1 piste: TANSKA, Bjørn Tidmand - Sangen om dig
[size=10px]Auttamattoman tylsä mutta harmiton. Sillä sai nyt tästä vuosikerrasta yhden pisteen.
[/size]
2 pistettä: ISO-BRITANNIA, Matt Monro - I love the little things
[size=10px]Harmiton, letkeä viisu, joskin vähän tasapaksu. Ei suuremmin sykähdytä mutta eipä näissä vuosikerroissa pisteille päästäkseen tarvitse sykähdyttääkään.
[/size]
3 pistettä: MONACO, Romuald - Où sont-elles passées?
[size=10px]Kappas, kaksi hyvää tai vähintäänkin kohtalaista ranskankielistä balladia samassa vuosikerrassa. Ei tämäkään mikään elämää suurempi juttu ole mutta ansaitsee pisteitä.
[/size]
4 pistettä: NORJA, Arne Bendiksen - Spiral
[size=10px]Hauska viisu, joskin ehkä jossain määrin ärsyttävä. Bong!
[/size]
5 pistettä: PORTUGALI, António Calvário - Oração
[size=10px]Hyvä debyytti Portugalilta mutta kovin lämpimästi ei maata toivotettu viisuihin tervetulleeksi. Ei näin tyylikäs viisu nollille ansainnut jäädä, ei millään. Portugalin olisi pitänyt tajuta laulaa biisinsä ranskaksi (kielisääntöähän ei vielä ollut) ja olisivat varmaan voittaneet.
[/size]
6 pistettä: SUOMI, Lasse Mårtensson - Laiskotellen
[size=10px]Suomellahan oli oikeastaan aika hyvä viisu tässä vuosikerrassa, siis etenkin muihin verrattuna.
[/size]
7 pistettä: SAKSA, Nora Nova - Man gewöhnt sich so schnell an das Schöne
[size=10px]Kaikkeen kivaan tottuu niin nopeasti, niinpä. Tähän viisuunkin tottuu aika nopeasti, eikä tästä pääse enää irti ja kun se päättyy, pettymys on suuri.

Okei, ehkä en ole ihan niin addiktoitunut tähän mutta hyvä kappale tämä silti on, eikä missään nimessä olisi saanut jäädä nollille.
[/size]
8 pistettä: RANSKA, Rachel - Le chant de Mallory (1 piste vuoden 1964 tyyliin)
[size=10px]Kappas, näitä vanhoja vuosikertoja kuunnellessaan törmää välillä näihin hyviinkin ranskankielisiin, vanhoihin balladeihin, joiden olemassaoloa tulee välillä epäilleeksi. Ihanan sulavasti eteenpäin soljuva ja pehmeästi laulettu kaunis viisu.
[/size]
10 pistettä: ITÄVALTA, Udo Jürgens - Warum nur, warum? (3 pist.)
[size=10px]Udon viisuista paras ja jos niistä jonkun piti voittaa, niin tämä olisi saanut sen tehdä.
[/size]
12 pistettä: ITALIA, Gigliola Cinquetti - Non ho l'età (5 pist.)
[size=10px]Vaan oli se voittaja silti oikea. Italia on onnistunut tekemään erinomaisia viisuja neloseen päättyvinä vuosina, joten tervetuloa takaisin vuonna 2014.
[/size]
Zero points:
[size=10px]11. ALANKOMAAT, Anneke Grönloh - Jij bent mijn leven (näistä vanhoista viisuteksteistä päätellen feminismi ei tainnut olla kovin hyvin voimissaan vielä 60-luvulla...)
12. JUGOSLAVIA, Sabahudin Kurt - Život je sklopio krug (paljon on minua miellyttäviä slaaviballadeja mutta tämä ei nyt siihen joukkoon kuulu)
13. LUXEMBURG, Hugues Aufray - Dès que le printemps revient (Apaattinen. Rytmiä sentään löytyy, se on jo jotakin se, mutta muuten yhden tylsän säkeen hokemista. Kuuntelin biisin urhoollisesti läpi, vaikka ehdinkin sen kuuntelun aikana kuvitella, ettei masentavamman biisin kirjoittaminen ole mahdollista. Kuitenkin...)
14. BELGIA, Robert Cogoi - Près de ma rivière (...sekin todistettiin mahdolliseksi.)
15. SVEITSI, Anita Traversi - I miei pensieri (Apua! Taas italiankielinen sveitsiläisviisu, joka on italialaisempi kuin italialaisviisut itse, sillä erotuksella, että sen laulaj... siis hokijaksi onkin valittu nainen)
16. ESPANJA, Los TNT - Caracola (kamala, täysin olematon sävellys ja tämän mimmin vaikerrus siihen säveleen vielä... APUA! Eikä tämä silti ole Espanjan huonoin edes tältä vuosikymmeneltä)[/size]