En nyt ehkä ihan tyytyväinen ole tämän juurihoidon lopputulokseen, vaikka operaatio ilahduttavan kivuttomasti sujuikin, muutamastakin syystä. Ensinnäkin olisin halunnut enemmän informaatiota keraamisesta paikasta ennen tilaamista - paikasta, kuten kuvittelin, mutta joka osoittautuikin kruunuksi. Eli oma laidoiltaan täysin ehjä ja virheetön hammas piti hioa ihan nysäksi, johon se kruunu sitten jollakin sementillä lättäistiin, ja minulle siis tuli täysin yllärinä se, että yhden hoitokerran jälkeen hammasta ei siis ollutkaan olemassa. En olisi halunnut menettää niin paljon omia kudoksiani! (Paitsi rasvakudosta mutta se on eri juttu.)

Toiseksi tämä hammas on nyt kipeä! Ei toki likikään yhtä kipeä kuin ennen hoitoa, enkä tiedä kehtaako tätä kivuksikaan sanoa, mutta sillä lailla ikään kuin hipaisuarka. Puremaan pystyy hyvin, mutta esim. pestessä hammas tuntuu erilaiselta kuin muut, hieman aristavalta, ja samoin kun hammastikulla putsaan sen viereiset välit, tai jos kielellä räplään kruunun harjaa. Ja tämä hoito sentään valmistui jo ennen joulua joten luulisi että tilanne olisi normalisoitunut jo, mutta minusta tuntuu että muuttuu huonommaksi. No, 31. päivä on vielä suuhygienisti, ehkä kysyn hänen mielipidettään.

Hammaslääkäri oli vähän hassu, kyseli koko ajan neuvoa hammashoitajalta, ja kruunua kiinnittäessään kutsui kokeneemman kollegan paikalle. En oikein tiedä, mitä siitä ajattelisin. Periaatteessa arvostan sitä että kysyy jos ei tiedä tai haluaa muita näkemyksiä, mutta käytännössä tästä nyt syntyi hieman epävarma vaikutelma. Ja sitten hammaskiven poisto ultraäänellä (uusi kokemus) tuntui todella häijyltä, mieluummin se entisenmallinen käsityökalusorkkiminen minulle kiitos!

Keksin kauhuleffan/-kirjan aiheen hammaslääkäristä. Mielikuvitukseni on kiero.

Poskihampaan sisäpinnalta lohkesi syödessä iso pala hammasta ikivanhan amalgaamipaikan vierestä Olen luultavasti nielaissut sen, toivottavasti en saanut kovin paljon elohopeaa sisuksiini. Jäljelle jäänyt jämä raapii kieltä inhottavasti. Koetan miettiä, miten hoidattaisin tilanteen, ei sitä tuollaiseksi voi jättää kun kerran on kariesinfektion saanut. Mitenkähän tuollainen korjataan julkisella puolella? Ainakin joutuisin jonottamaan kiireettömänä kunnes hammas mätänee kiireelliseksi. Tekisi mieli kaivattaa se amalgaamihöskä ulos ja pistää koko hoidon tilalle posliinikruunu, mikä maksaa ns. maltaita. Teettääkö homma viimekertaisella kundilla, joka osasi kyllä puuduttaa mutta ei oikein muuten vakuuttanut, vai mennäkö vaihteeksi johonkin cerec-hoitolaan?

^Mutta jos liioittelee vaivojaan, eikö ole vaarana joutua tarpeettomiin tutkimuksiin ja hoitoihin, jotka maksavat nekin? Nyt selvisin muovipaikalla (jonka kestävyyttä kyllä vähän epäilen); jos olisin voivotellut ja vaikerrellut, kai vähintään olisi röntgenkuvattu juuret, ehkä varmuudeksi poistettu vanhaa amalgaamia jotta nähdään mitä sen alla ehkä on, ja sitten kyhätty pahimmassa tapauksessa kruunu?

Pelkopotilaita ymmärtävät hammaslääkärit. Lapsuuteni ja nuoruuteni aikana eräs hammaslääkäri aiheutti minulle järkyttävän pelon ja vasta aikuisena hakeuduttuani kunnollisen hammaslääkärin hoitoon tajusin, ettei hammaslääkärikäynnin tarvitse sattua eikä hammaslääkärin kuulu nöyryyttää potilastaan. Selvisi myös, ettei hammaskiveä tarvitse poistaa metallipiikillä veri lentäen.

Itselläni lohkesi viime perjantaina takimmaisen alaposkihampaan yksi "sakara", ja koko loppuillan se reagoi todella ärhäkällä vihlonnalla niin kylmään, kuumaan kuin hammastahnaankin. Kunnalliseen päivystykseen ei viikonloppuna päässyt (soitin lauantaina) kun ei ollut kaikki hampaat irti, mutta kiltti ajanvaraustäti suositteli Yliopiston Apteekista saatavaa paikka-ainetta, joka kuulemma on samaa kuin mitä hammaslääkäri laittaa väliaikaiseksi paikaksi. Sitä sörssäsin muovisella jäätelölusikalla takahampaani autioon kulmaan. Vaikka melkein kaikki aine lähtikin päivän myötä pois, piti se vihlonnan tehokkaasti poissa iltaan asti.

Maanantaina pääsin heti aamukahdeksalta kunnalliseen päivystykseen, jossa lääkärisetä laittoi muovipaikan lohjenneen palasen paikalle.

Hammaslääkärissä käyminen on kyllä sikäli mukavampaa kuin parturissa käyminen, että ei tarvitse keksiä juteltavaa.

Mulla ei nyt ole oikein varaa käydä taas hammaslääkärissä, vaikka paikattavaa olisi. Onneksi työpaikkani Latviassa maksaa siellä puolet hammashoitokäynneistä aiheutuvista kuluista, joten käyn sitten siellä! Tosin, olisihan se varmasti mukavampaa Suomessa Mutta kun viimeksi maksoin 350€ koko käynnistä, en todellakaan halua tällä hetkellä maksaa sellaisia summia moiseen pa*kaan.

Niihinhän on kuukausien jono!