Levyarvostelu: Sanna Nielsen – I’m in love (Lionheart 2011)

Ruotsin euroviisukarsintojen vakiokasvo Sanna Nielsen julkaisi tuoreimman viisuehdokkaansa mukaan ”I’m in love” nimetyn uuden albumin sopivasti Melodifestivalen-huumassa. Levy on järjestyksessä Sannan viides, mutta uran kannalta kuvaavaa on että neljä niistä on julkaistu vuoden 2006 jälkeen, kun se ensimmäinen julkaistiin jo vuonna 1996. Edellinen, vuonna 2008 julkaistu ”Stronger”, oli Ruotsin albumilistan ykkönen ja myi kultaa. ”I’m in love” on tätä kirjoitettaessa ollut jo albumilistan sijalla 3. Levyä on edeltänyt kaksi viime vuonna julkaistua singleä ”Devotion” ja ”Part of me”, jotka yhdessä nimikkoviisutyrkyn kanssa avaavat levyn. ”Devotion” on kompiltaan eräänlainen ”The Best”-pastissi, joka yhdistelee näppärästi tuttuja sävelkulkuja kertosäkeessään, paljastamatta kuitenkaan mistä nuotit on lainattu. Samaa tuttuutta on myös Melodifestivalenissa neljänneksi sijoittuneessa ”I’m in lovessa” ja lisäksi ”Devotionista” tutut 1970-luvun lasersaundit toistuvat uudelleen – ikäänkuin tuottajat olisivat vasta löytäneet uuden nappulan syntetisaattoreistaan. ”Part of me” vahvistaa jotenkin epäilyt siitä, että ruotsalaiset hittinikkarit haluavat kuulostaa amerikkalaisilta. Perinteiset schlager-rytmit ja -saundit on jätetty vähän taka-alalle ja rytmikoneeseen on vaihdettu ”The Best”-komppi.

Sanna itse on osallistunut Bobby Ljunggrenin, Marcos Ubedan, Henrik Wikströmin, Thomas G:sonin ja kumppaneiden lisäksi kahden kappaleen tekoon. Niistä ensimmäinen on varsin kaunis balladi ”Not afraid to love”, joka ei sorru perinteiseen ruotsalaismahtailuun. Toinen on räväkämpi ”Demolition woman”, joka on levyn kappalevalikoimassa sieltä persoonallisimmasta päästä. Perinteisintä schlager-osastoa edustaa Thomas G:sonin ”Can’t stop love tonight” 3-minuuttisine kestoineen ja modulaatioineen. Kappaleen voisi kuulla korvissaan myös vaikkapa Linda Bengtzingin esittämänä.

Jyhkeimmät rytmit tarjoilee remixaajana tutun Oscar Holterin yhdessä Alexander Bardin kanssa säveltämä ”This time love is real”, joka tuo tyyliltään mieleen Melodifestivalenissa kuullun Shirley’s Angelsien esityksen. Räväkimmillään meno on ”Foolish heart”-kappaleessa, mutta miksaus pidättelee kitaroita liikaa taka-alalla. Takuulaadukas ruotsalaistuotanto kuulostaa siltä, että jos tämä laulu olisi eksynyt jonkun toisen artistin albumille, ei olisi kuin tarvinnut kääntää studion pöydästä kitaravivut kaakkoon. Levyn päättää taiteellisesti kunnianhimoisin ”Paradise”, joka on tunnelmaltaan miltei unenomainen. ”I’m in love” on hyvin tuotettua takuuvarmaa ruotsalaislaatua, jossa sävelmälliset huippukohdat jäävät liian harvinaisiksi. Sannan tulkinnat lämmittävät kuitenkin sydäntä kautta linjan, vaikka itse musiikki taantuukin osittain taustamusiikiksi.