Ylen viisukommentaattorin koppiin Tukholmaan UMK:n jälkimodulointien myötä päätynyt Mikko Silvennoinen valmistautui tehtäviinsä vanhoja selostuksia kuunnellen. Semifinaali- ja finaalilähetyksiin liittyvän konkreettisen työnsä hän valmistelee varsin nopeassa tahdissa: show’n käsikirjoituksen saa käteen vasta edeltävänä päivänä. Illan selostus hioutuu kohdilleen siis vasta tänään.
Kahden semifinaalin jälkeen pahin alkujännitys on jo selostajalla laskeutunut. Silti edessä on tänä iltana vielä viisurupeaman pisin, vaativin ja ehkä yllätyksellisin koitos – pitkä finaali-ilta pisteidenlaskuineen. Viisukuppila jututti Mikkoa viikon tunnelmista, selostamisesta, jännittämisestä ja viisufaniudesta.
Median moniosaaja ja viisufani
Mikko Silvennoinen on työskennellyt vuosikausia toimittajana, juontajana ja lukemattomissa muissa rooleissa median kulisseissa, tuotantopuolella ja kanavapomona. Median moniosaajan ilmaantuminen UMK:n jälkimodulaattoriksi oli silti monelle katsojalle ensimmäinen havainto Mikosta euroviisuyhteyksissä. Hän olikin välissä muiden töidensä vietävänä, mutta mies on ollut aiemminkin viisuissa: Nelosen uutisten toimittajana Tallinnassa vuonna 2002, Riiassa vuonna 2003 ja Radio Aallon reportterina Helsingissä vuonna 2007. Helsingin viisuja Mikko muistelee erityisellä lämmöllä.
– Otin päätyöstäni vuosilomaa, koska halusin nauttia viisuista – se oli paras loma, minkä olen ikinä ottanut! Tein puhelinraportteja Radio Aaltoon. En kylläkään tehnyt niitä kuin muutaman, juhlin vain koko viikon, kävin kaikki bileet. Se oli mahtavaa aikaa ja olin niin ylpeä Helsingistä, Suomesta ja Ylestä. Viisuista vaikuttuneena maksoin jopa ensimmäistä kertaa televisiolupamaksun, Mikko kertoo.
Tallinnassa Mikon tiimi teki vuonna 2002 kokonaisen juttusarjan, jossa seurattiin viisujärjestelyjä. Hän palauttaa mieliin neljäntoista vuoden takaisen keskustelun:
– Suomessahan epäiltiin silloin, että Viro ei pysty tähän, että kohta ne soittaa meille. Eivätpä koskaan soittaneet, ja Viro järjesti viisut upeasti.
Helsingin viisujen jälkeen työ vei Mikkoa usein Yhdysvaltojen aikavyöhykkeelle juuri euroviisuviikoilla, eikä hän moneen vuoteen nähnyt esimerkiksi semifinaaleja suorana. Tilanteen tasalla pysymisessä auttoi monesti myös Viisukuppila.
-Olen seurannut, mitä te postaatte ja keskustelette ja käynyt katsomassa niitä linkkejä, että sitä kautta olen seurannut myös muiden maiden karsintoja. Nehän ovat ihan kiinnostavia nekin, parhaimmillaan, Mikko jatkaa.
”Sanomisiani ei ole mitenkään rajoitettu”
Seitsemän vuoden tauon jälkeen Mikko on siis jälleen päätynyt viisuhommiin, toistaiseksi näkyvimpään ja tärkeimpään rooliinsa. Hän on jo kannatellut kaksi lähetystä yksin selostajankopissaan, korvanapissaan ääni Ylen Pasilan tarkkaamosta. Miten Yle on evästänyt uutta selostajaa? Mikko pohtii saaneensa varsin vapaat kädet toteuttaa tehtäväänsä.
– Ei voi muita syyttää kuin minua siitä, mitä sieltä tulee, Mikko nauraa.
– Olen saanut itse tehtdä taustatyötä, ei ole laitettu sanoja suuhun. Ainoa sellainen pyhä sääntö on, että biisien päälle ei saa puhua. Tänä vuonnahan tekstitämme ehkä vielä entistäkin enemmän, kaiken minkä voimme. En haluaisi livekääntäjää puhumaan juontajan päälle, se on ärsyttävää!
– Lähtökohtani selostuksissani on, että tykkään kaikista. Kerron artisteista klassisesti, ne perusbiot, jotka varmaan kaikki fanit tietävät, mutta suurin osa katsojista ei.
Mikko pyrkii olemaan positiivinen, melko neutraali selostaja, joka ei vedä mitään omaa show’taan, vaikka persoonallisuus saakin näkyä. Hän kuitenkin tiedostaa, että mitä tahansa hän sanoo, voi vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen suuntaan tai toiseen.
– Saan olla myös omaa mieltä, ja välillä olenkin. Mutta en nosta esiin vain yhtä artistia – pyrin nostamaan sitten hyvinkin useita. Ja jos välillä sanon jotain kriittistä, niin sekin voi kerätä ääniä. Mutta pakkohan on jotain sanoa, että täytän sen ajan! En kuitenkaan halua olla mikään ilkeilevä Graham Norton.
Valmis tekstitys rytmittää ja auttaa selostustyötä paljon. Lähetyksen aikana ainoastaan vapaissa kohdissa, kuten Greenroom-haastatteluissa, Mikon tehtävä on tiivistää lyhyesti katsojille, mitä tilanteessa tapahtuu.
– Yritän aina tehdä sen puhumatta päälle, Mikko korostaa.
– Jos Petra Mede ja Måns Zelmerlöw pysyvät käsikirjoituksessaan, niin siltä osin kaikki on tekstitetty, silloin mä en puhu sekaan. Jos he päättävätkin poiketa käsikirjoituksesta, niin tekstitys menee vinksalleen ja joudumme ehkä ottamaan sen pois. Sitten pääsisin tulkkaamaan puhetta. Näitä juttuja ei voi harjoitella!
Pohjanheimon ja Toivasen jalanjäljissä
Viime vuosina Mikko kertoo kääntäneensä yleensä selostukset pois päältä.
– Minua on ärsyttänyt se, että puhutaan päälle – mutta nyt ymmärrän, miksi niin välillä tehdään. Yleensä en ole kuitenkaan jaksanut kuunnella selostajashowta. Selostajan tehtävä on kertoa mitä tapahtuu ja välittää tunnelma, kannatella suomalaista katsojaa, joka ei välttämättä edes tiedä, mitä tapahtuu. Sitä yritän nyt tehdä itse!
Mikon omat selostajaidolit löytyvätkin omasta lapsuudesta ja vielä kauempaa. Hän kertoo kerranneensa Erkki Pohjanheimon euroviisuselostuksia Ylen arkistosta.
– Minulle Pohjanheimon ääni ja tyyli ovat aika klassikoita! Silloin puhuttiin enemmän, piti selostaa ihan kaikki, eikä ollut livetekstityksiä. Vielä varhaisemmalta ajalta olen katsonut Erkki Toivasen selostuksia, joita olen ollut liian nuori näkemään televisiosta, tai en ollut syntynytkään. Toivanen oli kuitenkin idolini, Mikko jatkaa.
– Sen ajan selostuksethan ovat ihan matkailumainoksia, joissa minuuttitolkulla selostetaan maan erikoisuuksia. Nykyään homma on tiivistynyt, ei ole aikaa jaaritella. Pidän myös nykykäytännöstä, että postikortissa mennään artistin kotimaahan, se kertoo artistista enemmän.
Liikuttuminen saa pasmat sekaisin
Kahden lähetyksen jälkeen Mikon alkujännitys on tosiaan hälvennyt. Selostuskoppiin vielä kerran kipuaminen jännittää silti sopivasti.
– Eniten jännittää, että liikuttuu liikaa jostain, eikä pysty pitämään selostusta kasassa. Esimerkiksi jo pelkkä ensimmäisen semifinaalin avauskohtaus sai minut melkein itkemään – Måns ja ne voikukkahöitylät. Ensin ajattelin, etten voi katsoa sitä puhuessani, kun se on niin hieno, että itken! Myös väliaikanumerot ovat naurattaneet niin, etten voi puhua niiden jälkeen, kun vain käkätän! Harjoitusten katsominen etukäteen auttaa kyllä keskittymään. Naapurikopissa selostavat Svenska Ylen Eva Frantz ja Johan Lindroos eivät katso yhtä paljon harjoituksia kuin minä – he ovat tehneet tämän jo niin monta kertaa.
Illan finaalilähetykseen oman vivahteensa tuo se, että Suomi ei Sandhjan karsiuduttua ole mukana. Selostukseen ei kuulu Suomi-tunnelman nostattaminen, vaan kaikki jännittävät omien suosikkiensa puolesta.
– Minä yritän olla ottamatta liikaa kantaa, että kaikille jää tilaa tsempata ketä haluavat, Mikko tuumii.
Mikon lauantaipäivä kuluu selostusta hioen ja iltaan valmistautuen. Hän kehottaa aivan tosimielellä kaikkia Twitteriä käyttäviä Viisukuppilan lukijoita vinkkailemaan asioita, toiveita ja ideoita illan lähetystä ajatellen. Osa televisiokatsojista jättää semifinaalit väliin ja finaalilähetys on heille yhtä kuin euroviisut – moni kuulee kappaleetkin ensi kertaa vasta nyt.
Pikku jännityksestä ja tohinasta huolimatta Mikko valmistautuu finaaliin hyvillä mielin.
– Siellä istun katonrajassa. Olemme virittäneet Svenska Ylen Evan kanssa Suomen lippuja koppiemme ikkunoihin, toivotaan että ne näkyvät myös televisioon. Ruotsin liput kuulemma näkyvät – ja me olemme niiden yläpuolella, bongailkaa sieltä!
Euroviisujen finaali tänään klo 22.00, TV2.
Keskustele aiheesta foorumillamme
Mikko Silvennoinen Twitterissä: @mikkosi
Kuvat: Mikko Silvennoinen, Tiina Nuotio
