Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth kuollut


Jalkaväenkenraali, Mannerheim-ristin ritari Adolf Ehrnrooth on kuollut. Ehrnrooth kuoli torstaina aamupäivällä Karinakodissa Turussa. Hän oli 99-vuotias.

Ehrnroothin siunaustilaisuus järjestetään Helsingin tuomiokirkossa talvisodan päättymisen muistopäivänä 13. maaliskuuta. Hänet haudataan Helsingin Hietaniemeen.

Pitkän sotamme aikana Adolf Ehrnrooth osoitti loistavan johtamistaitonsa ja peräänantamattoman rohkeutensa johtaessaan everstiluutnanttina ja everstinä erisuuruisia taisteluosastoja ja lopulta Jalkaväkirykmentti 7:ää, kuuluisaa Tyrjän rykmenttiä.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen kunnioitti jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin kuolemaa julkisuuteen antamallaan lausunnolla. - Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth oli arvostettu sotilas ja veteraanisukupolven uskollinen aseveli. Hän oli suuri suomalainen, joka loi omalla persoonallisella tavallaan tulevaisuudenuskoa nuorisolle ja koko kansakunnalle, presidentti lausui.


----------------


Siinä meni Suomen viimeinen herrasmies...

lharju kirjoitti:Siinä meni Suomen viimeinen herrasmies...

Totta!

Kukaan ei voi noihin saappaisiin astua.

Oikea mies, oikeaan aikaan, oikeassa paikassa. Kiitos!

lharju kirjoitti:Siinä meni Suomen viimeinen herrasmies...

Sinäpä sen sanoit!

Mies joka seisoi sanojensa takana eikä kääntänyt takkia tuulen mukaan. Mies joka pani itsensä likoon, ei vaatinut muilta enempää kuin itseltään. Mies joka eli nykypäivää, ei jäänyt menneisyyteen, ei hyljännyt vastuutaan tulevaisuudestakaan. Vanha viisas mies joka jaksoi uskoa nuorisoon ja nyt pääsi ansaittuun lepoon pitkän vaelluksen jälkeen.

Yksinkertaisesti mies, jota kunnioitti vaikkei ollut koskaan tavannutkaan oikeesti.

Liekö hänessä kuollut myös viimeinen Soldier of Love? :2gunsfiring_v1:

Ajattelin avata tässä Jasser Arafatin muistolle ja etenkin Palestiinalle oman keskusteluaiheen. Heräsin suru-uutiseen aamulla (radio 24h auki vuorokaudessa yleensä) ja tuli hiukan omituinen olo, vaikka uutista olimmekin jo odottaneetkin.

Arafat on ollut elämäni ajan olemassa nimenä, vaikkakaan ei henkilökohtaisesti tärkeänä. Tai niin luulin. Hän oli yksi niistä, joilla on tietynlainen sinnikkyys aina ollut olemassa. Meitä sorrettuja ja syrjittyjä on kohdeltu monin tavoin ja silti hänkin teki ansiokkaan työn ajaakseen asiaansa eteenpäin. En pysty sanomaan, mikä hänen henkilökohtainen panoksensa on ollut terrorismissa, mutta viimeisten parinkymmenen vuoden ajan hän on ollut vaikuttamassa kansainvälisenä keskustelijana.

Lopuksi toivoisin, että tässä joku tekisi Palestiina-aiheisen infon. Jos Palestiina olisi itsenäinen valtio, mitkä sen pinta-ala, väkiluku, kielet ja lippu olisivatkaan?

JukkaV kirjoitti:Heräsin suru-uutiseen aamulla (radio 24h auki vuorokaudessa yleensä)

Tässä nyt poikkeuksellisen off topicissa mennään, mutta ihan pakko kysyä, että onko sinulla tosiaan radio aina päällä vai ymmärsinkö väärin? Eikö se häiritse yöunia vai tuoko se jotain turvallisuuden tunnetta, kun koko ajan kuuluu puhetta/musiikkia?

Ymmärsit oikein, Barbarossa. Se on persoonallinen tapani. (Ja Barbarossan kysymyksen ja tämän vastauksen voisi moderaattori siirtää tiskialtaaseen)

Vai niin, nytkö se siis on tapahtunut. Meillä kun ei ole radiota auki edes 2h vuorokaudessa…

Saa nähdä mitä jatkossa tapahtuu. Mitäköhän valtataisteluita tästä seuraa, kuka saa käsiinsä Arafatin rahat, kuka asettuu PLO:n johtoon, tapahtuuko Israelin kanssa liennytystä vai kärjistymistä… Jotenkin tunnen, että on pelättävä pahinta, Arafatin takana olevat hahmot kun lienevät ainakin keskenään muutenkin riitaisia…

Israel/Palestiina –kriisi on siitä harvinainen kriisi, että en voi olla muuta kuin melkoisen neutraali. Toisaalta Israel käyttäytyy väkivaltaisemmin kuin mitä tarvitsisi, eli paitsi että etsii palestiinalaisterroristeja myös alistaa heitä eri tavoin, rajoittaa siviilien liikkumista, rakentaa muurin palestiinalaisalueille eikä täsmälleen rajalle, eikä saa millään vetäydyttyä niistä surullisen kuuluisista siirtokunnistaan. Toisaalta en missään nimessä voi hyväksyä arabien aikomusta ”työntää israelilaiset mereen”, enkä sitä että he aina hylkäävät kaikki kompromissiyritykset, sitä paitsi olen saanut sen kuvan että heidän keskuudestaan on vaikeampaa löytää maltillisia tahoja joilla olisi edes vähän kannatusta kansan parissa… Lähi-Idän kriisi ei varmaan meidän eikä kenenkään muunkaan elinaikana lopu… Olen äärettömän pessimistinen

Itsenäinen Palestiina käsittäisi varmaan Jordanin länsirannan sekä Gazan kaistaleen Välimeren rannalla. Mutta en ole täsmälleen varma, miten tuo Länsiranta pitäisi vielä jakaa... Kelpaisikohan Palestiinalle pääkaupungiksi joku esim. Ramallah, vai pitäisikö sen välttämättä olla Jerusalem, joka tulisi siten liittää ent. Berliinin ja Nikosian kanssa samaan jaettujen pääkaupunkien joukkoon (ellei se ole siinä joukossa jo, en tiedä tarkkaan)? Jaettuhan se on jo nyt, mutta missä määrin PLO:n pääkaupunki...

Lippu: katso http://www.crwflags.com/fotw/flags/ps.html. Tämän linkin järjesti tietooni Timoteus kauan sitten käännöskisojen yhteydessä…

Kielet: joku arabian versio ilmeisesti…

Huilumiehen kanssa samoilla linjoilla. Palestiinalaisten haavat ovat jo niin syvät, että jo pienet lapsetkin ymmärtävät, että Israel = .
-Kuka n kanssa rauhan haluaisi tehdä?
Kuluu ainakin 3-4 sukupolvea vielä, ennen kuin rauhasta voidaan edes haaveilla, koska ensimmäisen kiven heittänytkin on ollut kuolleena jo kymmeniä vuosia. Tilanne on äärimmäisen vaikea, eikä siitä ole pikatietä ulos.

Terroristi tai ei, levätköön Arafat rauhassa.

Minä se pikkupoikana olin ihan satavarma että kyseinen henkilö on nimenomaan "Jäsen Arafat". Kovasti kyllä pientä mieltä askarrutti että minkä jäsen herra mahtaa olla, ja lopulta päädyin huivinsa vuoksi jonkunsortin partioliikkeeseen. Kyllä uutiset olivat lapselle ihmeellisiä.

Toivottavasti tämä suru palestiinalaisten keskuudessa ei aiheuta äärimmäisiä tekoja.

PeterPan kirjoitti:Huilumiehen kanssa samoilla linjoilla. Palestiinalaisten haavat ovat jo niin syvät, että jo pienet lapsetkin ymmärtävät, että Israel = .

Tätä ymmärrystä vielä kovasti lisää se, että palestiinalaislasten oppikirjatkin väittävät samaa, ja tällaisia oppikirjoja on Suomikin ollut tukemassa. Ko. oppikirjat eivät tunnusta Israelin olemassaoloa, eivätkä rauhaisan yhteiselon mahdollisuutta. Sikäli ei voi pitää ihmeenä, jos Palestiinasta ei juuri maltillisia mielipiteitä löydykään. Vai kuinka moni teistä säännöllisesti kyseenalaisti peruskoulussa opetettuja asioita?

Kun pikkupoikana tapasin usein kinata veljeni kanssa, isäni totesi, että viisaampi on se, joka lopettaa ensin. Israelissa ei ole tällä hetkellä näkyvissä muutosta parempaan mutta Palestiinalla olisi tässä yksi mahdollinen tilaisuus olla se viisaampi osapuoli. Siihen tosin tarvittaisiin karismaattinen, rauhantahtoinen ja päämäärätietoinen johtaja. Valitettavasti tuo kombinaatio lienee mahdoton.

Suomenkielentaidottomat palestiinalaisasiakkaani purskahtivat itkuun kuullessaan Arafatin kuolemasta. Se tuli heille yllätyksenä, koska eivät omista telkkua eivätkä ymmärrä sanomalehtien otsikoita ja tekstejä. Nyt vasta ymmärtää, mitä suuren johtajan menetys voi merkitä kansalle. :cry:

Noin tunti sitten kuultiin suruviesti: Veikko Hursti on menehtynyt viime yönä äkilliseen sairaskohtaukseen.

Minulle itselleni hän oli tavallaan suuri tuntematon. Tietenkin median kautta seurasin hänen elämäänsä. Hänhän jaksoi viimeiseen saakka antaen kaikkensa vapaaehtoiselle hyväntekeväisyystyölle. Arvostan sellaista työtä itse.

Mitä teille tulee mieleen Veikko Hurstista?

Oliko entinen alkoholisti joka löysi paremman elämän ja alkoi auttaa muita syrjäytyneitä. Joka joulu uutisissa hänen järjestämänsä kodittomien jouluruokailu. Linnan juhlien vieraana useaan kertaan.
Varmasti pyyteetön ja kaikille hyvää tahtonut mies.
Saako taas enemmän arvostusta kun on ehtinyt nukkua pois?

Veikko Hursti - köyhien kaveri.



Hursti itse ei kaivannut suitsutusta juhlapuheissa, vaan piti auttamista kutsumustyönään. Eniten hänelle merkitsi kiitos, jota hän sai autettaviltaan. Vähiin käyvät tällaiset todelliset auttajat.

Levätköön rauhassa!

Olen tavannut Hurstin pikaisesti pari kertaa ja myös
ollut kuulemassa.

Pienikokoinen,erittäin värikäs ja vauhdikas puhuja.
Välillä ei tosiaankaan tarvinnut mikkiä. Lauloi myöskin
yllättäen puheensa aikana. Hursti itse kertoi aikoneensa
taiteilijaksi,enkä ihmettele, siltä hän vaikutti.

Hurstista muistan myös hänelle itselleen hyvin
tärkeän asian, jota hän myös toi esille puheessaan.
Hän oli kristitty eli uskoi Jeesukseen.Hän kävi kertomassa
myöskin evankeliumia monessa tilaisuudessa.

Hurstista voi sanoa, hänessä kristillisyys näkyi ja
kuului varmaan niinkuin Jeesus sen tarkoitti.

Todellinen auttaja.

taidan varmaan olla ainut, joka ei ole kuullut veikko hurstista koskaan *pakenee kauhuissaan*

no eniwei

R.I.P

Minä olen myös tavannut Hurstin ja hänen perheensä muutaman kerran seitsemänkymmentäluvun lopulla. Lämmin ja myötäelävä ihminen, joka uskosta löysi tien pois pahasta alkoholismista. Hän oli hyvin taiteellinen ja kodissa oli aivan ihania hänen maalaamiaan tauluja.

Arvostan Hurstin työtä kodittomien hyväksi todella korkealle.

Eikös hän saanut jonkin mitalin mutta ei halunnut ottaa sitä vastaan Muistaakseni pari vuotta sitten.

Kylläpä nyt on suru-uutista toisen perään. Arto Melleri kuollut 48-vuotiaana.


http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/ ... 1979488901

Keventääkseni hieman, nyt ei sitten ole kukaan Ismo Alangon luettelemista taiteilijoista enää elossa

"Taiteilijaelämää - minä, Melleri ja Morrison
--Niinkuin Eino, Pena sekä John"

Taas yksi hieno taiteilija vähemmän...

Lepää rauhassa, Arto!

Artokin pääsi sitten pois. Kyllä viimeiset ajat olivatkin raskaita ihmiselle, joka on tottunut elämään luovaa elämää.

YLE on linkittänyt uutiseensa videon,
jossa Melleri lausuu runoaan Runoraadissa vuonna 2004 (vaatii Real Playerin). Eipä tuokaan ulosanti enää kuulosta siltä samalta Arto Melleriltä ajalta sitä auto-onnettomuutta. Suht skarppi tietysti on, mutta selkeästi huomaa, että on ihan erilainen, jos muistatte hänen mediaesiintymisiään ennen vuotta 1998.

Minä järkytyin aluksi (otsikon luettuani) kun luulin että Jäätteenmäen mies on kuollut, mutta muistin vasta myöhemmin että eihän hänen etunimensä ollutkaan Arto. Surullinen tapahtuma kuitenkin joka tapauksessa, tietenkin.

Ikävä, että seitsemän vuotta aikaisemmin tapahtunut kolari huononsi kunnon niin, että sen jälkeen pienemmät vastoinkäymiset vaikuttivat näin pahasti.

Ylen nettisivut kertovat:

Jukka Kajava on kuollut
Julkaistu 18.05.2005, klo 15.45 (päivitetty 18.05.2005, klo 16.02)

Helsingin Sanomien toimittaja, kriitikko Jukka Kajava on kuollut. Kajava menehtyi maanantaina sairauskohtaukseen työmatkalla Berliinissä. Hän oli 62-vuotias.

Kajava oli Berliinissä seuraamassa saksalaisen teatterin jokavuotista katsausta.

Kajava tunnettiin Helsingin Sanomien tv- ja radiokriitikkona, jota tehtävää hän hoiti vuodesta 1967 alkaen.

Vuonna 1978 hän siirtyi lehden palvelukseen vakinaisesti. Kajava oli yksi maamme tunnetuimmista kriitikoista.

Lisäksi hän ohjasi näytelmiä, musikaaleja ja oopperaa. Hänen ensimmäinen ohjaustyönsä oli Åbo Svenska Teaterniin yhdessä Antti Einari Halosen kanssa tehty operetti Iloinen leski vuonna 1972.

Helsingin kaupunginteatteriin hän ohjasi muun muassa Gilgameshin.

Kajava piti myös yllä keskustelua siitä, että aikuisten on kannettava vastuu lasten televisionkatselusta. Kajava muistutti uupumatta, että aikuiset antavat lapsille mallin television katsomiseen.

--------

Jäämme kaipaamaan euroviisujenkin ikuista arvostelijaa, arvostajaa ja keskustelunherättäjää. Kiitos, Jukka.