Nolla nolla seitsemän nimees muka liitetään??

Nolla-nolla-seitsemään nimes muka liitetään. Tuolta kuulostaa minun korviini, tosin Ann-Christinen ruotsinkielinen korostus saattaa sekoittaa noita pitkiä vokaaleita.

Tän korva ja järki yhdessä sanoo näin:

nolla-nolla-seitsemään nimes muka liitetään

vaikka ei tuo mukaan ole myöskään mahdoton.... hankala sanoa... Ann-Christine kun laulaa sanan lähinnä mukaa -muodossa

Voi Voi Ruotsia... Olisi sopinut tuonne kärkikolmikkoon niin paljon paremmin kuin tuo Espanja...

Tämä vuosi 1966 on miulle varsin tuore televisio-tuttavuus.
Katsoin tänään nämä IHANAT kisat vasta toista kertaa. Nadi, saat oman version Jongunjoella mukaasi....
Loistava vuosikerta. Upeita LAULAJIA!
Maaliskuussa tekemäni chartti menee kyllä ihan uusiksi kun näkee nuo kappaleet esitettyinä.
Varsinkin Alankomaat on hulvaton!!

Itävallan Mercie Cherie kokee täydellisen mahalaskun. Esitys on tylsä, eikä se kappalekaan nyt sitten niin erikoinen ole. Aikaisemmin listallani peräti toisena. EI OLE TODELLAKAAN ENÄÄ!!!

1. ESPANJA: Raphael - Yo soy aquél : Edelleen selkeä ykkönen. Lievä Esi-Gary Revel JR tuo Raphael

2. Ruotsi
3. Luxemburg
4. Italia
5. Suomi

6. Jugoslavia
7. Alankomaat
8. Saksa
9. Monaco
10. Tanska

11. Portugal
12. Norja
13. Irlanti
14. Itävalta
15. Ranska

16. Belgia
17. UK
18. Sveitsi

Tänään näin.

MuzaMaza kirjoitti:Itävallan Mercie Cherie kokee täydellisen mahalaskun. Esitys on tylsä, eikä se kappalekaan nyt sitten niin erikoinen ole. Aikaisemmin listallani peräti toisena. EI OLE TODELLAKAAN ENÄÄ!!!

...

2. Ruotsi

Ooh! Osoittaahan se Musiikki-Martti joskus hyvääkin musiikkimakua!!

Ehkä siihen vaikutti pari olutta kun katsoin noita lauantai-iltana.
Moni laulu heräsi ihan uudella tavalla henkiin. Loistava vuosikerta!

No jos kerta MuzaMaza saa tehdä uusia chartteja niin sitten teen kyllä minäkin

Ensinnäkin olen ihan samaa mieltä hänen kanssaan: TÄMÄ ON IHAN LOISTAVA VUOSI. Muutamat live-esitykset ovat sangen hulvattomia. Moni laulu tosiaan on herännyt ihan uudella tavalla henkiin, eikä siihen tarvittu edes noita paria olutta... kalja on pahaa, PAHAA, PAHAA, PAHAA...

Ja tosiaan, nyt tulee todella suuria muutoksia ainakin tuohon aikaisempaan charttiini verrattuna.

lharju kirjoitti:Tämä vuosi oli selkeästi huonompi kuin 1967

No eikä ole. Aivan LOISTAVAA VIIHDETTÄ!


18. RANSKA: Dominique Walter - Chez nous
[size=10px]Vuotensa ainoa huono! Kamala pohjanoteeraus, järkyttävä N'avoue jamais vol. 2 sillä erotuksella, että tämä sijoittui jokseenkin niin kuin pitikin.[/size]


17. ITALIA: Domenico Modugno - Dio, come ti amo
[size=10px]Periaatteessa italialainen raakkumisviisu pahimmillaan, mutta silti: ajoittain tässä on jopa ihan onnistunut tunnelma.[/size]

16. ITÄVALTA: Udo Jürgens - Merci Chérie
[size=10px]No voi MAI ÄÄS! P*ska voittaja tälle vuodelle ja entistä vihaisempi olen nyt kun olen nähnyt live-esityksen. Luulenpa, että raadit ajattelivat, että "annetaan tolle nyt yksi voitto niin päästään siitä lopullisesti eroon" kun Jürgensin viisut huononivat kerta kerralta.[/size]

15. ISO-BRITANNIA: Kenneth McKellar - A man without love
[size=10px]Ihan taidokas sävellys mutta ei nyt kuitenkaan ihan iske...[/size]


14. NORJA: Åse Kleveland - Intet er nytt under solen
[size=10px]Jokin tässäkin viehättää...[/size]

13. JUGOSLAVIA: Berta Ambroz - Brez besed
[size=10px]Tämähän oli ihan kaunis iskelmä. Eipä tämä ja Eres tu kuitenkaan muistuta toisiaan kuin vain hieman...[/size]

12. SVEITSI: Madeleine Pascal - Ne vois-tu pas?
[size=10px]Mukava sävel mutta menee hieman yksitoikkoiseksi kun samaa rakennetta toistetaan koko ajan[/size]

11. PORTUGALI: Madalena Iglesias - Ele e ela
[size=10px]Mitenkäs minä nyt olin näin pahasti lytännyt tämän aikaisemmin. Nyt kun kuulin tästä kunnollisen version, niin olen joutunut toteamaan, että tämähän on ihan mukava, letkeä kipale[/size]

1p MONACO: Tereza - Bien plus fort
[size=10px]Miten Sveitsi voi sijoittua kuudenneksi ja tämä jäädä viimeiseksi. Kovin samanlaisia lauluja, mutta minun mielestäni tämä oli hieman parempi[/size]

2p IRLANTI: Dickie Rock - Come back to stay
[size=10px]60-luvulla Irlannin balladit olivat komeita, toisin kuin moneen kertaan ansiottomasti voittaneet festarihumpat 90-luvulla[/size]

3p BELGIA: Tonia - Un peu de poivre, un peu de sel
[size=10px]Iloinen ja pirtsakka, ja sangen hauska sanoitus[/size]

4p TANSKA: Ulla Pia - Stop-mens legen er go'
[size=10px]Aivan hervoton live-esitys[/size]

5p ALANKOMAAT: Milly Scott - Fernando en Philippo
[size=10px]Samat sanat[/size]

6p ESPANJA: Raphael - Yo soy aquél
[size=10px]Ja minä olin haukkunut tätä tylsäksi pari kuukautta sitten. Siis hyvänen aika. Komea tulkinta, ihanan mahtipontinen livenä! Raphael taisi olla illan paras solisti[/size]

7p LÄNSI-SAKSA: Margot Eskens - Die Zeiger der Uhr
[size=10px]Kaunis ja ajaton balladi[/size]


8p SUOMI: Ann Christine - Playboy
[size=10px]Illan parhaimpia poppiksia ja tämähän on varsinkin sanoituksensa ansiosta jo kulttiklassikko Suomessa[/size]

10p LUXEMBURG: Michèle Torr - Ce soir je t'attendais
[size=10px]Minun mielestäni edelleen erittäin mukava, mukaansatempaava, vauhdikas... tarttuva kertosäkeistä![/size]

12p RUOTSI: Lill Lindfors & Svante Thuresson - Nygammal vals
[size=10px]Nousi ykköseksi! Aivan mahtava. Vaikka viisufanit käyttävät monista euroviisuista turhan usein sanaa teos, niin tämä on sellainen! Aivan mahtava, nerokas sanoitus, jossa on todella hauskalla tavalla yhdistetty vanha kansansatu ja 60-lukulaisia slangisanontoja. Sävelkin on todella miellyttävää kuunneltavaa ja kun tähän lisätään vielä Lill Lindforsin ilmeet, niin eihän tästä voi olla pitämättä...[/size]

Vastataans nyt vielä tuohon Huilumiehen kysymykseen kun kukaan muu ei ole sitä vielä noteerannut.

Huilumies kirjoitti:12p: INTET ER NYTT UNDER SOLEN (Norge)!!! Tässä kappaleessa ei ole kuin yksi huono asia, ja se on, että se on aivan liian lyhyt! (1min 40s!)

(Mitenkä muuten kilpailun live-esitys, oliko sekin noin lyhyt, vai onko lyhyys vain studioversion vaiva?)

Livenä tämä biisi oli pidempi. Åse esitti ensin kitaransa säestyksellä koko biisin kaikki säkeistöt läpi ja vasta sitten kuultiin se mahtipontinen välisoitto ja sen jälkeen viimeinen säkeistö kuultiin vielä uudelleen.

Siihen aikaan ei tosiaan tainnut olla mitään taustanauhoja eli Åse ja Udo soittivat soittimiaan ihan aikuisten oikeasti siellä lavalla.

Ja ihanat ne Åsen pälyilevät ja myöhästyneet katseet kuvaavien kameroiden vaihtuessa.

LOISTAVAA VIIHDETTÄ MUSTAVALKOISENAKIN!

Katsoin muuten nyt nuo 1966 kisojen pisteiden annotkin.
Hui mitä viheltelyä ja ihmisten kohahduksia tulvi pohjoismaiden antassa toisilleen pisteitä...

V**TU MITÄ POLITIIKKAA siis jo silloin!!!

Täälläpäin pidetään Grande Finale, Eurovision Song Contest-kilpailut 1966, johdossa on ylivoimaisesti sävelmä "Ce soir je'attendais" esittäjänä Michéle Torr Luxemburg 8,50.
Toisena on Itävalta 7,10 ja kolmantena Irlanti 6,70.

Vielä on kuulematta kolme sävelmää, itselläni minulla ei ole näitä omistuksessa niin odottelen että ESC-radio soittaa puuttuvia sävelmiä.

Nostalgiamatkani pysähtyi tällä kertaa kuusikymmentäluvulle.

Luxemburgilla oli loista sävellys, aivan ylivoimainen mielestäni. Harvoin on sävellykset kuusikymmentäluvulta saanneet yli 8 pistettä minulta.

Suomen edustuskappale kuului parhaimmistoon myös, sitten en käsitä miten naapurimme Ruotsi sai niin paljon pisteitä.

[size=18px]8,50 Luxemburg - Michéle Torr "Ce soir je' attendais"
7,30 Itävalta - Udo Jürgens "Merci Chérie"
7,15 Irlanti - Dickie Rock "Come back to stay"[/size]

[size=9px]7,00 Sveitsi - Madeleine Pascal "Ne vois-tu pas"
6,80 Iso-Britannia - Kenneth McKeller "A man withhout love"
6,10 Suomi - Ann-Christine Nyström "Playboy"
5,90 Ruotsi - Lill Lindfors & Svante Thuresson "Nygammal vals"
5,90 Tanska - Ulla Pia "Stop, mens legen er go"
5,85 Norja - Åse Kleveland "Intet er nytt under solen"
5,80 Belgia - Tonia "Un peu de poivre un peu se sel"
5,75 Saksa - Margot Eskens "Die zieger der uhr"
5,50 Espanja - Raphael "Yo soy aquel"
5,40 Ranska - Dominique Walter "Chez nous"
5,20 Monaco - Tereze "Bien plus fort"
4,85 Jugoslavia - Berta Ambroz "Brez besed"
4,85 Portugali - Madelena Iglézias "Ela e ela"
4,70 Alankomaat - Milly Scott "Fernando en Phillippo"
4,50 Italia - Domenico Modugno "Dio come ti amo"

Karsintasävelmiä Suomesta ja Ruotsista.

6,60 Suomi - Laila Kinnunen "Muistojeni bulevardi"
6,05 Suomi - Carola "Meren laulu"
5,50 Suomi - Tamara Lund "Märkää asfalttia"
5,25 Suomi - Viktor Klimenko "Vieras rakastettuani"
4,70 Suomi - Marjatta Leppänen "Aamuyön tanssi"
4,45 Suomi - Danny "Pieni sana"
4,40 Suomi - Lasse Mårtensson "Ken hän on"
3,80 Suomi - Ilkka Rinne "Syysromanssi"

6,95 Ruotsi - Svante Thuresson "Hej systrar hej bröder"
6,40 Ruotsi - Ann-Louise Hanson "En ballad för länge sen"
6,25 Ruotsi - Carli Tornehave "Monte Carlo"
5,80 Ruotsi - Gunvor Bergqvist "Vårens vindar"
5,20 Ruotsi - Monica Nielsen "En röd vals"[/size]

Miun lista 1966

Tanska 12p
Ruotsi 10p
Norja 8p
Luxembourg 7p
Monaco 6p
Saksa 5p
Sveitsi 4p
Jugoslavia 3p
Espanja 2p
Hollanti 1p

Kopioin tässä sunnuntaipäivän ratoksi Me Naiset-lehdessä  julkaistun jutun, jossa Ossi Runne kertoo viisumatkastaan. Lehden numero on nyt hukassa, mutta voin lisätä sen sitten kun tuon tiedon löydän. Artikkelin tekijöiksi mainittiin Matti Keihäsniemi ja Caj Bremer, toinen lienee ollut valokuvaaja. Mahdolliset kirjoitusvirheet ovat sitten kopikoneen (lue: minun) vikaani.

***

Kolme ja puolisataa miljoonaa silmäparia seurasi kymmenissä eri maissa tämänvuotisia Eurovisiolaulukilpailuja. Lisäväriä niille antoi Intervisiomaiden katsojakunnan mukanaolo ensimmäisen kerran. Oman kilpailusävellyksemme Playboyn sijoituksesta voitaisiin kiistellä, mutta hyvä näinkin: Osallistuminen on tärkeintä, sillä tuohan se maatamme osaltaan suuren maailman tietoisuuteen. Playboyn säveltäjä, sanoittaja ja kapelimestarina sävellyksen esittämistä johtanut Ossi Runne kerttoo kilpailu tunnelmista.

”Anteeksi, että olen myöhässä, mutta en kerta kaikkiaan päässyt ennemmin.” Ossi Runne istahtaa hieman väsyneesti tuoliin ja jatkaa: ”Sanoisin, että matka oli erittäin antoisa monessakin mielessä, eikä kaikkea pysty sulattamaan ennen kuin vettä on virrannut hieman lisää. Ensiksikin kilpailun tulos on makuasia, koska mitään suuremman luokan hittiä ei koko joukossa ollut yhtään. Eri maiden tuomarien näkökantoihin vaikutti ehkä ratkaisevimmin kunkin esittäjän varmuus. Sanoisinkin, että tasoero ei ollut kovinkaan suuri iskelmien välillä, mutta sitäkin selvempi esittäjien välillä. Tässä etelämaalaisen temperamentin omaavat vetivät ehkä pisimmän korren, heillä kun kovan rutiinin lisäksi on tuollaista dramaattista tunneherkkyyttä ja kykenevät sitä sopivasti oikeassa tilaisuudessa käyttämään. Tämä kilpailu ei siis ole amatööreille sovelias, se vaatii ehdottomasti ammattimaisia esiintyjiä.

Pohjoismaat olisivat voineet jaella pisteitään ehkä hieman solidaarisemmin, sillä sen kaltaista yhteistyötä eräiden muiden maiden kesken voi jatkuvasti havaita. Eräälle iltalehdelle antamassani haastattelussa harjoitusten jälkeen mainitsin orkesterin heikohkosta tasosta. Mielestäni se ei ollut sitä huippuluokkaa, jota tämän kaltaisen kilpailun kyseessä ollen odottaisi. Erityisesti tämä koski rytmiryhmää ja esityksemme aikana en voinut olla ajattelematta, että Erkki Valaste ja Heikki Laurila tekisivät rumpuineen ja kitaroineen melkoisen hyvän säväyksen, toisin sanoen kaipaisin heidän tasoistensa muusikoiden työskentelyä. Toinen haittaava tekijä oli mikrofonien heikko taso ja yleensä koko äänityslaitteettomuus. Tämä oli sitäkin ihmeellisempää, kun kyseessä oli Keski-Euroopan parhaita radio- ja televisiokeskuksia. Samaa on sanottava lavastuksista, puitteista joissa televisiointi suoritettiin. Siitä puuttui tyystin useiden aikaisempien vuosien loisteliaisuus, kovin vaatimattomat olivat tämän kerran lavasteet.

Joskin turhaa oli toisaalta se näytelmä, jonka pääosaa esitti Italian edustaja Domenico Modugno. Viimeinen kenraaliharjoitus oli meneillään ja tilaisuudesta nauhoitettiin kunkin kilpailumaan iskelmä ja nauhoitukset lähetettiin sitten kunkin osanottajamaan raadille ennakolta kuultavaksi. Tuli Domenico Modugnon vuoro. Hän käveli kapellimestarinsa kanssa mikrofonin luo jääden seisomaan sen eteen mitään sanomatta. Jonkin ajan kuluttua hän yhtäkkiä ilmoitti, ettei suostu esiintymään, jos hänen omilla rahoillaan viime hetkellä Italiasta paikalle lentokoneella hankkimansa säestysryhmä ei saa esiintyä ja säestää häntä, koska muillakin mailla on ylimääräistä rekvisiittaa varsinaisen solistin lisäksi. Televisio-ohjaaja ilmoitti, ettei siitä tule mitään ja silloin alkoi todellinen rähinä. Suurin osa paikalla olleesta ylimääräisestä väestä vihelsi italialaisen vaatimukselle, mutta toisaalta taas Italian omat lehtimiehet ja muutkin mukana olevat viralliset ja epäviralliset edustajat pitivät vaatimusta oikeutettuna. Siihen haettiin sitten korkea herra toisensa jälkeen asiaa selvittelemään. Lopulta piti poliisinkin sekaantua asiaan ja ajaa liika väki ulos ja niin rauha vähitellen palasi sekamelskan kestettyä toista tuntia. Modugno sai tahtonsa läpi, mutta ehkä tämä tarina oli lopulta se, joka pilasi italialaisen loputkin mahdollisuudet menestyä kilpailussa. Itävaltalainen kapellimestari Hammersmith kertoi minulle, että tämä samainen herra on tehnyt samantapaisia temppuja ennenkin ja että lopultakaan ei ollut kysymys muusta kuin mainoksen hankinnasta. Mainittakoon myös se, että Eurovisiokilpailun sääntöjen mukaan saa varsinaisen solistin lisäksi kilpailussa esiintyä mukana joko kaksi tanssijaa tai soittajaa laulajan taustalla, mutta heidän osallistumisestaan tulee ilmoittaa solistin ja kapellimestarin kanssa samanaikaisesti.

Aivan toisenkaltaisen kuvan itsestään jättivät Jugoslavian joukkueen kaksi edustajaa. Heidän sympaattinen ja vaatimaton käytöksensä sai koko suomalaisryhmän varauksettoman tunnustuksen.” Ainakin Ossi Runne tarkoitti mitä sanoi, koska hän uskoi minulle aikovansa lähettää heille Suomesta jonkin muistolahjan.

”Muuten tuo samainen Domenico Modugno oli ainoa osanottaja, joka ei ollut läsnä kilpailun jälkeen järjestetyssä upeassa juhlassa, joka oli todellinen samppanja-juhla. Juhla pidettiin Hotelli Brasseurissa ja siihen otti osaa noin seitsemän - kahdeksansataa henkeä. Juhlien puitteet olivat korkeinta luokkaa ja  taisi siinä järjestäjien kukkaro kovasti laihtua. Varsinaisista järjestelyistä ei muutenkaan ole muuta kuin pelkkää hyvää sanottavaa, sillä kaikille oli varattu sama määrä harjoitusaikaa, 45 minuuttia kerralla ja se riitti hyvin, sillä olihan kukin harjoitellut jo ennakolta kotimaassaan. Samoin saimme näistä harjoitusajoista hyvissä ajoin tiedon.

Oman lukunsa ansaitsee muu kilpailuihin liittyvä touhu. Järjestäjät olivat varanneet kansiot, johon kukin osanottajamaa toimitti oman mainosmateriaalinsa. Yleisradion tiedotusosaston laatima pieni, mutta muuten hyvin asiallinen tiedotuslehtinen hukkui muiden maiden toimittaman valtavan materiaalimäärän joukkoon, joka koostui paksuista informaatioartikkeleista, valokuvista ja äänilevyistä. Muutenkin huomattiin, että juuri Suomi kärsi tuntemattomuudestaan. Sitä kuvasi hyvin eräs tapaus. Kun vuorollamme ensi kerran astuin orkesterin eteen ja kerroin, että olemme Suomesta, niin orkesterimuusikot, jotka monet jälkikäteen osoittautuivat melko valistuneiksi kysyivät: ”Ai, Oslostako?” On pakko sanoa, että itse kilpailu on lopultakin hyvin kaupallinen tapaus, tai ainakin sellaiseksi sen muut maat ja levy-yhtiöt etunenässä tekevät. Siksi näistä maista seuraa kilpailijoiden mukana, ei ainoastaan lehtimiehiä, vaan myös levy-yhtiöiden edustajia ja agentteja. Välillä ei tiedet, kuka kuikin on, vai onko mikään.

Lopputuloksesta sanoisin, että se on ja oli makuasia, mutta monet maat tai näiden edustajat olivat hyvinkin pettyneitä. Espanjalaiset esimerkiksi olivat hyvin varmoja oman kappaleensa menestyksestä ja paikalla olleet maanmiehet valtasi melkein maansuru tulosten tultua julistetuiksi. Ann Christinelle ja minulle oli tärkeintä saada olla mukana ja edustaa maatamme parhaamme mukaan, joten emme olleet pettyneitä. Muuten Ann Christine hankki Suomelle ja suomalaisille paljon pinnoja reippaalla olemuksellaan.

Miten kappaleet tulevat nyt kilpailujen jälkeen levytilastoissa sijoittumaan, on vaikeata arvioida, mutta sen tiedän, että Ann Christinen sekä suomen- että englanninkielisen levytyksen lisäksi Playboy levytetään Tanskassa ja Norjassa, sekä lisäksi siitä on myyty oikeudet Keski-Eurooppaan.

Eurovisiokilpailun jatkuvuudesta ei liioin voida sanoa mitään, koska se on jo nyt saanut kovat kilpailijat Intervisiosta sekä Sopotin iskelmäkilpailuista. Lopuksi sanon, että mukava oli olla läsnä ja nähdä koko se touhu ja hyörinä, joka on koettavissa vain tämänkaltaisesta suurkilpailusta puheenollen.”

Olisin voinut jatkaa Ossi Runnen kertomista kuvailemalla mitä havaitsin televisiokatsojan näkökannalta, mutta jätän sen tekemättä, koska havaintoni suurelta osalta olivat yhtäpitäviä Ossi Runnen kertomien asioiden kanssa. Voidaan sanoa, että Eurovisiokilpailut tällä kerralla televisiosta nähtynäkin vaikuttivat viisuilulta.

Kiitos Halla….on mielenkiintoista tukea näitä vanhoja ”lehtileikkeitä”….tämä on Euroviisuhistoriaa. 

Ossi Runnen eka vuosi nyt etusivulla!

Huomasin lukea tuon Hallan kopsaaman artikkelin vasta juttuni kirjoitettua, mutta onneksi tuo aikalaiskuvaus vastaa aika hyvin sitä, mitä eri lähdekirjoissakin sanotaan. Tuo Italian draama näköjään selvitetään tuossa vielä tarkemmin 

Raphael esitti juuri ensimmäisen viisunsa tven gaalassa


http://www.rtve.es/television/20090226/ ... 8291.shtml

Aloitin 60-luvun viisuihin tutustumisen loogisesti vuodesta 1966! Ei ihan ominta teekuppiani nämä 60-lukulaiset, mutta hyvin jaksoin kaikki kuunnella.

Pisteet

1p Suomi: Ann Christine Nyström - Playboy
2p Monaco: Tereza - Bien plus fort
3p Luxemburg: Michèle Torr - Ce soir je t'attendais (Michele se on jaksanut HUUTAA vuosikymmnestä toiseen! )
4p Ruotsi: Lill Lindfors & Svante Thuresson - Nygammal vals
5p Iso-Britannia: Kenneth McKellar - A man without love (Biisi ei juuri mikääm, mutta mahtava laulaja! )
6p Espanja: Raphael - Yo soy aquél (Paatosta piisasi! )
7p Italia: Domenico Modugno - Dio come ti amo
8p Jugoslavia: Berta Ambroz - Brez besed
10p Länsi-Saksa: Margot Eskens - Die Zeiger der Uhr
12p Norja: Åse Kleveland - Intet er nytt under solen (Loistava!!! )

Viisupuntari 1966:
****
1.
***
2.
3.
4.
**
5.
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
13.
14.
15.
16.
17.
*
18.

Täysin väärä voittaja.

Ei ykkösiä mutta ei mitään mestariteoksiakaan tarjonnut tämä vuosi.

****
1. Madalena Iglesias - Ele e ela
2. Lill Lindfors & Svante Thuresson - Nygammal vals (Hip man svinaherde)
3. Milly Scott - Fernando & Filippo
4. Tonia - Un peu de poivre, un peu de sel
5. Åse Kleveland - Intet er nytt under solen

***
6. Michèle Torr - Ce soir je t'attendais
7. Berta Ambrož - Brez besed
8. Ann-Christine Nyström - Playboy
9. Raphael - Yo soy aquel
10. Ulla Pia - Stop mens legen er go

**
11. Udo Jürgens - Merci, chérie
12. Domenico Modugno - Dio, come ti amo
13. Kenneth McKellar - A man without love
14. Tereza - Bien plus fort
15. Dominique Walter - Chez nous
16. Madeleine Pascal - Ne vois-tu pas?
17. Dickie Rock - Come back to stay
18. Margot Eskens - Die Zeiger der Uhr

EDIT:
MItes ihmeessä olin unohtanut vuoden voittajan koko puntarista? No nyt se kuitenkin on siellä.

Paljon hienoja löytöjä taas ja erityisesti pohjoismaisittain erinomainen vuosi Tanskaa lukuun ottamatta. Valitettavasti voittaja on luultavasti kaikkien aikojen huonoin. Järkytyin myös, miten Domenico Modugno saattoi palata viisuihin noin huonolla kappaleella.

1. NORJA: Åse Kleveland - Intet er nytt under solen ****+
2. RUOTSI: Lill Lindfors & Svante Thuresson - Nygammal vals (Hip man svinaherde) ****
3. IRLANTI: Dickie Rock - Come back to stay ****
4. SUOMI: Ann-Christine Nyström - Playboy ****-
5. ESPANJA: Raphael - Yo soy aquel ***1/2
6. RANSKA: Dominique Walter - Chez nous ***1/2
7. BELGIA: Tonia - Un peu de poivre, un peu de sel ***+
8. SAKSA: Margot Eskens - Die Zeiger der Uhr ***+
9. PORTUGALI: Madalena Iglesias - Ele e ela ***
10. LUXEMBURG: Michèle Torr - Ce soir je t'attendais ***-
11. JUGOSLAVIA: Berta Ambrož - Brez besed **1/2
12. HOLLANTI: Milly Scott - Fernando & Filippo **+
13. ISO-BRITANNIA: Kenneth McKellar - A man without love **+
14. SVEITSI: Madeleine Pascal - Ne vois-tu pas? **+
15. MONACO: Tereza - Bien plus fort **
16. TANSKA: Ulla Pia - Stop mens legen er go **
17. ITÄVALTA: Udo Jürgens - Merci, chérie **-
18. ITALIA: Domenico Modugno - Dio, come ti amo *+

1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
13.
14.
15.
16.
17.
18.

4-jäseninen raati puntaroi tämän viisuvuosikerran viikonvaihteen vieriessä.
(suluissa henkilökohtaiset pisteeni)

1. 43 p. LUXEMBURG: Michèle Torr - Ce soir je t'attendais (7)
2. 30 p. SUOMI: Ann Christine - Play boy (10)
3. 27 p. IRLANTI: Dickie Rock - Come back and stay (12)
4. 20 p. NORJA: Åse Kleveland - Intet er nytt under solen
5. 19 p. ITALIA: Domenico Modugno - Dio come ti amo (5)
6. 17 p. JUGOSLAVIA: Berta Ambroz - Brez besed (4)
7. 16 p. ITÄVALTA: Udo Jürgens - Merci chérie (6)
8. 14 p. TANSKA: Ulla Pia - Stop, ja stop - ja stop, mens legen er go' (3)
9= 12 p. LÄNSI-SAKSA: Margot Eskens - Die Zeiger der Uhr (1)
9= 12 p. BELGIA: Tonia - Un peu de poivre, un peu de sel
11= 9 p. PORTUGALI: Madalena Iglesias - Ele e ela
11= 9 p. ISO-BRITANNIA: Kenneth McKellar - A man without love (8)
13. 4 p. ESPANJA: Raphael - Yo soy aquél (2)

Pisteittä jäivät:
RUOTSI: Lill Lindfors & Svante Thuresson - Nygammal vals
ALANKOMAAT: Milly Scott - Fernando en Philippo
MONACO: Tereza - Bien plus fort
SVEITSI: Madeleine Pascal - Ne vois-tu pas?
RANSKA: Dominique Walter - Chez nous