RikiSorsaEuroviisusemifinaalin aamuna viisufanit heräsivät suru-uutiseen: vuoden 1981 edustajamme Riki Sorsa on poissa. Viisukuppila kunnioittaa edesmennyttä euroviisuartistia muistelemalla hänen uraansa. Esko Rikhard Sorsa syntyi Helsingissä Tapaninpäivänä 1952. Musikaalisen lahjakkuutensa hän peri äidiltään, kansallisbaletin balettitanssijalta Margaretha von Bahrilta. Hänen isänsä ei sen sijaan ollut musikaalinen, vaan teki elämäntyönsä omassa kultasepän verstaassaan. Riki otti ensiaskeleitaan musiikkimaailmassa jo alle parikymppisenä perustamassaan yhtyeessä The Zoo. Bändissä soitti mm. Olli Ojala, joka myöhemmin sanoitti Rikin euroviisukappaleen ”Reggae OK”. Vuonna 1975 The Zoo julkaisi omakustanne-LP-levyn ”The Zoo Hits Back”, mutta pian tämän jälkeen yhtye hajosi. Sen jälkeen Riki oli mukana pari vuotta Jig-Saw-yhtyeessä, mutta 1970-luvun lopulla hän vetäytyi pariksi vuodeksi bändikuvioista. Euroviisukarsinnan 1981 haastattelussa Erkki Pohjanheimon kysymykseen, missä Riki vietti välivuodet hän vastasi olleensa ”…ihan rauhallisesti töissä ja sit tota vähän iltasin ulkona, viikonloput leffoissa ja niin päin pois.”

Riki oli kuitenkin palannut musiikkibisnekseen jo euroviisukarsintaa edeltävänä vuonna ja julkaissut isolla CBS-levymerkillä huolellisesti tuotetun englanninkielisen albumin ”Changing tunes”. Levyn kappaleista valtaosa oli brittiläisen Jim Pembroken säveltämiä. Pembroke kutsuttiin vuonna 1981 myös euroviisukarsintoihimme ja hän löysi tarinan mukaan pöytälaatikostaan sävelmän ”Reggae OK”, jonka antoi Riki Sorsan esitettäväksi. Tarina kertoo myös, että sopivan suomenkielisen sanoituksen löytyminen on kiven alla ja lopullisen version teki Rikin vanha bändikaveri Olli Ojala. Suomen karsinnassa valinnan tehnyt raati oli ihastunut Rikin ja Jimin kansainvälisenä pitämäänsä meininkiin ja äänesti kappaleen ylivoimaisesti Suomen edustajaksi Dubliniin. Euroviisujen aikoihin levystä julkaistiin uusi painos, johon oli lisätty ”Reggae OK:n” englanninkielinen versio. Riki oli lopullisen läpimurtonsa aikaan siis jo 29-vuotias, vaikka hänen nuorekas tyylinsä ja imagonsa viestikin muuta. Vaikka Rikin euroviisuedustus jäikin suhteellisen vähäiselle huomiolle, levy menestyi englanninkieliseksi suomalaisalbumiksi kohtalaisen hyvin. Jatkoa seurasi heti seuraavana vuonna albumin ”Desert of love” muodossa.

Englanninkielinen pop ei kuitenkaan tuohon aikaan saavuttanut Suomessa riittävän suurta suosiota, nimenomaan suomalaisten esittämänä. Niinpä vuonna 1983 laulukieli vaihtui suomeksi. Heti ensimmäinen suomenkielinen single ”Muuttohaukka” nousi valtavaksi hitiksi. Kappale oli versio ruotsalaisen Pugh Rogefeltin laulusta ”Aftonfalken”. Rikin kolmas, mutta ensimmäinen suomenkielinen LP ”Riki Sorsa” sisälsi myös toisen hitin ”Tää on se yö”. Levystä tehtiin myös englanninkielinen versio ”This is the night”. LP:t äänitettiin Ruotsissa huipputuottajien valvovien silmien alla ja levyt sisälsivät mm. Pave Maijasen ja Tomas Ledinin tekemiä kappaleita. Levy jäi Rikin viimeiseksi englanninkieliseksi pitkäsoitoksi. Samana vuonna Riki edusti Suomea Knokken festivaaleilla Belgiassa Kirkan ja Anneli Saariston kanssa.

Vuonna 1984 Riki menestyi hienosti television uutuusohjelmassa Hittimittari kappaleellaan ”Na na naa”, jossa hänet äänestettiin jatkoon viikko toisensa jälkeen. Syksyllä Riki osallistui Syksyn Sävel -kilpailuun biisillä ”Tanssijan taival” ja pokkasi lehdistön suosikkipalkinnon. Kappaleet sisällytettiin seuraavalle levylle ”Kellot ja peilit”, joka oli ensimmäinen suomalainen cd-levyjulkaisu. Vuonna 1985 Riki nähtiin jälleen Suomen euroviisukarsinnoissa, tällä kertaa kutsuttuna solistina. Kari Kuivalaisen kappale ”Haaveissa vainko oot mun” sijoittui karsinnassa toiseksi, mutta siitä tuli melkein isompi hitti kuin voittajasävelmästä ”Eläköön elämä”. Hitti vauhditti Rikin tupla-LP-kokoelman ”1980-1985 Tähän asti – The story so far” myyntiä. Kokoelman toinen levy sisälsi Rikin englanninkielisiä levytyksiä ja toinen suomeksi laulettuja kappaleita.

Vuonna 1986 ilmestyi Rikin viimeinen CBS-levymerkille levyttämä albumi ”Myrskyn silmä”, jonka myynti jäi vaisummaksi ison hittikappaleen puuttuessa. Kappale ”Tämä kultainen maa” sai kyllä osakseen jonkin verran radiosoittoa. 1980-luvun lopulla Riki laajensi repertuaariaan ja näytteli mm. ruotsalaisen teatterin musikaalissa sekä ruotsinkielisessä tv-sarjassa ”Bergströmit”, jonka ohjasi Carl Mesterton. Vuonna 1989, kolmen vuoden tauon jälkeen, ilmestyi Rikin kuudes albumi ”Roomanpunaista” Finnlevyn Dig It -levymerkillä. Senkään kappaleet eivät jääneet elämään ikivihreinä. Tomas Ledin säveltämä balladi ”Olisinpa hän” nähtiin kyllä myös Syksyn Sävel -kilpailussa ja jälleen Riki sai lehdistön ihannepalkinnon.

Vuosikymmenen vaihduttua Riki perusti Leirinuotio-orkesterin, jossa soittivat Ari Sunell, Petri Auer, Ako Kiiski ja Jarkko Kiiski. Vuonna 1991 Riki nähtiin pitkästä aikaa euroviisukarsinnoissa, jossa hän sijoittui kolmanneksi kappaleella ”Viimeinen tie”. Euroviisukarsinnat oli vuorossa myös heti seuraavana vuonna. Silloin sijoitus oli neljäs kappaleella ”Silmiisi sun”. Riki oli solminut levytyssopimuksen Kassu Halosen ja Vexi Salmen omistaman Flamingo-yhtiön kanssa ja molemmat viisut otettiin mukaan ”Silmiisi sun”-nimiselle levylle. Flamingo oli kuitenkin tuohon aikaan jo pahoissa talousvaikeuksissa ja levyn markkinointi jäi olemattomaksi, kuten myös julkaisun saama huomio.

Tämä oli kuitenkin tyyntä myrskyn edellä, sillä vuonna 1993 Riki sai uransa menestyneimmän hitin kappaleesta ”Joki”. Audiovox-levymerkillä julkaistu albumi ”Riki Sorsa & Leirinuotio-orkesteri” toi Rikille hänen uransa ainoan kultalevyn. Riki yhtyeineen kiersi Suomea hurjaan tahtiin ja teki vuoden aikana yli 200 keikkaa. Lisää aikuiseen makuun sopivia, radioystävällisiä pikkuhittejä sikisi myös seuraavilta albumeilta ”Pieniä asioita” (1994) ja ”Suolaista ja makeaa” (1996). Audiovox-kausi niputettiin vuonna 1998 kokoelmalevylle ”Parhaat”, joka sisälsi myös uuden tulkinnan klassikkokappaleesta ”Toiset meistä”. Menestyksekäs vuosikymmen päättyi vuonna 2000 albumiin ”Valoa”, joka oli Rikin uran yhdestoista. Suosituksi lauluksi levyltä nousi kappale ”Koivut ja marjapensaat”.  Vuonna 2002 Riki juhlisti 50-vuotispäiväänsä ja 30-vuotista taivaltaan musiikin parissa Savoy-teatterissa juhlakonsertissa. Samaan aikaan julkaistiin koko uran kattava tuplakokoelma ”Matkaa teen – vuodet 1981-2002”. Levy sisälsi suosituimmat kappaleet Rikin kaikilta levyiltä sekä yhden uuden kappaleen ”Kuulen laulun”. Samana vuonna Riki tulkitsi suomeksi Bryan Adamsin esittämät laulut animaatioelokuvassa ”Spirit – Villi ja vapaa”.

Vuonna 2006 Rikillä todettiin nielu- ja nenäsyöpä, mikä oli laulajalle traagisin mahdollinen kohtalo. Hän joutui lopettamaan musiikkiuransa lähes kokonaan. Vuosikausia kestäneen toipumisen jälkeen Riki pystyi kuitenkin jatkamaan pienimuotoisesti esiintymisiä. Vuonna 2013 hän julkaisi jopa kokonaan uuden pitkäsoittoalbumin ”Kun tunnet rakkauden… Suomalainen laulukirja”, joka sisälsi cover-versioita ikivihreistä kappaleista, mm. näkemyksen Suomen vuoden 1964 euroviisuedustussävelmästä ”Laiskotellen”. Levyn jäi laulajan viimeiseksi.

Yksityiselämässään Riki avioitui vuonna 1987 Barbara Weckmanin kanssa. Heillä on kaksi, nyt jo aikuista poikaa, Rasmus ja Rufus. Rikin veli Robert von Bahr asuu Ruotsissa ja pyörittää klassista musiikkia julkaisevaa BIS-levy-yhtiötä. Lokakuussa 2015 Riki Sorsa ilmoitti julkisuuteen, että hän sairastaa jälleen syöpää, joka oli tällä kertaa keuhkoissa. Riki ehti tehdä paljon näkyvää hyväntekeväisyyttä Syöpäsäätiön keulakuvana. Huhtikuussa 2016 hän kertoi lehdistölle, että hänellä on vain muutama viikko elinaikaa jäljellä ja tämän ilmoituksen jälkeen Riki Sorsaa ei enää nähty julkisuudessa. Tänä aamuna Rikin vaimo Barbara Sorsa ilmoitti miehensä nukkuneen rauhallisesti ikiuneen kotonaan eilisiltana.

Riki Sorsa oli Suomen oloissa poikkeuksellinen artisti. Hän oli äärimmäisen itsevarma esiintyjä, joka ei koskaan mennyt kipsiin isollakaan estradilla. Riki toi Suomen musiikkikuvioihin kansainvälisen ja kaupunkilaisen tuulahduksen. Hän oli tarkka tyylistään, eikä alentunut uransa hiljaisempinakaan kausina levyttämään musiikkia, joka ei olisi sopinut Riki Sorsan imagoon. ”Näyttäkää mulle viimeinen tie, jollei se kauan aikaa vie, näyttäkää se viimeinen tie, jonne ei muita teitä vie”, kuten Riki Sorsa laulaa euroviisuehdokaskappaleessaan vuodelta 1991. Hyvää viimeistä matkaa, Riki.

© Viisukuppila

Valitse aihe
Tulevat tapahtumat
Tutki tilastoja
Escstatsissa on joukko mielenkiintoisia viisutilastoja.

Euroviisuklubi
Euroviisuklubi OGAE edistää viisuharrastusta.

Kuuntele radiota
ESC Radio on Internetissä toimiva euroviisuradio.



Sauhupuoti.com







Viisukuppila