Nehaka kirjoitti:Uskon opiskelijoiden närkästyksen nousevan siitä, että niin poliitikot kuin mediakin ovat viime aikoina kovaan ääneen huutaneet sitä, miten työttömät suurin piirtein kuolevat nälkään, kun saavat niin vähän rahaa. Kyllä se opiskelijaa sieppaa, että moni poliitikko ei edes tiedä, kuinka vähän opintotuki on ja opiskelijat sivuutetaan jatkuvasti, koska "opiskelu on väliaikaista ja silloin kun minä olin nuori...".
No todellakin sieppaa.
Ylioppilaslehden klassikkojuttu näyttää sen, miten pihalla valtiotalouden ylin portinvartijakin on.
ta1ja kirjoitti:Kun nyt kuitenkin jälleen vertaillaan, niin eikö opiskelija terevydenhuollon ja monien palveluiden suhteen ole paremmassa asemassa kuin opiskelematon: ainakin minun aikanani YTHS tarjosi kattavaa ja laadukasta terveydenhuoltoa, myös erikoissairaanhoidon osalta. Ei niin että tavallisessa terveyskeskuspalvelussa olisi muuta vikaa kuin se, että jonot ovat mittavat, etenkin puhutaan erikoissairaanhoidosta (joka voi olla niinkin yksinkertainen asia kuin selkävaivat, fysioterapia). Myös käsittääkseni mielenterveyspalveluiden kohdalla YTHS tarjoaa ihan toisella aikataululla apua. Jos siis opiskelija alkaa fyysisesti tai psyykkisesti hajoamaan on helpottavaa apua käsittääkseni saatavilla paremmin ja ennekaikkea jo valmiiksi edullisemmin kuin toimeentulotuen asiakkaalle.
YTHS toki on kattava ja laadukas ja opiskelija maksaa peruskäynneistä vain vuosimaksun, mutta erikoissairaanhoidosta maksetaan YTHS:llä erikseen. Ihan opiskelijahintaisia maksuja, kyllä, mutta maksetaan silti. Lääkäristä maksamisella viittaan lähinnä terveyskeskusmaksuihin. Vajaa parikymmentä euroakin tuntuu aika äkkiä kukkarossa kun siihen tulee vielä reseptilääkkeet päälle. Ja esimerkiksi YTHS:n mielenterveyshoidon tilanne on toki parempi kuin kunnallisella puolella, mutta ei ainakaan pääkaupunkiseudulla erityisen loistava, koska opiskelijoita hajoilee jatkuvasti käsittämättömiin vaatimuksiin. Lisäksi, YTHS palvelee vain virka-aikaan eikä siitä ole paljoa apua sitten kun on paha tilanne illalla, pyhänä tai viikonloppuna.
Lisäksi jos sossu kustantaakin jotain (pidemmän päälle käsittääkseni vähemmän kuin vähän, kyllä käsittääkseni toimeentulon asiakkaillakin on omakustannusvelvoitus tavanomaisten lääkkeiden yms suhteen, kuin myös bussilippujen, viestimien puhumattakaan liikuntaharrastuksista-, mieltä ylentävistä kulttuuripalveluista jne) niin opiskelijalle monet asiat ovat tarjolla opiskeijahintaan: bussi- ja junalipuista (kustannusero näissä muodostaa nopeasti suuren summan)oopperalippuihin, ylioppilasliikuntaan, ateriaetuun (joka muuten ei ole ihan vähäinen kertautuessaan).
Kaikki nämä edut vaativat rahan käyttämistä, että ne saa. Jos ei ole rahaa, mitä käyttää, niin ei näistä opiskelijan eduista ole mitään mieltä puhua. Silloin kun olen elänyt pelkällä opintotuella, niin ei ole kyllä ollut toivoakaan päästä käymään entisessä kotikaupungissa kuin kerran puolessa vuodessa, yliopistoliikunnan vuosimaksu olisi leikannut puolet syyskuun ruokarahoista, museoissa ja taidenäyttelyissä tuli käytyä tasan silloin kun sisään pääsi ilmaiseksi. Tampereella asuessani en opiskelijana edes hankkinut bussilippua, koska se ei tuntunut hintansa arvoiselta, koska sekin hinta oli ihan liikaa pelkällä opintotuella. Tuettukin ateria on kalliimpi kuin nuudelit ja tonnikala kotona. (Tampereella bussilipun hinnat määräytyvät muuten iän mukaan, opiskelija-alennusta saa vasta sen jälkeen kun ei ole oikeutettu vastaavan suuruiseen nuorisoalennukseen ja olin itse siis sekä opintotuella että toimeentulotuella samanhintaisen lipun piirissä.) Ja sossun asiakkaana käsikauppatavaralääkkeet maksetaan itse, mutta reseptilääkkeet maksetaan sossun suunnalta.
Ja sitten, karseaa että tämänkin joutuu toteamaan, mutta asuminen - yksinäisellä opiskelijalla on ihan toiset mahdollisuudet ylipäänsä saada katto päänsä päälle kuin opsikelemattomalla varattomalla - koskee erityisesti miehiä.
Tämä lienee ainoa asia, jossa toimeentulotuen asiakkaalla menee paljon kurjemmin kuin opiskelijalla. Senhän voisi korjata esimerkiksi jos kaupungin asunnoissa olisi myös soluasuntoja. Mutta jos totta puhutaan, niin opiskelijan on suhteellisen helppo löytää asunto vain sen takia, että suurin osa opiskelijoista käy töissä (esim. HY:lla 70% opiskelijoista) ja siten myös muuttavat pois opiskelija-asunnoista yksityiselle, jolloin opiskelija-asuntoja pysyy markkinoilla siitä huolimatta, että niitä on huomattavasti vähemmän kuin opiskelijoita.
Hazel kirjoitti:Opiskelijoiden kohdalla en tiedä miten tämä menee, mutta olen myös käsittänyt, että heillä (ainakin osalla) on oma terveydenhuolto, ainakin minulla oli ilmainen kun viimeksi opiskelin lähihoitajaksi.
Toisen asteen opiskelijoilla on ilmainen terveydenhuolto, mutta korkea-asteella ei. YTHS:stä maksetaan noin 40 euroa per vuosi, mikä ei toki ole paljoa kun sitä ajattelee, mutta kertakuluna tuntuu kyllä budjetissa. Ja ylempänä jo totesinkin että kaikki erikoissairaanhoidon palvelut maksavatkin sitten erikseen.