Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1957

Ensimmäinen Eurovision laulukilpailu osoittautui menestykseksi, ja niinpä se päätettiin järjestää uudelleen seuraavanakin vuonna. Tällä kertaa mukana oli jo 10 maata, joista jokainen sai esittää yhden laulun, kuten käytäntö on ollut siitä alkaen. Kisan voittajaksi kruunattiin Alankomaiden Corry Brokken kappaleellaan Net als toen. Corry oli ollut mukana jo vuotta aiemmin, ja Sveitsin edellisvuotinen voittaja Lys Assia otti osaa tänäkin vuonna.

Järjestyksessä toinen Eurovision laulukilpailu annettiin saksalaisten järjestettäväksi, koska huhujen mukaan Saksan Walter Andreas Schwartzin kappale oli sijoittunut toiseksi edellisenä vuonna Sveitsissä. Järjestäväksi yleisradioyhtiöksi tuli Hessenin osavaltion paikallisasema Hessischer Rundfunk(HR). Vasta tänä vuonna luotiin sääntö, jonka mukaan voittaja sai seuraavan vuoden järjestettäväkseen. Toinen maailmansota oli päättynyt vasta 12 vuotta aiemmin, joten tämä oli tavallaan myös Saksan paluu kansainväliselle näyttämölle.

Monet tulevista viisuissa tutut elementit olivat mukana tänä vuonna. Isäntämaalla Saksalla oli kisan historian ensimmäinen lavaste mukana lavalla: Margot Hielscherin vieressä oli valkoinen puhelin pylvään päällä, ja se soi sopivasti kappaleen ”Telefon, Telefon” lopuksi. Sääntöjen mukaan laulajien oli esiinnyttävä yksin tai duettona, ilman taustalaulajien tukea. Tanskan ensimmäinen kappale oli sekin jo pieni esitys ja osoittaa Euroviisujen olleen alusta alkaen nimenomaan tv-ohjelman, jossa myös visuaalisuudella oli painava osansa: kapteeninpukuun pukeutunut Gustav Winckler ja sadetakkiin pukeutunut Birthe Wilke lauloivat eron haikeudesta miehen laivan seilatessa illalla satamasta. Esitys päättyi pitkään, kohua herättäneeseen suudelmaan lavalla. Birthe Wilke on myöhemmin muistellut, että pari odotti studiomieheltä merkkiä, jolloin olisivat pois kuvasta ja voisivat lopettaa suudelman – tuo merkki jäi kuitenkin tulematta, ja suudelma vain jatkui ja jatkui. Tanska sijoittui ensi yrittämällään kolmanneksi, jonka ennätyksen rikkoisi vasta Puola vuonna 1994 sijoittumalla toiseksi. La la la esiintyi ainakin kahden laulun sanoissa, luoden myös pitkäaikaisen viisutradition.

Laulujen pituus oli määrätty kolmeen ja puoleen minuuttiin. Kisassa kuultiin kuitenkin historian lyhin euroviisu, Britannian Patricia Bredinin laulu kesti reilusti alle kaksi minuuttia. Samaten historian pisin viisu oli Italian San Remo -voittaja Nunzio Gallolla, kestäen puuduttavat 5 minuuttia ja yhdeksän sekuntia! Diskauksesta ei kuitenkaan puhuttu. Voittajaksi selvisi selvästi Alankomaiden Corry Brokken myös minuutin ylipitkällä laulullaan Net als toen (Kuin ennen) viulisti Sem Nivjeenin säestyksellä. Corry oli edustanut maataan jo edellisenä vuonna. Kappale oli herkkä balladi, eikä Eurooppaa vallaneesta rock’n roll-kuumeesta ollut merkkiäkään euroviisuissa.

Ensi kertaa nähtiin myös raatien äänien luku puhelimitse. Operaatio vaikutti suunnattoman vaikealta, ja saadut yhteydet olivat niin huonoja, että puhujien olisi luullut olleen vähintään Etelä-Amerikassa. Koko ohjelma äänestyksineen vedetiin saksaksi, paitsi kun pyydettiin ääniä Ranskasta ja Britanniasta. Erityisesti yhteys Kööpenhaminaan osoittautui ongelmalliseksi, eivätkä tanskalaiset arvostaneet sitä, että heidän odotettiin antavan äänensä myös saksaksi. Lopulta tanskalaiset saivat annettua äänensä englanniksi. Juuri tästä episodista tulee Bosnian vuoden 2005 viisussa ”Call Me” oleva huudahdus: ”Hallo, Kopenhagen?!?!”