Abban legendaarinen voitto toi Euroviisut ensi kertaa Ruotsin järjestettäväksi. Aivan koko kansa ei kuitenkaan ollut viisujen takana, vaan Tukholmassa järjestettiin mittavia mielenosoituksia ja varjofestivaaleja viisujen ohella. ”Douze points” lanseerattiin ensi kertaa pistelaskuun tänä vuonna, Suomi saavutti täysin odottamattoman seitsemännen sijan 20. viisufinaalissa, ja kisan voitti Alankomaiden Abba-kopio, jossa oli ehkä kaikkien aikojen banaaleimmat sanat.
Suomen ja muiden Pohjoismaiden vuodesta 1969 vaatimat uudistukset saatiin vihdoinkin voimaan tänä vuonna, kun Heikki Seppälän nimissä luotu uusi pisteidenjakojärjestelmä otettiin käyttöön. Raadit saivat uuden koostumuksen: kunkin maan pisteet antoi 11 henkilön raati, jossa tuli olla kuusi 16-25 –vuotiasta jäsentä sekä viisi 26-55 –vuotiasta jäsentä, näin hieman nuoruutta painottaen. Kultakin maalta otettiin huomioon kymmenen parhaiten ääniä saanutta kappaletta, mutta kärkipään hajonnan aikaansaamiseksi kahdelle parhaalle kappaleelle annettiinkin 10 ja 12 pistettä. Myös nollan saamisen toivottiin jäävän samalla historiaan, tosin siinä ei tunnetusti tälläkään menetelmällä onnistuttu. Eri maiden äänet annettiin kuitenkin esiintymisjärjestyksessä, joten korkein pistemäärä saattoi tulla missä kohtaa taulua tahansa – nykyisen kaltaiseen jännitykseen, jossa ”Douze points” kuullaan joka maasta viimeisenä siirryttiin vasta vuonna 1980.
Eurovision laulukilpailu 1975. Lauantai 22. maaliskuuta 1975. St Eriksmässan, Alvsjö, Tukholma. Juontaja: Karin Falck. Kapellimestari: Mats Olsson. Virallinen EBUn valvoja: Clifford Brown.
Ruotsissa pohdittiin ja neuvoteltiin pitkään, ja lopulta kisapaikaksi valittiin messuhalli Tukholman esikaupungissa Alvsjössä. Joidenkin kommenttien mukaan paikka olisi sopinut paremmin vihannestoriksi, mutta tv:ssä se oli kuitenkin saatu lavastettua kirkkaan sinisiin, mustiin ja hopean sävyihin. Paikalle saapuneet ulkomaalaiset saattoivat kokea olonsa myös vähemmän tervetulleiksi vaihtoehtoliikkeiden mielenosoitusten takia. ”Punaviinivasemmisto” julisti Euroviisujen olevan levy-yhtiöitä suosivaa kaupallista hapatusta ja musiikki-imperialismia, ja vaati palaamista kunkin maan oman kansanmusiikin esittämiseen. Tukholman Gärdetissä järjestettiinkin vaihtoehtoiset viisut, johon kuka tahansa sai ottaa osaa laulutaidosta riippumatta, sen lisäksi että mielenosoituskulkue marssi Tukholman keskustan läpi vaatien Euroviisujen lakkauttamista. Lisäksi Ruotsin radiolle aiheutti päänvaivaa saksalaisterroristiryhmän Baader-Meinhofin antamat varoitukset isku-uhkasta. Viisut sujuivat rauhassa, mutta muutamaa viikkoa myöhemmin ryhmä iski Länsi-Saksan Ruotsin-lähetystöön ja murhasi suurlähettilään.
Alusta asti Ruotsin tv:n suosittuna juontajana toiminut Karin Falck valittiin juontamaan ensimmäiset kotikisat. Karin oli leskeytynyt vain muutamaa kuukautta aimmin, mutta hänen kollegansa uskoivat rouvan pääsevän nopeammin yli tragediastaan tekemällä töitä, ja niinpä Karin oli jo Ruotsin karsinnoissa Göteborgissa helmikuussa harjoittelemassa viisuemännöintiä. Karin Falckin juonto kansainvälisessä finaalissa oli välillä hellyttävän sekavaa, eikä lainkaan nykyisenkaltaisesti täysin käsikirjoitettua. Välillä ruotsin, englannin ja ranskan puhuminen sekaisin kävi liian vaikeaksi, eikä Karin enää muistanut mitä seitsemän olikaan ranskaksi pisteidenjaon aikana.
Esityskieli oli edelleen vapaa, ja niinpä myös Belgia liittyi osittain englanniksi laulavien kaartiin. Monelta saattoi jäädä huomaamatta se, että myös Saksan Joy Fleming veti vauhdikkaan kappaleensa viimeisen säkeistön finaalissa englanniksi. Jugoslavia ja Portugali sen sijaan päättivät edellisvuoden tapaan esittää laulunsa raadeille englanniksi kenraaliharjoituksissa, mutta kotiyleisön tyynnyttämiseksi ne palasivat illaksi sloveeniin ja portugaliin.
Vierastyöläisiä lavalla nähtiin jälleen, ja itse voittajayhtyeen Teach-Inin solisti Getty Kaspers on oikealta itävaltalaiselta nimeltään Brigitte. Irlantilaisdaami Geraldine lauloi Luxemburgin väreissä hyvin murteisella ranskalla. Itse kappale oli pohjoisirlantilaisen Phil Coulterin ja skotlantilaisen Bill Martinin käsialaa. Parivaljakko oli myös tehnyt vuoden 1967 viisuvoittajan ”Puppet on a String” sekä Cliff Richardin kakkoseksi jääneen ”Congratulations” seuraavana vuonna. Coulter meni lopulta avioon Geraldinen kanssa, ja Coulter-Martin –tiimi teki lukuisia hittejä purkkabändeille, kuten Bay City Rollerseille. Ruotsalaiset tarjosivat myös taustalaulajansa ”The Dolls”in oman kappaleensa lisäksi Belgian, Portugalin ja Sveitsin taustalle.
Portugali jatkoi neilikkavallankumouksensa vaiheita viisulavalla, ja Duarte Mendes oli itsekin entinen armeijan kapteeni. Hänen laulunsa ”Madrugada” kertoi siitä ammunkoitosta, jolloin edellisen vuoden viisukappale soi radiosta vallankumouksen alun merkiksi. 25.4.1974 alkanut neilikkavallankumous päätti yhden Euroopan nykyhistorian pisimmistä diktatuureista, joka oli jatkunut Portugalissa vuodesta 1926. ”I’m singing about the people that have just discovered themselves/And raise their voices, celebrate/ I’m singing the praises of the land that is reborn/There can’t be enough songs like this” laulettiin Madrugadassa (englanniksi käännettynä).
Täysin yllättäen Suomen Pihasoittajien folk-kappale “Old Man Fiddle” vetosi parhaiten kisojen kritisoijien vaihtoehtohenkeen ja menestyikin suomalaisittain mainiosti – Suomi sai jopa historiansa ensimmäiset 12 pistettänsä sekä Saksalta että Sveitsiltä. Voitto meni kuitenkin Alankomaiden tarkoin harkitulle Abba-kopiolle, jonka etuna oli lastenlaulumaisen helppo kertosäe ja tarttuva melodia. Kovin suuria kestohittejä ei vuoden 1975 viisuista ole jäänyt elämään voittajan ohella, vaikka Cliff Richardin taustabändin the Shadowsin kappale ”Let Me Be The One” olikin aikoinaan myös listamenestys kuten myös Italian ja Ranskan viisut. Isäntämaata edusti Lars Berghagen, vaikka karsinnoissa oli ollut tarjolla myös edellisvuoden voittajien Abban tekemä laulu. Bang-a-Boomerang jäi kuitenkin Svennen ja Lotan esityksenä vasta karsinnan kolmanneksi ja päätyi lopulta Abban albumillekin.
Kilpailukappaleet:
1 Alankomaat: Teach-In – Ding-a-dong – Voittaja (152 pistettä)
2 Irlanti: The Swarbriggs – That’s what friends are for – 9. sija (68 p.)
3 Ranska: Nicole Rieu – Et bonjour à toi l’artiste – 4. sija (91 p.)
4 Saksa: Joy Fleming – Ein Lied kann eine Brücke sein – 17. sija (15 p.)
5 Luxemburg: Géraldine – Toi – 5. sija (84 p.)
6 Norja: Ellen Nikolaysen – Touch my life with summer – 18. sija (11 p.)
7 Sveitsi: Simone Drexel – Mikado – 6. sija (77 p.)
8 Jugoslavia (TV Ljubljana): Pepel in kri – Dan ljubezni – 13. sija (22 p.)
9 Iso-Britannia: The Shadows – Let me be the one – 2. sija (138 p.)
10 Malta: Renato – Singing this song – 12. sija ( 32 p.)
11 Belgia: Ann Christy – Could it be happiness – 15. sija ( 17 p.)
12 Israel: Shlomo Artzi – At ve’ ani – 11. sija (40 p.)
13 Turkki: Semiha Yanki – Seninle bir dakika – 19. sija (3 p.)
14 Monaco: Sophie – Une chanson c’est une lettre – 13. sija ( 22 p.)
15 Suomi: Pihasoittajat – Old man fiddle – 7. sija (74 p.)
16 Portugali: Duarte Mendes – Madrugada – 16. sija (16 p.)
17 Espanja: Sergio & Estíbaliz – Tu volveras – 10. sija (53 p.)
18 Ruotsi: Lars Berghagen & the Dolls – Jennie, Jennie – 8. sija (72 p.)
19 Italia: Wess & Dori Ghezzi – Era – 3. sija (115 p.)
