Kaikki kirjoitukset avainsanalla ”Seija Simola”:
Edellisvuotisesta mainiosta viisumenestyksestä innostuneena YLE järjesti tänä vuonna laajemman euroviisukarsintakilpailun kuin koskaan aikaisemmin. Mukaan kutsuttiin 16 eturivin säveltäjää, joiden kirjo oli todella laaja. Joukossa olivat tietenkin maamme nimekkäimmät iskelmänikkarit, mutta myös nuoremman polven lauluntekijöitä sekä taiteellisesti kunnianhimoisempien genrejen edustajia, kuten aikakaudelle vahvasti ominaisten poliittisten laulujen tekijöitä. Tarjolla oli siis jokaiselle jotakin.
Osa lauluntekijöistä onnistui annetussa tehtävässään erinomaisesti, mutta toisille työ oli hieman pakkopullan makuista. Suurelle yleisölle iloinen uutinen oli, että muun muassa Syksyn Sävel –kilpailussa ja levylistoilla menestynyt Irwin Goodman oli viimeinkin kutsuttu mukaan euroviisukilpaan. Muutenkin kutsusäveltäjien valitsijat olivat ilmeisesti katsoneet edellisvuotista Syksyn Sävel –kisaa tarkkaavaisesti, koska mukana oli monia muitakin samoja nimiä, mukaan lukien voittaja Jukka Kuoppamäki.
Lue lisää »
Vuoden 1975 Suomen karsinta loisti ensimmäistä kertaa kaikissa sateenkaaren väreissä. Kuudentoista kutsutun säveltäjän lista oli jälleen nimekäs, kuten myös solistikaarti. Neljästä alkukarsinnasta finaaliin selvitti yhdeksän laulua, joista kaksi oli ylitse muiden. Dannyn isoisälleen Algot Niskalle omistama rock-iskelmä “Seikkailija” taisteli Pihasoittajien country-iskelmän kanssa edustuspaikasta viimeiseen hengenvetoon eli Lapin alueraadin antamiin pisteisiin saakka.
Lue lisää »
Juuri kun euroviisut alkoivat popularisoitumaan, lyötiin kapuloita rattaisiin moneltakin taholta. Esimerkiksi neljä vuotta voimassa ollut vapaa esityskieli päätettiin ottaa pois vain muutamaa kuukautta ennen kansainvälistä finaalia. Näin ollen kaikkien maiden piti jälleen laulaa edustussävelmänsä omalla kielellään.
Samaten usealtakin taholta ympäri Eurooppaa peräänkuulutettiin niitä iänikuisia “kansallisia piirteitä” eri maiden edustussävelmiin, joten Yleisradiokin avoimen sävellyskilpailun julistuksessaan toimi oletetulla tavalla. Myös maakuntaraadit arvostivat näitä kansallisia piirteitä, sillä ei ole epäilystäkään etteikö voittajalaulu olisi niitä sisältänyt.
Euroviisut järjestettiin nyt ensi kertaa Pariisissa, vaikka kisojen läsnäolo ei näkynytkään suurkaupungissa lainkaan. Myös raportit harjoituksista antoivat odottaa katastrofaalisia järjestelyjä, mutta lopulta kaikki meni kuitenkin hyvin. Neljännes lauluista oli edellisvuoden innoittamana ranskankielisiä, ja kolme viiden kärkeen sijoittuneesta laulusta oli ranskaksi. Voittajaksi selvityi kuitenkin ensi kertaa Israel vauhdikkaalla esityksellään, joka erosi edukseen muusta tasapaksusta tarjonnasta. Suomi palasi jälleen kolkuttelemaan viimeisiä sijoja, ja Norja onnistui saamaan uuden pistelaskusysteemin ensimmäiset nollat.
Suomen euroviisukarsinta järjestettiin 12 vuoden tauon jälkeen yleisölle avoimena konserttitilaisuutena. Edellisen kerran karsintaan myytiin lippuja vuonna 1961. Paikaksi oli valittu upouusi Finlandia-talo ja liput menivät kuin kuumille kiville. Helmikuun ensimmäisenä lauantaina täpötäydelle salille kajahti 12 ehdokaslaulua, jotka olivat syntyneet Yleisradion mukaan kutsumien säveltäjien kynistä. Mukana oli tuttuja konkareita, mukaan lukien kolme aikaisempien vuosien karsinnat voittanutta säveltäjää, mutta myös uusia lupaavia kykyjä. Säveltäjät saivat itse valita kappaleidensa esittäjän. Uutena elementtinä oli myös kielisäännön vapautuminen ja tänä vuonna kansainvälisessä finaalissa sai jokainen maa laulaa edustuskappaleensa millä kielellä tahansa. Kieli oli mahdollista vaihtaa vielä karsintojen jälkeenkin, mutta jo karsinnoissa kuultiin kaksi kokonaan englanninkielistä esitystä.
Suomi osallistui vuonna 1977 ensi kertaa myös itäblokin interviisuihin ja tällä kertaa karsinnat päätettiin yhdistää. Helmikuisena lauantai-iltana 1978 kuultiin yhteensä 14 ehdokasta, joista alueraadit valitsivat yhden Eurovision laulukilpailuun Pariisiin ja kaksi Intervision laulukilpailuun Sopotiin, Puolaan. Mammuttikarsinnat lähetettiin ensimmäistä kertaa Tampereelta ja kapellimestarin tahtipuikonkin varressa nähtiin Ossi Runnen sijaan poikkeuksellisesti tamperelainen Risto Hiltunen.
