Yhdestoista viisufinaali palasi jälleen neljän vuoden takaiselle kisapaikalle Luxemburgiin. Vuoden uutuus oli kielisääntö, myös Itävallan voittajakappale “Merci, chérie” oli nimestään huolimatta viisuhistorian ensimmäinen saksankielinen voittajalaulu. Ossi Runne aloitti pitkän viisutaipaleensa tänä vuonna sekä Suomen kappaleen säveltäjänä että uutena orkesterinjohtajana. Pohjoismaat äänestivät toisiaan häpeilemättä ja niinpä Ruotsi saavuttikin toisen sijan.Eurovision laulukilpailu. Luxemburg, lauantaina 5. maaliskuuta 1966.RTL:n suuri auditorio, Villa Louvigny.Juontaja: Josiane Shen.Väliaikanumero: Les Haricots Rouges.Kapellimestari: Jean Roderès.
Kahdeksan ensimmäistä edustajaa tänä iltana olivat tavalla tai toisella edellisvuoden voittajan France Gallin tapaisia naissolisteja. Flyygelin ääressä esiintynyt Itävallan Udo Jürgens tosin vetosi raateihin enemmän, ja onnistui voittamaan kolmannella yrityksellään. Saksalaiset protestoivat flyygelin käytöstä, tosin turhaan. Toinen kolmatta kertaa kisoissa yrittänyt Italian Domenico Modugno odotti myös kolmannen kerran sanovan toden, mutta jäikin nollille. Herra oli kenraaliharjoituksissa marssinut suuttuneena ulos salista, sillä ei ollut tyytyväinen orkesterin työskentelyyn. Ossi Runne on muistellut hänen rynnänneen samalla tavalla ulos tuloksen selvittyä. Orkesterin tasoa onkin haukuttu monissa lähteissä ja toisinaan sen pauhu peitti solistit alleen. Italian Domenico Modugno oli lopulta kieltäytynyt harjoittelemasta “kamalan” orkesterin kanssa, ja esitti lopulta kappaleensa Italian kapellimestarin pianosäestyksellä. Tähän mahdollisesti kaatui myös Italian menestys, sillä raadit eivät kuulleet kappaletta lainkaan harjoituksissa ja jättivät sen ilman pisteitä.
Monaco oli kutsunut edustajakseen kroatialaissyntyisen Tereza Kesovijan, joka edusti myös Jugoslaviaa jälleen vuonna 1972. Tereza oli tosin muuttanut Ranskaan vuonna 1965 ja saavutti siellä valtavan menestyksen laulamalla Maurice Jarren säveltämän Dr. Zhivago -elokuvan tunnussävelmän “Lara’s song” vuonna 1967, (suomeksi “On jossakin”) joten itse asiassa Monacon artistivalinta oli ranskalainen, perinteen mukaan.
Hollannin Milly Scottilla oli kunnia olla koko viisuhistorian ensimmäinen värillinen edustaja (tai itse asiassa toinen, sillä Alankomaita vuonna 1964 edustanut Anneke Grönloh oli indonesialaista syntyperää). Värillisen edustajan voittoa saatiin kuitenkin odottaa aina vuoteen 2001 saakka. Millyn laulu kertoi kahdesta meksikolaisesta nimeltään Fernando ja Filippo, ja lavalla olikin kaksi herraa kitaroineen ja ponchoineen. Alankomaat yritti myös ensimmäisten joukossa jonkinlaista lavashowta, kun Milly aloitti laulunsa kulisseista ja tuli iloisesti tanssahdellen alas lavan rappusia. Lopetus meni päinvastoin. Tämän mahdollisti viisuhistorian ensimmäinen kädessä pidetty mikrofoni, kaapeli tosin seurasi Millien perässä ja hän hyppeli aika taidokkaasti sen ylitse. Ensi kertaa lavalla nähtiin myös tanssijoita Tanskan kappaleen aikana. Myös Norjan tuleva kulttuuriministeri ja vuoden 1986 Euroviisufinaalin juontaja Åse Kleveland hätkähdytti esiintymällä housuissa ensimmäisenä naisena tässä yhteydessä.
Ruotsia edusti hyvin erikoisesta sanoituksestaan tunnettu “Nygammal vals” (Uusvanha valssi), jossa laulettiin prinsessoista ja sikalaumoista. Ruotsin toinen edustaja, suomalaissyntyinen Lill Lindfors on muistellut vuonna 1985, että vuonna 1966 Pohjoismaat olivat mukana protestimielellä. Kisan koettiin olevan täysin etelä- ja keskieurooppalaisten maiden hallussa, ja niinpä tänä vuonna saatiin ensi kerran kunnolla makua naapuriäänistä. Yksikään Pohjoismaa ei antanut pistettäkään voittajalle (eikä Saksakaan) , vaan enimmäkseen toisilleen. Paikalla ollut yleisö innostui jopa protestoimaan vihellyksin Pohjoismaiden sopupeliä. Näin sekä Ruotsi että Norja saivat tuohon saakka parhaat sijoituksensa, toinen ja kolmas. Suomen “Playboy” tosin jäi ilman Ruotsin naapuriääniä, ja oli siten vain kymmenes. Tanska lauloi myös enteikkäästi laulussaan “Stop, mens legen er go'” (Lopeta, kun olet vielä voitolla) ja jäi pois kisoista Tanskan yleisradion uuden viihdepäällikön astuessa virkaansa. Tanska palasi kisoihin vasta 1978.
Jotkut maat olivat vaatineet alueellisia semifinaaleja, ja kieliblokki- ja kulttuuriasetelmat olivat valmiit vuosiksi eteenpäin. Luxemburg jopa ehdotti live-esiintymisien korvaamista etukäteen nauhoitetuilla filmeillä. Pohjoismaat vaativat yhteisessä kirjelmässään että “jotain olisi tehtävä laulujen tason parantamiseksi”. Lopulta ainoa uudistus kielisäännön ohella oli, että raadeissa tuli olla musiikin ammattilaisia.
Kilpailukappaleet:
1 Länsi-Saksa: Margot Eskens – Die Zeiger der Uhr – Jaettu 10. sija (7 pistettä)
2 Tanska: Ulla Pia – Stop, mens legen er go’ – 14. sija (4 p.)
3 Belgia: Tonia – Un peu de poivre, un peu de sel – Jaettu 4. sija (14 p.)
4 Luxemburg: Michèle Torr – Ce soir je t’attendais – Jaettu 10 .sija (7 p.)
5 Jugoslavia (Slovenian tv): Berta Ambroz – Brez besed – Jaettu 7.sija (9 p.)
6 Norja: Åse Kleveland – Intet er nytt under solen – 3.sija (15 p.)
7 Suomi: Ann Christine Nyström – Playboy – Jaettu 10. sija (7 p.)
8 Portugali: Madalena Iglesias – Ele e ela – 13. sija (6 p.)
9 Itävalta: Udo Jürgens – Merci chérie – Voittaja (31 p.)
10 Ruotsi: Lill Lindfors & Svante Thuresson – Nygammal vals – 2. sija (16 p.)
11 Espanja: Raphael – Yo soy aquél – Jaettu 7.sija (9 p.)
12 Sveitsi: Madeleine Pascal – Ne vois-tu pas? – 6. sija (12 p.)
13 Monaco: Tereza – Bien plus fort – Jaettu 17. sija (0 p.)
14 Italia: Domenico Modugno – Dio come ti amo – Jaettu 17. sija (0 p.)
15 Ranska: Dominique Walter – Chez nous – 16. sija (1 p.)
16 Alankomaat: Milly Scott – Fernando en Philippo – 15. sija ( 2p.)
17 Irlanti: Dickie Rock – Come back to stay – Jaettu 4. sija (14 p.)
18 Iso-Britannia: Kenneth McKellar – A man without love – 9. sija (8 p.)
