Kaikki kirjoitukset avainsanalla ”Aarno Raninen”:
Vuoden 1975 Suomen karsinta loisti ensimmäistä kertaa kaikissa sateenkaaren väreissä. Kuudentoista kutsutun säveltäjän lista oli jälleen nimekäs, kuten myös solistikaarti. Neljästä alkukarsinnasta finaaliin selvitti yhdeksän laulua, joista kaksi oli ylitse muiden. Dannyn isoisälleen Algot Niskalle omistama rock-iskelmä “Seikkailija” taisteli Pihasoittajien country-iskelmän kanssa edustuspaikasta viimeiseen hengenvetoon eli Lapin alueraadin antamiin pisteisiin saakka.
Lue lisää »
Varma kevään merkki oli jälleen kerran euroviisuedustussävelmämme suomalainen karsinta. Tälläkin kertaaa ehdokkaat poimittiin YLE:n asiantuntijoiden toimesta avoimesta sävellyskilpailusta, mutta suurin uudistus oli että lopullinen valinta annettiin kokonaan kansan käsiin. Ensimmäistä kertaa Suomen edustaja valittiin postikorttiäänestyksellä.
Sitä ennen laulut tietenkin esitettiin televisiossa – tällä kertaa kahteenkin otteeseen: viime vuosista poiketen, jopa täysin suorana lähetyksenä. Kilpailukappaleita oli tänä vuonna kuusi ja koska kansanvaali vihdoinkin toteutettiin, yritti YLE valita mukaan kappaleet joista mikään ei suoranaisesti edustaisi tavallisen suomalaisen musiikinkuuntelijan tavallisinta mielimusiikkia. Tangot ja iskelmät karsittiin siis jo esiruodintavaiheessa, samaten solistit olivat miltei kaikki uusia kykyjä – jotta kansansuosikit eivät veisi voittoa pelkästään naamakertoimen perusteella.
Juuri kun euroviisut alkoivat popularisoitumaan, lyötiin kapuloita rattaisiin moneltakin taholta. Esimerkiksi neljä vuotta voimassa ollut vapaa esityskieli päätettiin ottaa pois vain muutamaa kuukautta ennen kansainvälistä finaalia. Näin ollen kaikkien maiden piti jälleen laulaa edustussävelmänsä omalla kielellään.
Samaten usealtakin taholta ympäri Eurooppaa peräänkuulutettiin niitä iänikuisia “kansallisia piirteitä” eri maiden edustussävelmiin, joten Yleisradiokin avoimen sävellyskilpailun julistuksessaan toimi oletetulla tavalla. Myös maakuntaraadit arvostivat näitä kansallisia piirteitä, sillä ei ole epäilystäkään etteikö voittajalaulu olisi niitä sisältänyt.
Suomen euroviisukarsinta järjestettiin 12 vuoden tauon jälkeen yleisölle avoimena konserttitilaisuutena. Edellisen kerran karsintaan myytiin lippuja vuonna 1961. Paikaksi oli valittu upouusi Finlandia-talo ja liput menivät kuin kuumille kiville. Helmikuun ensimmäisenä lauantaina täpötäydelle salille kajahti 12 ehdokaslaulua, jotka olivat syntyneet Yleisradion mukaan kutsumien säveltäjien kynistä. Mukana oli tuttuja konkareita, mukaan lukien kolme aikaisempien vuosien karsinnat voittanutta säveltäjää, mutta myös uusia lupaavia kykyjä. Säveltäjät saivat itse valita kappaleidensa esittäjän. Uutena elementtinä oli myös kielisäännön vapautuminen ja tänä vuonna kansainvälisessä finaalissa sai jokainen maa laulaa edustuskappaleensa millä kielellä tahansa. Kieli oli mahdollista vaihtaa vielä karsintojen jälkeenkin, mutta jo karsinnoissa kuultiin kaksi kokonaan englanninkielistä esitystä.
