varrella otettu lukuisia uusia painoksia ja samalla sitä on uudistettu. Tässä on aivan mahtavia ohjeita, vai mitä sanotte vasikanaivoista:

yhdet vasikanaivot
suolaa
tomaattisosetta

aivot keitetään ja kuorrutetaan tomaattisoseella

Entäs sisälmyssyltty:

naudan
-keuhkot
-sydän
-maksa
-satakerta
-mahalaukku
-munuaiset
-utareet
-kieli
suolaa ja vettä

Jänispaistin teko taas aloitetaan siitä kun jänis avataan ja sisälmykset poistetaan. Sen jälkeen sitä riiputetaan ja sitten nyljetään ja poistetaan pää.

Täältä löytyy myös keitetyt utareet, makaronimuhennos ja maksahanhi (?). Ja jos leipää aletaan leipoa niin tehdään sitä kerralla riittävästi eikä nuukailla (jauhoja käytetään monta kiloa). Leivät paistetaan tietysti HYVÄSSÄ lämmössä (siis täh?).

Siinäpä teille muutma vinkki viikonlopun ruokapöytään. Bon appetit!

Mansikka kirjoitti:Entäs sisälmyssyltty:

naudan
-keuhkot
-sydän
-maksa
-satakerta
-mahalaukku
-munuaiset
-utareet
-kieli
suolaa ja vettä

Muuten menis, mutta keuhkot, satakerta (mikäs sekin on...), mahalaukku ja utareet vähän tökkis.

Aijai sentään! Mitäs se Prinsessa on biologian tunneilla oikein tehnyt? Kiinni jäit!
Satakerta on yksi lehmän neljästä mahasta. Muut ovat pötsi, verkkomaha ja juoksutusmaha.

Tein porokiusausta.

Tuliko Tonin porokiusauksesta hyvää? Päättelen hymiöstä, että tuli

Meillä on joskus ollut samanlainen keittokirja kuin Mansikalla, olisiko peräti sama? Minua viehätti erityisesti kirjan ihastuttava vanha suomen kieli. Otsikoiden jälkeen on toki aina pisteet, ja monikon partitiivimuodot olivat aika viehättäviä: tomaateita, kuorituita manteleita jne. Ja keltuainen oli ruskuainen.

Mansikka kirjoitti:Aijai sentään! Mitäs se Prinsessa on biologian tunneilla oikein tehnyt? Kiinni jäit!

Ei näille koskaan ole opetettu mitään lehmän mahoista. Olen siitä aivan varma, muistaisin toki, jos olisi.

Jvvv tulee tänään syömään. Ruokana on saksanhirvikäristystä ja perunamuusia + puolukkaa sekä jälkiruoaksi kaura-omenapaistosta vaniljakastikkeen kera.

Ootko Violette koskaan selaillut sellasta kirjaa kun Keittotaidon Akatemia? Se on maailman huippukokkien tekemä ja keskittyy pääasiassa tekniikoihin, mut kyllä sieltä jotain ohjeitakin löytyy. Tosi mielenkiintoinen opus jos ruuanlaitto kiinnostaa noin niinku laajemminkin ( ja jos haluu brassailla ).

Violette kirjoitti:Jvvv tulee tänään syömään. Ruokana on saksanhirvikäristystä ja perunamuusia + puolukkaa sekä jälkiruoaksi kaura-omenapaistosta vaniljakastikkeen kera.

Olisinkohan kamala, jos sulkisin Jwww:n lähimpään komeroon ja menisin itse Voiletun luo syömään.
Varsinkin toi kaura-omenapaistos kuulostaa hirmuisen hyvältä.

Mansikka kirjoitti:Ootko Violette koskaan selaillut sellasta kirjaa kun Keittotaidon Akatemia? Se on maailman huippukokkien tekemä ja keskittyy pääasiassa tekniikoihin, mut kyllä sieltä jotain ohjeitakin löytyy. Tosi mielenkiintoinen opus jos ruuanlaitto kiinnostaa noin niinku laajemminkin ( ja jos haluu brassailla ).

Kuulostaa sellaiselta kirjalta, joka ei oikein olisi minun juttuni. Inhoan brassailevaa ruoanlaittoa. Ruoanlaiton pitää olla hauskaa ja aitoa, arkista ennemmin kuin liian hienoa. Rakastan sellaisia keittokirjoja, joissa on sekä kotoisaksi arki- että sunnuntairuoaksi sopivia ohjeita, joihin on kohtalaisen helppo löytää aineksia ja joita on mukava valmistaa ihan kotona. Ruoanlaiton ei pidä koskaan olla vakavaa! Paitsi ehkä silloin jos tekee ruokaa työkseen, mutta onneksi en tee.

Sama pätee kokkausohjelmiin. Esimerkiksi Tina Nordströmin ja Nigella Lawsonin ohjelmat ovat hyviä, koska niissä tehdään ihan kotikokkaajalle sopivia ruokia, mutta joissa on kuitenkin aina joku sellainen uusi idea, jota ei ihan peruskeittokirjoista löydy. Sellaisia, joita voi kokata perheelle tai ystävilleen mukavan ajanvieton merkeissä. En osaa muuten nimetä yhtäkään hyvää suomalaista ruokaohjelmaa. Joko kokkaus on liian tavallista ja arkista, tai sitten liian brassailevaa tyyliin "pitää siis niinQ olla tällanen viidensadan kokkiveitsi tai muuten ei tuu mistään mitää!!".

Prinsessa: jos tuut tänne nyt heti niin ehkä sullekin riittää annos!

Juu, miekin tykkään enemmän tavisruuista. Mieheni sen sijaan harrastaa noita hienostelujuttuja (sen salainen haave on olla huippukokki ), hyviä sapuskoita se tekeekin ja toki kehittyy koko ajan ku treenaa aina vaan vaikeempia. Mut siinä kirjassa on kyllä ihan perusjuttuja ja hauskoja niksejä esim. jälkiruokiin.
Noissa ulkomaalaisten tekemissä opuksissa on vaan se vika, et alkaa riepoon ku kaikkia niitä niiden käyttämiä raaka-aineita ei täältä saa. Varsinkin riistajutut ja merenelävät. Tai jos saa ni maksaa miljuunan.
Eiks Stömsö oo ihan hyvä ohjelma? Varsinkin se kokki-Miikkael. "Lite smör" (=puoli kiloa) ja "lite grädde" (=puoli litraa)

PS. Tina N. on paras

Strömsö muuten vaikuttaa hyvältä, olen kylläkin katsonut vain kerran-pari. Mutta se onkin suomenruotsalainen ohjelma. Makupalat oli aikoinaan kiva, samaten se Patakakkonen. Patakakkosessa tehtiin juuri sellaisia suomalaisen miehen ruokia mitä isänikin muistaakseni laittoi.

Joo Patakakkonen! Rössypottu ja lanttukukko! Jaakko Kolmosesta oli joku aika sitten haastattelu jossain Pirkassa. Hän kertoi syövänsä joka aamu aamiaiseksi puuroa. Ja sitten hän ottaa puuron lopun mukaansa ja syö lounaaksi kylmää puuroa. Okei...ihan hyvää...kai?

Tänään ajattelin valmistaa possun ulkofilettä kerma-aurajuusto-viherpippurikastikkeesa (olen siis laihiksella ), valkosipulilla ja paprikalla maustettuja lohkoperunoita, haudutettuja kokonaisia sipuleita ja jotain salaatintapaista. Ehkä tomaatti-mozzarella-basilikasalaattia, vaikka se ei oikein ton ruuan kanssa sovikaan. Tuoreita herkkusieniäkin hain torilta, joten nistä vois kanssa kehittää jotain.

Meillä kana-kossu-pestolasagnea (Kossu = Koskenlaskijajuusto). Kunhan nyt joskus pääsen täältä töistä

Meillä on tänään mieheni kehittelemää Metsäpataa. Saatiin kerran hirvenlihaa, siitä nimi, mut nykyään täytyy tyytyä nautaan.
Eli:

- naudan paistia (tähän käy kyllä sitkeämmätkin ruhonosat)
- sipulia
- mustia torvisieniä
- tomaattipyrettä
- vettä
- suolaa

Liha suikaloidaan ja ruskistetaan, joukkoon sekoitetaan suikaloidut sipulit ja tomaattipyree. Kuivatut torvisienet liotetaan ja kaikki ainekset heitetään pataan. Tilkka vettä ja suolaa maun mukaan ja annetaan muhia uunissa tuntikausia, vaikka yön yli.
Padan kanssa ollaan yleensä tehty Hasselbackan perunoita mut tänään teen valkosipuli-sitruunaöljyllä valeltuja ja uunissa paistettuja perunan puolikkaita.

Minulla on paistumassa uunissa soijamakaronilaatikko. Voin myöntää, etten ole koskaan kyseistä ruokaa syönyt, mutta kaveri oli tehnyt ja kehui niin paljon, että oli pakko nyt itsekin kokeilla kyseistä makuelämystä.

Soijamakaronilaatikko on hyvää, hyvää, hyvää .

Oli kyllä tosi hyvää

Minä tein vähän aikaa sitten makaronilootaa soijarouheesta enkä oikein pitänyt. Mulle soija maistuukin oikeastaan vaan voimakkaanmakuisissa tomaattipohjaisissa padoissa ja kastikkeissa.