Itävalta isännöi ensimmäistä viisufinaaliaan Wienin juhlavassa Hofburgin palatsissa kristallikruunujen alla ja Straussin valssien tahdissa. Suomi lähetti kisaan nuoren Fredin, joka ei kuitenkaan kerännyt kuin kolme pistettä. Ilta oli Britannian juhlaa – maa voitti ensimmäisen kerran ja aloitti samalla kymmenvuotisen menestysputkensa.
Itävallan toistaiseksi ainoa viisuisännyys sai upeat puitteet. Hofburgin palatsin iso sali on yleensä klassisen musiikin konserttipaikkana, joten oli sopivan ironista, että kisat voitti paljain jaloin laulanut Sandie Shaw. Juontaja Erica Vaalin tervetuliaispuhe kesti kymmenisen minuuttia ja sisälsi useita kieliä. Itse saliin ei tarvittu juuri mitään lavasteita, vaikka upeaa salia ja kristallikruunuja nähtiinkin enimmäkseen vain alussa ja väliaikanumeron aikana. Itse esiintymislava oli kuitenkin katettu ja täynnä peilipylväitä, jotka saivat aikaan ehkä hieman kampaamomaisen vaikutelman. Artistit näkyivät vähän joka kulmasta ja naisten hiuslaitteet olivat ajan tyylin mukaisesti hyvin tupeerattuja. Väliaikanumerona kuultiin satavuotisjuhlaansa tuolloin viettänyt “Tonava kaunoinen” -valssi wieniläisen poikakuoron esityksenä.
Eurovision laulukilpailu. Wien, Itävalta, lauantaina 8. huhtikuuta 1967. Wiener Hofburgin iso juhlasali, Wien. Juontaja: Erica Vaal. Väliaikanumero: Wiener Sängerknaben. Kapellimestari: Johannes Fehring. Äänestyksen valvoja: Clifford Brown.
Tänä vuonna pisteidenannossa palattiin ensimmäisten euroviisuvuosien järjestelmään, jossa 10 tuomarilla oli kullakin yksi ääni annettavana suosikilleen. Lisäksi puolet raatilaisista tuli olla alle 30 vuoden ikäisiä. Tästä vuodesta alkaen tuli jokaisella osallistujamaalla myös olla virallinen delegaationjohtaja, jolla tuli olla valtuudet tehdä päätöksiä oman maansa esityksen suhteen paikan päällä. Tämä oli seurausta Italian edellisvuotisesta sooloilusta, joka ei ollut etukäteen sovittujen periaatteiden mukaista. Osanottajakaarti pysyi samana kuin edellisvuonna, paitsi että Tanska jättäytyi nyt pois yli kymmeneksi vuodeksi – Tanskan tv:n uusi viihdepäällikkö katsoi löytävänsä parempaa käyttöä viisuihin käytetyille rahoille.
Kolme artistia palasi uudelleen viisulavalle: Norjan Kirsti Sparboe, Espanjan Raphael ja Italian Claudio Villa. Lisäksi vuoden 1965 voittajan säveltäjä Serge Gainsbourg palasi tällä kertaa Monacon laulun tekijänä. Kesällä 1967 hippikulttuuri löi itsensä läpi ja puhuttiin “rakkauden ensimmäisestä kesästä”. Viisut kuitenkin jatkoivat aika perinteisellä tyylillä, vaikka joissakin kappaleissa kuultiinkin selviä beat-vaikutteita.
Britannian Sandie Shaw oli jo menestynyt artisti, jolla oli ollut vuodesta 1964 jo kuusi top ten-hittiä. Hänen tavaramerkkinsä oli esiintyä paljain jaloin, ja niinpä hän myös nousi viisulavalle ilman kenkiä. Sandie oli “svengaavan Lontoon” keulakuvia ja on jälkeenpäin sanonut olleensa täysin varma voitostaan jo ensimmäistä nuottia laulaessaan. Tosin ensimmäinen nuotti ei edes kuulunut maailmalle Sandien mikrofonin ollessa pois päältä kappaleen aluksi. Voitto olikin täysin ylivoimainen, Sandien saamat 47 ääntä edustivat 29% koko äänisaaliista. Sandie Shaw ei vuosikausiin halunnut esittää viisuaan “Puppet on a string”, mutta julkaisi voittonsa 40-vuotisjuhlan kunniaksi uuden version “Puppet’s got a brand new string” nettisivuillaan keväällä 2007. Britannian oli odottanut voittoa 10 vuotta ja pysyttelikin neljän parhaan kärjessä seuraavat kymmenen vuotta.
Tämä vuosi muistetaan myös tulevan viisuvoittajan ja kansainvälisen supertähden Vicky Leandrosin ensiesiintymisenä viisuissa. Tosin hänen kreikkalaiselta kuulostava sukunimensä jätettiin pois, sillä Kreikka ei sotilasjunttineen ollut kovin suosittu maailmalla. “L’amour est bleu” muodostui Paul Mauriatin orkesteriversiona valtavaksi kansainväliseksi hitiksi, nousten jopa USAn listaykköseksi. Suomessa Jukka Kuoppamäki sai yhden uransa isoimmista hiteistä käännöksellään “Rakkaus on sininen”. Voittajakappaleen suomenkielisen version “Sätkynukke” esitti Marja-Leena Hentunen.
Suomen Matti Siitonen eli Fredi esiintyi nyt ensi kerran viisuissa Lasse Mårtensonin laululla “Varjoon – suojaan”, mutta vain Portugali, Alankomaat ja Italia antoivat sille yhden pisteen kukin.
Pisteidenanto kärsi tulostaulun reistailuista, ja muuten urakastaan hyvin suoriutunut juontaja Erica Vaal häkeltyi lopulta julistamaan voittajan jo ennen kuin Irlanti oli antanut omat äänensä. Varmaankaan EBUn Clifford Brownin toisinaan tylyt keskeytykset eivät helpottaneet tilannetta.
Suomen raati antoi pisteensä seuraavasti:
Luxemburg 2 pistettä
Ruotsi 1 p.
Belgia 3p.
Britannia 2 p.
Irlanti 2 p.
Kilpailukappaleet:
1 Alankomaat: Thérèse Steinmetz – Ring dinge ding – Jaettu 14. sija (2 pistettä)
2 Luxemburg: Vicky – L’amour est bleu – 4. sija (17 p.)
3 Itävalta: Peter Horten – Warum es 100.000 Sterne gibt? – Jaettu 14. sija (2 p.)
4 Ranska: Noëlle Cordier – Il doit faire beau là-bas – 3. sija (20 p.)
5 Portugali: Eduardo Nascimento – O vento mudou – Jaettu 12. sija (3 p.)
6 Sveitsi: Géraldine – Quel cœur vas-tu briser? – 17. sija (0 p.)
7 Ruotsi: Östen Warnerbring – Som en dröm – Jaettu 8. sija (7p.)
8 Suomi: Fredi – Varjoon suojaan – Jaettu 12. sija (3 p.)
9 Länsi-Saksa: Inge Brück – Anouschka – Jaettu 8. sija (7p.)
10 Belgia: Louis Neefs – Ik heb zorgen – 7. sija (8 p.)
11 Iso-Britannia: Sandie Shaw – Puppet on a string -Voittaja (47 p.)
12 Espanja: Raphael – Hablemos del amor – 6. sija (9 p.)
13 Norja: Kirsti Sparboe – Dukkeman – Jaettu 14. sija (2 p.)
14 Monaco: Minouche Barelli – Boum-badaboum – 5. sija (10 p.)
15 Jugoslavia (Slovenian tv): Lado Leskovar – Vse roze sveta – Jaettu 8. sija (7p.)
16 Italia: Claudio Villa – Non andare piu lontano 11. sija (4 p.)
17 Irlanti: Sean Dunphy – If I could choose – 2. sija (22 p.)
