Vuoden 1978 euroviisuedustajamme Seija Simola on kuollut. Simola syntyi Helsingissä 25.9.1944 neljännen polven helsinkiläisenä. Musikaalisuus periytyi muusikkoisältä. Simolan ura alkoi jo 18-vuotiaana eri kokoonpanojen solistina. Taival levyttävänä artistina sai alkunsa vuonna 1966 singlen ”Kun hämärtää”/”Suurkaupungin valot” myötä. Seija Simolan herkkä tapa tulkita oli Suomessa ennenkuulematonta ja hän saikin levytettäväkseen voimakkaita, vaativia iskelmiä, jotka olivat usein italialaista tai ranskalaista alkuperää. Todellinen läpimurto levytysrintamalla tapahtui vuonna 1969 italialaisiskelmän ”Sulle silmäni annan” suomalaisversion kautta. Simolan muusikkoisä vastusti aikoinaan tyttärensä uravalintaa, mutta kuultuaan hänen tulkintansa kappaleesta ”Kuutamo”, muuttui isänkin mieli. Muista aikakauden tulkinnoista muistettaneen parhaiten kappaleet ”Näkemiin” sekä ”Kun aika on”.

1970-luvun alku oli Simolan uran vauhdikkainta aikaa. Hänelle perustettiin jopa oma fan club ihailijakirjeisiin vastaamaan. Työhön kuului myös aktiivinen keikkailu, josta Simola ei liiemmin kuitenkaan pitänyt. Hän piti laulajan työssä miellyttävimpänä osa-alueena studiotyöskentelyä ja äänilevyjen tekemistä. Keikkaa tehtiin kuitenkin mm. Pepe Willbergin Paradise -yhtyeen kanssa. Samalla kokoonpanolla he osallistuivat myös Suomen euroviisukarsintaan 1973 kappaleella ”One, two, three”, joka sijoittui karsinnassa toiseksi. 1970-luvun puolivälissä Seija Simola oli äitiyslomalla, jonka jälkeen aktiivisempi keikkailu muuttui kokonaan freelance-pohjalle. Esiintymiset rajoittuivat lähinnä tv-esiintymisiin ja konsertteihin. Simola ei mielellään esittänyt tanssimusiikkia, joten tanssilavat eivät olleet hänelle otollinen estradi. Simolan suurimmaksi levymenestykseksi osoittautui Andrew Lloyd Webberin Evita-musikaalin johtosävelmä ”Et itkeä saa, Argentiina”. Tarinan mukaan laulu levytettiin yöllä kolmen aikaan sopivan tunnelman saavuttamiseksi ja lopputulokseen saatiinkin kaikki siihen kuuluva tuska. Jopa säveltäjä Webber on ylistänyt Simolan tulkintaa yhdeksi parhaista kuulemistaan.

Euroviisukarsinnat ja Syksyn Sävel -kilpailut sisältyivät luonnollisesti myös aikakauden suosituimpiin laulajattariin kuuluneen Simolan työtehtäviin. Vuosina 1972, 1973, 1974 ja 1977 hänet nähtiin euroviisukarsintakilpailijana, mutta vuonna 1978 Simola pokkasi vihdoin sen kirkkaimman mitalin ja pääsi edustusmatkalle Pariisiin. Voitonriemu vaihtui kuitenkin tappion karvaimmaksi kalkiksi, kun tunteikas balladi ”Anna rakkaudelle tilaisuus” jäi loppukilpailussa toiseksi viimeiseksi. Seija Simola joutui kokemaan Suomen kansan armottomuuden, sillä huonon euroviisumenestyksen vuoksi hänen levymyyntinsä romahti ja jopa ennen Pariisin matkaa sovittuja keikkoja peruutettiin. Kun seuraava albumi ”Katseen kosketus” (1979) jäi vaille menestystä, Seija Simola mietti jopa koko uransa lopettamista ja pitikin julkisuudesta muutaman vuoden tauon.

Ajan kuluessa viisutappio unohtui ja Simolaa alettiin kaivata takaisin estradeille. Hänen oli kuitenkin luovuttava tiukoista kriteereistään ja vuonna 1984 julkaistu albumi ”Tunteet” oli ajan hengen mukaista Veikko Samulin tuottamaa discoiskelmää. Singlekappale ”Ei rakastaa voi tämän enempää” menestyi uuden Hittimittari-ohjelman äänestyksessä ja vanhojen aikojen kunniaksi levyltä löytyi myös syntikkaversio läpimurtohitistä ”Sulle silmäni annan”. Seuraavana vuonna ilmestynyt ”Ota kii – pidä mua” -albumi oli askel vieläkin discompaan suuntaan, onhan levyn nimikkokappalekin suomenkielinen versio Modern Talkingin hitistä ”You’re my heart, you’re my soul”. Simolan musiikki kelpasi nyt myös tanssilavoille ja elantoa oli haettava myös sieltä, vaikka hän ei tyyliä vieläkään omakseen kokenutkaan. Viimeiseksi jäänyt albumi, Esa Kaartamon tuottama ”Seija” (1986), oli askel takaisin omaan musiikilliseen maailmaan mutta menestys jäi vaisuksi.

Virallisen jäähyväiskeikkansa Seija Simola esitti tanssiravintola Maestrossa vuonna 1992 ja sen jälkeen vetäytyi melkein täysin julkisuudesta. Joitakin pienempiä projekteja hän kuitenkin toteutti ja oli mukana esimerkiksi vuonna 2003 mukana Erik Lindströmin sävellyksistä kootulla albumilla ”50-70-luvun ladyt”. Vuonna 2005 Simolalle myönnettiin taiteilijaeläke. Vuonna 2011 hänelle tehtiin leikkaus, jossa hänen äänihuulensa vaurioituivat niin, ettei hän kyennyt enää laulamaan lainkaan. Seija Simola poistui keskuudestamme viime viikolla 72-vuotiaana. Kuolinsyytä ei ole vielä kerrottu julkisuuteen. Simolan tulkinnat ovat persoonallisuudessaan merkittävä osa suomalaista kevyen musiikin historiaa. Koskettavat ja ajatuksia herättävät tulkinnat eivät jääneet vain päivän hiteiksi, vaan ajattomuudessaan ne soivat radiossa ja levysoittimissa vielä tänäkin päivänä.

Keskustele edesmenneistä euroviisuartisteista foorumillamme
Katso Seija Simolan ”Anna rakkaudelle tilaisuus” -euroviisuesitys Youtubessa

Suomi 1978: Seija Simola – Anna rakkaudelle tilaisuus

© Viisukuppila

Valitse aihe
Tutki tilastoja
Escstatsissa on joukko mielenkiintoisia viisutilastoja.

Euroviisuklubi
Euroviisuklubi OGAE edistää viisuharrastusta.

Kuuntele radiota
ESC Radio on Internetissä toimiva euroviisuradio.



Sauhupuoti.com







Viisukuppila