Tämän kevään euroviisukarsintojen toisesta alkukarsinnasta finaaliin edenneen Milana Misicin tuorein levyjulkaisu on elokuulta 2010, mutta tuli jälleen viisuilun myötä ajankohtaiseksi. Albumi ”Jos itken, jos nauran” on tribuutti 1960-luvun iskelmälle ja sisältää solistinsa lisäksi muitakin euroviisukytköksiä. Milana on vuosikymmenen lopulla saanut uralleen aivan uudenlaista puhtia. Ensimmäisen albuminsa hän julkaisi jo vuonna 1991 ja tämä uusin jo järjestyksessään kahdeksas. Vuonna 2009 Sony Musicille siirryttyään Milana on levyttänyt vain coverkappaleita. Albumit ”Laulumme” ja ”Valoa ikkunassa” sekä niiden parhaimmistosta koottu ”Käy tanssimaan” sisälsivät yksinomaan poimintoja Milanan äidin Laila Kinnusen tuotannosta, mutta nyt sisältöä laajennetaan muidenkin 1960-luvun suosikkiartistien repertuaariin. Albumin tuotannosta ja sovituksista vastaa Juha Tikka, joka on säveltänyt myös Milanan euroviisuehdokaslaulun ”Sydämeni kaksi maata”. Viisukappaleen sanoittaja Susanna Haavisto mainitaan albumin kansilehdessä Milanan lauluvalmentajana. Säestyksestä huolehtii koko levyn osalta Milanan oma nelimiehinen Mandshuria-orkesteri: Juha Tikka, Tuomas Kesälä, Vesa Aaltonen ja Jarmo Nikku.
Albumin avaa ensimmäinen singlelohkaisu ”Ihanaa se ois”, joka kertookin erinomaisesti mistä levystä on kyse. Sovitusten tyyli on varsin uskollinen alkuperäisille 1960-luvun versioille. Tämä alunperin portugalilainen bossa nova levytettiin Suomessa Seija Simolan toimesta vuonna 1967, mutta kappaleen voisi todeta vaipuneen hieman unohduksiin. Kiva, että mainion hunajainen ralli saa Milanan esittämänä uuden elämän. Samoilla linjoilla jatketaan ”Jauhetaan kahvia”-rallissa, jonka levytti ensimmäisenä Brita Koivunen vuonna 1962. Teos on tosi saanut Suomessa uuden elämän jo aikaisemminkin, kun Meiju Suvas levytti kappaleen alkuperäisellä nimellään ja Turkka Malin tekstillä otsikolla ”Moliendo Café”. Kappaleen on täytynyt toimia myös Johanna Raunion camp-klassikon ”Päiväkahvimies” esikuvana. Juha Tikan johtama orkesteri on parhaimmillaan svengaavissa bossa nova rytmeissä, jollaiseksi taipuu myös vuoden 1963 euroviisuedustussävelmämme ”Muistojeni laulu”. Alun perin Laila Halmeen nollille jäänyt esitys ei kuulostanut koskaan aikaisemmin näin hyvältä.
Legendaarinen ”Fever” eli ”Kuume” istuu myös levyn alun kokonaisuuteen kuin nenä päähän, vaikka itse sävelmä vähän puhkisoitettu onkin. ”Kuume” on myös Milanan Laila-äidin Suomessa tunnetuksi tekemä hitti vuodelta 1959. Ensimmäisen versionhan levytti Little Willie John vuonna 1956, mutta Lailan versio mukailee Peggy Leelle tehtyä menestyssovitusta. Sittemminhän kappaleen on levylle laulanut vaikka kuka, Elviksestä Madonnaan. ”Käy tanssimaan” on Lailankin ohjelmistosta ja samanniminen oli myös Milanan aikaisemman levyn nimi. Sitä onko tässä kyseessä peräti sama levytys en tiedä ja muutenkin kappaleen mukanaoloa albumilla pidän vähän turhana. Puhkisoitettu renkutus ei sovitukseltaan ole lainkaan sieltä onnistuneimmasta päästä, vaan takova komppi jopa ärsyttää. Lasse Mårtensonin kataloogista lainattu ”Yeh yeh” on samaa renkuttavaa linjaa, jossa Milanan korkeissa nuoteissa ongelmiin joutuva äänikään ei ole parhaimmillaan, mutta onneksi pääsemme ruotuun ja bossa nova rytmeihin jälleen ”Painajaisen” myötä. ”Mas que nada”-lattarin teki Suomessa vuonna 1967 tietenkin Danny.
Toiselta saman aikakauden miespuoliselta nuorisoidolilta Johnnylta on sen sijaan lainattu ”Rakastuin sinuun liian helposti”, joka taipuu valitettavasti myös sille renkuttavalle osastolle. Alun alkujaanhan kappaleen on hitiksi tehnyt Sir Cliff Richard. ”Voin sanoa sen toisinkin” on suomeksi melko tuntematon, mutta alkuperäisteos on standardi, jonka on levyttänyt kymmenet eri artistit. Minulle yksi tunnetuimmista on tietenkin vanha sinisilmä Frank Sinatra. ”Fly me to the moonin” suomeksi aikoinaan levytti tietenkin ”Suomen Sinatra” Lasse Mårtenson. Milanalle tehtyä bossa nova sovitusta voi luonnehtia kaikin puolin onnistuneeksi. Kuten myös Marjatta Leppäsen nimikkolaulua ”Sydämesi tyhjä huone”, jonka Milana tulkitsee omiin nimiinsä hienosti. Toinen eurovisiokytkös on albumin nimikkokappale ”Jos itken, jos nauran”, joka on luonnollisesti Italian vuoden 1965 edustussävelmä ”Se piangi, se ridi”, jonka Bobby Solo tulkitsi aikoinaan Napolissa sijalle 5. Kappaleen lauloi Suomessa aikanaan hitikseen komeaääninen Juhani Markola. Markolan tuotannosta on löytynyt myös albumin päättävä legendaarinen ”Äiti”. Kyseessä on siis Charles Aznavourin ikivihreä ”La mama”, josta Milana tulkitsee myös omannäköisensä version.
Parhaimmillaan levy on letkeissä bossa nova rytmeissä ja haikeissa balladeissa, mutta heikoimmillaan takovissa ralleissa. Onneksi ensinmainitut ovat etusijalla ja onneksi sovituksiin on myös onnistuttu tuomaan tuoreita elementtejä, vaikka välillä soitanta tuntuu alkuperäiselle liiankin uskolliselta. Kaiken kaikkiaan levy on hyvin tuotettu, soitettu ja ajaton mukava pikkukokonaisuus.
Kappalelista:
1. Ihanaa se ois (Samba de verao)
2. Jauhan kahvia (Moliendo café)
3. Muistojeni laulu
4. Kuume (Fever)
5. Käy tanssimaan
6. Yeh Yeh
7. Painajainen (Mas que nada)
8. Rakastuin sinuun liian helposti (I could easily fall in love with you)
9. Voin sanoa sen toisinkin (Fly me to the moon)
10. Sydämesi tyhjä huone (I ragazzi nell’ amore)
11. Jos itken, jos nauran (Se piangi, se ridi)
12. Äiti (La mama)
