Muistathan: Eurovision laulukilpailu 2010

Alexander Rybakin pistettyä Moskovassa piste-ennätykset uusiksi, saapui Eurovision laulukilpailu kolmannen kerran Norjaan ja toistamiseen Osloon. Kisapaikaksi valittiin Oslon ulkopuolella Bærumissa sijaitseva valtava Telenor areena, jota norjalaiset lipunmyyjät eivät onnistuneet edes semifinaaleissa täyttämään. ”Share the moment” kirkui kisan virallisena tunnuslauseena erivärisissä palloissa. Muuten kisa jäi järjestelyiltään yllättävänkin innottomaksi välivuodeksi, joka ei tarjoillut oikeastaan mitään uutta tai innovatiivista. Tuntui jopa, että vauraat norjalaiset olisivat säästelleet kustannuksissa. Merkittävin muutos tapahtui semifinaalien äänestyssysteemissä, kun nyt eri maiden tuomaristojen vaikutusvalta ulottui jo kaikkien semifinaalista jatkoon päässeiden valintaan. Juontajia Telenor areenan lavalla nähtiin kuitenkin kolmin kappalein. Äitihahmona toimi Nadia Hasnaoui ja hänen pirteinä ja vitsikkäinä pikkuapulaisinaan häärivät Haddy N’jie ja Erik Solbakken.

Ajankohta: semifinaalit 25. & 27.5.2010, finaali 29.5.2010
Kilpailupaikka: Telenor Arena, Bærum, Norja
Juontajat: Nadia Hasnaoui, Haddy N’jie ja Erik Solbakken
EBU:n virallinen valvoja: Svante Stockselius
Oslon pätevä, mutta ei mitenkään ikimuistoinen juontajatrio: Nadia Hasnaoui, Erik Solbakken ja Haddy N’jie.

Oslon kisat kutistuivat tynkäviisuiksi, kun Andorra, Tsekki, Unkari ja Montenegro vetäytyivät kisoista. Georgia oli ainoa takaisin palannut osanottaja. Myös Liettua vetkutteli pitkään osallistumisensa kanssa ja oli ilmoitti jo yhdessä vaiheessa jäävänsä pois, mutta lopulta heidät nähtiin kuitenkin mukana. Pääsyynä oli maailmanlaajuinen finanssikriisi, jonka seurauksena lukuisat maat kärsivät pahoista talousvaikeuksista. Kuuleman mukaan myös isäntämaan yleisradioyhtiö NRK joutui myymään jalkapallon maailmanmestaruuskisojen televisiointioikeutensa kilpailevalle kanavalle, pystyäkseen rahoittamaan 55. Eurovision laulukilpailut. Lopullinen osanottajamäärä oli 39 kilpailevaa maata.

Venäjän edustaja Peter Nalitch nousi suosioon kotimaassaan huonolla englanninkielellä lauletuilla huumorikappaleillaan.
Viron Malcolm Lincoln yhtye otti nimensä paikallisesta "Haluatko miljonääriksi?"-ohjelmasta, jossa kilpailija vastasi väärin Abraham Lincolnia koskevaan kysymykseen.

Tiistaina 25.5.2010 pidetyn ensimmäisen semifinaalin avasi Moldova repäisevällä kappaleellaan ”Run away”. Moldova osallistui viisuihin viidennen kerran ja on päässyt myös finaaliin jokaisella kerralla. Nyt tosin täpärästi eli semifinaalin sijalta 10. Venäjän humoristisen balladin jatkopaikka ei ollut kenellekään yllätys, kuten ei myöskään se että Viron erikoisuus ei päässyt jatkoon. Slovakia satsasi tällä kertaa paitsi mittaviin karsintamenettelyihin, myös lavaylöspanoonsa Oslossa. Valitettavasti viehättävä Kristina Pelakova oli estradilla kipsissä ja finaalipaikka jäi haaveeksi. Viidentenä oli Suomen vuoro. Kuunkuiskaajat sai Oslossa runsaasti positiivista huomiota ja oli finaaliveikkauksissa korkealla. Pettymys oli sitäkin karvaampi, kun loppukilpailupaikkoja jakaneista sähköisistä kirjekuorista ei tupsahtanut Suomen lippua. Myöhemmin selvisi, että Suomi oli semifinaalinsa 11. – vain kolmen pisteen päässä Moldovasta. Vielä myöhemmin selvisi, että jos äänet olisivat perustuneet vain puhelinäänestykseen, olisi Suomi päässyt finaaliin selkein luvuin.

Suomen Kuunkuiskaajien Johanna Virtanen ja Susan Aho vauhdissa.
Serbian Milan Stankovic on kotimaassaan trendikäs tiennäyttäjä, joka saa nuorison "Milanomaniaan".

Latvia oli saanut edustussävelmäkseen tarttuvan ”What for?”-kappaleen, mutta sen esittäjä Aisha tuntui olevan vähän pihalla. Tuloksena oli ensimmäisen semifinaalin jumbosija. Serbian persoonallinen esiintyjäpoika Milan Stankovic pääsi odotetusti finaaliin, mutta Bosnia-Hertsegovinan jäykkä rockari Vukasin Brajic eteni sinne taas monet yllättäen. Puolan karsinnat ylivoimaisesti voittanut, 24-vuotias Marcin Mrozinski jäi finaalin ulkopuolelle omaperäisellä ”Legenda”-kappaleellaan, mutta hänen jälkeensä lavalle astellut 20-vuotias Tom Dice (oik. Tom Eeckhout) vei Belgian finaaliin ensimmäisen kerran sitten vuoden 2004 ja vieläpä ylivoimaisella semifinaalivoitolla.

Bosnian Vukasin nousi julkisuuteen koko Balkanin alueen kattavan kykykilpailun kautta.
...kuten Belgian Tom Dicekin, joka on paikallisen X-factorin kakkonen...

Malta oli valinnut edustajakseen vasta 18-vuotiaan uuden kyvyn Thea Garrettin. Thea esitti vakuuttavan ammattitaitoisesti mahtipontisen balladin ”My dream”, joka oli samojen säveltäjien kynästä kuin Chiaran vuonna 1998 kolmanneksi sijoittunut ”The one that I love”. Thean suureksi harmiksi Malta karsiutui finaalista ja pettynyt tyttö vannoi, että osallistui euroviisukarsintoihin enää ikinä – mikä on maltalaiselta artistilta aika paljon sanottu. Kolmas kerta Albanian karsinnoissa sanoi Juliana Pashalle toden ja hän pääsi edustusmatkalle. Viisi päivää semifinaalia kolmenkymmenen ikävuoden rajapyykin ylittänyt Juliana lauloi amerikkalaisine taustakuoroineen Albanian finaaliin kolmannen peräkkäisen kerran.

Opa!
Portugalin Filipa asuu nykyään Lontoossa.

Talousvaikeuksissa pyristelevä Kreikka kuului jälleen vedonlyöjien ennakkosuosikkeihin ja finaaliinhan se etenikin komeasti semifinaalin hopeasijalta. Kreikan karsinnassa koettiin kummallinen hetki, kun kärkikolmikossa kaikki esitykset saivat 20 pistettä. Mutta koska Giorgos Alkaios ystävineen voitti puhelinäänestyksen, pääsivät he edustusmatkalle. Giorgos kuului artistijoukon vanhempaan polveen 38 vuoden iässä. Hän on luonut pitkän uran ja sävellellyt hittejä toisillekin artisteille. Kreikan testosteronia tihkuvassa taustakuorossa tanssi ja lauloi myös edellisvuoden Albanian taustaryhmästä mieleen jäänyt Evgenios ”Sininen mies” Buli. Portugalikin menestyi 2000-luvun alkua paremmin ja eteni finaaliin kolmatta vuotta peräkkäin. Viehättävä edustaja Filipa Daniela Azevedo de Magalhães oli vasta 18-vuotias. Makedonian miltei rivolla esityksellä ei sen sijaan ollut mitään asiaa finaaliin.

Valko-Venäjän hyönteiset yrittivät kalastaa mediahuomiota kahden jäsenen mennessä Oslossa viisukihloihin.
"Je ne sais quoi" oli kolmas Örlygur Smárin säveltämä islantilaisviisu.

Ensimmäisen semifinaalin päätti kaksi tyystin erilaista finaaliin edennyttä esitystä. Ensimmäinen tuli Valko-Venäjältä, jossa edustusryhmän naiset naamioituivat hyönteiseksi. Tarkemmin sanottuna perhosiksi, kertoihan ”Butterflies”-balladi sellaisista. Semifinaalin esitykset päättänyt rehevä islantilaisrouva Hera Björk sen sijaan loihti Telenor areenalle diskotunnelman kappaleellaan ”Je ne sais quoi”, josta muodostui nopeasti fanisuosikki. Islanti sijoittuikin hienosti semifinaalin kolmanneksi, mutta finaalissa meno hyytyi ja lopputuloksena oli vasta 19. Tila. Valko-Venäjä puolestaan oli finaalin toiseksi viimeinen.

Liettuan itä-eurooppalaiset funkkaajat tekivät yhden näiden viisujen näyttävimmistä pukutempuista.
Israelin soma Harel Skaat nautti fanipoikien suosiosta.

Kaksi päivää myöhemmin päästettiin irti 17 toiveikasta toisen semifinaalin kilpailijaa Liettuan hassunhauskan poikajoukon InCulto johdolla. ”Itäeurooppalainen funk” ei kuitenkaan purrut äänestäjiin ja raateihin ihan odotetulla tavalla, vaan tuloksena oli karsiutuminen finaalista. Pitkänhuiskea Eva Rivas Armeniasta sen sijaan keinahteli finaaliin selkein luvuin, kuten myös Israelin kaunis poika Harel Skaat ja Tanskan epäsuhtainen duettopari Chanée ja N’evergreen. Sveitsi propellikorvainen Michael von der Heide sen sijaan jätettiin tylysti koko erän viimeiseksi. Hän sai vain kaksi pistettä Georgiasta ja Sveitsiä ei ole nähty finaalissa sitten vuoden 2006.

Ruotsin delegaatio jakoi yleisölle Melodifestivalenista tutut valotikut, mutta ne eivät riittäneet finaalipaikkaan.
19-vuotias Safura lauloi Azerbaidzanin hienosti finaalin viidenneksi.

Ruotsalaisten suureksi järkytykseksi Anna Bergendahl jäi myös täpärästi finaalista. Sitä ei kerrota lohduttiko ruotsalaisia se, että heidän säveltämänsä kappaleet etenivät finaaliin monien muiden maiden edustussävelminä, kuten esimerkiksi seuraavana esiintyneen Azerbaijanin. Simpsakan Safuran intensiivisesti esittämä persoonallisesti nimetty balladi ”Drip drop” oli hienosti toisen semifinaalin toinen. Ukrainan dramaattisen persoonallinen Alyosha osoittautui melkein koko kisan parhaaksi laulajaksi ja hän otti suuren estradin haltuunsa yksin. ”Sweet people” eteni ansaitusti finaaliin.

Alankomaiden karsinnoissa etsittiin kappaleen sijaan sopivinta solistia kykykilpailussa. Voiton vei 19-vuotias Sieneke.
Romanian tulitaistelu pianojen ääressä toi maalle hienon pronssisijan finaalissa.

Romanian räväkkä esitys oli täynnä tulta ja tappuraa ja finaaliovet avautuivat sille helposti. Samaa ei voinut sanoa Slovenian renkutuksesta, joka ei ollut edes tältä vuosikymmeneltä. Irlannille vuonna 1993 voiton tuonut Niamh Kavanagh palasi vihreän saaren viisumaineen pelastajaksi ja veikin kotimaansa finaaliin kahden välivuoden jälkeen. Tosin finaalissa Irlanti oli vasta 23:s eli kolmas tuloslistan häntäpäästä katsottuna. Bulgarian suosituin artisti Miro lähti soitellen sotaan, mutta jokin meni vikaan, sillä diskohitti jäi kauas finaalista.

Vuonna 1993 Irlannille viisuvoiton tuonut Niamh Kavanagh oli kasvanut pituutta sitten viime näkemän, mutta menestys ei tällä kertaa päätä huimannut.
Walesilainen Jon Lilygreen edusti Kyprosta Norjassa.

Kyproksen arkinen esiintyjäryhmä Jon Lilygreen & The Islanders puolestaan yllätti monet finaalipaikallaan. Kroatian näyttävä naisryhmä Feminnem oli sekin viisuihmisille tuttu vuodelta 2005, jolloin se tosin edusti Bosnia-Hertsegovinaa. Vuoden 2005 rempseä schlager-rytmit olivat nyt vaihtuneet dramatiikkaan ja tuloksena oli finaalista karsiutuminen. Toisen semifinaalin päätti kaksi vahvaa esitystä. Georgian Sofia Nizharadze sijoittui balladillaan ”Shine” kolmanneksi ja Turkin rokkiryhmä maNgan ”We could be the same” voitti koko semifinaalin. Turkki on päässyt finaaliin 2000-luvulla jokaisena vuonna, kun karsiutumisen pelko on ollut olemassa.

Turkin menestyksekkäimpiin bändeihin kuuluva maNga voitti toisen semifinaalin.

Semifinaalien jälkeen alkoi kiivas valmistautuminen finaaliin, jossa moni asia kääntyikin päälaelleen. Monet semifinaalien menestyjät joutuivat tyytymään alkukarsintoja heikompiin sijoituksiin. Lisäksi mukaan tuli tuttuun tapaan myös viisi uutta kilpailijaa – suuret rahoittajamaat ja edellisvuoden voittaja – mutta vain yksi heistä sijoittui kärkikymmenikköön: itse asiassa jopa ykköseksi. Saksa voitti Eurovision laulukilpailut ensimmäisen kerran sitten vuoden 1982 ja ensimmäisen kerran yhdistyneenä Saksana. Lisäksi tämä oli ensimmäinen kerta, kun ”suuri rahoittajamaa” voitti kilpailun, kyseinen sääntö kun oli ollut olemassa vasta vuodesta 2000 lähtien.

Saksan voittoisa Lena nousi kuuluisuuteen kykykisan kautta.

Lena Meyer-Landrut oli vielä hetkeä ennen viisuvoittoa ihan tavallinen tyttö Hannoverista. Hän ei ollut koskaan esiintynyt keikoilla eikä ottanut yhtäkään laulutuntia. Keväällä 2010 Lena päätti ottaa osaa kykyjenetsintäkilpailuun ”Unser Star für Oslo”, jossa etsittiin Saksalle euroviisuedustajaa. Kun häneltä kysyttiin, miksi hän osallistui, hän vastasi: ”Tykkään kokeilla asioita. Halusin nähdä, mitä ihmiset pitävät minusta, ja kuunnella, mitä asiantuntijat sanovat. Itse en osaa arvostella itseäni lainkaan”. Niinhän siinä sitten kävi, että saksalaiset pitivät ja pari kuukautta myöhemmin myös muu Eurooppa piti. Kilpailun neljänneksi viimeisenä esiintynyt Lena ja tanskalais-amerikkalaisena yhteistyönä syntynyt kappale ”Satellite” voitti Eurovision laulukilpailut. Ennen voitonjuhliaan Lena juhli Oslossa viisuviikolla myös 19-vuotis syntymäpäiväänsä.

Isäntämaan edustaja Didrik Solli-Tangen menestyi odotettua kehnommin ruotsalaisen viisunikkarin Fredrik Kempen kappaleella.
Ison-Britannian edustaja jäi koko kisan jumboksi.

Muut mitalisijat jaettiin semifinaalin kautta ponnistaneille maille. Toisen semin voittaja Turkki tuli toiseksi myös finaalissa. Pronssisijalle kiilasi Romania, joka sijoittui omassa semifinaalissaan vasta neljänneksi. Viimeisenä esiintynyt Tanska kiilasi monien yllätykseksi kärkihaminoihin neljännelle tilalle ja jopa johti kilpailua pisteidenjaon alkuvaiheessa. Isäntämaan edustaja Didrik Solli-Tangen ja ruotsalaisen Fredrik Kempen säveltämä mahtipontinen balladi ”My heart is yours” oli yksi ennakkosuosikeista, mutta hyytyi lopulta sijalle 20. Iso-Britannia kokeili tavallaan samaa reseptiä, kuin vuotta aiemmin eli etsi kykykilpailun kautta solistin nimekkään säveltäjän tekemälle kappaleelle. Nyt vain eväät oli haettu kaukaa menneisyydestä, sillä kappaleen tekijätiimi Mike Stock/Pete Waterman olivat viimeksi tehneet menestyslevyjä 1990-luvulla osana maineikasta Stock/Aitken/Waterman trioa. Kenellekään ei ollut varmasti yllätys, että lopputuloksena oli viimeinen sija.

Espanja sai esittää viisunsa kahdesti Jimmy Jumpin häiriköinnin johdosta.
Ranska sai lanteet keinumaan Jessy Matadorin johdolla.

Yksi näiden kisojen ikimuistoisimmista esityksistä oli varmasti Espanja Daniel Digesin esitys, mutta ei Danielin eikä hänen kappaleensa ansiosta, vaan siksi että esityksen aikana lavalle pomppasi Jimmy Jump nimeä totteleva julkisuudenkipeä häirikkö. Vaikka turvamiehet saivat herra Jumpin nopeasti poistettua lavalta, sai Espanja silti esiintyä uudelleen kaikkien esitysten jälkeen. Tuplanäkyvyydestä huolimatta, pisteitä ei tullut kuin viidennentoista sijan edestä. Neljännen suuren rahoittajamaan Ranskan edustaja valittiin jälleen sisäisin menettelyin. Edustustehtäviin houkuteltiin Kongossa syntynyt Jessy Matador, jonka kappale ”Allez! Ola! Olé!” toimi myös samana kesänä järjestettyjen jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen Ranskan joukkueen tunnuslauluna. Rytmikäs show sijoittui lopputuloksissa suorista finalisteista toiseksi parhaiten eli sijalle 12.

Uudenlainen väliohjelma yritti saada koko Euroopan tanssimaan samaa koreografiaa.
Saksan voitto oli ylivoimainen. Pohjoismaista menestyi parhaiten Tanska.

Norjalaiset ottivat järjestelyissään kiitettävästi huomioon kaikki osanottajamaat, kun postikorteissa näytettiin viisufaneja eri maista kannustamassa omaansa. Lisäksi väliaikanumero oli tanssi, joka tempaisi mukaansa koko Telenor areenan yleisön, myös väkijoukot eri puolilla Eurooppaa. Yli 7-minuuttinen ”Glow”-niminen musiikki- ja tanssiteos oli Element -tiimin käsialaa. Sen jälkeen päästiin perinteiseen pisteidenjakoon, joka muodostui puolessavälissä myös perinteisen tylsäksi. Muista kilpailijoista ei ollut Saksalle vastukseksi, vaikka mitään uusia piste-ennätyksiä ei rikottukaan. Kaulaa toiseksi tulleeseen Turkkiin oli kuitenkin 76 pistettä. Yhdeksän maata piti Saksaa parhaana ja palkitsi Lenan kahdellatoista pisteellä, Suomi mukaan lukien. Ainoastaan kuusi maata jätti voittajan kokonaan pisteittä. ”Satellitesta” Eurovisio-instituutio sai uuden Euroopan laajuisen hitin ja kisa mukavan annoksen nuorekasta näkyvyyttä. Saksassa Lena-kuume kasvoi sellaisiin mittoihin, että hänet kutsuttiin suoraan edustamaan isäntämaata myös seuraavan vuoden viisuihin Düsseldorfiin.

Hämmentynyt Lena voiton selvittyä.
Lena edustaa Saksaa myös vuoden 2011 Eurovision laulukilpailussa Düsseldorfissa kappaleella "Taken by a Stranger".
Edellisvuoden voittaja Alexander Rybak ojensi Lenalle palkinnon.

Kilpailukappaleet:

1. semifinaali

1. Moldova: SunStroke Project & Olia Tira – Run away (10. sija, 52 pistettä)

2. Venäjä: Peter Nalitch Music Group – Lost and forgotten (7. sija, 74 pistettä)

3. Viro: Malcolm Lincoln – Siren (14. sija, 39 pistettä)

4. Slovakia: Kristina – Horehronie (16. sija, 24 pistettä)

5. Suomi: Kuunkuiskaajat – Työlki ellää (11. sija, 49 pistettä)

6. Latvia: Aisha – What for? (17 . sija, 11 pistettä)

7. Serbia: Milan Stanković – Ovo je Balkan (5. sija, 79 pistettä)

8. Bosnia-Hertsegovina: Vukašin Brajić – Thunder and lightning (8. sija, 59 pistettä)

9. Puola: Marcin Mroziński – Legenda (13. sija, 44 pistettä)

10. Belgia: Tom Dice – Me and my guitar (1. sija, 167 pistettä)

11. Malta: Thea Garrett – My dream (12. sija, 45 pistettä)

12. Albania: Juliana Pasha – It’s all about you (6. sija, 76 pistettä)

13. Kreikka: Giorgos Alkaios & Friends – Opa (2. sija, 133 pistettä)

14. Portugali: Filipa Azevedo – Há dias assim (4. sija, 89 pistettä)

15. Makedonia: Gjoko Taneski – Jas ja imam silata (15. sija, 37 pistettä)

16. Valko-Venäjä: 3+2 – Butterflies (9. sija, 59 pistettä)

17. Islanti: Hera Björk – Je ne sais quoi (3. sija, 123 pistettä)

2. semifinaali

1. Liettua: InCulto – Eastern European funk (12. sija, 44 pistettä)

2. Armenia: Eva Rivas – Apricot stone (6. sija, 83 pistettä)

3. Israel: Harel Skaat – Milim (8. sija, 71 pistettä)

4. Tanska: Chanée & N’Evergreen – In a moment like this (5. sija, 101 pistettä)

5. Sveitsi: Michael von der Heide – Il pleut de l’or (17. sija, 2 pistettä)

6. Ruotsi: Anna Bergendahl – This is my life (11. sija, 62 pistettä)

7. Azerbaidžan: Safura – Drip drop (2. sija, 113 pistettä)

8. Ukraina: Alyosha – Sweet people (7. sija, 77 pistettä)

9. Alankomaat: Sieneke – Ik bin verliefd, sha-la-lie (14. sija, 29 pistettä)

10. Romania: Paula Seling & Ovi – Playing with fire (4. sija, 104 pistettä)

11. Slovenia: Anzambel Roka Žlindre & Kalamari – Narodnozabavni rock (16. sija, 6 pistettä)

12. Irlanti: Niamh Kavanagh – It’s for you (9. sija, 67 pistettä)

13. Bulgaria: Miro – Angel si ti (15. sija, 19 pistettä)

14. Kypros: Jon Lilygreen & The Islanders – Life looks better in spring (10. sija, 67 pistettä)

15. Kroatia: Feminnem – Lako je sve (13. sija, 33 pistettä)

16. Georgia: Sofia Nizharadze – Shine (3. sija, 106 pistettä)

17. Turkki: maNga – We could be the same (1. sija, 118 pistettä)

Finaali

1. Azerbaidžan: Safura – Drip drop (5. sija, 145 pistettä)

2. Espanja: Daniel Diges – Algo pequeñito (15. sija, 68 pistettä)

3. Norja: Didrik Solli-Tangen – My heart is yours (20. sija, 35 pistettä)

4. Moldova: SunStroke Project & Olia Tira – Run away (22. sija, 27 pistettä)

5. Kypros: Jon Lilygreen & The Islanders – Life looks better in spring (21. sija, 27 pistettä)

6. Bosnia-Hertsegovina: Vukašin Brajić – Thunder and lightning (17. sija, 51 pistettä)

7. Belgia: Tom Dice – Me and my guitar (6. sija, 143 pistettä)

8. Serbia: Milan Stanković – Ovo je Balkan (13. sija, 72 pistettä)

9. Valko-Venäjä: 3+2 – Butterflies (24. sija, 18 pistettä)

10. Irlanti: Niamh Kavanagh – It’s for you (23. sija, 25 pistettä)

11. Kreikka: Giorgos Alkaios & Friends – Opa (8. sija, 140 pistettä)

12. Iso-Britannia: Josh – That sounds good to me (25. sija, 10 pistettä)

13. Georgia: Sofia Nizharadze – Shine (9. sija, 136 pistettä)

14. Turkki: maNga – We could be the same (2. sija, 170 pistettä)

15. Albania: Juliana Pasha – It’s all about you (16. sija, 62 pistettä)

16. Islanti: Hera Björk – Je ne sais quoi (19. sija, 41 pistettä)

17. Ukraina: Alyosha – Sweet people (10. sija, 108 pistettä)

18. Ranska: Jessy Matador – Allez Ola (12. sija, 82 pistettä)

19. Romania: Paula Seling & Ovi – Playing with fire (3. sija, 162 pistettä)

20. Venäjä: Peter Nalitch Music Group – Lost and forgotten (11. sija, 90 pistettä)

21. Armenia: Eva Rivas – Apricot stone (7. sija, 141 pistettä)

22. Saksa: Lena Meyer-Landrut – Satellite (1. sija, 246 pistettä)

23. Portugali: Filipa Azevedo – Há dias assim (18. sija, 43 pistettä)

24. Israel: Harel Skaat – Milim (14. sija, 71 pistettä)

25. Tanska: Chanée & N’Evergreen – In a moment like this (4. sija, 149 pistettä)

Keskustele 1. semifinaalista foorumillamme

Keskustele 2. semifinaalista foorumillamme

Keskustele finaalista foorumillamme