Viisukuppila

Samalle viikolle toinen suru-uutinen. Myös Ruotsia vuosina 1971 ja 1972 Family Four -yhtyeessä edustanut Berndt Öst on kuollut.

https://eurovoix.com/2017/07/19/sweden- ... -ost-dies/

Saksaa vuosina 1957 ja 1958 edustanut Margot Hielscher on kuollut 97-vuotiaana.

http://www.bild.de/unterhaltung/leute/h ... .bild.html

^ Margot. Pidän leidin molemmista viisuista. Hän sai elää pitkän elämän.

Voi ei! Ja minä kun tunnustan jo muutaman vuoden ajan kärkkyneeni Hielscheriä sillä silmällä, voisiko hän ensimmäisenä viisuartistina saavuttaa sadan vuoden iän.

Ai kukaan viisuartisti ei ole sitä rajapyykkiä vielä saavuttanut? Mielenkiintoista.

Minuakin tuo tieto yllätti. Kuinkas lähellä se Takasa-pappa tällä hetkellä onkaan, ja lasketaanko häntä edes mukaan? Olisi kyllä huikeaa, jos Lys Assia saisi tuon kunnian.

^^Ei ole. Hyvin lähellä tosin on jo Emil Ramsauer (Takasa, Sveitsi 2013), joka oli elossa ainakin vielä viime helmikuussa täyttäessään 99. Jos Emil jaksaa vielä puolisen vuotta, hän täyttää sata vuotta ensimmäisenä viisuartistina ensi helmikuussa.

Pitipä nyt alkaa tätäkin tarkemmin selvittämään ja katsomaan, keillä viisuartisteilla olisi ollut edes teoreettinen mahdollisuus sadan vuoden iän saavuttamiseen. Yritin siis selvittää kaikki viisuartistit, joiden syntymästä on jo yli sata vuotta:

*Lale Andersen (Saksa 1961, 23.3.1905-29.8.1972)
*Jacques Pills (Monaco 1959, 7.1.1906-12.9.1970)
*André Claveau (Ranska 1958, 17.12.1911-4.7.2003)
*Renato Rascel (Italia 1960, 27.4.1912-2.1.1991)
*Walter Andreas Schwarz (Saksa 1956, 2.6.1913-1.4.1992)
*Harry Winter (Itävalta 1960, 24.9.1914-3.12.2001)
*Raquel Rastenni (Tanska 1958, 21.8.1915-17.8.1998)

Eli joo, se, että kukaan viisuartisti ei ole vielä täyttänyt sataa vuotta johtunee siitä, että vasta seitsemällä olisi ollut siihen edes teoreettinen mahdollisuus, ja kyllähän länsimaissakin vielä selvästi alle 1/7 ihmisistä elää satavuotiaiksi.

Jälleen yksi viisuedustajamme siirtyi ajasta ikuisuuteen. Lahjakas laulaja Seija Simola.

http://www.is.fi/viihde/art-2000005347476.html

Erittäin hyvä laulaja, joka osasi tulkita kappaleensa, eikä vain tehdä teknistä laulusuoritusta.

Euroviisumenestystä ei tullut, mutta se ei johtunut ainakaan siitä, etteikö Seija olisi suoriutunut hyvin esityksestään.

R.I.P. Seija Simola
Upea laulaja, jolla oli hieno persoonallinen lauluääni.

Hän levytti myös klassista musiikkia.
Tässä ranskalaisen säveltäjän Claude Debussyn iki-ihana Clair de Lune (Kuutamo) Seijan esittämänä.
Suomalaiset sanat lauluun on tehnyt Saukki.

Tyylikäs, tunnelmallinen esitys Seijalta.

Seija.

Seija. Eräs Suomen kaikkien aikojen laulajattarista.

Voimia läheisille. Musiikki, tulkinta ja muistot elävät ikuisesti.

Miten harmillista. Levätköön rauhassa, Seija.

Rip Seija.

uutinen iski päin kasvoja kun oltiin herkkutatteja ja haaparouskuja keräämässä... autoradiosta. Iltasanomien uutisen perässä tulleissa lukijoiden viesteissä sanottiin suurin piirtein kaikki - "Jokaisen on lähdettävä - kun aika on"
Millain mahtaa muuten olla Andre Rieun tulkinta tuosta Romeo ja Julia -elokuvan tunnarista. Yksi koskettavimmista sävelmistä - kun kaikkein rakkain koirani kuoli v. 2007 - soitin tuota kappaletta Franck Pourcellin orkesterin soittamana lukemattomia kertoja peräkkäin...
Seijan lukemattomista wahwan herkistä tulkinnoista on jäänyt sydämeeni mm. hieno Kesytetty. "Olisit ainoa maailmassa... tähtesi on aivan pieni, yksi tuhansien joukossa... Yhdessä tähtiä rakastamme, ... iäksi toisemme menetämme, tähdet meitä yhdistää..." eli ikivihreä Kesytetty - Seija Simola. Tuo sopisi mitä parhaiten myös hautajaiskappaleeksi...
Ainutlaatuinen, pehmeä kantava ääni... harvoja sellaisia joka ei ärsyttänyt millään tavalla - kuten esim. Marionin ylärekistereissä astmaisen pihiseväksi käyvä ääni ja se hänen kuuluisa ässänsä... tai Katri-Helenan ainakin alkuaikoina kovin nasaalisen poikamainen soundi ... noh, kukin tavallaan...
Lauluyhtye Fyrkan kanssa tekemistä lauluista tulee mielenpäälle esim. hauska maustelaulu " vanilja, muskotinkukka, minttu...ja meiraami" ja v. -78 ev-edustuksesta minäkin humalluin eli innostuin siinä määrin että kirjoitin Seijalle peräti kirjeen - "liikuttunut voittaja oli liikuttava näky..."

Viime kuukausina toivekonserteissa on häneltä soitettu monen monta kertaa Ei rakastaa voi tämän enempää hittiä, joka olisi pannut ihan kunnolla kampoihin viisuissa myös brittien Vickyn kanssa... aa,-85 tai siis, hetkinen -84kös tämä oli levytetty, no jokatapauksesa Bellet (UK) olisivat hekin jääneet räpläämään haaruksiaansa.... harmissaan...

v. -77 eurokappaleesta Yötön Yö Seija kertoi että jos laulun olisi esittänyt Katri-Helena niin kappaleen sijoitus ei olisi ollut yhdeksäs vaan (noin) toinen. Kappaleesta olen kuullut peräti pari muutakin versiota, miesten esittäminä. Seija ei tainnut koskaan levyttää tätä?

jk.varmasti Seija on minunkin kaikkien aikojen suosikkilaulajatar, kun tosiaankin mitataan tuolla edellä mainitulla tavalla, toki peruste on ehkä hieman epätasa-arvoinen mm. Katri-Helenalle ja Marionille koska heidän alkuaikojen levytykset menevät ärsyttävyyden rajamaille... puhtain paperin pääsevät taasen mm. Lea Laven, Beerit, Sanna Pietiäinen, Taiska.., heitä ei nyt niin kovin montaa ole!... Paula Koivuniemikin saa minut nasaalisuudessaan raivon partaalle ainakin kappaleessa Jos sä konduktöörin nait...

Upea laulaja, loistava tulkitsija, suuri tähti on poissa. Seija Simola.

Seija Simola oli ehkä eniten arvostamani suomalainen laulutaiteilija koskaan. Hänen äänensä persoonallisuus on vailla vertaa. Herkkä mutta yhtä aikaa vahva ääni soi kauniisti ja kuulaasti. On selvää, että Seija Simola ansaitsisi musikaalin. Ongelmaksi kuitenkin koituu se, kenellä olisi tarpeeksi uskottava ääni esittämään Seijan kappaleita. Itse en keksi ketään näihin vaativiin kappaleisiin, mutta esimerkiksi diskopoljentoja voi monikin laulaa.

Romualdolle tiedoksi: Seija Simolan viimeisiin levytyksiin kuuluu juurikin tuo Yötön yö ja kolme muuta kappaletta (Pois haihtuu haaveet, Kielletty rakkaus ja Kaipaus New Orleansiin).

Seija Simola antoi radiohaastattelun tuolloin 2003. Silloin hän kertoi albumista Akvarelli, jota hän suunnitteli. On todella harmillista, ettei sitä koskaan saatu tehdyksi. Jotenkin uskon, että se olisi saanut julkisuutta ja ainakin radiosoittoa, sillä Seija Simolalla on edelleenkin suuri määrä arvostajia musiikkitoimittajissa.

Kiitos Seijalle sinne jonnekin.

Oho, uutinen julkaistiin vasta melkein kaksi viikkoa kuoleman jälkeen. Olipa joka tapauksessa järkyttävä uutinen näin syyskuisena aamuna.

Voi ei! Upea ja lahjakas laulajatar on nyt poissa. RIP Seija.

Vuoden 1979 viisujen juontaja Daniel Pe'er on kuollut 74-vuotiaana.

http://esctoday.com/150254/israel-eurov ... sses-away/

Kevyet mullat Danielille.

Vuonna 1975 Saksaa edustanut Joy Fleming on kuollut 72-vuotiaana.

Voi ei. Levätköön rauhassa Joy.

Oho. Levätköön rauhassa.

Toinen suru-uutinen viisupuolelta tähän päivään. Levätköön rauhassa Joy!

Voi jo kaksi suru-uutista tänään Rip Daniel ja Rip Joy

no tää oli erityisen kurja uutinen, ainahan hän oli nohh hyllyvän tuhdissa kunnossa... varsinkin myöhempinä vuosina...
ja vielä upeasti ryhmässä esiintyen silloin joskus 2000 luvun alussa... paljon esiintyvän sydän voi pettää, jne... riippuu geeneistä, millaiset pelikortit sattuu saamaan... Mutta elät ikuisesti meidän sydämissämme, viisuikoni, Joy...

"Rakennamme laulusta sillan johon jokainen voi tuoda oman kivensä..." -75. "Ranskan tyttö nieleskeli kappaleensa alussa eikä Jugoslavian ryhmäkään yltänyt sellaiseen suoritukseen kuin harjoituksissa. Mutta Saksan Joylla oli varmuutta heidänkin puolesta..." kirjoitti silloisen Seura-lehden toimittaja Eero Nokela. Joysta oli hieno kuva missä hän istui lyhyen pylvään päällä, varma synkähkö katse kohti kameraa... oihh, se joka on käynyt tai käy Seura-lehden toimituksessa niin lähetäthän minullekin kopiot ao. lehden ev-artikkeleista vuosilta 1961, -65 - 69, ´1971 - 78 sekä vastaavasti Apu-lehden v. 1961 - 69, 1971 - 78 ... kiitos jo etukäteen, osoitteeni saat yksityisviestillä...


Ai niin - millaisella lupsakkuudella tuo jumalatar ottikaan vuorollaan jokaiselle esiintyjälle langetettaneen tehtävän maalata omakuva siellä harjoitusten lomassa... Tukholman keväässä ...

lähinnä tuolloin lähinnä ärsytti ja säälitti ne enempi tai vähempi kommunistimieliset vasemmistoradikaalit jotka tekivät oman vaihtoehtofestivaalinsa tuona samana viisuviikonloppuna... Pihasoittajat eivät halunneet osallistua sinne koska arvelivat että se antaisi heistä aika ristiriitaisen ja arveluttavan kuvan... Seura-lehden toimittajan kirjoittama lause "Seppo Siiralan kitarasooloa jaksettiin vain vaivoin kuunnella..." kiteytti koko vaihtoehtofestareitten hömppäyden... irvokkuuden... noh... tai miten sen nyt ottaa... siis oman ainutlaatuisuutensa.. nyt vaan minun teki mieli sanoa noin! "Musiikkia kansalle" luki eräässäkin kadulla vedetyn kulkueen plagatissa ... toki!

Näin sitten on poistunut yksi viisuhistorian upeimmista artisteista, Joy on todellinen viisulegenda, vaikka hän jäikin häntäpäähän. En meinannut millään tunnistaa häntä tuosta Cotton Joelin linkin kuvasta, mutta kukapa ei 40 vuodessa muuttuisi. Ja kun en osaa saksaa, jäi kuolinsyy epäselväksi, jos siinä nyt sitä sitten mainittiinkaan...

Matti Puurtinen on kuollut

https://yle.fi/uutiset/3-9899336