Maa: Luxemburg
Vuosi: 1961
Kappale: Nous les amoureux
Esittäjä: Jean-Claude Pascal
Säveltäjä: Jacques Datin
Sanoittaja: Maurice Vidalin
Kapellimestari: Léo Chauliac
Sijoitus: 1./16
Pisteet: 31
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1961lu

Jean-Claude Pascal (s. 24.10.1927 – k. 5.5.1992), oikealta sukunimeltään Villeminot, syntyi Pariisissa vuonna 1927 nuorille vanhemmille. Hänen isänsä Roger Villeminot kuoli 25-vuotiaana, Jean-Clauden ollessa vasta puolen vuoden ikäinen vauva. Hänen äitinsä Arlette Leimoine oli tuolloin vasta 18. Arlette meni uudelleen naimisiin ja Jean-Claude sai turvallisen lapsuuden uusioperheessä, johon syntyi kuusi vuotta myöhemmin Jean-Claudelle myös velipuoli Daniel.

Vastoin perheensä tahtoa Jean-Claude liittyi Ranskan asevoimiin vasta 17-vuotiaana ja osallistui toisen maailmansodan taisteluihin. Sodan päätyttyä hän opiskeli Sorbonnen yliopistossa. Jean-Claude kouluttautui vaatesuunnittelijaksi ja työskenteli Christian Diorin, Pierre Gardinin ja Givenchyn palveluksessa. Muotitalot olisivat halunneet pitää tyyliniekan palveluksessaan, mutta Jean-Clauden sydän veti teatterimaailmaan. Hän suunnitteli aluksi rooliasuja, mutta pian hänen näyttelijänlahjansa huomattiin.

Jean-Claudesta tuli nopeasti suosittu ja työllistetty elokuvatähti Ranskankielisessä Euroopassa. Ura alkoi vuonna 1949 elokuvasta ”Quattro rose rosse” ja jatkui tuotteliaana aina vuoteen 1970 asti. Hänen vastanäyttelijöinään esiintyi mm. Gina Lollobrigida, Romy Schneider ja Michèle Mercier. Suomalaiset saattavat muistaa Jean-Clauden mm. elokuvasta ”Angelika ja sulttaani” (1968). Sen jälkeen hänen suosionsa hiipui ja hän esiintyi enää vain muutamissa pienissä tv-rooleissa.

Tyylitietoisuuden ja näyttelijänlahjojensa lisäksi Jean-Claude oli loistava taidemaalari ja kirjailija, sekä tietenkin samettiääninen laulaja. Laulaminen oli Jean-Claudelle kuitenkin vain sivubisnes muutamia musikaalirooleja lukuun ottamatta. Vuonna 1961 Luxemburg värväsi hänet edustajakseen Eurovision laulukilpailuihin ja Jean-Claude tekikin historiaa tuomalla minivaltiolle ensimmäisen heidän neljästä viisuvoitostaan.

”Nous les amoureux” oli pehmeä, romanttinen balladi, jonka Jean-Claude esitti tyylipuhtaasti ajan hengessä smokkiin pukeutuneena. Vuoden 1961 Eurovision laulukilpailu oli myös suurempi, kuin koskaan aikaisemmin kuudellatoista osallistujallaan. Mukana oli kolme uutta maata: Espanja, Jugoslavia ja Suomi. Luxemburg ja Iso-Britannia erottuivat muusta kilpailijajoukosta pistesaaliineen. Voittaja keräsi 31 pistettä, joita tuli kolmea maata lukuun ottamatta kaikilta kilpailijamailta. Toiseksi tullut Ison-Britannian edustaja The Allisons sai 24 pistettä ja kolmanneksi tullut Sveitsi enää vain 16 pistettä. Oma elokuvatähtemme Leif Wager levytti voittoisan sävelmän suomeksi ja ”Me rakastavaiset” onkin täysin suora käännös kappaleen nimestä.

Jean-Claude Pascal palasi eurovisioestradille vuonna 1981 jälleen Luxemburgin edustajana, mutta vanhanaikainen balladi ei enää purrut yhtä hyvin tuomaristoihin. Muutamaa vuotta myöhemmin Jean-Claude sairastui mahasyöpään ja hänelle tehtiin useita operaatioita. Toukokuun 5. Päivä 1992 hänen taistelunsa sairauksia vastaan päättyi ja hänen menehtyi unohdettuna 64 vuoden iässä. Kaikkien naisten unelmaksikin nimetty Jean-Claude Pascal ei koskaan avioitunut. Hänen viimeinen tahtonsa oli, että hänen tuhkansa levitetään Mont Saint-Michelin linnan alueelle. Jean-Claude Pascalin muistolaatta on valokuvin varustettuna Montparnassen hautausmaalla Pariisissa.

En ole ikinä innostunut tästä. Parempiakin kappaleita oli ehdolla voittajaksi vuonna 1961. Nuo ranskan kielen ärrätkin kuulostavat ihan kamalilta! Valitan, mutta minun on pakko antaa tälle vain ** tähteä.

UPEA, varsinkin se äänilevyversio alttoviuluineen kaikkineen. 5 pist. Erittäin hieno tunnelma, laulaja, sovitus, ja teksti josta oli mielenkiintoisia ajatuksia Nyt-liitteen v. -07 esc-jutussa. Solistin historiaakin ajatellen voisi olla ihan yksi yhteen. ... Laila Kinnunen kirjoitti omassa muistelmakirjassaan Jean-Claudesta jotenkin niin että "minua kohtaan hän oli hyvin kylmä, olin hänelle kuin ilmaa, en saanut häneen minkäänlaista kontaktia." mene tiedä sitten...

^ Historiankirjat väittävät samaa, että Jean-Claude oli luonteeltaan vaikeasti lähestyttävä, äkkipikainen ja koppava.

Melkein olin jo antamassa kolme tähteä, koska on edelleen niin hyvä mieli Aika perusklassikko, kappaleen alku on kiva Muuten ei niin paljoa sykähdyttänyt, mutta ei niin huonokaan

Hauska kappale ranskalaisine ärrineen. Neljä tähteä.

Minulta VIISI tähteä, ehdottomasti. Ajan myötä olen oppinut pitämään tästä viisusta todella paljon. Eikös teksti ollut aikoinaan hivenen sensaatiomainenkin? Muistan lukeneeni jostain, että laulun rakastavaiset olisivat olleet samaa sukupuolta. Tulkintakysymys varmaan tämäkin, sitten.

Neljä tähteä. Kaunis laulu ja pidän laskevasta kertosäkeestä. Sanoisin, että euroviisujen historian siihen mennessä ylivoimaisesti paras viisuvoittaja. Ja tätä parempi viisuvoittaja saatiin omasta mielestäni vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin niin ikään Luxembourgista vuonna 1972.

Että tällaisellakin kappaleella on viisut voitettu. Ei sävellyksenä tai sovituksena mitenkään erikoinen. Mukava efekti oli tuo rupalin komppi. Edelleen Valoa ikkunassa on sävellyksenä tätä parempi. Kaksi tähteä.

^ Aivan. Klassikkoviisu. Ei päässyt oikein tässä jonkin verran heikkolaatuisessa versiossa ihan oikeuksiinsa.........Tunnelmallinen, kaunis, tarttuvamelodinen viisu / viisuvoittaja kiinnostavine, persoonallisine, laskevine kertosäkeineen melkein 50 vuoden takaa......sen ajan charmikkaan ranskalaisen monsieur-herrasmies-laulajan pehmeän tyylikkäästi esittämänä - persoonallisten, painokkaiden, ranskalaisten ärrien kera. Hieno nostalgiapala

Neljä tähteä! (seitsemäs viisu tähän mennessä Viisulassa, joka nousee listallani yli kolmen tähden)



PS. Jean-Claude Pascalista tulee - ulkonäöltään(kin) - mieleen edesmennyt Ville-Veikko Salminen. Olisiko Jean-Claude ollut muuten aikoinaan yhtenä esikuvana Ville-Veikolle hänen luodessaan omaa herrasmies-playboy-imagoaan ?

Totta Tää ei just oikein pääse tuossa haalistuneessa livessä oikeuksiinsa. Itselle avautui ensimmäisen kerran, kun kuulin mainion suomenkielisen version cd:ltä ja sitten pääsin kunnolla sisään tähän originaaliinkin ja siitä on kohonnut ihan viiden tähden viisu

tuo intro, aloitus on eräs hienoimpia ja muutenkin parhaimpia voittosävelmiä kautta aikain. Voitte arvata millaisen vaikutuksen tämä jylhä sävelteos teki nuoreen poikaan joka kuuli sen eka kerran v. 1976 keväällä Cay Idströmin tunnin mittaisessa koosteessa ev-voittosävelmistä (1956-1976), osasta soitettiin vain pätkä.

joo ny mä löysinkin tuon Nyt-liitteen jutun Viisut Ulos Kaapista. Selviä tapauksia. 1961 J-C Pascal voitti Me rakastavaiset kappaleella joka kertoo homorakkauden vaikeuksista. "Me olemme rakastavaisia... Jeesus antoi meille oikeuden olla onnellisia ja iloita yhdessä." Suomalaisversion esitti siis Leif Wager jonka toki myös muistin mainita vetämässäni yli 5 tuntisessa Radio Kokkolan Euroviisuteema illassa v. 1989...

tonywerner kirjoitti:Totta Tää ei just oikein pääse tuossa haalistuneessa livessä oikeuksiinsa. Itselle avautui ensimmäisen kerran, kun kuulin mainion suomenkielisen version cd:ltä ja sitten pääsin kunnolla sisään tähän originaaliinkin ja siitä on kohonnut ihan viiden tähden viisu

Jep. ......Ja tämä viisu on minusta kestänyt aikaa melko hyvin. Monet muut 1950-luvun loppupuolen ja 1960-luvun alkupuolen viisut kuulostavat nykyään jo aika vanhahtavilta ja kuluneilta. Kaiketi tätä aikaakestävyyttä voi pitää yhtenä pätevänä, hyvänä mittarina viisun / laulun - siis yleensäkin, ei vain tämän viisun/laulun kohdalla - laadukkuudesta, hyvyydestä

Oih, yksi parhaista alkuvuosien voittajista, ellei paras! Tunnelmallinen, tunteikas, hurmaava!

romualdo kirjoitti:joo ny mä löysinkin tuon Nyt-liitteen jutun Viisut Ulos Kaapista. Selviä tapauksia. 1961 J-C Pascal voitti Me rakastavaiset kappaleella joka kertoo homorakkauden vaikeuksista. "Me olemme rakastavaisia... Jeesus antoi meille oikeuden olla onnellisia ja iloita yhdessä."

No niin, tätä minäkin jo mietin luettuani ettei "kaikkien naisten unelma" koskaan avioitunut. Onneksi nykymiehillä on helpompaa kuin Jean-Claudella!

Tämmöinen hyräiltävä kappale. Kyllähän se menee, muttei herättänyt minussa sen suurempia tunteita. Kaksi tähteä.

Tässä kokonaispaketissa on jotain hyvin viehättävää. Aika tiukkaa tavaraa on laulun teksti. Kolme tähteä.

Ehkä vakuuttavin miesvoittaja kautta aikojen. On tyyliä, tulkintaa ja tunnelmaa. Ja vahva biisi, jossa kaikki toimii ja orkesteri kuulostaa orkesterilta. Alkuvuosina ei huonoja voittajia ollutkaan, joten täytyy vähän varoa viisien tähtien kanssa. Tälle varomisen jälkeen täydet.

Neljä tähteä.

Viisuklassikko, kenties jopa viisu evergreen. Hieno sävelmä ja kaunis sanoitus rakkaudesta ja rakastavaisista. Ei kuitenkaan yllä minun viisutilastoissa ihan kärkijoukkoon, mutta lähelle kuitenkin.

Koska tämä on euroviisut voittanut kappale, ilmoittaisin, että tekemässäni Kaikkien aikojen viisuvoittajat-puntarin tuoreimmassa yhteisrankingissa tämä kappale tuli sijalle 54 ja jäi pisteissä nollille. Sen paras saavutus puntarilla oli 24. sija.

Hieno on. Vahvat neljä tähteä.

Kaksi tähteä, aika mitäänsanomaton ja ärrän lausuminen ärsytti

Tyylikäs Jean-Claude esiintyi charmantisti ja lauloi hienon kappaleen. Upea alkuintro ja sitten kertosäe, joka etenee vähän "hiipimällä." Hieno aikansa schlager ja todella ansaitsi voittonsa. Pikantti lisä on nuo ranskan sorahtavat ärrät.
Nelonen.

Kyllä näin on. Erittäin vetovoimainen esitys joka veti katsojia puoleensa. Hyvin lausutut sanat vaikka monimutkainen kappale. 4 tähteä!