
romualdo kirjoitti:tuli mieleen tuosta Hectorin Piironkijalka -laulu, siinähän mainitaan "Holkerin Harri..." (oliko se katse...)
Mä istun kuten snautserit istuu / Ja ryhti on kuin Holkerin Harrin
Valvoja: Roope

romualdo kirjoitti:tuli mieleen tuosta Hectorin Piironkijalka -laulu, siinähän mainitaan "Holkerin Harri..." (oliko se katse...)











Lepää rauhassa, olit yksi suosikkimäkihyppääjiäni!


3 tai neljä kirjaa häneltä tuli luettua ja hyviä olivat. Joensuun kirjoissa tuli hyvin esiin kuinka kamalan rikoksenkin takana on usein hyvin inhimillinen, herkkä ihminen, johon moni voi monella tapaa samastua.
Olen lukenut vain yhden Harjunpää-kirjan, mutta tarkoitus on ollut lukea joskus lisää. Joensuun vakavamielisyys oli kunnioitettavaa. Ei mikään viihdepelle.
sziget kirjoitti:Kirjailija Christa Wolf (o.s. Ihlenfeld, s. 1929) kuoli torstaina.![]()
Hän oli paitsi oma suosikkini yksi koko saksalaisen kielialueen hienoimmista kirjailijoista. Hänelle olisi kuulunut Nobel, mutta poliittiset syyt taisivat estää sen. Komitea ei halunnut tai uskaltanut palkita entistä DDR:läistä, joka arvosteli Saksojen yhdistymistä ja joutui suoranaisen vihakampanjan kohteeksi 90-luvun alussa. Günter Grass oli silloin yksi Wolfin puolustajista, ja saatuaan Nobelin 1999 hän oli sitä mieltä, että palkinto olisi pitänyt jakaa hänen ja Christa Wolfin kesken. "Vaikka muuri jakoi maan, kirjallisuus oli yhteistä", Grass sanoi (HS 2.10.99).
Christa Wolfilta on suomennettu kuusi teosta. Kertomukset Kassandra ja Kesänäytös olen lukenut aika monta kertaa. Romaani Kindheitsmuster (suomentamaton) kertoo lapsuudesta natsi-Saksassa. Nuorena Wolf uskoi, että marxismi voisi olla fasismin vastavoima. Usko DDR:ään romahti jo 60-luvulla. Hän pyrki henkilökohtaiseen totuudellisuuteen, mutta häntä arvioitiin aina sen mukaan, mitä hän sanoi valtiosta. Hän oli äärimmäisyyteen asti itsekriittinen. Toisten mielestä hän oli sentimentaalinen ja tekopyhä valtion myötäilijä. Kaikkea muuta. Wolfin viimeinen romaani Stadt der Engel oder The Overcoat of Dr. Freud ilmestyi viime vuonna.

Ja niillä oli vielä samanlaiset tatuoinnit, okei samat tatskat ei ikinä ole tuottanutkaan pitkää ja onnellista aivoliittoa.







Tuli vähän hämmentynyt olo. 


Liian nuorena.


Pidin hänen vitseistään ja näin hänet joulukuussa työpaikkamme pikkujouluissa.





Ihan kamalaa. Liian aikaisin lähti, onneksi sentään musiikkinsa jää elämään.
WHITNEY HOUSTON
WHITNEY HOUSTON.





Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa