Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1958

Kolmannet euroviisukisat pidettiin Hollannin yleisradiokaupungissa Hilversumissa. Iso-Britannia jäi kotiin edellisen vuoden huonosta menestyksestään pettyneenä, sen sijaan Ruotsi otti osaa uutena maana ensi kertaa. Peräti neljä artistia oli jo ottanut aiemmin osaa kisaan ja tämä on myös ainoa vuosi, jolloin kaksi edellistä viisuvoittajaa kisasivat uudelleen samana iltana.

Hollantilaiset koristelivat AVRO-studioiden salin odotetusti tuhansilla tulppaaneilla ja narsisseilla. Kukkia olikin kaikkialla, myös orkesterin seassa. Tänä vuonna koettiin viisuhistorian ensimmäinen vakava tekninen häiriö, jonka vuoksi Italian Domenico Modugnon kappale esitettiin kisan lopussa uudelleen. Ensimmäisenä esiintyneen Italian esitys ei ollut näkynyt Tanskassa eikä Ruotsissa Kööpenhaminan linkin katkettua. Ruotsin ensimmäinen raati oli saanut muutenkin jo matkustaa Göteborgiin antamaan äänensä, sillä Eurovisiolinkkiverkko ei vielä tuolloinkaan ulottunut Tukholmaan saakka. Pohjoisemman Ruotsin katsojille tilattiin filmikopio isäntämaasta ja tuolloin jälkilähetystä seuranneet näkivät jo molemmat Italian esityksetkin.

Eurovision laulukilpailu, keskiviikkona 12. maaliskuuta 1958, Alankomaat. AVRO-studiot, Hilversum. Juontaja: Hannie Lips. Väliaikanumero: Het Metropole.

Ruotsi lähetti kisaan ensimmäisenä edustajanaan sisäisen valinnan kautta ehkä kansainvälisesti nimekkäimmän artistinsa, Alice Babsin. Ilman draamaa ei naapurimaan valinta kuitenkaan sujunut: tähti vaati saada alkuperäiseen kappaleeseen “Samma stjärnor lysa för oss två” uudet sanat, ja näin suututettiin kappaleen säveltäjä, joka kielsi muutetun laulunsa levytyksen. Maineikas jazzlaulajatar esiintyi pukeutuneena Leksandin kansallispukuun. Asu herätti ansaittua huomiota, sillä aiemmin lavalla oli nähty vain iltapukuja ja smokkeja.

Vuoden suurimmaksi suosikiksi nousi Italian Domenico Modugnon kappale Volare, joka nousi jopa Amerikan listaykköseksi, vaikka sijoittui viisufinaalissa vasta kolmanneksi vaikka kappale esitettiinkin kaksi kertaa illan aikana. Voittajaksi kruunattiin Ranskan André Claveau kappaleella “Dors, mon amour”. Tätä voidaan pitää balladien käsikoreografioiden alkuna, vaikka Claveaun käsien heiluttelu olikin aika hurjaa. Ranskan kapellimestarina toimi maailmankuulu, easy listening -genren uranuurtaja, Franck Pourcel.

Alankomaat yrittivät toistaa edellisvuoden eväillä voittonsa, mutta Corry Brokken pääsi historiaan olemalla peräkkäisissä kisoissa sekä ensimmäisellä että viimeisellä sijalla. Tanska turvautui varsin kuvannoilliseen koreografiaan: Raquel Rasteannin laulun nimi kääntyy suomeksi “Revin sivun päiväkirjastani” ja juuri sitä näimme hänen tekevän lavalla laulunsa aluksi.

Hysteerisin ja campein esitys oli Saksan Margot Hielscherillä, joka oli pukeutunut Miss Jukeboxiksi ja soitteli levyjä kuvitteellisella levysoittimellaan. Saksan kappale lienee myös kisahistorian ainoa missiteemainen kappale.  Ensimmäisten viisujen voittaja Lys Assia tuli kolmannella yrittämällään toiseksi ja aloitti kielien sekamelskan tradition: muuten saksankielinen “Giorgio” oli ympätty täyteen italialaisia kliseitä tyyliin spagetti, vino ja polenta. Neljäs uusintayrittäjä oli Belgian Fud Leclerc, joka otti osaa viisuihin tämän jälkeenkin vielä kahdesti.

Monet kirjoittajat pitävät tätä vuotta Euroviisujen lopullisena läpimurtona, ei vähiten Volaren maailmanlaajuisen suosion takia. Myös tv-vastaanottimien yleistyminen auttoi asettamaan tämän kilpailun vuotuisen ohjelmiston kohokohdaksi.