Levyarvostelut
Lähetetty: 08 Huhti 2006, 18:44
Tämmöinenkin topic on ollut pitkään suunnitelmissani. Eli tähän voi kirjoittaa levyarvosteluja levyhankinnoistaan
Olisiko arvosteluasteikko vaikka tähdet yhdestä viiteen (* - *****)
Minäpä aloitan ja ensimmäisenä ruodittavaksi päätyy:
Annika Eklund: Shanghain valot (Warner music)
Annika Eklundin kolmas albumi on nimikkokappaletta lukuunottamatta Esa Niemisen tuottama ja pääosin säveltämäkin. Ensimmäisenä tuleekin mieleen, että korvaako Annika nyt Anna Erikssonin Esan produktioissa, koska Anna vaihtoi viimeisimpään levyynsä tuottajaa. Levyn aloittaa nimikkokappale "Shanghain valot", joka eroaa tyylillisesti koko muusta levystä. Sävellettiinköhän kappale vain euroviisuja varten ja lisättiin sitten menestyksensä ansiosta albumille? Kappale on myös albumin nopeatempoinen iskelmä. Muuten levy sisältää balladeja ja rauhallisemmin svengaavia pop-iskelmiä aitoon Anna Eriksson -tyyliin, paria poikkeusta lukuunottamatta.
Toinen kappale on myös levyn toiseksi tarttuvin. Tomi Salmen säveltämä ja sanoittama "Minä ja hän" saa hyvälle tuulelle, vaikka muutama kohta kertosäkeen sanoituksessa ei mielestäni oikein istukaan sävelmään. Kolmas raita on surumielinen balladi "Sydän täynnä tyhjää". Esa Niemisen kynästä lähtenyt kappale muistuttaa eniten Anna Erikssonin tuotantoa. Biisi on Niemisen tälle levylle säveltämistä paras. Sitä seuraa kolme perusbiisiä Niemisen iskelmätehtaasta. "Sunnuntaiaamu"-biisistä ei paljoa mieleen jää. "Sama aika, sama paikka" on tempoltaan reipas, mutta sävelmä ei ole liian tarttuva. Sitten on vuorossa toinen euroviisukappale "Sinussa on jotain", josta levyltä löytyy kolme ja puoli minuuttinen versio.
Antti Kleemolan säveltämä "Jos toiveeni toteutuu" soljuu aika sujuvasti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sen jälkeen kuullaan "Outo olo", jonka taustasoitannassa on "Shanghain valojen" tapaan vähän James Bond -henkeä - kappaleena ei kuitenkaan ylletä lähekkään nimikkohittiä. Lopuksi kuullaan vielä yksi Esa Niemisen säveltämä AE-tyylinen popballadi ja Antti Kleemolan säveltämä soulahtavasti svengaava "Pikku paholainen".
Eräänlaisena bonusraitana kuullaan 7-minuuttinen Disco-potpuri, joka sisältää pätkät legendaarisista hiteistä: Huone 105, Dirlandaa, Metsäratio, Minttu sekä Ville ja Apinamies. Esa Niemisen ja Jani Saastamoisen sovittama potpuri onkin Shanghain valojen ohella levyn paras veto. Disco-tausta potkii riemukkaasti.
Henkilökohtaisesti olisin toivonut levyltä enemmän jotain tämän tyylistä. Edes yhden tai kaksi hieman discopoljentoista kappaletta olisi ehkä tyydyttänyt muutenkin enemmän "Shanghain valot"-kappaleeseen ihastuneita. Muutenkin levy on valitettavan lyhyt, vain 11 kappaletta ja 40 minuuttia, joista Disco-potpuri lohkaisee 7.
Kauttaaltaan tuotanto on kuitenkin huolellista ja kokonaisuutena levy täyttänee tehtävänsä mukavana kuuntelumusiikkina.
***
Olisiko arvosteluasteikko vaikka tähdet yhdestä viiteen (* - *****)
Minäpä aloitan ja ensimmäisenä ruodittavaksi päätyy:
Annika Eklund: Shanghain valot (Warner music)
Annika Eklundin kolmas albumi on nimikkokappaletta lukuunottamatta Esa Niemisen tuottama ja pääosin säveltämäkin. Ensimmäisenä tuleekin mieleen, että korvaako Annika nyt Anna Erikssonin Esan produktioissa, koska Anna vaihtoi viimeisimpään levyynsä tuottajaa. Levyn aloittaa nimikkokappale "Shanghain valot", joka eroaa tyylillisesti koko muusta levystä. Sävellettiinköhän kappale vain euroviisuja varten ja lisättiin sitten menestyksensä ansiosta albumille? Kappale on myös albumin nopeatempoinen iskelmä. Muuten levy sisältää balladeja ja rauhallisemmin svengaavia pop-iskelmiä aitoon Anna Eriksson -tyyliin, paria poikkeusta lukuunottamatta.
Toinen kappale on myös levyn toiseksi tarttuvin. Tomi Salmen säveltämä ja sanoittama "Minä ja hän" saa hyvälle tuulelle, vaikka muutama kohta kertosäkeen sanoituksessa ei mielestäni oikein istukaan sävelmään. Kolmas raita on surumielinen balladi "Sydän täynnä tyhjää". Esa Niemisen kynästä lähtenyt kappale muistuttaa eniten Anna Erikssonin tuotantoa. Biisi on Niemisen tälle levylle säveltämistä paras. Sitä seuraa kolme perusbiisiä Niemisen iskelmätehtaasta. "Sunnuntaiaamu"-biisistä ei paljoa mieleen jää. "Sama aika, sama paikka" on tempoltaan reipas, mutta sävelmä ei ole liian tarttuva. Sitten on vuorossa toinen euroviisukappale "Sinussa on jotain", josta levyltä löytyy kolme ja puoli minuuttinen versio.
Antti Kleemolan säveltämä "Jos toiveeni toteutuu" soljuu aika sujuvasti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sen jälkeen kuullaan "Outo olo", jonka taustasoitannassa on "Shanghain valojen" tapaan vähän James Bond -henkeä - kappaleena ei kuitenkaan ylletä lähekkään nimikkohittiä. Lopuksi kuullaan vielä yksi Esa Niemisen säveltämä AE-tyylinen popballadi ja Antti Kleemolan säveltämä soulahtavasti svengaava "Pikku paholainen".
Eräänlaisena bonusraitana kuullaan 7-minuuttinen Disco-potpuri, joka sisältää pätkät legendaarisista hiteistä: Huone 105, Dirlandaa, Metsäratio, Minttu sekä Ville ja Apinamies. Esa Niemisen ja Jani Saastamoisen sovittama potpuri onkin Shanghain valojen ohella levyn paras veto. Disco-tausta potkii riemukkaasti.
Henkilökohtaisesti olisin toivonut levyltä enemmän jotain tämän tyylistä. Edes yhden tai kaksi hieman discopoljentoista kappaletta olisi ehkä tyydyttänyt muutenkin enemmän "Shanghain valot"-kappaleeseen ihastuneita. Muutenkin levy on valitettavan lyhyt, vain 11 kappaletta ja 40 minuuttia, joista Disco-potpuri lohkaisee 7.
Kauttaaltaan tuotanto on kuitenkin huolellista ja kokonaisuutena levy täyttänee tehtävänsä mukavana kuuntelumusiikkina.
***