Hazel kirjoitti:

Serduchka kirjoitti:Ihanaa että Thorkildsen voitti

Andreas on Jumala!

Todellakin Se vaan osaa hommansa

Serduchka kirjoitti:Ihanaa että Thorkildsen voitti Täytyy täällä olla joku sellainenkin, joka ei Suomea kannusta

Liityn joukkoon sikäli, että minua harmitti kun keihään takia samanaikaiset kolmiloikka ja seiväs saivat niin vähän huomiota. Luulisi, että nykytekniikalla olisi kehitettävissä konsti, jolla voi töllönsä ruudulta seurata haluamaansa lajia?

Jostain syystä suomalaiset keihäänheittäjät, varsinkaan miehet, eivät ole koskaan minua oikein innostaneet. Suosikkiurheilijat on jotain ihan muita. Ei silti ei Thorkildsenkaan erityisesti, vaikka arvostankin hänen teknisyyttään. Vaikka se kakkoseksi sijoittunut de Zordo olisi voinut voittaa, tai Ukrainan Pjatnitsa (eli se selostajien Pianitsa), taikka hurmaavasti harmaantunut Sergei Makarov.

Naisten 200 metriä sentään näytettiin, Soumaré juoksi kyllä hienosti, jalat kävivät kuin ompelukone kun taas kovat venäläiset näyttivät harppovan. Kiva tapa riemuita hänellä kummankin pikamatkan jälkeen!

Venäjä johtaa mitalitilastoa (8 6 7 = 21) ennen Iso-Britanniaa (6 6 4 = 16) ja Ranskaa (6 2 4 = 12). Venäjän naiset ovat tehneet selvää jälkeä (6 4 6 = 16), perjantaina ottivat peräti viisi kultamitalia. - Suomi on nyt jaetulla 23. sijalla yhdessä Tšekin ja Azerbaidžanin kanssa.

Rousku kirjoitti:

Serduchka kirjoitti:Ihanaa että Thorkildsen voitti Täytyy täällä olla joku sellainenkin, joka ei Suomea kannusta

Liityn joukkoon sikäli, että minua harmitti kun keihään takia samanaikaiset kolmiloikka ja seiväs saivat niin vähän huomiota. Luulisi, että nykytekniikalla olisi kehitettävissä konsti, jolla voi töllönsä ruudulta seurata haluamaansa lajia?

Viime vuonna katsoin keihäspäivänä Ylen tarjoamaa kansainvälistä kuvaa netistä, mutta sillä kertaa muiden lajien tärkeät suoritukset näkyivät telkussakin. Nyt Thorkildsen, Zorro ja Pitkämäki olivat niin hyviä, että se lievensi lajin hehkutuksen aiheuttamaa ärtymystä.

Edit: numerovirhe korjattu.

Azerbaidžanista tuli Hayle Ibrahimovin eilisen 5000 metrin pronssin myötä yleisurheilun EM-kisojen historian neljäskymmenes mitalimaa. Kolmaskymmenesyhdeksäs maa oli Slovakia, jonka mitalitaulukkoon heitti Libor Charfreitag moukarikullallaan. Neljästäkymmenestä mitalimaasta neljää (Neuvostoliitto, DDR, Tšekkoslovakia, Jugoslavia) ei ole enää olemassa.

Pienimmät mitaleille yltäneet maat ovat Islanti ja Luxemburg, suurimmat mitalittomat Georgia, Moldova ja Bosnia-Hertsegovina. Moldovan kohdalla mitali on vain ajan kysymys, sellainen voi tulla vaikka jo tänään (Ion Luchianov esteissä).

Näissä kisoissa mitaleille on yltänyt 25 maata. Ennen päätöspäivää mitalitaulukosta puuttuvat mitaleita tavallisesti saalistavista maista Ruotsi, Sveitsi, Kreikka, Viro, Tanska ja Slovenia. Näistä neljällä ensimmäisellä on yhä realistiset mahdollisuudet mitaliin mutta Tanska ja Slovenia tarvitsevat suuren yllätyksen ainoalta tänään kilpailevalta urheilijaltaan (Jesper Faurschou maratonilla; Boštjan Buč estejuoksussa). Jos Buč ei sellaista tee, Slovenia jää yleisurheilun EM-kisoissa ensimmäisen kerran itsenäisyytensä aikana mitalitta.

Viktor Röthliniin saattoi luottaa. Sveitsistä tuli kisojen 26. mitalimaa.

Tanskalla ei ole illan finaaleissa kilpailijoita, joten Tanska jäi näissä kisoissa ilman mitaleja ja jopa ilman pistesijoja. Tanskan parhaaksi sijoitukseksi jäi miesten pitkän viestin viidestoista sija, yksilölajeista Morten Munkholmin seitsemästoista sija 1500 metrillä. Siinä hyvä esimerkki siitä, kuinka alhaalla Suomen kokoisen vauraan maan yleisurheilun taso voi olla.

Naisten pikaviesti

Juuri ennen kisaa tuli sellainen fiilis, että nyt on Ukrainan vuoro voittaa, Ranska ja Venäjä ovat näissä kisoissa pärjänneet jo ihan liian hyvin. Ja niinhän siinä sitten kävikin . Puola taas on viestijuoksuissa vakiosuosikkijoukkueeni. Vaan telkkari ei tainnut lainkaan näyttää hidastusta kisasta, kun piti päästä kiekkokarjujen pariin Olisin halunnut päästä hidastuksesta kaikessa rauhassa näkemään, miten Venäjä oikein vaihtonsa tyri. Pakostihan niissä on jotain häikkää ollut.

Suomen miehillä omassa viestissään oiva sijoitus myös Vaihdot eivät nyt menneet kaikki ihan nappiin, mutta sehän merkitsee vain, että aikaa on vara vielä tästä parantaa! Jo joutikin vanha SE romukoppaan.

Vaan mikä on tuo tö-tö-tö-tö tö tööttötorvi, joka on koko kisan ajan soinut häiritsevämmin kuin mikään vuvuzelaorkesteri konsanaan? Onko se ihan järjestäjien taholta tuleva ääniefekti (kuten lienee hauska "shhhhh" ennen pikajuoksujen lähtöä), vai onko yleisössä vain joku yli-innokas torvi instrumentteineen?

Olipas Tommi Evilä vaisu tänään ja jatkokierrokset jäi haaveeksi . Tommin tulokseksi tuli 791.

Petteri Lax oli seitsemäs tuloksella 796. Lax onnistui vain kerran tässä kisassa, kun hänen loput hyppynsä olivat yliastuttuja. Ihan hyvä suoritus silti Petteriltä .

Korkeudessa Kroatian Blanka Vlasic voitti Euroopan mestaruuden tuloksella 203. Ruotsin Emma Green oli toinen komealla uudella ennätyksellään 201. Hän paransi ennätystään kolme senttiä. Saksan Ariane Friedrich oli kolmas.

^Jostakin syystä en odottanut Evilältä yhtään tuon enempää... Laxilla oli aika tasainen sarja Lax näyttää kovin lyhytjalkaiselta pituushyppääjäksi, mutta eipä tuo pahemmin haitannut hyppäämistä.

Sitten naisten pitkä viesti, Venäjä varmaan ottaisi kaksoisvoiton, jos maata kohti saisi olla useampi joukkue. Tässä on vaihtojen mokailukin jo vaikeampaa.

-kaitsu87- kirjoitti:Korkeudessa Kroatian Blanka Vlasic voitti Euroopan mestaruuden tuloksella 203.

Hyvä Blanka

Rousku kirjoitti:^Jostakin syystä en odottanut Evilältä yhtään tuon enempää...

Minä odotin. Ennen kisoja odotin Evilän joko jäävän karsintaan tai yltävän finaalissa kuuden kärkeen. Mitään välivaihtoehtoa en tullut vakavissani edes ajatelleeksi ennen Evilän toista epäonnistunutta finaalihyppyä. Luonnollisesti minulla ei ollut minkäänlaista loogista perustetta polaariselle tulosodotukselle, sellainen outo täysin pieleen mennyt tuntemus vain.

Laxin sijoitus oli hyvä mutta kun sarja tosiaan oli mikä oli , niin jonkinmoinen antikliimaksi pituushypystä kisoille suomalaisittain saatiin. Pikaviestin SE oli kuitenkin mainio juttu.

Korkeudessa Emma Greenin kisa oli hieno. Ruotsi ja Suomi ovat molemmat olleet mitaleilla kaikissa yleisurheilun EM-kisoissa vuodesta 1969 alkaen. Hyvä, että kummankin maan mitaliputki sai jatkoa. Yksi vielä pitempi putki ei saanut. Italia jäi nimittäin kultamitalitta. Viimeksi Italialle kävi yhtä köpelösti vuonna 1958.

en oo pitäny evilästä koskaan,kovin on ylimielinen koko mies,hyi. ihan sopiva sijotus hänelle vaikka mitalii odotin,kieltämättä. hienoo kuiteski petteri lax ja suomen viestimiehet parhaita sijotuxii suomelle pitkämäen pronssin jälkeen

ESC93 kirjoitti:

Rousku kirjoitti:Vaan mikä on tuo tö-tö-tö-tö tö tööttötorvi, joka on koko kisan ajan soinut häiritsevämmin kuin mikään vuvuzelaorkesteri konsanaan?

Jos ymmärsin oikein, niin tarkoitit sitä hyssyttelyn seassa tulevia ääniä? Arvellakseni niiden on tarkoitus matkia vauvaa, jota sitten hyssytellään.

Ei, tätä torvea kuului oikeastaan melkein milloin tahansa muulloin kuin hyssyttelyn aikana. Esimerkiksi korkeushyppääjän vauhtiaskelten aikana (ei tänään mutta aiemmin). Ja vähän pitkin matkaa. Eikö kukaan muu muka huomannut tai häiriintynyt? Minä jos olisin ollut hyppäämässä, olisin varmaan keskeyttänyt suoritukseni...

Timoteus kirjoitti:Siinä hyvä esimerkki siitä, kuinka alhaalla Suomen kokoisen vauraan maan yleisurheilun taso voi olla.

Ehkä siellä vain käytetään rahaa järkevämmin kuin Suomessa, jossa taas on budjettilinjauksena saada kansainvälistä tasoa olevaa huippu-urheilua.

Venäjä vei mitalitilaston. Yllätysvoitto miesten 4 x 400:lla ratkaisi, kun Ranska jäi taakse. Espanja kiri tilaston kuudenneksi, kun Nuria Fernández voitti 1500 metriä omalla ennätyksellään. Mukavaa että myös Natalia Rodríguez ylsi mitalille tönimättä ketään. Berliinin finaali oli niin nolo tapaus.

Jee Christian Reif ja Blanka Vlašić. Kokonaisuutenakin mainio päätöspäivä. Viestin Suomen ennätys ja Laxin pistesija piristivät. Evilällä oli kisojen allakin pulmia vauhdinotossa, joten aavistin pahaa jo avaushypyn jälkeen. Tosin pronssituloksen 823 ohittaminen olisi vaatinut täydellistä onnistumista.

Miksei palkintojenjakoja näytetty? Epäilin jo, jaetaanko mitaleita ollenkaan, mutta seremoniat oli vain sensuroitu pois ruudusta. Ohjaaja näytti urheilijaparkaa, joka ei saanut hypätä eikä heittää, kun kuvan ulkopuolella jotkut mitättömyydet saivat jotain tyhmiä palkintoja. Kaiken kruununa seipään voittaja Lavillenie, joka pääsi kuin pääsikin hyppäämään marseljeesin soidessa.

Timoteus kirjoitti:Moldovan kohdalla mitali on vain ajan kysymys, sellainen voi tulla vaikka jo tänään (Ion Luchianov esteissä).

Läheltä piti. Luchianov hävisi Blancolle vain 0,49 sekuntia, molemmat juoksivat kauden parhaansa, ja kauden tilastokolmonen Puolan Szymkowiak hyytyi viidenneksi. Blanco vaikutti kyllä sympaattiselta Ylen haastattelussa ja toivoinkin hänen onnistuvan kotiyleisön edessä.

Jónsì kirjoitti:Ehkä siellä vain käytetään rahaa järkevämmin kuin Suomessa, jossa taas on budjettilinjauksena saada kansainvälistä tasoa olevaa huippu-urheilua.

Suomessa huippu-urheilua tuetaan pohjoismaisittain verraten vähän. Tanskassa valtio tukee huippu-urheilua reilulla 90 miljoonalla Tanskan kruunulla (n. 12 miljoonaa euroa) vuodessa. Suomessa vertailukelpoinen lukema jää noin 7 miljoonaan euroon. Taulukossa ynnätty summa on 8,8 miljoonaa euroa mutta Tanskan luvussa ainakaan antidopingtyön saama tuki (Suomessa 1,5 miljoonaa euroa) ei ole mukana.

Sitä en jaksa selvittää, miten valtionavustukset Tanskassa lajeittain jakautuvat. Yleisurheilulla ei ole Tanskassa yhtä vahvoja perinteitä kuin Suomessa, joten valtiontuet voivat tietysti tässä lajiryhmässä olla pienemmät, vaikka ne kaikki lajit huomioiden ovatkin huomattavasti suuremmat.

On lievästi ikävystyttävä ikuisuusaihe, pitääkö valtion tukea huippu-urheilua lainkaan. Kieltämättä huippu-urheilulla ei ole ainakaan välitöntä vaikutusta kansalaisten hyvinvointiin mutta valtion tehtäviin tavallisesti katsotaan kuuluvan paljon muutakin sellaista, jolla ei ole.

Valtio tukee taidetta ja muuta kulttuuria sekä tiedettä, sellaisiakin tieteenaloja, jotka lähes varmasti eivät tuota mitään käytännön elämässä hyödynnettävissä olevaa tietoa. Jos joku haluaa poistaa valtionbudjetista kaiken toissijaisen, ymmärrän näkemyksen mutta olen eri mieltä. Jos joku haluaa poistaa valtionbudjetista ainoastaan huippu-urheilun saaman tuen, en ymmärrä edes näkemystä.

^mitään tietämättä mutu-periaatteella veikkaisin, että iso osa huippu-urheilun tuesta Tanskassa menee jalkapalloon. Toinen asia sitten on, miten huippu-urheilun tuki käsitetään, kuinka paljon mukana on esimerkiksi junioritoimintaan jaettavaa rahaa ja miten se junioripuolella jakautuu. Esimerkiksi olen kuullut että Saksassa on jotenkin niin, että jalkapalloseuroja on lukematon määrä ja käytännössä kaikilla lapsilla on mahdollisuus harrastaan jollain parinkympin vuosimaksulla seurassa jalkapalloa kaikkialla Saksassa. Jos joku tällainen (täysin epämääräiseen kuulotietoon perustuva kuvio)lasketaan esim Tanskassa huippu-urheilun tukeen niin toki summa nousee. Samoin Ruotsissa kai on kaikenlaisia urheilukouluja, alppilukioita jne, johon huiput hakeutuvat, lasketaanko niihin kohdistettu raha huippu-urheilun tukeen ...?

Ylipäänsä Suomesta voi sanoa, että urheilu on niin huippukeskeistä ja kilpailuhenkistä, että veikkaisin: laji kuin laji, n. 90% lapsista lopettaa teini-iän kynnyksellä, kun totisen treeanuksen aloitus sijoittuu yksilönkehityksessä vaikeaan saumaan, eikä tätä osata heti-tuloksia vaativissa urheiluseuroissa käsitellä. Lopettavien joukossa aivan varmasti potentiaalisa huippuja. - Jotenkin mielenkiintoista, että meillä on urheilussa jokseenkin elitistinen, harvoihin huippuihin keskittyvä järjestelmä, kun koulutuksessa on havaittu, että hyviä tuloksia saavutetaan täysin toisen ääripään peruskoulujärjestelmällä.

Kaikkea kulttuuria, urheilu mukaanlukien tulee tukea inhimillisessä yhteiskunnassa.

Timoteus kirjoitti:On lievästi ikävystyttävä ikuisuusaihe, pitääkö valtion tukea huippu-urheilua lainkaan.

Huippu-urheilijathan ovat nimenomaan niitä, joiden pitäisi pystyä itsensä elättämään urheilulla ihan ilman valtion tukeakin. Urheilussa riippumattomuus taas ei kärsi sponsoreista, taidetta ei voida oikein samoin sponsoroida. Puhumattakaan siitä, että kun suomalaiset "huippu-urheilijat" ovat mestareita lähinnä selittelyssä, niin niihinkin käytetyn rahan voisi ihan yhtä hyvin käyttää vaikka urheilun nuorisotyöhön. Minä en käsitä, miksi valtion budjettiesityksessä pitää olla linjaus mitaleihin pyrkimisestä. Minä en näe mitaleita minkään arvoisina valtiolle. Yksilöille ja joukkueille ymmärrän niiden arvon, mutta en valtiolle.

Vielä sekin pointti, että esimerkiksi taiteella (koska nämä aina asetetaan vastakkain) on yhteiskunnallinen tehtävä, huippu-urheilulla ei. Minusta tuo vajaa yhdeksän miljoonan euron panostus on vain rahan heittämistä roskiin.

Jónsì kirjoitti:Huippu-urheilijathan ovat nimenomaan niitä, joiden pitäisi pystyä itsensä elättämään urheilulla ihan ilman valtion tukeakin. Urheilussa riippumattomuus taas ei kärsi sponsoreista, taidetta ei voida oikein samoin sponsoroida.

Lajit asetteusivat nykyistäkin eriarvoisampaan asemaan, jos ne olisivat riippuvaisia sponsoroinnista. Vaikka olenkin sitä mieltä, että urheilukulttuurimme on aivan liiaksi pelkästään huippuihin keskittyvä niin olen kyllä silti sitä mieltä, että urheilua ja taidetta ei todella voi asettaa vastakkain (minun mielestäni huippu-urheilijat ovat eräänlaisia performanssitaiteilijoita, jotka tuottavat vastaavia elämyksiä) vaan molemmat ovat sellaista epätaloudellista, nykytalouden kriteerein määriteltynä tuottamatonta toimintaa, jota ehdottomasti pitää olla ja joka pitää kustantaa yhteisistä varoista. Samoinhan voisi väittää, että huipputaiteilijoiden - tai huippututkijoiden pitäisi olla niitä, joiden pitäisi pystyä elättämään itsensä ilman mitään tukia, eihän ne muuten mitään huippuja kai ole - vai ovatko? - En muutenkaan pidä ollenkaan tilanteesta, jossa millä-hyvänsä-alalla erityislahjakkaalata ilman muuta odotetaan ja vaaditaan kykyä itsensä markkinointiin ja tuotteistamiseen. Ei se niin ole, se vaatii omaa erityislahjakkuuttaan, jota kaikilla ei suinkaan ole, markkinointikyky ei ole mikään ihmisen perusominaisuus ja jokatapauksessa vie sitäpaitsi aikaa ja henkisiä resursseja aivan tolkuttomasti siltä varsinaiselta asialta.

ta1ja kirjoitti:Toinen asia sitten on, miten huippu-urheilun tuki käsitetään, kuinka paljon mukana on esimerkiksi junioritoimintaan jaettavaa rahaa ja miten se junioripuolella jakautuu.

Täysin vertailukelpoisia siteeraamani luvut tuskin ovat mutta ruohonjuuritason panostus ei näytä kuuluvan lukuihin Tanskassa eikä Suomessa. Tanskan Olympiakomitean sivuilla "Team Denmark" -huippu-urheiluprojekti luetaan eri asiaksi kuin esimerkiksi harrastusmahdollisuuksien lisääminen ja suorituspaikkojen rakentaminen ja ylläpito paikallistasolla.

Jónsì kirjoitti:Minä en näe mitaleita minkään arvoisina valtiolle. Yksilöille ja joukkueille ymmärrän niiden arvon, mutta en valtiolle.

Näen urheilumenestyksellä kolmenlaista arvoa. Näistä tärkeimpänä pidän sen välillistä kansanterveydellistä vaikutusta. Nuoriso tarvitsee esikuvia ja urheilu tarjoaa terveempiä esikuvia kuin moni muu elämänalue – jos on mitä tarjota. Useimmista pikkutommievilöistä ja -jukkakeskisaloista ei koskaan tule huippu-urheilijoita mutta jos liikuntaharrastus jatkuu, tavoite on täytetty.

Toiseksi katson urheilumenestyksellä olevan kansakunnalle myös itseisarvoa. Oman maan urheilijan tai joukkueen huippusuoritus on kulttuurielämys siinä missä mikä tahansa muukin. Riittävän seuratussa lajissa se on myös paljon useamman ihmisen yhdessä jakama ja kokema kulttuurielämys kuin juuri mikään muu. Tämän näkökannan dissaaminen on varmasti mahdollista mutta myös melko elitististä.

Kolmanneksi nostan esiin Alexander Stubbilta kuulostamisen uhallakin "maabrändin" (sana on korni, itse asia ei yhtä korni). Positiivista kansainvälistä huomiota on paljon vaikeampi kerätä kuin negatiivista mutta urheilussa sitä on tarjolla. Jos Suomi ei näy urheilussa, Suomi ei näy positiivisissa merkeissä paljon missään.

Niitäkin maita on, jotka eivät näy, mutta ne eivät välttämättä ole niitä, joihin on haluttavaa samaistua. Suomen kokoluokassa painivista Euroopan maista Albanialla ja Bosnia-Hertsegovinalla ei ole ensimmäistäkään olympiamitalia eikä juuri muutakaan mainittavaa urheilumenestystä ja niiden arvokisajoukkueet ovat yleensä hyvin pieniä. Nyt päättyneissä EM-kisoissa molemmilla oli kaksihenkinen joukkue, joka ei loppukilpailupaikkoja saalistanut.

Jónsì kirjoitti:Vielä sekin pointti, että esimerkiksi taiteella (koska nämä aina asetetaan vastakkain) on yhteiskunnallinen tehtävä

Joka on mikä? Kyseenalaistaa vallitsevia normeja? Nostaa esiin yhteiskunnallisia epäkohtia? Voiko valtiolle aidosti kiusallisia epäkohtia nostaa esiin valtion tuella vai subventoiko valtio omaan linjaansa sopivaa höttötaidetta, joka määrällään ja näkyvyydellään hautaa alleen jaloa yhteiskunnallista tehtävää paremmin toteuttavan taiteen?

Tarkoitukseni muuten ei ollut asettaa urheilua ja taidetta vastakkain, vaan rinnastaa ne. Minusta vauraan valtion pitää tukea molempia. Yhtä selvää on, että molemmat ovat silti toissijaisia asioita ja tiukkoina aikoina suurimpien leikkausten on kohdistuttava niihin eikä valtion perustehtäviin. Sirkushuveilla, taidegallerioilla ja oopperataloilla ei tee kovin paljon, jos kansalla ei ole leipää.

Timoteus kirjoitti:Oman maan urheilijan tai joukkueen huippusuoritus on kulttuurielämys siinä missä mikä tahansa muukin. Riittävän seuratussa lajissa se on myös paljon useamman ihmisen yhdessä jakama ja kokema kulttuurielämys kuin juuri mikään muu.

Mikään ei voita sitä tunnetta kun suomalainen onnistuu hienosti huippu-urheilussa. Minua se ainakin koskettaa ja sykähdyttää paljon enemmän kuin yksikään taidenäyttely tai ooppera. Se on minulle (ja tiedän että monille muillekin) todellinen kulttuurielämys, eikä sitä korvaa mikään ja olisi kamalaa jos suomalaiset eivät menestyisi kansainvälisellä tasolla. Ja suomalaisille urheilijoille se olisi hyvin epätodennäköistä ilman valtion tukea. Pidän siis perusteltuna huippu-urheilun tukemista ja mielestäni osuutta voisi jopa hieman lisätä.

Mietin eilen EM-kisoja katsoessani että on toisaalta aika hienoa olla suomalainen kun saa jännittää jokaista mitaliaan ihan kunnolla. Miltä tuntuisi olla saksalainen tai venäläinen kun kokoajan vaan mitaleita satelee. Paljon hienompaa kun jokainen mitali on todellinen urotyö ja Suomessa yleisurheilumitalistit ovatkin usein oikeita kansallissankareita.

Useita hienoja ja henkeä salpaavia urheiluhetkiä ollaan vuosien mittaan saatu kokea ja siitä iso kiitos Suomen valtiolle joka tukee huippu-urheilua ja luo meille suomalaisille todellisia kulttuurielämyksiä!

Kisojen virallinen pistetaulukko löytyy täältä mutta urheilupisteytys on täysin kerettiläinen järjestelmä. Ainoa oikea pisteytys on tietysti euroviisupisteytys. Euroviisupisteissä on sekin etu, että pisteille saadaan kolme maata lisää ja Suomi saadaan yhtä sijaa ylemmäs.

Euroviisupistein kisoissa kävi näin.

Venäjä 405
Ranska 287
Iso-Britannia 259
4. Saksa 238
5. Espanja 177½
6. Puola 155
7. Italia 153
8. Ukraina 149½
9. Valko-Venäjä 92
10. Portugali 76

11. Tšekki 68
12. Turkki 66
13. Belgia 49
14. Romania 48
15. Alankomaat 44
16. Norja 43
17. Irlanti 42
18. Slovakia 37
19. Liettua 35
20. Ruotsi 34

21. Sveitsi 31
22. Unkari 30 (viidessä lajissa pisteillä)
23. Kroatia 30 (neljässä lajissa pisteillä)
24. Suomi 29
25. Kreikka 27 (kahdeksassa lajissa pisteillä)
26. Latvia 27 (neljässä lajissa pisteillä)
27. Moldova 18
28. Serbia 17 (viidessä lajissa pisteillä)
29. Viro 17 (kahdessa lajissa pisteillä)
30. Azerbaidžan 13

31. Slovenia 10 (kolmessa lajissa pisteillä)
32. Bulgaria 10 (Vanja Stambolova hopeaa naisten 400 m aidoissa)
33. Kypros 5 (Eleni Artymata kuudes naisten 200 metrillä)
34. Itävalta 2 (Ryan Moseley yhdeksäs miesten 100 metrillä)
35. Islanti 1 (Ásdís Hjálmsdóttir kymmenes naisten keihäässä)
36. Georgia 1 (Mariam Kevkhišvili kymmenes naisten kuulassa)

Muiden maiden parhaat sijoitukset:
Israel: 11. (Yochai Halevi, miesten kolmiloikka)
Monaco: 15. (Brice Etes, miesten 800 m)
Tanska: 15. (miesten 4x400 m)
Montenegro: 21. (Marija Vuković, naisten korkeus)
Bosnia-Hertsegovina: 22. (Jasna Horozić, naisten 400 m)
Andorra: 23. (Pep Sansa Bullich, miesten 3000 m ej)
Malta: 24. (Rebecca Camilleri, naisten pituus)
Armenia: 25. (Arsen Sargsyan, miesten pituus)
Makedonia: 27. (Redžep Selman, miesten kolmiloikka)
San Marino: 30. (Sara Maroncelli, naisten 100 m)
Luxemburg: 30. (Christophe Bestgen, miesten 800 m)
Liechtenstein: 39. (Marcel Tschopp, miesten maraton)
Albania: ei tulosta (Admir Bregu, miesten pituus)
Gibraltar: hylkäys (Dominic Carroll, miesten 100 m)

^Mistä nuo puolikkaat tulevat? Eihän niitä viisupisteissä ole?

Vähänkö olen iloinen, että Suomi hakkaa Kreikan kummallakin laskutavalla! On vaan vieläkin niin mielessä se kreikkalaisten douppaamalla saatu taannoinen yleisurhelumenestys. Tuloksista päätellen suomalaiset yleisurheilijat nykyään tuskin douppaa ainakaan sen tykimmin kuin joskus kultaisella 70-luvulla

Rousku kirjoitti:^Mistä nuo puolikkaat tulevat? Eihän niitä viisupisteissä ole?

Espanjan Ruth Beitia ja Ukrainan Viktorija Stjopina jakoivat naisten korkeushypyn kuudennen sijan. Katsoin jaetun sijan kummallekin neljän ja puolen pisteen arvoiseksi. EAA:n tilastossa molemmat maat saivat täydet kuudennen sijan pisteet eli naisten korkeudesta jaettiin yksi piste enemmän kuin muista lajeista.

EAA:n tulkinnasta poiketen katsoin myös kahdeksan urheilijan tai joukkueen finaalissa tuloksetta jäämisen kahdeksanneksi sijaksi. EAA on jättänyt näissä tapauksissa viimeisen pisteen jakamatta.