Piti raapustaa jotain tästä tämän vuoden finaalista, mutta minulla oli pitkään yksi ongelma, joka esti sen. En halunnut katsoa finaalia uudelleen. Ja nytkin olen sitä mieltä, etten välttämättä olisi halunnut tehdä sitä, sillä minulle kävi samalla tavalla kuin Timoteukselle, kun hän nelisen vuotta sitten alkoi kuunnella vuoden 1989 viisuja. Tunnelman hän tiivisti näin:
Timoteus kirjoitti:Uhhuh.. kun tässä kuuntelin vuosikertaa 1989, tulin lähinnä pahalle tuulelle. En todellakaan muistanut sen olevan noin huono.
Eurovision laulukilpailu on nykyään ihan perseestä. Tänä vuonna meille tarjottiin surkeita yhdentekeviä lauluja, ja kun ”kilpailun” jännitysaspektikin on kuollut jo aika päiviä sitten, koska sijoitukset on jaettu jo suurten muuttovirtojen myötä ennen kuin koko instituutio on syntynyt, niin pistää vähän miettimään, että mitä järkeä tässä koko touhussa on.
Tuskinpa tätä finaaliakaan olisi jaksanut seurata, jos en olisi ollut kokemassa ainutlaatuista viisutunnelmaa kulttuuriravintola Kannaksessa hauskassa seurassa hyvien antimien äärellä.
Ei näitä ollut helppo laittaa järjestykseen, koska niin moni laulu oli vain ”ihan kiva” tai ”ok”, mitään sen kummempaa herättämättä. Sanoisin, että sijojen 4-16 välinen tasoero on pienin ikinä.
12 p. KROATIA: Kraljevi ulice & 75 cents – Romanca
Aivan mahtava veto Kroatialta. Tässä on kuulkaas sellaista ennakkoluulottomuutta, jonka ohella lordit ja teräsbetonit kalpenevat. Suomella ei olisi ikinä pokkaa lähettää mitään näin rohkeaa viisuihin. Miten esitys voikaan olla kolmen minuutin ajan samaan aikaan kaihoisa ja surumielinen mutta että myös hauska ja hymyn huulille tuova olematta kuitenkaan vitsi, joita tänä vuonna kuultiin aivan tarpeeksi. Kaikin puolin laskelmoimaton slaavilainen mustalaistangonen, jonka ympärille tehtiin nerokas esitys. Vaikka kroatialaiset aivan varmasti itse tajusivat, ettei 99% viisukatsojista tule ymmärtämään horisevaa pappaa, joka esittelee keppiään (tässä on mun banaani
) ja skrätsää gramofonilla, niin he eivät siitä välittäneet – lavalle vaan 100 miljoonan katsojan ihmeteltäväksi. Oikea asenne! Liikuttavan hieno laulu ja esitys. Varmaan ainoa kaikista 43 laulusta, joka herättää allekirjoittaneessa edes jonkinlaisia tunteita.
10 p. NORJA: Maria Haukaas Storeng – Hold on, be strong
Tämän menestyminen palauttaa vähän uskoa ihmiskuntaan. Hieno, varteenotettava pop-kappale tai piiloiskelmä, joka ei ole pelkästään euroviisumusiikkia, vaan tällaisiahan soi myös ihan oikeilla radiokanavilla. Hyvin esitetty, kaunis tunnelma, raflaava melodia. Paketti oli kasassa… tai ainkin riittävän hyvä paketti tämänvuotisiin viisuihin.
8 p. UKRAINA: Ani Lorak – Shady lady
Tämä oli vain aivan mahtava esitys. Vaikka tiesin, että Ani Lorak on ammattilainen, joka varmasti pistää vakuuttavan show’n pystyyn, niin olin silti toisen semifinaalin aikana suorastaan mykistynyt kuinka upean paketin Ukraina meille tarjosi. Todella taitava laulaja, joka osaa laulaa, esiintyä ja näyttää hyvältä. Suomesta ei tällaisia laulajia löydy. Henkeäsalpaavan upea show, joka vangitsee katsomaan. Biisikin on niin toimiva ja tarttuva. Vuoden harvoja oikeasti hienoja valopilkkuja. Vähän kyllä häiritsi esityksen jälkeen Anin kiittäminen. Aluksi sitä oltiin kolme minuuttia niin seksitästä pahatarta, mutta sitten heti esityksen yleisön aplodien aikana hän näytti kärsivältä kuin kala kuivalla maalla. Hieman illuusio romahti
7 p. RUOTSI: Charlotte Perrelli – Hero
Mihinköhän tämän nyt sijoittaisi? Pidän laulusta kuin hullu puurosta, ja levyllä sekä Melodifestivalenissa se vielä toimi. Silloin huomasi kuinka taitavasti tehdystä biisistä oli kyse. Mukana ei ollut yhtään turhaa nuottia ja jokainen sävelkulku oli mietitty tarkkaan. Kempen Abba-soundikin miellytti kovasti. Mutta sitten livenä viisulavalla – ei pystynyt vakuuttamaan sitten mitenkään. Olikohan vika sitten artistissa vai esityksessä, mutta se oli jotain todella vaisua ja väkisin väännettyä. Laulu olisi ansainnut huomattavasti paremman kohtalon. Ehkä yksi heikoista tekijöistä oli itse Charlotte. Ei ollut valitettavasti kovinkaan vakuuttava Belgradin lavalla, ja kun laulajakin näyttää lähinnä ulkoavaruudesta kaapatulta, niin ei kai ihmisten sympatioita voi odottaakaan.
6 p. KREIKKA: Kalomira – Secret combination
Taattua poppia Kreikalta, jälleen kerran. Hyväntuulinen renkutus, jonka kertsi jää junnaamaan päähän. Kreikan kohdalla ei enää tarvitse mainita, kuinka miellyttävää on, että heidän lauluistaan kuuluu kansalliset musiikkiperinteet, koska se tuntuu olevan jo itseisarvo vuodesta toiseen. Kalomira oli oikein sähäkkä artisti, joka sopi tällainen poppiksen esittäjäksi, joskin se heiluminen ja tissien ravistelu meni ehkä vähän överiksi… ”I’m not easy but I’m true”, TOKI
5 p. SUOMI: Teräsbetoni – Missä miehet ratsastaa
Uskokaa pois vain, tämä olisi todennäköisesti näin korkealla ilman suomi-lisääkin. Joukosta hyvin erottuva, pilke silmäkulmassa esitetty tarttuva hevihumppa, joka huokuu tsingiskhan-henkeä, jota nykymaailmassa puuttuu aivan liikaa. Teräsbetoni edusti lavalla Suomea vakuuttavasti ilman minkäänlaisia väkisinyrittämistä. Toivottavasti Suomi pysyy jatkossakin tällä linjalla eli lähetetään sinne sellaista, mitä meillä oikeasti osataan. Kyllä sellaistakin voidaan maailmalla arvostaa, sillä eihän mikään muu Suomen karsinnan biiseistä olisi päässyt edes tänne finaaliin asti. Suomi ja Kroatia peräkkäisillä esiintymisnumerolla tarkoitti illan kahta vilpittömintä ja vähiten laskelmoitua esitystä peräkkäin.
4 p. ARMENIA: Sirusho – Qele Qele
”Älä katso minua, kouri minua, per-kele!” Tää on niin tätä 2000-luvun viisuilua. Miten arvostelet biisin, joka on levyllä tai esikatseluvideolla aivan loistava mutta livenä katastrofi? Sirushon semiesitys oli jotain aivan järkyttävää, mutta finaalissa tyttö petrasi huomattavasti. Biisi on audiona ehdottomasti yksi näiden kisojen väripilkkuja, joten laitetaan sen ansiosta tämä näinkin korkealle, mutta livenä Sirushon sotkuinen tukka, selvästi ulkoaopitut maneerit ja kolme turhaa tanssijaa eivät todellakaan olleet eduksi näin hyvälle sävellykselle. Armenian YLIVOIMAISESTI paras, so far.
3 p. RANSKA: Sébastien Tellier – Divine
IHAN MIELETTÖMÄN HIENO VETO RANSKALTA! Varmaan epäkaupallisin euroviisu ikinä. Ranskan Herra Mirandos ei lähtenyt konstailemaan, vaan toi sellaisen esityksen, jota viisuissa ei olla ikinä nähty. Elektropoppia ja mahtavan arkielämästä etääntynyt esitys, jossa ensimmäistä kertaa käytettiin tehokeinona omaperäistä tv-kuvausta. Ihan loistava idea, oli se sitten ranskalaisten itsensä tai ruotsalaisten kuvaajien keksimä. Minä en tule todennäköisesti ikinä enää törmäämään Sébastien Tellieriin missään, mutta olen niin iloinen, että viisujen kautta olen päässyt havaitsemaan, että tällaistakin maailmassa on olemassa. Sai Suomen ja Espanjan jälkeen suurimmat aplodit kulttuuriravintola Kannaksessa.
2 p. ISLANTI: Euroband – Ths is my life
Islanti on lähettänyt pelkästään hyviä biisejä vuoden 2003 jälkeen, mutta he eivät ole saaneet ansaitsemaansa menestystä. Mukavaa, että semifinaaliuudistuksen jälkeen heidät kuitenkin voidaan nähdä edes joskus finaalissa asti. Tiukkaa ysäriklubitavaraa tarjosi meille Fridrik ”kolme lastani ja vaimoni jännittävät Islannissa miten isi pärjää” Omar ja Regina ”Itä-Saksan ensimmäinen viisuedustaja” Osk, jotka esiintyivät todella vakuuttavasti, ja olivat aidosti ja vilpittömästi koko sydämellään mukana lavalla toisin kuin Ruotsin haahka. Menevä biisi, sanat nyt ovat turhankin kornit, mutta eiköhän tässä genressä se voida antaa anteeksi…
1 p. TURKKI: Mor ve Ötesi – Deli
Turkki pääsi ensimmäistä kertaa pistesijoille sitten vuoden 1997
Katu-uskottava bändi, hyvin esitetty radiorokki, kiva kertsi, hyvät soolokitararevittelyt. Mitäpä tästä muuta voisi sanoa. Kaikin puolin hyvä veto Turkilta.
11. SERBIA: Jelena Tomašević – Oro
Onhan tämä kaunista kuultavaa ja tyylikkäästi toteuttu, ei voi kiistää. Huokaus mystistä balkanilaista tunnelmaa. Biisistä vain puuttuu kokonaan yhtä uniikki tunnelma, mitä Lane mojessa, Lejlassa ja Molitvassa on. Sellainen tunnelma onkin sellaista, jota ei voi tekemällä tehdä. Se syntyy jos on syntyäkseen. Tiedoksi vain Zeljkolle, koska joudumme varmasti kuulemaan biisejäsi vielä pitkään.
12. ALBANIA: Olta Boka – Zemrën e lamë peng
Taitaapi olla meikäläisen mielestä Albanian paras ikinä, ja ihan mielelläni tätä finaalissa kuuntelin, vaikka finaalipaikka taisi olla ennemmin siirtolaisten ansiota. Kaunis seesteinen slaavilainen tunnelma, ja Oltan nuori ääni sopi hyvin kokonaisuuteen. Jopa Hoxhan aikainen sotilaspuku napapaitana jaksaa innostaa jollain perverssillä tavalla.
13. ROMANIA: Nico & Vlad – Pe-o margine de lume
Ensimmäisen semifinaalin surkeassa tasossa edukseen erottunut Romania maallistui kovasti finaaliin päästyään. Tyylikäs iltapukuballadi ja todella hienosti laulettu ja vakuuttavasti esitetty, mutta kuitenkin sen verran tavanomainen, että sijoitus finaalissa ensimmäiseltä esiintymisnumerolta ei ollut yllättävä. Silti Romanian ei tarvitse missään nimessä hävetä tätä suonikohjuviisuaan.
14. BOSNIA-HERTSEGOVINA: Laka – Pokusaj
Performanssitaiteena ihan viisujen kärkikamaa. Itse ainakin haluaisin, että kaikki karaoke-esitykseni näyttäisivät tältä. Mielenkiintoisessa laulussakin on ansionsa, erityisesti pidän mystisestä tunnelmasta. Idea on kieltämättä liikuttava. Meni ehkä omasta mielestäni kuitenkin vähän turhan paljon kikkailun puolelle.
15. ESPANJA: Rodolfo Chikilicuatre – Baila el chiki chiki
Kyllä vaan! Tämä ei ole mikään laulu, tämä on ilmiö. Sen sai huomata viimeistään kulttuuriravintola Kannaksessa. Matkalla viisukatsomoon Espanjan biisi herätti ihmisissä lähinnä turhautumisen tunteita, mutta kun Rodolfon vuoro tuli, pöydässä oli jo kolmas kuohuviinipullo, ja eikös ihmiset tanssineet tuoleilla ihan kikseissä: ”uno, el brikindans, dos, el crusaíto...” Aplodit olivat illan toiseksi suurimmat Suomen jälkeen
”Mä arvasin, että Espanja iskee juntteihin” (tonywernerin äänellä). Sanoitus ja idea ovat nerokkaita, toteutustapa ei niinkään. Verka oli showstopper Helsingissä, joka pysäytti kaikki katsomaan show’taan, tämä hukkui esitysten joukkoon.
16. ISO-BRITANNIA: Andy Abraham – Even if
Toivottavasti Iso-Britannia vetäytyy kisoista pois. Terry Wogan suutahti ihan syystä! Vaikka olikin päivänselvää, että huonolla esiintymisnumerolla näin tavanomainen laulu, joka vielä edustaa maata, jolla ei ole kavereita Euroopassa, jää viimeisille sijoille, niin eihän se ole millään tavalla oikeudenmukaista. Parasta Britanniaa sitten vuoden 2002, kivasti rullaava ajaton biisi, joka olisi varmasti olemassa viisujenkin ulkopuolella, ja hauskasti esitetty. Ei todellakaan ansainnut viimeistä sijaa. Jos BBC lähtee pois, niin ehkä EBU:ssa tosiaan tajutaan, että jotain tarttis tehdä...
17. PORTUGALI: Vânia Fernandes – Senhora do mar
Mitenkäs tämä nyt näin alas jäi?
No yritän järkeillä tämän sijoituksen näin: Babić varmaan ajatteli, että tehdäänpä sellainen draamaballadi, joka saa viisufanit pissaamaan hunajaa. Ja siinäpä se on, tämä on tekemällä tehty. Dramaattisuutta ei voi tehdä tekemällä. Se joko syntyy tai ei synny. Cvet z jugassa oli oikeaa dramatiikkaa. Tässä Ursula kyllä paasaa, mutta mistä? Jää ulkopuoliselle epäselväksi. Suuri kiitos kuitenkin Portugalille siitä, että lähettivät pitkästä aikaa näihin kilpailuihin musiikkia, ja kyllähän tälle finaalipaikan soi.
18. ISRAEL: Boaz Mauda – The fire in your eyes
Tätä lienee moni odottanut, ainakin ne neljä, jotka ovat jaksaneet lukea tänne asti. Joka vuosi täytyy näköjään olla yksi biisi, jota kaikki vain ylistävät, fanit ja tavikset, ja sitten ne vielä perhana menestyvät oikeasti. Minun mielestäni tämä on vain ihan tavallinen balladi. Biisi on kaunis lähinnä lyhyen intronsa aikana kun Boaz laulaa a capellana. Hyvin laulettu ja vakuuttavasti esitetty, mutta that’s it. Kiva, että kaikki muut saavat tästä kiksejä.
19. VENÄJÄ: Dima Bilan – Believe
Kyllähän näin huonossa vuosikerrassa tällaisen voitto pistää vähän miettimään onko euroviisuissa nykyään enää mitään järkeä. No, rahalla saa ja siirtolaisilla pääsee. Surullista vain, että Venäjältä on tullut vuosikausia oikeasti hyviä lauluja, ja sitten ne menevät voittamaan näin keskinkertaisella ja mielenkiinnottomalla siirappisella balladilla. Yliyrittäminen viulistineen ja luistelijoineen oli lähinnä säälittävää. Dima on varteenotettava poppari, joka olisi ansainnut voittaa paljon paremmalla laululla. Sääli vain, että vuonna 2006 hänellä oli vastassaan jotain, josta eurooppalaiset ihan oikeasti pitävät. Turhimpien viisuvoittajien TOP-10:ssa, ehdottomasti.
20. TANSKA: Simon Mathew – All night long
Puuh. Olihan tämän finaaliin pääsy ihan selviö ihan alusta lähtien. Tanska kun pärjää aina sellaisilla rennonletkeillä fiilistelybiiseillä, jotka ovat happy happy jou jou celebratea duurissa, kuten jo 2000 ja 2005 huomattiin. Tässä finaalissa korostuivat kuitenkin lähinnä vain laulun yhdentekevyys ja turhuus. Ei mikään suuri laulu, vaikka ihan kiva meininki olikin.
21. AZERBAIDZAN: Elnur & Samir – Day after day
Huoh. Taas lisää näitä viisufanit pissaa hunajaa -biisejä. Anteeksi nyt vain, tämä ei ole ollenkaan niin omaperäinen kuin te haluatte olettaa. Elnurin alkukiekaisut ovat tietysti taiteelliset, mutta heti kun rumpukomppi lähtee soimaan, niin alkaa ihan mainstream-biisi, joka voisi tulla ihan mistä vain. Vaikka te luulette, että tässä on jotain elämää suurempaa, kun lavalla on piruja ja enkeleitä, niin itse sanoitus on naiivi ja yksinkertainen. Ihan kuin joku ala-asteen oppilas olisi saanut uskonnon tunnin kotiläksykseen kirjoittaa runon enkeleistä ja paholaisesta. Kaiken lisäksi lavaesitys oli niin euroviisujen sääntöjen takia niin pelkistetty, että idea ei edes toiminut. Esikatseluvideossa homma toimi huomattavasti paremmin. Pitäkää te kaikki muut tästä, minä pidän muista esityksistä.
22. PUOLA: Isis Gee – For life
Laulun esittäjä ei näytä ihmiseltä. Sävellyksen parasta antia on tunnelma, mutta mitään muuta tässä ei olekaan. Propsit siitä, että Isis on tehnyt ja soittanut biisin kokonaan itse, mutta olisiko kannattanut kenties satsata: hyvään sävellykseen. Jos sellainen puuttuu, ei auta vaikka homma olisikin kuinka laadukkaasti toteutettu. Täytyy olla tosi mielenkiinnoton biisi jos kulttuuriravintola Kannaksen kisayleisö buuasi tälle illan ainoana esityksenä
23. GEORGIA: Diana Gurtskaya – Piss will come
AAAAAAAARGH!!!
Mä VIHAAN Diana Gurtskayaa ja KAIKKEA mikä liittyy Georgian viisuun vuosimallia 2008!!! Tälle kävi Latvia 2005:t, eli aloin vihata tätä laulua tasan yhden tietyn hetken jälkeen. Ja se yksi hetki oli torstaina 22.5.2008 2. semifinaalin loppupuolella, jolloin paljastui, että Georgia pääsi finaaliin. Tämä aiemmin kaikin puolin turha ja nolo biisi oli vain valunut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja sitten tämä pääsikin finaaliin ja tähän piti törmätä vielä kerran elämässään. Ihan oikeasti: tekopyhä lehmä, joka ei edes laula mitenkään erityisen hyvin laulaa vanhanaikaista ja kaikin puolin kornia Amnesty-länkytystä. Jos tämä edustaisi jotakin länsimaata kuten vaikkapa Alankomaita tai Belgiaa, niin viisufanit vihaisivat tätä myös, mutta eiväthän he voi mitään pahaa sanoa Itä-Euroopan aina ah, niin eksoottisista ja taiteellisista viisuista. Kukaan Euroopassa ei olisi halunnut kuulla tämän tilalla "Era stupendoa", no eipä tietenkään niin
24. SAKSA: NoAngels – Disappear
Miksi Saksa enää osallistuu viisuihin? Eikö NDR tajua, että eihän kukaan varteenotettava lähde enää koskaan edustamaan Saksaa kun Ciceroa kohdeltiin niin törkeästi Helsingin kisoissa. Tämä oli häpeä kaikille: saksalaisille, euroviisuille, tälle bändille, joka on kuulemma oikeasti oleellinen osa 2000-luvun alun saksalaista pop-musikkia, sekä pyrotekniikalle, jota tässä oli reilusti. Tarpeellisia jokainen räjähdys, toki, ja laulun tunnelmaan sopivia, TOKI. Paskaa!
25. LATVIA: Pirates of the sea – Wolves of the sea
Sanat eivät riitä. Mä en oikeasti osaa kirjoittaa tähän kaikkea sitä vihaa, mitä koen tätä Latvian entryä kohtaan. Joskus mietin, että mitä järkeä tässä maailmassa on, ja onko tämä elämä oikeasti elämisen arvoinen paikka, jos aikuiset ihmiset ihan tosissaan pukeutuvat merirosvoiksi ja tekevät esityksen, jonka kohokohta on se, että mies läpsii naista pyllystä. Ja sitten sellaisella vielä päästään finaaliin ja sijoitutaan puolenvälin paremmalle puolelle. Latvian kohdalla ei voida edes puhua siirtolaisista. Euroopassa on siis tosiaan massoittain ihmisiä, jotka ovat tuhlanneet rahansa siihen, että ovat äänestäneet tätä. Läpeensä skeida esitys. ”Laulajat” ”lauloivat” huonosti ja epävireisesti. Ennen kuin joku alkaa puhua huumorintajuttomuudesta, niin kertokaa missä se huumori on? Se, että Latvian spedet pukeutuvat hassuihin asuihin ei oikein vielä riitä. Tämä ja tämän menestys ei anna hyvää kuvaa ihmiskunnasta. Miksi täällä maailmassa edes kannattaa yrittää mitään, jos tällaista arvostetaan? Tämä on olemassaolon aliarvioimista. Kukaan ei tietenkään olisi tämän tilalla halunnut kuulla "Dj, take me awayta", no eipä tietenkään niin
Jos ette vielä vihaa minua, niin nyt on viimeistään sen aika: Mun mielestäni finaalin väliaikanumero oli oikein hauskaa. Ihan loistavaa balkanilaista torihumppa-meininkiä.